Lapsen kaksikielisyys ahdistaa...

Malta odottaa; totta kai kahden kielen omaksuminen vie enemmän aikaa kuin yhden kielen.



Kai pystytte pitämään siitä huolen, ettei kieliä puhuta sekaisin?

Vaikka lapsellasi olisi vain yksi kieli, voisi kieli kehittyä hitaasti.



Taas monilla kaksikielisillä ei ole mitään ongelmaa.



Lue paljon, lukekaa molemmat vanhemmat omalla kielellänne, ja tietenkin puhukaa vain sitä omaa kieltänne lapselle.



Keskustelkaa lapsen kanssa. Kaikessa päivittäisessä touhuilussa, juttelet samalla, ja kerrot mitä teet.



Jos 2 v ei vielä sano mitään, neuvolan kautta eteenpäin.

ja minä suomea, eli se asia kunnossa. Mutta lapsi on herkkä ja jo alle vuoden vanhama hämääntyi, kun innoissaan koitti vaikkapa sanoa isälleen "kissa" ja isä toisti sanan omalla kielellään, joka ei siis ollut ollenkaan sinnepäinkään äänneasultaan. Monesti kävi niin, ettei vauva enää sen jälkeen halunnut yrittää kysesitä sanaa.



Lorutellaan paljon, luetaan kirjoja jne., ja puhutaan paljon kotona.

oppivat usein puhumaan hieman ikätovereitaan myöhemmin. Toisaalta heidän koulumenenstyksensä on yleensä keskimääräistä parempi. Lisäksi pojat usein kehittyvät motorisesti ensin ja sitten vasta tulee puhe. Meillä ainakin tytär oppi nopeammin puhumaan, siis kahdella kielellä, kuin poika. Nyt kun poika on 5, niin hienosti menee ja kieli vaihtuu lennossa.

Eli nyt vain kärsivällisyyttä. Olet antamassa lapsellesi isoa lahjaa.

1,5 -vuotias poikamme puhuu mielestäni vähemmän, kuin monet muut saman ikäiset. Mietin usein, miten voisin tukea enemmän lapseni puheen kehitystä...

Meillä toisena kielenä on miehen äidinkieli, joka on eksoottinen ja harvinainen, melko vaikea kieli.



Mielestäni et ole tuhonnut lapsesi tulevaisuutta. Kyllähän kaksikielisyydessä on etunsa, mitkä etenkin myöhemmällä iällä näkyvät :) Lapsesi on muuten hyvin kehittynyt, eiköhän se puhekin sieltä lisäänny.



Täytyy kai vain malttaa odottaa, ja tehdä itse sen, minkä voi, eli puhua lapselle, lukea kirjoja jne. Muuta en itse keksi. :)

Meillä moni(3)kieliset lapset eivät ole sen hitaammin oppineet puhumaan kuin paikalliset lapsetkaan, eli lienee ihan lapsikohtaista. Tosin ovat olleet hitaita liikkeellelähtijöitä ;)

Kuten aikaisemmin jo sanottiin, ei ole mitaan todisteita siita etta kaksikielisten puhe kehittyisi hitaammin. Kaikki lapset ovat erilaisia; toiset puhuvat sujuvasti puolitoistavuotiaina, toisilta saa odottaa kolmen-neljan sanan lauseita kolmivuotiaaksi.



Mulla on kolme kaksikielista poikaa, yksi kehittyi keskimaarin tilastojen mukaan, kaksi puhui tosi aikaisin. Tuttavapiirissani oli yksikielisia lapsia jotka eivat sanoneet montakaan sanaa viela melkein kolmivuotiaina. Tosiaan puhumaan opettelemisen aikana tuo OPOL-periaate (one parent, one language) on aika tarkea ettei lapset liikaa sekoita kielia mutta pienet sekavuudet ei haittaa yhtaan. Kun lapsi rupeaa puhumaan pitempia lauseita han kayttaa sita sanaa mika ensin tulee mieleen.



Muista etta maailman ihmisissa yksikielisyys on vahemmisto ja monissa maissa kolmi- tai nelikielisyys on aivan normi. Siis ala stressaa ja varsinkin jos asut Suomessa, ala kiinnita huomiota neuvoloiden kriittiseen suhtautumiseen kaikkeen mika vahankin poikkeaa keskiarvosta!

oppiminen tuo pelkästään rikkautta.



On totta, että jotkut puhuvat aikaisin kahta kieltä. Toiset kaksikieliset aloittavat puhumisen myöhemmin. Mutta ikinä, ikinä en omien lasteni kohdalla katuisi kaksikielisyyttä.





Jos lapsesi on ihan pieni, tuo sosiaalisen kehityksen vaihe ehtii puhjeta kukkaan kunnolla vasta tarha- esikouluikäisenä ja siinä vaiheessa osaa taatuusti puhua jos vain harjoittelette molmepia kieliä.



Itse olen oppinut suomen kielen käytännössä vasta esiteininä. Kuvittele sitä, kun on aikalailla suomalaisen näköinen, korostus ja huono sanavarasto, ja kuinka kriittisiä 12-15 vuotiaat mahdolliset kaverit osaavat olla...



Korostuksen häivyttäminen ja sanavaraston kartuttaminen on parasta hoitaa pois jo aikaisessa vaiheessa.

koska meillä perheessä on kaksi kieltä, tämän asian kanssa on vaan elettävä. Nyt vaan yön tunteina aloin lueskella netistä artikkeleita ja aika paljon löytyi kokemuspohjaista tietoa siihen, että kaksikielisillä on enemmän kielellisiä ja sosiaalisia ongelmia, ulkopuolisuuden tunnetta jne.



Voih,

ap

sun lapsesi sitten puhuu ja minkä ikäinen on? Mun lapseni puhui puolitoistavuotiaana tasan 2 sanaa, ei edes yrittänyt muita. Vasta pari kolme kuukautta myöhemmin alkoi puhumaan enemmän "sanoja" eli lähinnä yksittäisiä tavuja. Ja mun lapseni on siis ihan yksikielinen, jolle puhutaan paljon. En ole ollut vielä yhtään huolestunut, jotkut vaan oppivat puhumaan myöhemmin kuin toiset.

Meilla esikoinen, poika, alkoi puhumaan vasta kolmevuotiaana. Itse puhun hanelle suomea ja tietenkin kaikki muut toiminnot tassa maassa toimivat valtakielella. Tuntui ikuisuudelta odotella, etta puhuminen lahtee kayntiin, mutta han aloittikin sitten kokonaisilla lauseilla ja osaa nyt seitsemanvuotiaana valtakielen taysin luokkatovereidensa tasolla ja kohtalaisesti suomeakin. Aina valilla testasin, etta poika osaa kuunnella ohjeitani suomeksi ja tiesin siten, etta hanen kielensa kehittyy vaikka olikin passiivista pitkan aikaa.



Noita teorioita kaksikielisyydesta on olemassa laidasta laitaan. Suurin osa kuitenkin viitaa siihen, etta on rikkaus lapselle osata kahta kielta ja se kehittaa heidan aivotoimintaansa positiivisesti. Olen kerran tavannut lastenlaakarin, joka vaitti minulle etta kaksikielisyys on negatiivinen asia ja vaati minulta suomenkielen puhumisen lopettamista. Onneksi en kuunnellut hanta, koska tassa vaiheessa kielen opettaminen vaatisi jo hyvin tietoista panttaamista ja teettaisi lapselle enemman "tyota". Lienee turha sanoa, etta emme palanneet taman lastenlaakarin luokse enaa, enka myoskaan suostunut keskustelemaan hanen kanssaan enempaa asiasta puhelimitse.



Jaksakaa siis vaan yrittaa kaksikieliseksi kasvattamista. Vaivaahan siita tietenkin on, mutta pitkan paalle uskon etta se kannattaa.

koska meillä perheessä on kaksi kieltä, tämän asian kanssa on vaan elettävä. Nyt vaan yön tunteina aloin lueskella netistä artikkeleita ja aika paljon löytyi kokemuspohjaista tietoa siihen, että kaksikielisillä on enemmän kielellisiä ja sosiaalisia ongelmia, ulkopuolisuuden tunnetta jne.

Voih,

ap

Sä et nyt selkeesti ole AP ihan kartalla. Minä olen niin kaksikielinen kuin vaan voi olla, en siis osaa edes erotella kumpi kieli minulla olisi vahvempi. Samoin lapseni oppii nyt kahta kieltä. Surullista lapsellekin ottaa tollaiseta mitään paineita. Jos lapsi sanoo sinulle kissa toisella kielellä olet ihan kun ei mitään ja toistat vaan huomaamatta sanan kissa omalla kielelläsi. Esim: Katso äiti, tuolla on iso cat! -Niin on kultaseni, siellä on iso kissa. As simple as that!

kaksikielisillä usein se kielentaju 'naksahtaa' vasta hiukan myöhemmin, ja sitten alkaa sujua



t. 2 kaksikielisen äiti

niin ei ahista niin paljon, kun on vaan yksi kieli

on lahja, mutta sen kanssa on tehtävä töitä. Kumpaakin kieltä on tuettava, luettava satuja kummallakin kielellä jne...



Kuten joku kirjoitti, lapset ovat kielenoppimisessa yksilöllisiä (kuten kaikessa muussakin). Meillä oltiin enempi edellä kuin jäljessä kielenkehityksessä eikä mistään sosiaalisista ongelmista tietoakaan.



Lapsesi on niin pieni vielä, tuossa iässä yksikielisten lastenkin kielessä on hurjia eroja...

Höpönlöpö. Totta kai voi viivästystä tulla. Jos on paljonkin vaikeuksia, voi tutkia, että onko jotain muuta ongelmaa taustalla.



Kaksikielisyys on rikkaus, mutta totta kai se vaatii hieman vanhemmilta panostusta, jos haluaa, että lapsen sanavarasto ja ilmaisuvoima molemmilla kielillä kehittyy. Tsemppiä!

Jos isä iloisena opitusta sanasta vaan kannustavasi toteaa tyyliin "ai tarkoitat kissaa" omalla kielellään , ei kai se intoa tapa....

Meillä myös kaksikieliset lapset. Eikä se kieli mitenkään helpolla tartu, vaan ihan oikeasti vaatii työtä ja vieraskielisen vanhemman aktiivisuutta (jos siis lapsi muuten suomenkielisessä ympärsitössä, PKssa etc.)

Enemmän kuin kaksikielisyys, uskon ihan henk. koht. erojen vaikuttavan puhumaan oppimisen vauhtiin. Meillä 2,5 v puhuu kahta kieltä - ei tosin mitään kauheen sujuvaa kummallakaa, mutta osaa tehdä eron kielten välillä - mitä isommat lapsemme eivät samassa iässä muistaakseni osanneet

ja minä suomea, eli se asia kunnossa. Mutta lapsi on herkkä ja jo alle vuoden vanhama hämääntyi, kun innoissaan koitti vaikkapa sanoa isälleen "kissa" ja isä toisti sanan omalla kielellään, joka ei siis ollut ollenkaan sinnepäinkään äänneasultaan. Monesti kävi niin, ettei vauva enää sen jälkeen halunnut yrittää kysesitä sanaa.

Lorutellaan paljon, luetaan kirjoja jne., ja puhutaan paljon kotona.

Ei oikein tullut selväksi...



Meillä ihan yksikieliset lapset eivät ole 1,5-vuotiaina sanoneet paria sanaa enempää esikoista lukuunottamatta. Vanhin sanoi siis ekat sanansa alle vuoden vanhana ja jutteli lauseilla 1,5-vuotiaana. Noi muut on vähän vähäpuheisempia...



Kuopus on nyt 1v7kk ja sanoo vissiin 3-4 sanaa. Ymmärtää kuitenkin puhetta (tekee mitä käsketään jne) ja höpöttää omaa kieltään hyvin aktiivisesti, joten enpä ole vielä huolestunut.

että kaksikielisillä on enemmän kielellisiä ja sosiaalisia ongelmia, ulkopuolisuuden tunnetta jne. Voih, ap

sellaisissa maissa kuin Suomi, Kanda ja Sveitsi, joissa on pitkään ollut useampi virallinen kieli, kaksikielisyyttä on tutkittu ihan eri pohjalta, eikä suhtautumistapa ole tuollainen.