Lapsen kaksikielisyys ahdistaa...

lapsen tulevaisuutta pilannut. Se millä sä voit sen pilata on se asennoituminen että oman lapsen pitäisi olla vähintään yhtä nopea uusissa taidoissa kuin naapurin lapset ja mielellään vielä nopeampikin. Jos sä noin viestität lapsellesi että hänessä on jotain vikaa kun hän ei puhu yhtä paljoa kuin muut lähipiirin samanikäiset niin siitä voi tulla ongelmia.



En tiedä miten miehesi sitten oikein reagoi siihen kun lapsi sanoi sanan toisella kielellä. meillä ollaan vaan toistettu iloisina lapselle että "kyllä, aivan oikein! Se on todellakin orava." Eikä se ole suinkaan vähentänyt lapsen halua käyttää oppimiaan kieliä.



Lapset oppii asioita eritahtiin, voihan olla että oma alpsesi olisi hitaampi puhumaanoppija vaikka hänellä olisi vain se yksi kieli käytössä. niin kauan kun ei yleisesti voida puhua puheenviivästymästä ei tuosta kannata välittää sen enempää. Tottakai lapsen kanssa puhutaan, lauletaan, luetaan ja loruillaan ihan normaalisti ja kieli tulee sitten omaa tahtiaan. Ne sosiaaliset ongelmat mitä vähän myöhäisempi puhe aiheuttaa tulevat kyllä korjautumaan nopeasti.

Kyllä minunkin kaksikielinen poika oppi hiukan myöhemmin puhumaan. Tosin jo 5v tarkastuksessa kiitettiin keskimääräistä parempaa sanavarastoa (suomenkielessä). Ja lapsi kävi englanninkielistä tarhaa. Hiukan säälin lasta, kun opettelilukemaan samaal suomeksi ja englanniksi, kun se vaatii erilaista oppimista. Nyt lapsi on 4.luokalla ja molemmat kielet sujuu hyvin, juuri suomenkielenopettaja kehuilapseni aineita (englanninkielinen koulu myös). Ja Allu-testeissä on menestynyt hyvin. Se on sama kaikille, koulukielestä riippumatta. Ja nyt lukee saksaa, joka ainakin alkuun on kuulemma tosi helppoa. Moni lapseni luokkakaveri puhuu 3-4 kieltä.