Outoa -kummiasiaa-

että jos haluaa jonkun tietyn henkilön lapsensa kummiksi niin täytyy siihen kaupan päälle pyytää myös hänen puolisonsa, ettei puoliso vaan loukkaannu. Minä olen parhaan ystäväni lapsen kummi ja paras ystäväni on minun lapseni kummi, kummankaan aviomiehet ei ole siis kummeja, olisiko tästä siis tosiaan pitänyt aikoinaan loukkaantua?

mietin, lieneekö joku hiljainen kosto hänen vaimoltaan minua kohtaan? Ehkä hänen vaimonsa kokee minut jotenkin uhkana itselleen, on tosi itsekeskeinen nainen, vaikka luulin että olemme ystäviä.



Veljeni on ehkä eksyksissä itsensä kanssa ja haluaa miellyttää toista. Minulla ja veljelläni on aina ollut läheiset ja hyvät välit aina. Ehkä vaimo haluaa omia hänet itselleen, en tiedä...

-ap

kun kyseessä on minulle läheinen veli! Eri asia tietenkin olisi ollut, jos joku puolituttu mieheni ystävä olisi ollut kyseessä...ja tietysti saa pyytää ketä tahansa, eihän siitä ole kysymys.

-ap

kohtaamasi vääryyden täysin viattomalle lapselle, kuten jo kirjoittelit aiemmin, että nyt saa auttaminen ym. osaltasi loppua, kypsää..

että jos haluaa jonkun tietyn henkilön lapsensa kummiksi niin täytyy siihen kaupan päälle pyytää myös hänen puolisonsa, ettei puoliso vaan loukkaannu. Minä olen parhaan ystäväni lapsen kummi ja paras ystäväni on minun lapseni kummi, kummankaan aviomiehet ei ole siis kummeja, olisiko tästä siis tosiaan pitänyt aikoinaan loukkaantua?

Kyseessä veljeni ja hänen vaimonsa. Veljeni on meidän lastemme kummi, hänen vaimonsa ei(koska eivät edes seurustelleet vielä silloin, eikä veljeni tuntenut häntä edes silloin)

Ilmeisesti joku tuli kertomaan omaa tarinaansa ap:n ketjuun myös.

Mä en oo ihan perillä.. siis oliko ap:n veli ja sen vaimo pyytäneet vain ap:n miestä kummiksi?! Se, jos mikä, on todella outoa! Ja loukkaantuisin minäkin!

kohtaamasi vääryyden täysin viattomalle lapselle, kuten jo kirjoittelit aiemmin, että nyt saa auttaminen ym. osaltasi loppua, kypsää..

Kuten kirjoitin, en aio lapselle tätä näyttää. Ja en usko, että mieheni edes muistaa koko syntymäpäiviä ja kuten sanoin, minä tästä kaikesta joudun kuitenkin huolehtimaan.

Onko sinusta kypsää olla minulle ilkeä??

omasta tarinastaan, aika moni muukin. Veljeni ei pyytänyt minua kummiksi lainkaan, aviomiestäni pyydettiin. Olemme perhe, olleet jo kymmenen vuotta. Kyseessä siis läheinen oma veli, joka ennemmin pyysi minun aviomieheni kummiksi, mutta minua ei ollenkaan.





Olen auttanut heitä paljon, antamalla tavaroita jnbe.

-ap

vähän eriskummallinen tilanne :/

Itse ehkä jopa kysyisin suoraan veljeltä, että miksi ette pyytäneet minua kummiksi. Veli on sen verran läheinen, että kehtaisin kysyä, etenkin jos asia painaisi kovasti mieltä. Kaverilta tai tuttavalta en lähtisi kyselemään.



Mulle kävi pari vuotta sitten vähän samantapainen juttu, ollaan aviomiehen kanssa oltu kymmenisen vuotta yhdessä ja eräs tuttava pariskunta (jonka mies on mieheni lapsuuden ystävä) pyysi esikoisensa kummiksi vain miestäni.



Ollaan paljon tekemisissä perheinä ja pidetään yhteyksiä myös tämän pariskunnan vaimon kanssa.



Ymmärrän kyllä, että jos ei jotain lapsuuden ystävän puolisoa pyydä kummiksi, etenkin, jos tämän puolison kanssa ei olla niin tuttuja, mutta meillä tilanne siis eri.

ja kirjoitin ylempänä, mitä sain vastaukseksi. En siis jaksa uudelleen asiasta jankuttaa. Antaa nyt heidän olla omissa oloissaan...

mutta vastedes vien sukset, luistimet yms kyllä pienituloisena kirppikselle ennemmin kuin heille.

aloituksessasi et mainitse sanallakaan että kyseessä on veljesi perhe, toteat vain, että sinua ei pyydetty kummiksi ja miestäsi pyydettiin vaikka olette naimisissa. Tämän veli- käänteen keksit vasta vähän myöhemmin, näppärää ;) Ja tosiaan, nyt kiukuttele kuin pieni lapsi, sinulla on täysi oikeus olla sydänjuuriasi myöten loukkaantunut ja tee se kaikille (etenkin veljellesi) täysin selväksi.

aloituksessasi et mainitse sanallakaan että kyseessä on veljesi perhe, toteat vain, että sinua ei pyydetty kummiksi ja miestäsi pyydettiin vaikka olette naimisissa. Tämän veli- käänteen keksit vasta vähän myöhemmin, näppärää ;) Ja tosiaan, nyt kiukuttele kuin pieni lapsi, sinulla on täysi oikeus olla sydänjuuriasi myöten loukkaantunut ja tee se kaikille (etenkin veljellesi) täysin selväksi.

vain ne 2 kummia. Ja jos molempien puolelta 1 ni eihän siinä välttämättä voi pariskuntia ottaa.

Meille kävi myös niin että vain minua pyydettin. Ei meistä kumpikaan loukkaantunut. Kyllä ymmärrän että se voi loukata mutta täytyy muistaa että eri ihmiset ajattelee asioista eri tavalla.

aloituksessasi et mainitse sanallakaan että kyseessä on veljesi perhe, toteat vain, että sinua ei pyydetty kummiksi ja miestäsi pyydettiin vaikka olette naimisissa. Tämän veli- käänteen keksit vasta vähän myöhemmin, näppärää ;) Ja tosiaan, nyt kiukuttele kuin pieni lapsi, sinulla on täysi oikeus olla sydänjuuriasi myöten loukkaantunut ja tee se kaikille (etenkin veljellesi) täysin selväksi.

Ap taisi lukea ne joku päivä sitten olleet ohjeet "miten provoan" tmv.

vain ne 2 kummia. Ja jos molempien puolelta 1 ni eihän siinä välttämättä voi pariskuntia ottaa.

Meille kävi myös niin että vain minua pyydettin. Ei meistä kumpikaan loukkaantunut. Kyllä ymmärrän että se voi loukata mutta täytyy muistaa että eri ihmiset ajattelee asioista eri tavalla.

mitä ajattelette tilanteesta, että lapsella on 4 kummia, mutta kaikki pariskuntien puolikkaita?

Kyllä meidän suvussa on ollut perinteenä, että jos kyseessä on vakiintunut (naimisissa oleva tai siihen verrattava) pariskunta, niin tottakai kumpainenkin pyydetään kummiksi.

jotain henkilöä vain sillä perusteella, että hän on puoliso sille jota olit ajatellut lapsesi kummiksi? Siis jos ei alunperinkään koe olevansa niin läheinen tämän puolison kanssa, että haluaisi pyytää häntä kummiksi ihan oman itsensä takia? Minusta olisi hassua olla tällainen "puoliso-kummi", jota on pyydetty kummiksi lähinnä siksi kun hyviin tapoihin kuuluu, ettei kukaan loukkaannu.



Meidän suvussa ja tuttavapiirissä nähtyä on se, että nämä "puoliso-kummit" ovat eron jälkeen lapselle enää pelkkä nimi paperissa, kaikki kun eivät eron jälkeen enää halua olla tekemisessä ex-puolison suvun tai ystävien kanssa.

jotain henkilöä vain sillä perusteella, että hän on puoliso sille jota olit ajatellut lapsesi kummiksi? Siis jos ei alunperinkään koe olevansa niin läheinen tämän puolison kanssa, että haluaisi pyytää häntä kummiksi ihan oman itsensä takia? Minusta olisi hassua olla tällainen "puoliso-kummi", jota on pyydetty kummiksi lähinnä siksi kun hyviin tapoihin kuuluu, ettei kukaan loukkaannu. Meidän suvussa ja tuttavapiirissä nähtyä on se, että nämä "puoliso-kummit" ovat eron jälkeen lapselle enää pelkkä nimi paperissa, kaikki kun eivät eron jälkeen enää halua olla tekemisessä ex-puolison suvun tai ystävien kanssa.

Jos miehesi ja lapsen äidin veli ovat valittu kummeiksi poikavauvalle, on heidän katsottu olevan kummeina hyviä miehen malleja. Turhaan loukkaannuit.



Itsekin olisin halunnut tutuista pariskunnista pojalle kummeiksi vain miehiä ja vastaavasti tytölle naisia, mutta mieheni mielestä oli parempi, että kummit ovat pariskunnittain.



Ja muista, että sukulaisten kanssa on jaksettava joustaa... ennen kuin katkaiset välejä kokonaan.=)

Mut onko mies jota pyydettiin kummiksi kenties pyytäjän vanha lapsuuden ystävä ja /tai muuten hyvä ystävä? Mitä jos pyydettiin miestä koska tietävät että sie sisaruksena tulet aina olemaan lapsen elämässä vaik ero tulis? Tällä tavalla pyytäjä antoi syyn ja oikeutuksen miehelles pysyä hänen ja lapsen elämässä vaik sinä eroisit riitaisasti.Kuinka monta kummia tuli yhteensä?? Jos 2 onko se toinen veljesi vaimon ystävätär???Samoilla kriteereillä??

Se selittäisi miksi haluavat nimenomaan mieskummit. Jos siis haluavat lapselle oman isän lisäksi muitakin läheisiä "mieskavereita". Naiset kun yleensä ovat lasten elämässä mukana oma-aloitteisesti ja "automaattisesti" tai ainakin enemmän. Ymmärtäisin tuon logiikan, jos halutaan saada lapselle lisää "tärkeitä miehiä". Oli syy mikä tahansa, niin itse en kyllä näe mitään syytä loukkaantua. Tai itse en ehkä koe kuommiutta kuitenkaan niin tärkeänä tehtävänä, että välttämättä siihen haluaisin... Tietysti ymmärrän pettymyksesi, jos olisit nimenomaan halunnut olla kummi etkä "tavallinen sukulainen".

mutta en saanut mitään järkevää vastausta, eivät osanneet sanoa mitään järkevää. Haluamme miehen kummiksi, ajattelimme jos jotain meille sattuisi, miehesi osaisi huolehtia lapsestamme hyvin (ts. minä en, vaikka meillä on yhteisiä lapsia LOL) Ja että halusivat laajentaa lapsen piiriä sukulaisista muihin. Kummasti veljeni vaimon puolelta kummeina oli sukulainenkin. Eivät siis mitään selityksiä, joissa oikeastaan olisi mitään järkevää ollut. Sain todella tunteen, ettei minua kelpuutettu ja loukkaannuin kovasti.