Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Outoa -kummiasiaa-

Vierailija
25.10.2010 |

Loukkaannuin perinpohjin. Mieheni pyydettiin kummiksi, mutta minua ei, vaikka olemme naimisissa. Minusta tämä oli loukkaavaa, outoa. Etenkin koska olen ko.pariskunnalle lahjoittanut paljon vauvatavaraa, ostanut uuttakin vähistä rahoistani ja ollut tukena.



Silti näin. Koin ristiäistilaisuuden ahdistavana ja itkin illalla tämän jälkeen. Olin niin kovin pettynyt, enkä voinut käsittää, miksi minä en kelvannut. Aion katkaista ehkä välit täysin.

Kommentit (63)

Vierailija
21/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta huonotapaista ja junttia se on.

Vierailija
22/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mahdolliselle seuraavalle lapselleen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

suomalaista tapakulttuuria, tai pikemminkin sen puutetta. Ulkomailla lapsella voi olla 8 kummia, joista yleensä neljä kummia ja neljä puolisoa, mutta kummi mikä kummi. Suomessa pidetään tiukasti kiinni, että on ne kaksi vaan. Sitten ihmetellään kun menee välit sukulaisiin ja tuttaviin. No, jotkut osaa hoitaa ihmissuhteita ja jotkut eivät.

-ap

Vierailija
24/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

suomalaista tapakulttuuria, tai pikemminkin sen puutetta. Ulkomailla lapsella voi olla 8 kummia, joista yleensä neljä kummia ja neljä puolisoa, mutta kummi mikä kummi. Suomessa pidetään tiukasti kiinni, että on ne kaksi vaan. Sitten ihmetellään kun menee välit sukulaisiin ja tuttaviin. No, jotkut osaa hoitaa ihmissuhteita ja jotkut eivät.

Jos välit katkaisee sen takia, ettei pyydetty kummiksi!

Vierailija
25/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

suomalaista tapakulttuuria, tai pikemminkin sen puutetta. Ulkomailla lapsella voi olla 8 kummia, joista yleensä neljä kummia ja neljä puolisoa, mutta kummi mikä kummi. Suomessa pidetään tiukasti kiinni, että on ne kaksi vaan. Sitten ihmetellään kun menee välit sukulaisiin ja tuttaviin. No, jotkut osaa hoitaa ihmissuhteita ja jotkut eivät.


Huvittavin selitys on ollut kun vaimo haluaa vain kaksi kummia ja sitten seuraavalle lapselle otettiinkin jo 5 kummia...

Vierailija
26/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mahdolliselle seuraavalle lapselleen?

Mistäpä sitä tietää, mutta kovasti ainakin tällä hetkellä sanovat, ettei muita tule enää. Vaimo on uraorientoitunut, ihmettelin ylipäätänsä ensimmäistäkin vauvaa...Sekin outoa, ettei meidän suvusta kukaan ole kummi, vastaavasti veljeni vaimon veli kylläkin on, eli sekin vesittyi, että "halusivat lisätä tärkeiden ihmisten määrää"

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä velvollisuudesta ole puolisoita valittu. Oikeus on kieltäytyä, jos loukkaantuu.



Lapsellista tuollainen loukkaantuminen ja muistamatta jättäminen. Vanhemmat huokaisevat vaan helpotuksesta, etteivät ottaneetkaan kummiksi, kun ei ole käytöstapoja tuon vertaa.

Vierailija
28/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

en olisi loukkaantunut, jos meitä kumpaakaan ei olisi pyydetty. Mieheni mietti jo kieltäytymistäkin em. syihin vedoten.



Jos välit katkaisee sen takia, ettei pyydetty kummiksi!

[/quote]


Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos ne halusi säästää sut kummiksi mahdolliselle seuraavalle lapselleen?

Vierailija
30/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olisin ollut ap, en olisi mennyt edes ristiäisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mitä velvollisuuteen tulee, on kyseessä oma veljeni, joka pyysi miestäni kummiksi, ei minua.

Ovat muutenkin itse kovin itsekeskeisiä ja lapsellisia ihmisiä, joten ehkä se kuitenkin olen minä joka huokaisee helpotuksesta. Niin paljon vaivaa heidän eteensä nähnyt, mutta sinä voit tietysti olla mitä mieltä tahdot. Jos joku muu esim. mieheni ystävä olisi toiminut näin, olisin jopa ymmärtänyt. Sensijaan mieheni ystävät ovat kyllä pyytäneet meitä aina pariskuntana kummiksi, ovatkin fiksuja aikuisia.

Ja kyllä minä toimeen tulen heidän kanssaan, jos jossain pakosti joudumme tapaamaan, mutta itse en aio enää häiritä heitä enempää.

eikä velvollisuudesta ole puolisoita valittu. Oikeus on kieltäytyä, jos loukkaantuu.

Lapsellista tuollainen loukkaantuminen ja muistamatta jättäminen. Vanhemmat huokaisevat vaan helpotuksesta, etteivät ottaneetkaan kummiksi, kun ei ole käytöstapoja tuon vertaa.

Vierailija
32/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilmeisesti sä olet päätöksen tehnyt, veljesi lapsi ei tule näyttelemään elämässäsi kummoista roolia etkä kannusta miestäsikään kummiuteen. Ehkä jossain vaiheessa pääset loukkaantumisesi yli ja ymmärrät, että olet lapsen TÄTI - itseasiassa tärkeämpikin henkilö kuin kummi!



Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, ettet tätinä osta lapselle lahjoja synttärinä/jouluna tmv. tai halua osallistua hänen elämäänsä missään määrin? Onko ne vain kummin oikeuksia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olisin ollut ap, en olisi mennyt edes ristiäisiin.

Mietin tätä vaihtoehtoa, mutta koska minulla kuitenkin on "Käytöstapåoja" tai miten nyt sitten pitäisi määritellä, en viitsinyt jäädä pois. Kävi mielessä. ap

Vierailija
34/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mukaan lapsensa elämään, näin itse näen asian. No lahjoista voidaan miettiä vielä, ei se lapsen syy ole, jos vanhemmat juntteja ovat, mutta saa kyllä mennä jonkin aikaa tosiaan. -ap

Ilmeisesti sä olet päätöksen tehnyt, veljesi lapsi ei tule näyttelemään elämässäsi kummoista roolia etkä kannusta miestäsikään kummiuteen. Ehkä jossain vaiheessa pääset loukkaantumisesi yli ja ymmärrät, että olet lapsen TÄTI - itseasiassa tärkeämpikin henkilö kuin kummi!

Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, ettet tätinä osta lapselle lahjoja synttärinä/jouluna tmv. tai halua osallistua hänen elämäänsä missään määrin? Onko ne vain kummin oikeuksia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mukaan lapsensa elämään, näin itse näen asian. No lahjoista voidaan miettiä vielä, ei se lapsen syy ole, jos vanhemmat juntteja ovat, mutta saa kyllä mennä jonkin aikaa tosiaan. -ap

Ilmeisesti sä olet päätöksen tehnyt, veljesi lapsi ei tule näyttelemään elämässäsi kummoista roolia etkä kannusta miestäsikään kummiuteen. Ehkä jossain vaiheessa pääset loukkaantumisesi yli ja ymmärrät, että olet lapsen TÄTI - itseasiassa tärkeämpikin henkilö kuin kummi!

Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, ettet tätinä osta lapselle lahjoja synttärinä/jouluna tmv. tai halua osallistua hänen elämäänsä missään määrin? Onko ne vain kummin oikeuksia?

kummiksi, koska ei halua sinua lapsensa elämään? Sori, en ihan ymmärrä logiikkaasi.

Eikö olisi ollut helpointa kysyä suoraan veljeltä, mikä ajatus/tarkoitus heillä oli tämän kummipyynnön takana?

Vierailija
36/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en oo ihan perillä..



siis oliko ap:n veli ja sen vaimo pyytäneet vain ap:n miestä kummiksi?!



Se, jos mikä, on todella outoa!



Ja loukkaantuisin minäkin!

Vierailija
37/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en saanut mitään järkevää vastausta, eivät osanneet sanoa mitään järkevää. Haluamme miehen kummiksi, ajattelimme jos jotain meille sattuisi, miehesi osaisi huolehtia lapsestamme hyvin (ts. minä en, vaikka meillä on yhteisiä lapsia LOL) Ja että halusivat laajentaa lapsen piiriä sukulaisista muihin. Kummasti veljeni vaimon puolelta kummeina oli sukulainenkin.



Eivät siis mitään selityksiä, joissa oikeastaan olisi mitään järkevää ollut. Sain todella tunteen, ettei minua kelpuutettu ja loukkaannuin kovasti.

Vierailija
38/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en oo ihan perillä..

siis oliko ap:n veli ja sen vaimo pyytäneet vain ap:n miestä kummiksi?!

Se, jos mikä, on todella outoa!

Ja loukkaantuisin minäkin!

Siis kyllä juuri noin, eli minun veljeni pyysi minun aviomiestäni kummiksi, mutta ei minua.

-ap

Vierailija
39/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulle kävi aikanaan noin eli silloisen mieheni kautta tutustuin pariskuntaan ja vaikka olimme hyvissä väleissä, niin vain mieheni halusivat lapsensa kummiksi. En loukkaantunut. Itse asiassa minä mietin, että ehkä he eivät halua sitoutua minuun, koska emme olleet ex-mieheni kanssa naimisissa ja se on ihan ok.



Ei kannata loukkaantua, ehkä he pitävät sinua ihan yhtä tärkeänä henkilönä lapselle, mutta eivät halunneet velvoittaa sinua. Voi olla, että ovat valinneet vain pakollisen määrän kummeja virallisiin papereihin.

Vierailija
40/63 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

[i



kummiksi, koska ei halua sinua lapsensa elämään? Sori, en ihan ymmärrä logiikkaasi.



Eli mieheni kelpaa kummiksi, minä en. Ehkä veljeni on mennyt sekaisin tultuaan isäksi, ehkä se on isompi juttu henkisesti hänelle tai jotain?





Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan kaksi