Outoa -kummiasiaa-
Loukkaannuin perinpohjin. Mieheni pyydettiin kummiksi, mutta minua ei, vaikka olemme naimisissa. Minusta tämä oli loukkaavaa, outoa. Etenkin koska olen ko.pariskunnalle lahjoittanut paljon vauvatavaraa, ostanut uuttakin vähistä rahoistani ja ollut tukena.
Silti näin. Koin ristiäistilaisuuden ahdistavana ja itkin illalla tämän jälkeen. Olin niin kovin pettynyt, enkä voinut käsittää, miksi minä en kelvannut. Aion katkaista ehkä välit täysin.
Kommentit (63)
miehen suvun puoli ei halunnut minua ja ei uskonut liittoomme. Kun veljeni teki miehelleni samoin niin tämä kiroili ja manaili, että pitäköön pentunsa.
Mun mielestä on siis todella junttia pyytää kummiksi vain toista henkilöä pariskunnasta (pois lukien tilanne, ettei toinen kuulu kirkkoon eli ei voi olla kummina.)
Mutta näköjään meitä on kahta kastia...
En minä ainakaan mitenkään muistaisi sitä ei-kummi-lasta. Siinä on miehelle hommaa muistaa paketit ja yhteydenpito... >;) Tosin on kai niitäkin miehiä - jossain???
Me päinvastoin lisäsimme lapsemme kummin nykyisen puolison "oikeaksi" kummiksi (ettei olisi vain kummin puoliso) :)
lapsuudenystävän, joka on vieläkin paras ystävä, mutta joka elää avoliitossa pettävän mulkvistin kanssa. Kaveri tietää mutta alistuu eikä jätä tätä miestä bla bla bla..
Pahalta varmasti tuntuu. Mutta jätä lahjojen ostot miehesi huoleksi, sinun ei niihin tarvitse osallistua, ne kuuluu kumin tehtäviin.
Minulle ei tulisi mieleenkään loukkaantua.
Mun mielestä on siis todella junttia pyytää kummiksi vain toista henkilöä pariskunnasta (pois lukien tilanne, ettei toinen kuulu kirkkoon eli ei voi olla kummina.)
Mutta näköjään meitä on kahta kastia...
En minä ainakaan mitenkään muistaisi sitä ei-kummi-lasta. Siinä on miehelle hommaa muistaa paketit ja yhteydenpito... >;) Tosin on kai niitäkin miehiä - jossain???
Mun mielestä se on taas täysin tilannekohtaista. Vai pidätkö mua ihan junttina nyt, kun lapsuudenystäväni 20 vuoden takaa pyydettiin kummiksi ilman avomiestään. Ystäväni kyläilee meillä pääsääntöisesti yksin tai lapsensa kanssa, mies on käynyt meillä ehkä kerran-pari. Ja kyse ei ole siitä, ettei olisi kutsuttu koko perhe - mies ei vaan tykkää lähteä kylään. Tullaan kyllä toimeen aina silloin kuin nähdään, siitä ei ole kyse. Mutta miksi meidän olisi pitänyt pyytää tuo mies lapsemme kummiksi?
Mies siis kummina, hänen vaimonsa ei. Mutta ei ole loukkaantunut tai edes ihmetellyt valintaamme. Oman mieheni paras kaveri on tämä kummi, mutta mieheni ei halunnut vaimoa kummiksi. Minä valitsin toisen, naispuolisen.
-tintti-
Eli veljeni pyysi miestäni kummiksi, ei minua. ;( Enkä ole pettävä mulkvisti tai mitään muutakaan. Ehkä hänen vaimonsa ei pidä minusta ja on raukka niin tossun alla, ettei kykene vastaan sanomaan, en tiedä.
Minusta oli törkeää.
loukkaantunut myös puolestani. Vaan eipä tarvitse enää lastenhoitoapua kysellä, olen jo oman osuuteni hoitanut antamalla ilmaiseksi omat tavaramme heille. ;) Ja mieheni on niin toope tuollaisissa asioissa, ettei muista syntymäpäiviä tai mitään muutakaan. Hyvä jos omat lapsensa... :)
t-ap
Jos kaverisi mies on käytökseltään juntti, niin ei kai se oikeuta Sinua olemaan toinen juntti? Näin minä sen ajattelen.
Joo, kyllä ihmettelisin tuossa tilanteessa itsekin. MUTTA mitä jos veljesi ja vaimonsa ovat sitä mieltä, että olet tärkeässä roolissa lapsnen elämässä muutenkin kun olet hänen tätinsä? Ehkä he vain halusivat lisätä noiden tärkeiden ihmisten määrää ottamalla kummiksi muita kuin ns. virallisia sukulaisia?
Ehkä kannattaisi keskustella veljen ja kälyn kanssa, mielestäni on todella lapsellista alkaa katkaista välejä tai olla ottamatta veljenlasta hoitoon vain siksi, ettei ole kummi!!
Jos kaverisi mies on käytökseltään juntti, niin ei kai se oikeuta Sinua olemaan toinen juntti? Näin minä sen ajattelen.
Sitten olen ihan hyvillä mielin juntti, jos tuo kummiksi pyytämättäjättäminen sen aiheutti :D
(ps. ystäväni oli sitä mieltä, kun asiasta keskusteltiin ennen kummiutta.. sanoin siis, että jos hänelle on tärkeää pyytää mieskin kummiksi niin tottakai sen teemme, niin hän vastasi, että mies on itseasiassa varmasti helpottuneempi kun ei tarvitse kummiksi ruveta ja toisaalta taas kieltäytyminenkin koetaan monesti junttina)
Juntti kakkonen :)
`jos kerran haluavat lisätä tärkeiden ihmisten määrää elämässä...en ymmärrä, miten avioliitossa olevat ihmiset ovat jotenkin erillinen yksikkö, kun olemme jo kymmenen vuotta olleet naimisissa yms. ja samasta rahapussista lahjatkin ostetaan yms. Todella loukkaavaa! Olisivat pyytäneet jo sitten samantien jonkun muun. Eb halua keskustella aiheesta, oli jo riittävästi noloa ja nöyryyttävää. Ja ulkopuoliset varmasti ajattelevat, että jotain vikaa tuossakin täytyy olla...
Ehkä kannattaisi keskustella veljen ja kälyn kanssa, mielestäni on todella lapsellista alkaa katkaista välejä tai olla ottamatta veljenlasta hoitoon vain siksi, ettei ole kummi!!
[/quote]
Paljon muutenkin olen nähnyt vaivaa heidän parisuhteensa, yms. asioidensa eteen, vaikka ei aina olisi niin huvittanutkaan ja kaikki tavarat annoin, vaikka pienituloisena olisin voinut ne myydä kirppikselläkin aivan varmasti.
-ap
pyytää kummiksi yksittäistä henkilöä, eikä aina myös ko. henkilön puolisoa. Mistä ihmeestä on tullut joku velvoite pyytää aina molempia? En ymmärrä.
suomalaista tapakulttuuria, tai pikemminkin sen puutetta. Ulkomailla lapsella voi olla 8 kummia, joista yleensä neljä kummia ja neljä puolisoa, mutta kummi mikä kummi. Suomessa pidetään tiukasti kiinni, että on ne kaksi vaan. Sitten ihmetellään kun menee välit sukulaisiin ja tuttaviin. No, jotkut osaa hoitaa ihmissuhteita ja jotkut eivät.
suomalaista tapakulttuuria, tai pikemminkin sen puutetta. Ulkomailla lapsella voi olla 8 kummia, joista yleensä neljä kummia ja neljä puolisoa, mutta kummi mikä kummi. Suomessa pidetään tiukasti kiinni, että on ne kaksi vaan. Sitten ihmetellään kun menee välit sukulaisiin ja tuttaviin. No, jotkut osaa hoitaa ihmissuhteita ja jotkut eivät.
Käsittää siis koko muun maailman?
Ymmärrän kyllä, että loukkasi. Mutta onko kummilapsen vanhemmat olleet ennen teidän yhteistä eloa nimenomaan miehen ystäviä?
Mä tiedän useitakin, joilla on tapana pyytää pariskunnista (olkoon avo- tai avioliitossa) kummiksi vain se läheisempi osapuoli. Niin teimme mekin ystäväni kohdalla. Kyse ei ole lainkaan siitä, että epäilisin parisuhteen kestoa tmv. vaan mun mielestä olisi ollut hassua "velvollisuudesta" pyytää ystävän mies kummiksi, kun hän ei millään lailla ole osa elämäämme ilman ystävääni :)