Lue keskustelun säännöt.
Lapsella vaikeuksia päiväkodissa, testeissä ei löydy mitään. Mistä kysymys? Apua!
25.10.2010 |
Hei,
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia sellaisilta perheiltä joilla on aivan normaali lapsi, mutta päiväkotiin mentyään päiväkodissa ilmeneekin ongelmia.
Meillä sellainen tilanne, että lapsi on ollut aivan normaali lapsi. Mitään huolenaihetta ei neuvolan ja lääkäreiden mukaan ole aiemmin ollut. Perhepiirissä on myös henkilöitä, jotka ovat ammateiltaan lääkäri ja ”lapsiasoiden” sosiaalityöntekijä. Hekään eivät pidä lasta millään tavalla poikkeavana.
Lapsen aloitettua päiväkodin, ensimmäisessä kasvatuskeskustelussa päiväkoti ehdotti meille, että lapselle hankittaisiin jonkinlainen diagnoosi.
Päiväkoti ei tarkemmin kertonut millaista diagnoosia tarkoittivat. Pk:n johtaja kyseli minulta, eikö lapsi ollut koskaan käynyt psykologilla.
Ei ollut koskaan käynyt kun ei ollut ollut mitään aihetta, lapsi on ja on aina ollut iloinen, tasapainoinen ja kaikin puolin terve.
Pk sanoi, että jos veisin hänet psykologille, saisin apua lapselleni, koska psykologi voisi tulla sitten mukaan keskusteluun ja evästää heitä, kuinka lasta tulee kohdella. Pk:n johtaja sanoi, että he voivat toimia muuten väärin lapseni kanssa. Päiväkodin johtaja sanoi myös että kyseessä on hänen mielestään valtakamppailu, jota he käyvät siis lapsen kanssa.
Pk:n johtaja ehdotti meille kaikki mahdolliset paikat joista voisimme hakea diagnoosia. Hän kyseli ”ettekö voisi saada diagnoosia siltä tai sieltä?”
Meille ei kerrottu tarkemmin lapsen ongelmista päiväkodissa. Mutta olimme lapsen kertomuksesta ymmärtäneet, että kaikki ei mennyt hyvin, koska lapsi oli haluton menemään uuteen päiväkotiin ja kertoi pelkäävänsä rajumpia lapsia eikä ollut vielä ehtinyt tulla tutuiksi heidän kanssaan (ei muistanut kaikkien nimiä). Mutta toisaalta päiväkodin hoitajatkaan eivät kaikki muistaneet lapseni nimeä.
(Olin ollut kerran puhelimitse yhteydessä päiväkotiin ja kertonut lapseni säikähtäneen sitä, että häntä oli raavittu jossakin leikissä kasvoihin ja kysynyt neuvoa miten lastani tässä tilanteessa voisi tuka. Tällöin puhelimeen vastannut hoitaja sanoi minulle, että syy on lapsessani ja että hänellä ei ole ollut kavereita koskaan aiemminkaan. Sanoin että se ei pidä paikkansa, että lapsellani on aina ollut kavereita ja meillä käy leikkimässä hänen kavereitaan ja uskon että hän saa nytkin kavereita kun ehtii tutustua muihin lapsiin.)
No, tämä yllättäen tässä ensimmäisessä kasvatuskeskustelussa tullut diagnoosin hakemisehdotus oli shokki meille vanhempina.
Haimme tietenkin apua, ensimmäiseksi neuvolasta, jossa keskustelin terveydenhoitajan ja psykologin kanssa meitä kohdanneesta tilanteesta ja siitä miten hakisimme apua lapselle ja mietimme että mitä apua voisi hakea.
Tässä vaiheessa päiväkodin johtaja kyseli, voisiko saada lapselleni kuitenkin diagnoosia neuvolasta tai jonkun henkilön neuvolasta päiväkotiin keskustelemaan lapsestani. Lupasin että hän saa olla yhteydessä neuvolaan asiantuntijaan, joka meidät tunsi. Kun kysyin tältä asiantuntijalta kuinka asia etenee, hän kertoi, että päiväkoti oli kutsunut hänet palaveriin, mutta hän tulee vain silloin, jos on tarkoitus keskustella lapsestani ja suunnitella yhdessä häntä koskevia asioita, niin että hän asiantuntijana esittää oman mielipiteensä lapsen tueksi. Hän kirjoitti päiväkodille meistä lausunnon, mutta kertoi että päiväkoti oli ollut siihen tyytymätön.
Sitten päiväkoti tarjosi meille yllättäen paperia allekirjoitettavaksi. Allekirjoitimme tämän päiväkodin kirjoittaman paperin, jossa todettiin että lapselle haetaan erityislastentarhanopettajaa päiväkotiin, koska lapsi ei muuten selviä päiväkodissa. Allekirjoitin paperin päiväkodin kehotuksesta.
Kerroin paperista neuvolassa. Tässä vaiheessa neuvola evästi meitä, että jos erityisresurssia haetaan, päiväkodin kanssa täytyy tehdä yhteistyössä suunnitelma mihin lapsi tarvitsee tukea ja tämän tuen toteutumista ja vaikutusta täytyy seurata. Neuvola oli sitä mieltä, että resurssia haettiin liian epämääräisesti ja hätiköiden. Neuvola evästi keskustelemaan päiväkodin kanssa.
Otin heti neuvolan ohjeiden mukaan yhteyttä päiväkotiin ja sovin keskusteluajan. Esitin neuvolan esittämät kysymykset. En kuitenkaan saanut niihin selviä vastauksia, vaan päiväkodin edustajat sanoivat, että minun ei kannattaisi yrittää etsiä tietoa mistään, ei missään nimessä mennä internetistä katsomaan mitään, eikä muutenkaan tehdä mitään asian suhteen. Kun kysyin mitä tämä käytännössä tarkoittaa tämä erityisresurssin hakeminen lapselleni, he sanoivat, että itsehän sinä sen paperin allekirjoitit.
Muutenkin päiväkodin vetäjä oli nyt kiusaantunut siitä, että olen ollut yhteydessä neuvolaan ja psykologiin. Olin tästä yllättynyt, koska luulin, että hän juuri haluaa että otan yhteyttä psykologiin jotta asiaa tutkitaan. Johtaja sanoi, että joka kerta kun minä soitan jonnekin, hänelle soitetaan sieltä. Että hän saa aina tietää jos puhun asiasta jonnekin. Hän sanoi että hänen velvollisuutensa on varoittaa minua, että kun psykologi testaa lapseni korttipakoillaan, tulokseksi voi tulla sellainen asia jota minun on vaikea hyväksyä. Kysyin tarkoittaako hän että lapseltani voisi löytyä jokin sairaus? Hän vastasi että tuloksena saattaa olla että vika onkin minussa lapsen äidissä. Tämä kuulosti äärettömän hyvältä ja helpottavalta vaihtoehdolta minun korvissani ja sanoin vilpittömästi että sellainen vaihtoehto, että tässä kaikessa olisikin kyse vain siitä että vika on minussa, olisi erinomainen tulos. He vaikenivat.
PK:n johtaja jatkoi keskustelua sanomalle minulle, että minä en luota häneen. Hän toisti sitä pitkin keskustelua, eikä keskustelu olisi edennyt ollenkaan, jos en itse olisi johdonmukaisesti käynyt läpi neuvolasta saamiani kysymyksiä, jota heille esitin. Tässä yhteydessä toinen päiväkotia edustavista henkilöistä kyllä avautui minulle yllättäen kertoen, että hänellä itsellään on kehitysvammainen lapsi jolla on myös ADHD. Hän kertoi, että yhteiskunta oli onnistunut kuntouttamaan hänen lastaan ja että minun tarvitsisi vain myös jättää tämä asia yhteiskunnan hoidettavaksi.
Hän kysyi minulta enkö luota yhteiskuntaan. Jätin vastaamatta tämän kysymykseen kun en ymmärtänyt sen asiayhteyttä.
Lopuksi pk:n johtaja totesi vain, että ei se sitten ollutkaan kysymys siitä että lapsi olisi käynyt valtakamppailua heidän kanssaan. He sanoivat että mitään aihetta tästä asiasta keskusteluun ei nyt ole, vaan vasta sitten kun erityislastentarhanopettaja aloittaa, kävisimme keskustelun tavoista jolla tukea lasta.
Käytimme lasta testeissä, myös psykologisissa ja niissä molemmissa todettiin lapsen olevan normaali ja ikäänsä vastaavalla kehitystasolla. Psykologi ylisti lasta kaikin mahdollisin positiivisin määrittein, empaattinen, sosiaalinen, avoin, luottavainen, rauhallinen, keskittymiskykyinen, älykäs. Olimme sopineet psykologin kanssa että hän tulee konsultoimaan päiväkotia, päiväkodin alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti.
Sovinkin keskustelun päiväkotiin.
Koska meillä ei vieläkään ollut tietoa mihin asioihin päiväkoti näki lapseni tarvitsevan erityistä tukea, eikä mitä tuki käytännössä oli ja mitkä olivat sen tavoitteet, olin yhteydessä etukäteen sekä lastentarhanopettajaan että erityslastentarhanopettajaan ja sovin heidän kanssaan että he kertoisivat keskustelussa nämä asiat meille ja psykologille. Ja että keskustelisimme yhdessä psykologin kanssa miten lastani olisi paras tukea.
Halusimme erityisesti tietoa sen vuoksi että voisimme ohjata lasta kotona niin että hän pysyisi vastaamaan päiväkodin vaatimuksiin. Nythän emme niistä sen tarkemmin tienneet.
Tämä kauan odotettu keskustelu johon saimme neuvolan psykologin mukaan epäonnistui täysin. Psykologi hoiti tehtävänsä erinomaisesti mutta näytti siltä, että päiväkoti ei kuunnellut mitä hän sanoi.
Emme vieläkään saaneet selkoa lastani koskeviin kysymyksiin päiväkodista. Psykologi esitti oman arvionsa, mutta päiväkodin edustajat istuivat vain ihan hiljaa ja jättivät sen huomiotta. Psykologi sanoi, että ei ole koskaan törmännyt tällaiseen tapaukseen, että testien ja arvioiden mukaan näin sosiaalisella ja kyvykkäällä lapsella olisi ongelmia päiväkodissa (pelkoa, vetäytymistä, arkuutta?? ). Sanoin, että minua ihmetyttää mikä lapsella oikein on ollut päiväkodissa. Päiväkodin johtaja vastasi, että ”vika ei ole päiväkodissa vaan lapsessa”.
Tässä vaiheessa psykologi oli hyvin hämmästynyt. Hän yritti puolustaa lastamme sanomalla, että tekijä on ympäristössä, että lapseen vaikuttaa muiden lasten käyttäytyminen.
Mutta pk:n edustajat olivat vain ihan hiljaa eivätkä edes vastanneet psykologin esittämiin kysymyksiin (koskien mm. lapsen itsetuntoa päiväkodissa).
Kun yritin ottaa puheeksi asian johon lapsemme mielestämme tarvitsi tukea, pk:n johtaja totesi että ”kaikki samassa ryhmässä olevat lapsethan ovat yhtä kömpelöitä”. Mieheni kysyi mitä päiväkodissa voidaan tehdä lapsemme auttamiseksi? Pk:n johtaja vastasi että ei mitään, ”kaikki on jo tehty”.
Olimme hyvin hämmästyneitä, koska juuri tätä keskustelua oli odotettu. Tässä keskustelussa kahden asiantuntijan, päiväkodin oman uuden erityislastentahanopettajan joka oli saatu resurssiksi ja psykologin piti meidän kanssamme keskustella mahdollisista ongelmista ja sopia keinoista, jolla yhdessä voisimme tukea ja auttaa lastamme mahdollisimman parhaalla tavalla. Ja päästä siis ymmärtämään mitä ongelmat itse asiassa päiväkodissa olivat.
Päiväkodin johtaja sanoi, että lapsemme ei tule selviämään tavallisessa koulussa.
Mieheni oli järkyttynyt. Selitin päiväkodin johtajalle, miksi erityskoulu ei sopisi lapsellemme.
Psykologi oli samaa mieltä kanssani ja hän sanoi selvästi yksilöiden miksi tämä lapsi ei tarvitsisi erityiskoulua. Pk: johtaja jätti huomiotta psykologin kannan. Tilaisuus päättyi erittäin ahdistuneissa tunnelmissa ja kaikki lähtivät sanomatta edes näkemiin.
Lopuksi vielä lastentarhanopettaja kysyi meiltä annammeko luvan että päiväkodissa saa käyttää lastamme kohtaan fyysistä voimaa. Olin tyrmistynyt. Sanoin, että lastamme kohtaan ei ole koskaan missään tarvinnut käyttää fyysisiä voimakeinoja. Erityislastentarhanopettaja ja lastentarhanopettaja naurahtivat ja sanoivat, että ei meidän lastamme kohtaan ole tarvinnutkaan. He sanoivat että kysyvät tämän kaikilta vanhemmilta. Olin niin ihmeissäni siitä, että mikään keskustelussa ei mennyt edeltä sovitun mukaisesti että lähdin mitään sanomatta paikalta.
Yritin vielä soittaa päiväkodin erityislastentarhanopettajalle ja kysyä häneltä mistä oikein on kysymys. Hän oli vaitinainen, eikä uskaltanut sanoa mitään. Hän toteisi vain että kyllähän te vanhempana oman lapsenne tunnette.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia siitä, että asiantuntijoiden näkemykset ovat täysin ristiriitaiset?
Miten asiassa pääsee eteenpäin, jos lapsessa esiintyy ongelmia vain päiväkodissa ja asiantuntijat testeineen eivät niitä lapsessa olevia vikoja löydä?
Mistä tässä voisi olla kysymys?
Kommentit (124)
lasten naulakot olisivat niin korkealla etteivät niihin itse ylety. Ja olen nähnyt niitä kymmenittäin... Muutenkin tuo kuulostaa aivan epäuskottavalta, en ole tuollaiseen ikinä törmännyt monikymmenvuotisen (30 v) päiväkotiurani aikana.
Lapsi 115cm pitkää eikä ylety kuin laittamaan haalarin koukkuun. Ylempi taso johon hattu ja hanskat kuuluisi laittaa on niin korkealla ettei sinne ylety lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää paikkaansa.
Meillä vähän samanlainen tapaus. Päiväkoti uhkaili, että lapsi ei tule ikinä selviämään koulussa ja jotain vikaa on ja kasvatus on ollut väärää jne..
Lasta juoksutettiin testeissä ja aina ihmeteltiin, miksi lapsi siellä kulkee.
Lapsi selvisi koulussa hyvin ja on jo nyt yläasteella. Ei mitään ongelmaa.
Seuraavien lasten kohdalla käytös oli erilaista kun päiväkodin työntekijät huomasi, että minulla on vakituinen työpaikka, oma talo ja tunnen paikkakunnan kunnanvaltuutettuja.
Ongelma oli ollut siinä, että olimme vasta muuttaneet paikkakunnalle ja päiväkodin tädit oli päätelleet, että asumme kunnan vuokratalossa ja olen työtön luuseri. Kummasti meillä olikin aivan mahtava kotikasvatus ollut ja mahtavat lapset ja kaikkea muuta kun selvisi, että saan parempaa palkkaa kuin nämä lastentarhanopettajat ja tunnen pikkupaikkakunnan pamppuja.
Tulee mieleen että pk:ssa epäillään joko insestiä tai lapsen pahoinpitelyä, kun eivät kerro vanhemmille tarkemmin lapsen ongelmista.
Ap, nyt ILMAN MUUTA yhteys päivähoidon esimieheen! Tottakai vanhemmillle pitää kertoa, millaisia ongelmia lapsella on.
Itse olisin taatusti jo ottanut lapsen kyseisestä hoitopaikasta pois. Eihän kukaan vanhempi halua pitää lastaan minkään mielipuolien hoidossa.
YKSIKÄÄN kunta/kaupunki ei palkkaa päiväkotiin erityislastentarhanopettajaa sillä perusteella, että ryhmään tulee erityislapsi, tai että joku lapsi saa diagnoosin. Hyvä yritys.
t. lto
Tulee mieleen että pk:ssa epäillään joko insestiä tai lapsen pahoinpitelyä, kun eivät kerro vanhemmille tarkemmin lapsen ongelmista. Ap, nyt ILMAN MUUTA yhteys päivähoidon esimieheen! Tottakai vanhemmillle pitää kertoa, millaisia ongelmia lapsella on. Itse olisin taatusti jo ottanut lapsen kyseisestä hoitopaikasta pois. Eihän kukaan vanhempi halua pitää lastaan minkään mielipuolien hoidossa.
sosiaalityöntekijät mukana. Sen velvoittaa jo laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pitkän työurani aikana vielä törmännyt tilanteeseen, että vanhemmille kerrottaisiin että ongelmia on ilman, että eriteltäisiin millaisia ongelmia. Jää kolme vaihtoehtoa: 1. koko ryhmän työntekijät ja päiväkodin johtaja ovat ammattitaidottomia, 2. hoitajat ovat oikeasti keskustelussa kertoneet ongelmien laadun, mutta ap ei systä tai toisesta tahdo niitä täällä kertoa tai 3. koko juttu on provo. Nämä siis kommenttina vain tohon, että henkilöstö pyytää keskusteluihin, mutta ei sitten suostu kertomaan mistä keskustellaan... haisee ja kauas.
Toinen asia on sen sijaan vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan suhde. Sen pystyn uskomaan helposti, että jokin perhe joutuu silmätikuksi ja kasvatuskumppanuus happanee. Tällöin suosittelen ehdottomasti yhteyden ottamista päivähoitopaikoista päättävään tahoon ja uuden hoitopaikan vaatimista. Pyydä siltä psykologilta vaikka lausunto. Hyvin usein ongelmat häviävät hoitopaikkaa vaihtamalla: lapsi voi esim. reagoida vaikka vain jonkun hoitajan kasvatustyyliin joka poikkeaa radikaalisti kodista. Jos ongelmat jatkuvat uudessa paikassa, niin silloin kannattaa kyllä ottaa todesta ongelmat: lapsissa ihan erilaiset asiat näkyvät ryhmässä kuin kotona. Kotona on vain yksi tai muutama lapsi, kun taas päiväkodissa korostuu esim. sääntöjen ja rytmin muistaminen, ryhmässä toimiminen, sanallisten ohjeiden omaksuminen, siirtymätilanteiden sietokyky jne.
Tsemppiä. (Sillä varauksella, että olet keksinyt koko jutun)
mulla on itsellä lapsi jolla on ongelmia joista kaikki ovat tietoisia (näkyvät kyllä :)) ja kyllä päiväkodissa (kaikissa päiväkodeissa joissa lapsi ollut) ollaan avoimesti keskusteltu näistä ja aina hoitava taho ja päiväkoti olleet samoilla linjoilla, ja me vanhemmat myös.
Toivottavasti asia etenee / selviää, jos ei niin päiväkodin vaihto.
En ole pitkän työurani aikana vielä törmännyt tilanteeseen, että vanhemmille kerrottaisiin että ongelmia on ilman, että eriteltäisiin millaisia ongelmia. Jää kolme vaihtoehtoa: 1. koko ryhmän työntekijät ja päiväkodin johtaja ovat ammattitaidottomia, 2. hoitajat ovat oikeasti keskustelussa kertoneet ongelmien laadun, mutta ap ei systä tai toisesta tahdo niitä täällä kertoa tai 3. koko juttu on provo. Nämä siis kommenttina vain tohon, että henkilöstö pyytää keskusteluihin, mutta ei sitten suostu kertomaan mistä keskustellaan... haisee ja kauas. Toinen asia on sen sijaan vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan suhde. Sen pystyn uskomaan helposti, että jokin perhe joutuu silmätikuksi ja kasvatuskumppanuus happanee. Tällöin suosittelen ehdottomasti yhteyden ottamista päivähoitopaikoista päättävään tahoon ja uuden hoitopaikan vaatimista. Pyydä siltä psykologilta vaikka lausunto. Hyvin usein ongelmat häviävät hoitopaikkaa vaihtamalla: lapsi voi esim. reagoida vaikka vain jonkun hoitajan kasvatustyyliin joka poikkeaa radikaalisti kodista. Jos ongelmat jatkuvat uudessa paikassa, niin silloin kannattaa kyllä ottaa todesta ongelmat: lapsissa ihan erilaiset asiat näkyvät ryhmässä kuin kotona. Kotona on vain yksi tai muutama lapsi, kun taas päiväkodissa korostuu esim. sääntöjen ja rytmin muistaminen, ryhmässä toimiminen, sanallisten ohjeiden omaksuminen, siirtymätilanteiden sietokyky jne. Tsemppiä. (Sillä varauksella, että olet keksinyt koko jutun)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodin johtaja ei muuten taatusti ole pyytänet teitä hakemaan diagnoosia neuvolasta. Jokainen tällä alalla töskentelevä tietää, että neuvola ei jakele diagnooseja. (Riippuen ongelmasta) ensin haetaan lähete puheteraputille, toimintaterapeutille, psykologille, neuropsykologille jne. vaikka neuvolasta, sitten tehdään pitkälliset testit (n. 5X/terapeutti), sitten saadaan lausunnot, sitten hakeudutaan erityistasolle ja vasta sieltä (neurologilta, psykiatrilta tms) voi saada sen diagnoosin.
Niin että... miten se menikään?
Meidän esikoinen joutui käsittämättömän vainon kohteeksi ryhmäperhepäivähoidossa.
Jatkuvasti epäili onko tuo normaalia. Viimeisin temppu tältä rouvalta oli kun kyselin mites se hakeminen eskariin hän oli huuli pyöreenä eihän se vielä. Minä rauhallisesti, että kyllä sinne eskariin mennään sinä vuonna kun lapsi täyttää kuusi. Jankkasi vain, että kun tuo poika menee tänä vuonna ja se täytti jo helmikuussa ja teidän tyttö vasta syksyllä ei se voi vielä mennä. Minä pyysin rauhallisesti oikean lomakkeen jotta voin hakea eskaripaikkaa ei ottanut kuuleviin korviinsakkaan sanoi vain soittavansa ja varmistavansa päiväkodinjohtajalta.
Kerroin, että tyttö osaa ajaa ilman appareita oli osannut jo vuoden verran. Kerran sitten näki meidät pyörällä liikenteessä paria kuukautta ennen eskarin alkua totesi vain oho hän ei oikeasti uskonut että osaa ajaa ennen kuin näki.
Kuinkas kummasti eskarissa kehuja tippui jatkuvalla syötöllä tämä edellisen hoitajan kovasti epäilemä olikin yht äkkiä kovasti ikäistään kehittyneempi monella osa alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen joutui käsittämättömän vainon kohteeksi ryhmäperhepäivähoidossa.
Jatkuvasti epäili onko tuo normaalia. Viimeisin temppu tältä rouvalta oli kun kyselin mites se hakeminen eskariin hän oli huuli pyöreenä eihän se vielä. Minä rauhallisesti, että kyllä sinne eskariin mennään sinä vuonna kun lapsi täyttää kuusi. Jankkasi vain, että kun tuo poika menee tänä vuonna ja se täytti jo helmikuussa ja teidän tyttö vasta syksyllä ei se voi vielä mennä. Minä pyysin rauhallisesti oikean lomakkeen jotta voin hakea eskaripaikkaa ei ottanut kuuleviin korviinsakkaan sanoi vain soittavansa ja varmistavansa päiväkodinjohtajalta.
Kerroin, että tyttö osaa ajaa ilman appareita oli osannut jo vuoden verran. Kerran sitten näki meidät pyörällä liikenteessä paria kuukautta ennen eskarin alkua totesi vain oho hän ei oikeasti uskonut että osaa ajaa ennen kuin näki.
Kuinkas kummasti eskarissa kehuja tippui jatkuvalla syötöllä tämä edellisen hoitajan kovasti epäilemä olikin yht äkkiä kovasti ikäistään kehittyneempi monella osa alueella.
Toki pph on voinut hyvinkin olla ammattitaidoton ja surkea hoitaja. Mutta se, että lapsella on ongelmia ei tosiaankaan tarkoita sitä, ettei lapsi voisi olla "keskimääräistä kehittyneempi monella osa-alueella".
Nimimerkillä: lapseni on oppinut ajamaan pyörällä ilman apupyöriä neljävuotiaana ja on ikäisiään matemaattisissa taidoissa tutkitusti n. 3v edellä. Ja on e-lapsi.
ei ole nimeksikään verrattuna päiväkotiin.
Jos päiväkodissa koko ryhmän kasvatusvastuulliset sekä päiväkodin johtaja on sitä mieltä että lapsen kehitys on jollain lailla häiriintynyt niin siinä on jo 3-5 ammattilaista väitteen takana.
Perhepäivähoitajat eivät yleensä ole koulutettuja.
Meidän esikoinen joutui käsittämättömän vainon kohteeksi ryhmäperhepäivähoidossa. Jatkuvasti epäili onko tuo normaalia. Viimeisin temppu tältä rouvalta oli kun kyselin mites se hakeminen eskariin hän oli huuli pyöreenä eihän se vielä. Minä rauhallisesti, että kyllä sinne eskariin mennään sinä vuonna kun lapsi täyttää kuusi. Jankkasi vain, että kun tuo poika menee tänä vuonna ja se täytti jo helmikuussa ja teidän tyttö vasta syksyllä ei se voi vielä mennä. Minä pyysin rauhallisesti oikean lomakkeen jotta voin hakea eskaripaikkaa ei ottanut kuuleviin korviinsakkaan sanoi vain soittavansa ja varmistavansa päiväkodinjohtajalta. Kerroin, että tyttö osaa ajaa ilman appareita oli osannut jo vuoden verran. Kerran sitten näki meidät pyörällä liikenteessä paria kuukautta ennen eskarin alkua totesi vain oho hän ei oikeasti uskonut että osaa ajaa ennen kuin näki. Kuinkas kummasti eskarissa kehuja tippui jatkuvalla syötöllä tämä edellisen hoitajan kovasti epäilemä olikin yht äkkiä kovasti ikäistään kehittyneempi monella osa alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon todella, että meidän ongelmat ryhmiksessä johtui ammattitaidon puutteesta. Oli vain todella rasittavaa taistella sitä nollaamista vastaan vuosia.
Ja sen tosiaan tiedän, että monet erityislapset ovat todellakin kehityksessä edellä joillakin alueilla.
Mutta mutta kävimme neuropsykologin testeissä lapsen täyttäessä viisi. Nämä testit ei johtunut tuosta tunari hoitajasta eikä ne tullut neuvolan lähetteellä vaan tähän ajauduttiin ihan kontrolli mielessä. Ja noissa testeissä lapsi todettiin olevan täysin terve ja todellakin ikäistään edellä monessa asiassa. Tämäkin asia kerrottiin tuolle hoitajalle vaan ei auttanut yhtä sorkkimista ja nyrkkimista koko aika.
Kiitoksia kaikille vastaksista. Suurin osa vastauksista on tyrmistyneitä. Ymmärrän sen. Mukana on monta joista sain paljon ajatuksia ja ymmärrystä lisää.
Haluan vielä sanoa, että koen päiväkodin kokonaisuudessaan hyväksi. Ongelma on tullut siitä, että ensimmäiseen kasvatuskeskusteluun tuli yllättäen mukaan päiväkodin johtaja ja myös lto vaihtui toiseksi. Ei ollut se jonka kanssa aloituskeskustelu käytiin. Johtajan läsnäolo lisäksi jotenkin tukki kaiken avoimen keskustelun.
Keskustelu lastentarhan opettajan kanssa on ollut ja on asiallista. Uskon että hän on huolissaan lapsestani. Lto toimii koulutuksensa mukaisesti kun on nostanut asian esille.
Ongelma on se, että kaikki keskustelu jää kasvatuskeskustelujen varaan.
Ja kasvatuskeskusteluissa paikalla on tämä johtaja, jonka näkökulma on kovin jyrkkä.
En usko että johtaja oikeasti on tilanteen tasalla lapseni asioissa, sillä eihän hän ole juurikaan tekemisissä lapseni kanssa! Lisäksi hänen astenteensä on valmiiksi erityislapsiin orientoitunut. Onhan hänellä siitä omakohtaista/henkilökohtaista kokemusta, erittäin vaikeasta tapauksesta vielä (sen hän on kertonutkin). Enkä sano tätä pahalla, vaan yritän ymmärtää tilannetta tämän kautta.
Pahinta on se että päiväkoti käy keskinäisiä keskusteluja lapsestamme ilman meitä.
Päiväkodin käytäntö on, että jos jotain hämminkiä ilmenee, päiväkodin johtaja kutsutaan paikalle. Hän kuulee päiväkodin hoitajia (mutta kuulemisessa hän ei mitä ilmeisemmin ole hyvä) ja hän muodostaa oman mielipiteensä lapsesta. Hän tekee päätöksen siitä mitä vanhemmille tullaan ehdottamaan toimenpiteksi päiväkodissa.
Sitten kasvatuskeskustelussa päiväkodin johtaja pudottaa tämän pommin vanhemmmille. Ehdottaa diagnoosin hakemista, ehdottaa eritysresursseja, ehdottaa erityiskoulua. Ja ajaa näkökulmaansa painokkaasti.
Erityislastentarhanopettaja istuu hiljaa. Eikä muutenkaan juuri uskalla sanoa paljoa. Onhan aihe vaikea.
Koska ongelmia ilmenee päiväkodissa, eikä muualla, päiväkodin johtaja ei ymmärrä esittämiäni kysymyksiä, joita esitän jossa pääsisin perille mikä päiväkodissa mättää.
Päivittäisessä nouto ja hakutilanteessa meille kerrotaan iloisia ja positiivisia asioita, kuinka lapsemme on osallistunut ja ollut muutenkin oikein mallikas.
Päiväkodinjohtaja on tarkka siitä että langat pysyvät hänen käsisään. Hänellä on omakohtainen kokemus: hänen perhettään kohdannut vaikea sairaus hoitui hyväksi kun yhtiskunta, muut ihmiset, päivähoito ja erityisihmiset antoivat heille apua ja hän jäi pois keskusteluista. Tämän hän kertoi minulle. Ja sen vuoksi neuvoi minua jättäytymään taustalle ja luottamaan siihen että "yhteiskunta" hoitaa tämän asian.
Totta kai tunne sympatiaa häntä kohtaan ja ymmärrän että hän ei ole tahallaan paha johtaja.
Mutta tämä hänen toimintatapa ei sovi minulle. Eikä meidän tilanteeseen!!!
Minä haluan ymmärtää mistä on kysymys, ja varmistaa että lastani ei ymmärretä väärin. Että hänelle ei ajeta päättömästi väärää diagnoosia. Että hänelle ei leivota sellaista profiilia joka vahingoitaa häntä ja jota hänet tunetavat eivät tunnista.
Tottakai jos lapsessa jotain vikaa on, haluan hänelle apua. Mutta en päiväkodin sanelemilla ehdoilla, vaan asiantuntijoiden ehdotuksten avulla valitsemalla mielle sopiavan parhaan mahdollisen ratkaisun.
Joku teistä sanoi, että pk:n johtaja ei voi pyytää diagnooisa neuvolasta. Jyllä sieltäkin yritettiin. Siinä vaiheessa olimme olleet yhteydessä asiantuntijaan, sieltä pyydettiin. Asiantuntija oli sitä mieltä että kyseessä on vain lapsi joka tutustuu rauhallisesti toisiin lapsiin.
Lisäksi lapsen ongelmat tuntuvat olevan sellaisia, että ne kuulostavat täysin hulluilta, silloin kun lastentarhanopettaja niitä yrittää selittää, kun kyselen. Yritin jo selittää niitä teile. Moni huusi provoksi. (vaatteiden laittaminen naulakkoon yms.)
En kerro mistä päiväkodista on kysymys. Minulla ei ole mitään syytä moittia tätä päiväkotia tai aiheuttaa mielipahaa sen henkilökunnalle. Se ei ole tämän kirjoituksen motiivi. Motiivi on löytää joku, joka on kokenut vastaavaa ja saada häneltä ideoita kuinka toimia ja ehkäpä vertaistukea.
Vastauksianne lukiessa ja tätä kirjoittaessa ymmärsin paremmin ydinongelman ja ehkä jonkilaisen ratkaisun.
Minun TÄYTYY päästä mukaan päiväkodin keskusteluun, jota he käyvät keskenään lapsestani.
Täytyy saada tietää mikä oikein on vialla päiväkodissa. Ilman sitä en pysty tukemaan lastani, ohjaamaan häntä oikein. Enkä kertomaan asiantuntijille mihin kaikkeen oiken olen hakemassa tutkimusta. (???)
Sitähän tosin juuri yritin kysyäkin päiväkodin väeltä edellisessä keskustelussa, että mikä se asia olisi joka lastani päiväkodissa häiritsee, mutta johtaja tyrmäsi kantani sanomalla, että vika ei ole päiväkodissa vaan lapsessa.
Tätä näkökulmaa hän käytää perusteluna siihen, että ei halua että minä soittelen ja kyselen päiväkotiin(tai minnekään muualle). Hän kokee, että sekaannun liikaa asioihin.
Kyllä olen pyytänyt lupaa mennä päiväkotiin itse seruaamaan. Olen käynytkin seuraamassa asioita päiväkodissa, ja olen huomannut että lapseni pelkää muutamia erityisryhmässä olevia lapsia paljon. Mutta muuten näyttää ihan tavalliselta.
Muuten päiväkoti on ihana ja lapsenikin viihtyy siellä.
Jos joku osaa jotenkin auttaa, millä tavalla tahnasa, kiitos jos jaksat lukea ja vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joku teistä sanoi, että pk:n johtaja ei voi pyytää diagnooisa neuvolasta. Jyllä sieltäkin yritettiin. Siinä vaiheessa olimme olleet yhteydessä asiantuntijaan, sieltä pyydettiin. Asiantuntija oli sitä mieltä että kyseessä on vain lapsi joka tutustuu rauhallisesti toisiin lapsiin. "
Siis mistä yrititte saada diagnoosin?
Oma kokemukseni pk:n johtajan mukana olosta on se, että johtaja ei yleensä koskaan osallistu keskusteluihin. Hän on hallinnollinen johtaja. Ei puutu kasvatuskysymyksiin suuria linjoja enempää. Mutta joskus hoitajat ja lto:t pyytävät johtajaa mukaan keskusteluun... jos pelkäävät vanhempien reaktiota tms.
LH
epäilen, että johtaja itse on se poikkeava persoona, joka otteellaan alistaa ja vetää muutkin työntekijät tähän patologiseen tilanteeseen. Se hänen oma kokemuksensa omaisensa sairastumisesta kertoi myös samansuuntaista: hän on ilmeisesti osallistunut ja vaatinut ja sekoittanut hoitokuvioita omilla mustavalkoisilla näkemyksillään niin, että koko hoitohenkilökunta on ollut kriisissä asian kanssa ja lopulta tämä johtaja on neuvottu pysymään asian ulkopuolella, jolloin kuviot on saatu selkeytymään (jos siis ymmärsin oikein kertomasi).
Eli kyseessä on patologinen persoona, joka asemansa ja persoonansa takia pyörittää koko palettia ja aivan väärään suuntaan. Kaikki työntekijät ovat kuitenkin tämän ihmisen alaisia ja eivät tietenkään omaa asemaansa kovin herkästi voi ruveta vaarantamaan, vaikka eri mieltä asiasta olisivatkin.
Vaikea tilanne sinänsä, helpoimmalla varmaan pääsisitte, jos sittenkin vaihdatte päiväkotia (ainakin, jos esim. oman tarkkailusi jälkeen edelleen lapsen käytöksessä ei ilmene mitään huolta tai seurantaa aiheuttavaa). Toki on mahdollista lähteä valituskampanjaan ko. johtajan esimiehelle, joka tietysti muiden, tulevien hoitolapsien kannalta olisi se moraalisesti oikea tie. Tällöin kuitenkin täytyy olla vahva käsitys siitä, että lapsessa ei todella ole mitään selkeää poikkeavaa, vaan poikkeavuus on havaitsijan (eli johtajan) päässä. Ehkä joku kokonaan ulkopuolinen taho voisi ottaa tähän kantaa (siis lapsen käyttäytymisen osalta, johtajan päähän ei varmaan kukaan muu tässä tilanteessa pääse ; )...), esim. yksityinen psykologi tai lastenpsykiatri, joka ei ole missään palvelusuhteessa kuntaan? Teidän palkkaamanahan hän voisi käydä tarkkailemassa lasta myös ryhmätilanteissa eism. parin tunnin ajan? Tämä toki vaatii sitten omaa rahoitusta tai vakuutusta kulujen peittämiseksi mutta pitkällä aikavälillä voisi olla kannattavakin juttu. Jaksamista!
Mieti asiaa uudestaan jos sielläkin on ongelmia.
Kiitoksia kaikille vastaksista. Suurin osa vastauksista on tyrmistyneitä. Ymmärrän sen. Mukana on monta joista sain paljon ajatuksia ja ymmärrystä lisää.
Haluan vielä sanoa, että koen päiväkodin kokonaisuudessaan hyväksi. Ongelma on tullut siitä, että ensimmäiseen kasvatuskeskusteluun tuli yllättäen mukaan päiväkodin johtaja ja myös lto vaihtui toiseksi. Ei ollut se jonka kanssa aloituskeskustelu käytiin. Johtajan läsnäolo lisäksi jotenkin tukki kaiken avoimen keskustelun.
Keskustelu lastentarhan opettajan kanssa on ollut ja on asiallista. Uskon että hän on huolissaan lapsestani. Lto toimii koulutuksensa mukaisesti kun on nostanut asian esille.
Ongelma on se, että kaikki keskustelu jää kasvatuskeskustelujen varaan.
Ja kasvatuskeskusteluissa paikalla on tämä johtaja, jonka näkökulma on kovin jyrkkä.En usko että johtaja oikeasti on tilanteen tasalla lapseni asioissa, sillä eihän hän ole juurikaan tekemisissä lapseni kanssa! Lisäksi hänen astenteensä on valmiiksi erityislapsiin orientoitunut. Onhan hänellä siitä omakohtaista/henkilökohtaista kokemusta, erittäin vaikeasta tapauksesta vielä (sen hän on kertonutkin). Enkä sano tätä pahalla, vaan yritän ymmärtää tilannetta tämän kautta.
Pahinta on se että päiväkoti käy keskinäisiä keskusteluja lapsestamme ilman meitä.
Päiväkodin käytäntö on, että jos jotain hämminkiä ilmenee, päiväkodin johtaja kutsutaan paikalle. Hän kuulee päiväkodin hoitajia (mutta kuulemisessa hän ei mitä ilmeisemmin ole hyvä) ja hän muodostaa oman mielipiteensä lapsesta. Hän tekee päätöksen siitä mitä vanhemmille tullaan ehdottamaan toimenpiteksi päiväkodissa.Sitten kasvatuskeskustelussa päiväkodin johtaja pudottaa tämän pommin vanhemmmille. Ehdottaa diagnoosin hakemista, ehdottaa eritysresursseja, ehdottaa erityiskoulua. Ja ajaa näkökulmaansa painokkaasti.
Erityislastentarhanopettaja istuu hiljaa. Eikä muutenkaan juuri uskalla sanoa paljoa. Onhan aihe vaikea.Koska ongelmia ilmenee päiväkodissa, eikä muualla, päiväkodin johtaja ei ymmärrä esittämiäni kysymyksiä, joita esitän jossa pääsisin perille mikä päiväkodissa mättää.
Päivittäisessä nouto ja hakutilanteessa meille kerrotaan iloisia ja positiivisia asioita, kuinka lapsemme on osallistunut ja ollut muutenkin oikein mallikas.
Päiväkodinjohtaja on tarkka siitä että langat pysyvät hänen käsisään. Hänellä on omakohtainen kokemus: hänen perhettään kohdannut vaikea sairaus hoitui hyväksi kun yhtiskunta, muut ihmiset, päivähoito ja erityisihmiset antoivat heille apua ja hän jäi pois keskusteluista. Tämän hän kertoi minulle. Ja sen vuoksi neuvoi minua jättäytymään taustalle ja luottamaan siihen että "yhteiskunta" hoitaa tämän asian.
Totta kai tunne sympatiaa häntä kohtaan ja ymmärrän että hän ei ole tahallaan paha johtaja.
Mutta tämä hänen toimintatapa ei sovi minulle. Eikä meidän tilanteeseen!!!Minä haluan ymmärtää mistä on kysymys, ja varmistaa että lastani ei ymmärretä väärin. Että hänelle ei ajeta päättömästi väärää diagnoosia. Että hänelle ei leivota sellaista profiilia joka vahingoitaa häntä ja jota hänet tunetavat eivät tunnista.
Tottakai jos lapsessa jotain vikaa on, haluan hänelle apua. Mutta en päiväkodin sanelemilla ehdoilla, vaan asiantuntijoiden ehdotuksten avulla valitsemalla mielle sopiavan parhaan mahdollisen ratkaisun.
Joku teistä sanoi, että pk:n johtaja ei voi pyytää diagnooisa neuvolasta. Jyllä sieltäkin yritettiin. Siinä vaiheessa olimme olleet yhteydessä asiantuntijaan, sieltä pyydettiin. Asiantuntija oli sitä mieltä että kyseessä on vain lapsi joka tutustuu rauhallisesti toisiin lapsiin.
Lisäksi lapsen ongelmat tuntuvat olevan sellaisia, että ne kuulostavat täysin hulluilta, silloin kun lastentarhanopettaja niitä yrittää selittää, kun kyselen. Yritin jo selittää niitä teile. Moni huusi provoksi. (vaatteiden laittaminen naulakkoon yms.)
En kerro mistä päiväkodista on kysymys. Minulla ei ole mitään syytä moittia tätä päiväkotia tai aiheuttaa mielipahaa sen henkilökunnalle. Se ei ole tämän kirjoituksen motiivi. Motiivi on löytää joku, joka on kokenut vastaavaa ja saada häneltä ideoita kuinka toimia ja ehkäpä vertaistukea.
Vastauksianne lukiessa ja tätä kirjoittaessa ymmärsin paremmin ydinongelman ja ehkä jonkilaisen ratkaisun.
Minun TÄYTYY päästä mukaan päiväkodin keskusteluun, jota he käyvät keskenään lapsestani.
Täytyy saada tietää mikä oikein on vialla päiväkodissa. Ilman sitä en pysty tukemaan lastani, ohjaamaan häntä oikein. Enkä kertomaan asiantuntijille mihin kaikkeen oiken olen hakemassa tutkimusta. (???)Sitähän tosin juuri yritin kysyäkin päiväkodin väeltä edellisessä keskustelussa, että mikä se asia olisi joka lastani päiväkodissa häiritsee, mutta johtaja tyrmäsi kantani sanomalla, että vika ei ole päiväkodissa vaan lapsessa.
Tätä näkökulmaa hän käytää perusteluna siihen, että ei halua että minä soittelen ja kyselen päiväkotiin(tai minnekään muualle). Hän kokee, että sekaannun liikaa asioihin.
Kyllä olen pyytänyt lupaa mennä päiväkotiin itse seruaamaan. Olen käynytkin seuraamassa asioita päiväkodissa, ja olen huomannut että lapseni pelkää muutamia erityisryhmässä olevia lapsia paljon. Mutta muuten näyttää ihan tavalliselta.
Muuten päiväkoti on ihana ja lapsenikin viihtyy siellä.Jos joku osaa jotenkin auttaa, millä tavalla tahnasa, kiitos jos jaksat lukea ja vastata.
Vaikea uskoa että päiväkoti lastenkaan näkökulmasta olisi "ihana" jos yhteistyö ja yhteisymmärrys lapsen päiväkotiolemisesta näin tyystin puuttuu.Lapsi on aina turvaton ja hämmentynyt jos hoitajien ja vanhempien suhde ei pelaa. Etenkin silloin kun on vaikeuksia lapsella.Valitettavasti en usko (kertomasi pohjalta)että edellytyksiä hyvään yhteistyöhön on olemassa. On tilanteita jossa kannattaa perääntyä mielummin kuin vaan yrittää tilanteessa jossa päiväkodin dynamiikka ei tätä mahdollista.Lapsesi ja itsesi kannalta miettisin tarkkaan. Tsemppiä!
Hei,
Meidän lapsi kuulostaa paljon sinun lapseltasi. Kiitos että vastasit.
Uskon ett yksi osa tätä soppaamme on se että lapsemme persoonallisuutta ei ymmärretä.
Hei,
ssis vastasin alla olevan kirjoittajan viestiin, että meidän lapsemme kuulostaa paljon sinun lapsensi kaltaiselta. Uskon että aikankin osalta tässä meidän sopassa on kysymys siitä että lapsen persoonaa ei ymmärretä.
AP
Kaikki lapset pitäisi olla samasta muotista.
Kun meidän tyttö aloitti uudessa päiväkodissa, (Siis hän on luonteeltaan ujo ja kiltti. Tarkkailee ensin ja sitten uskaltautuu leikkeihin. Ei tykkää hurjista leikeistä. Mutta innostuu aina kaikesta uudesta, kehittävästä yms. paljon kavereita on aina ollut.) niin kahden viikon jälkeen hoitaja totesi kun kysyin miten päivä oli mennyt että tyttömme on erikoisen rauhallinen ja ujo vieläkin, mutta kyllä hän siitä reipastuu ja muuttuu muiden kaltaiseksi. =) Sanoi tämän hyvillään, mutta mä en todellakaan ymmärtänyt. Miksi pitäisi muuttua???
Mä nätisti vastasin, että tai sitten ei. Hän on luonteeltaan rauhallinen niin kuin vanhempansakin. Eikä siitä varmaankaan muuksi muutu. Sanoin vielä, että Toivon mukaan näin, sillä meitä rauhallisiakin tarvitaan tässä maailmassa.
Mä en ymmärrä miksi kaikki halutaan samankaltaisiksi? Edellisessä hoitopaikassa hoitajat aina kehuivat tyttöämme reippaaksi ja ikäisekseen fiksuksi, ja tuntui että osasivat arvostaa "erilaisuutta". Siis suht tavallinen tyttö meillä. Se vain että nuoresta iästä huolimatta osaa ja jaksaa keskittyä itsekseen leikkeihin tai muihin puuhiin. Osaa myös ottaa muut huomioon ja tietää miten käyttäytyä eri tilanteissa. Se ei sitten olekaan mormaalia tässä ADHD:iden maailmassa??? Kaikki lapset pitäisi olla samasta muotista.
Kun meidän tyttö aloitti uudessa päiväkodissa, (Siis hän on luonteeltaan ujo ja kiltti. Tarkkailee ensin ja sitten uskaltautuu leikkeihin. Ei tykkää hurjista leikeistä. Mutta innostuu aina kaikesta uudesta, kehittävästä yms. paljon kavereita on aina ollut.) niin kahden viikon jälkeen hoitaja totesi kun kysyin miten päivä oli mennyt että tyttömme on erikoisen rauhallinen ja ujo vieläkin, mutta kyllä hän siitä reipastuu ja muuttuu muiden kaltaiseksi. =) Sanoi tämän hyvillään, mutta mä en todellakaan ymmärtänyt. Miksi pitäisi muuttua???
Mä nätisti vastasin, että tai sitten ei. Hän on luonteeltaan rauhallinen niin kuin vanhempansakin. Eikä siitä varmaankaan muuksi muutu. Sanoin vielä, että Toivon mukaan näin, sillä meitä rauhallisiakin tarvitaan tässä maailmassa.
Mä en ymmärrä miksi kaikki halutaan samankaltaisiksi? Edellisessä hoitopaikassa hoitajat aina kehuivat tyttöämme reippaaksi ja ikäisekseen fiksuksi, ja tuntui että osasivat arvostaa "erilaisuutta". Siis suht tavallinen tyttö meillä. Se vain että nuoresta iästä huolimatta osaa ja jaksaa keskittyä itsekseen leikkeihin tai muihin puuhiin. Osaa myös ottaa muut huomioon ja tietää miten käyttäytyä eri tilanteissa. Se ei sitten olekaan mormaalia tässä ADHD:iden maailmassa???
Meillä tilanne ei ollut ihan noin paha, mutta alkoi mennä tuohon suuntaa. Vaihdoimme päiväkotia, niin entisestä päiväkodista raportoitiin tilanteesta uuteen ja tilanne jatkui ihan samanlaisena uudessakin päiväkodissa.