Lapsella vaikeuksia päiväkodissa, testeissä ei löydy mitään. Mistä kysymys? Apua!

Jos ei, niin sitten suurin vika on sinussa.



Maailma on täynnä hulluja ja jos lastani kohdeltaisiin samalla tavalla kuin sinun, niin aika iso meteli olisi noussut jo! Ja mikä sun miestä vaivaa kun ei perhettään puolusta? Lapsi olisi lähtenyt tarhasta pois alle oomin, paskat jostain "ihanista kaverisuhteista"! Ja sähän sanoit että teillä käy lapsen kavereira muutenkin... Vaihda hyvä nainen hoitopaikkaa jos ei onnistu, niin vaikka paikkakuntaa, maksa teille hoitaja kotiin yms.



Onks susta ookoo ravata kaikenmaailman palavereissa haukuttavana ja syyllistettävänä? Mulla on ollut mielenvikainen ala-asteen opettaja ja onneksi äitilläni oli munaa laittaa asiat siihen jamaan ettei se rääkännyt enää minua ja paria muuta oppilasta. Olen myös lastensuojelutyössä kohdannut hulluja vanhempia, kyseenalaisia sosiaali- ja perhetyöntekijöitä sekä sairaita lapsia. Myös yksi esimieheni on ollut mielivaltainen työssään. Outoja ihmisiä kohtaa nykyään usein ja pelottavissa yhteyksissä. Mutta älä ihmeessä tanssi niiden pillin mukaan!!!



Tän on pakko olla provo,pakko.

että kaikenlaiset pissipäät päättävät ihmisten elämästä.

lapsiryhmät ovat niin isoja? Kai se stressi käy jo lapsen kehityksen päälle, lapset tarvitsevat rauhaa ja pienempiä porukoita. Jokin on oikeasti vialla, jos niitä erityisdiagnooseja tipahtelee joka toiselle. Eiköhän suurin osa ole kuitenkin ihan normaaleja ihmisiä?

Ryhmät pienemmiksi, sanon minä! Valtio uhraa tulevat kansalaisensa rahansäästön kustannuksella. Ihan sairasta!!!

Ei pientä (eikä isompaakaan) lasta ole tarkoitettu viettämään suurinta osaa päivästään meluisassa hälinässä suuren lapsilauman keskellä, herkemmät oireilee enemmän tai vähemmän ja sitten heistä tehdään syntipukkeja ja pahiksia, erityislapsia, jotka pitää saada ruotuun.

että äkkiä pois lapsi tuosta ympäristöstä, jos suinkin mahdollista. Selvästi ongelma on päiväkodissa. Kamalaa tuo, ettei edes kerrota,mistä on kyse. Etsi uusi paikka lapsellesi, jos vaan voit, ehkä ongelmat loppuu siihen.



Minun lapseni oli aspergerlapsena integroidussa ryhmässä. Hänestäkin sanottiin, että pitäisi laittaa taksilla johonkin kauemmas 2 ekaks vuodeksi kouluun ja sit olisi joutunut uutena tähän lähikouluun todennäköisesti. Onneksi koulun tulee kuulla vanhempia ja tapaamamme ope sanoi, että aspergerlapsia on ennenkin menestyksellä ollut lähikoulussamme ja kertoi, että ryhmä johon kaikki muut suosittelivat poikaa, oli oikeasti oppimisvaikeuksisille. Niitä pojallamme ei ole, vain vaikeutta kuinka olla toisten kanssa. Koulu on mennyt hyvin tässä lähikoulussa. Älkää uskoko päiväkotia. Liian hämäräperäistä. Haluaisin itse ehdottomasti tietää, mistä on kyse, eikä niin että asiantuntijat selän takana puhuvat. Me olemme käyneet tutkimuksissa ja niissä ei haluta päiväkotiväkeä mukaan, kun keskustellaan diagnooseista, vaan se on vanhemmille. Yhden kerran oli sit erikseen päiväkotiväelle, johon olisin voinut mennä mukaan myös itse. Siellä ei tehty mitään vanhempien selän takana. Helsingin Lastenlinnassa.

Miten kauan hän on ollut tarhassa?

Miten suuri päiväkoti?

Miten suuri ryhmä?



Vaikuttaa vähän yksioikoiselta. Uskoisin, että nykyisillä resursseilla ei tuollaiseen palaverointiin olisi varaa.



Tietysti päiväkodeissakin voi olla eroja. Meidän lapsen päiväkodissa käytetään juurikin kiertävää elto:a, joka havainnoi RYHMÄÄ ja antaa ryhmän vakituiselle henkilökunnalle vinkkejä ulkopuolisen ammattilaisen vinkkelistä. Hän voi viettää ryhmässä esim. koko päivän tai muutamia, jolloin ryhmän arki hahmottuu paremmin.

Hei,

Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia sellaisilta perheiltä joilla on aivan normaali lapsi, mutta päiväkotiin mentyään päiväkodissa ilmeneekin ongelmia.

Meillä sellainen tilanne, että lapsi on ollut aivan normaali lapsi. Mitään huolenaihetta ei neuvolan ja lääkäreiden mukaan ole aiemmin ollut. Perhepiirissä on myös henkilöitä, jotka ovat ammateiltaan lääkäri ja ”lapsiasoiden” sosiaalityöntekijä. Hekään eivät pidä lasta millään tavalla poikkeavana.

Lapsen aloitettua päiväkodin, ensimmäisessä kasvatuskeskustelussa päiväkoti ehdotti meille, että lapselle hankittaisiin jonkinlainen diagnoosi.

Päiväkoti ei tarkemmin kertonut millaista diagnoosia tarkoittivat. Pk:n johtaja kyseli minulta, eikö lapsi ollut koskaan käynyt psykologilla.

Ei ollut koskaan käynyt kun ei ollut ollut mitään aihetta, lapsi on ja on aina ollut iloinen, tasapainoinen ja kaikin puolin terve.

Pk sanoi, että jos veisin hänet psykologille, saisin apua lapselleni, koska psykologi voisi tulla sitten mukaan keskusteluun ja evästää heitä, kuinka lasta tulee kohdella. Pk:n johtaja sanoi, että he voivat toimia muuten väärin lapseni kanssa. Päiväkodin johtaja sanoi myös että kyseessä on hänen mielestään valtakamppailu, jota he käyvät siis lapsen kanssa.

Pk:n johtaja ehdotti meille kaikki mahdolliset paikat joista voisimme hakea diagnoosia. Hän kyseli ”ettekö voisi saada diagnoosia siltä tai sieltä?”

Meille ei kerrottu tarkemmin lapsen ongelmista päiväkodissa. Mutta olimme lapsen kertomuksesta ymmärtäneet, että kaikki ei mennyt hyvin, koska lapsi oli haluton menemään uuteen päiväkotiin ja kertoi pelkäävänsä rajumpia lapsia eikä ollut vielä ehtinyt tulla tutuiksi heidän kanssaan (ei muistanut kaikkien nimiä). Mutta toisaalta päiväkodin hoitajatkaan eivät kaikki muistaneet lapseni nimeä.

(Olin ollut kerran puhelimitse yhteydessä päiväkotiin ja kertonut lapseni säikähtäneen sitä, että häntä oli raavittu jossakin leikissä kasvoihin ja kysynyt neuvoa miten lastani tässä tilanteessa voisi tuka. Tällöin puhelimeen vastannut hoitaja sanoi minulle, että syy on lapsessani ja että hänellä ei ole ollut kavereita koskaan aiemminkaan. Sanoin että se ei pidä paikkansa, että lapsellani on aina ollut kavereita ja meillä käy leikkimässä hänen kavereitaan ja uskon että hän saa nytkin kavereita kun ehtii tutustua muihin lapsiin.)

No, tämä yllättäen tässä ensimmäisessä kasvatuskeskustelussa tullut diagnoosin hakemisehdotus oli shokki meille vanhempina.

Haimme tietenkin apua, ensimmäiseksi neuvolasta, jossa keskustelin terveydenhoitajan ja psykologin kanssa meitä kohdanneesta tilanteesta ja siitä miten hakisimme apua lapselle ja mietimme että mitä apua voisi hakea.

Tässä vaiheessa päiväkodin johtaja kyseli, voisiko saada lapselleni kuitenkin diagnoosia neuvolasta tai jonkun henkilön neuvolasta päiväkotiin keskustelemaan lapsestani. Lupasin että hän saa olla yhteydessä neuvolaan asiantuntijaan, joka meidät tunsi. Kun kysyin tältä asiantuntijalta kuinka asia etenee, hän kertoi, että päiväkoti oli kutsunut hänet palaveriin, mutta hän tulee vain silloin, jos on tarkoitus keskustella lapsestani ja suunnitella yhdessä häntä koskevia asioita, niin että hän asiantuntijana esittää oman mielipiteensä lapsen tueksi. Hän kirjoitti päiväkodille meistä lausunnon, mutta kertoi että päiväkoti oli ollut siihen tyytymätön.

Sitten päiväkoti tarjosi meille yllättäen paperia allekirjoitettavaksi. Allekirjoitimme tämän päiväkodin kirjoittaman paperin, jossa todettiin että lapselle haetaan erityislastentarhanopettajaa päiväkotiin, koska lapsi ei muuten selviä päiväkodissa. Allekirjoitin paperin päiväkodin kehotuksesta.

Kerroin paperista neuvolassa. Tässä vaiheessa neuvola evästi meitä, että jos erityisresurssia haetaan, päiväkodin kanssa täytyy tehdä yhteistyössä suunnitelma mihin lapsi tarvitsee tukea ja tämän tuen toteutumista ja vaikutusta täytyy seurata. Neuvola oli sitä mieltä, että resurssia haettiin liian epämääräisesti ja hätiköiden. Neuvola evästi keskustelemaan päiväkodin kanssa.

Otin heti neuvolan ohjeiden mukaan yhteyttä päiväkotiin ja sovin keskusteluajan. Esitin neuvolan esittämät kysymykset. En kuitenkaan saanut niihin selviä vastauksia, vaan päiväkodin edustajat sanoivat, että minun ei kannattaisi yrittää etsiä tietoa mistään, ei missään nimessä mennä internetistä katsomaan mitään, eikä muutenkaan tehdä mitään asian suhteen. Kun kysyin mitä tämä käytännössä tarkoittaa tämä erityisresurssin hakeminen lapselleni, he sanoivat, että itsehän sinä sen paperin allekirjoitit.

Muutenkin päiväkodin vetäjä oli nyt kiusaantunut siitä, että olen ollut yhteydessä neuvolaan ja psykologiin. Olin tästä yllättynyt, koska luulin, että hän juuri haluaa että otan yhteyttä psykologiin jotta asiaa tutkitaan. Johtaja sanoi, että joka kerta kun minä soitan jonnekin, hänelle soitetaan sieltä. Että hän saa aina tietää jos puhun asiasta jonnekin. Hän sanoi että hänen velvollisuutensa on varoittaa minua, että kun psykologi testaa lapseni korttipakoillaan, tulokseksi voi tulla sellainen asia jota minun on vaikea hyväksyä. Kysyin tarkoittaako hän että lapseltani voisi löytyä jokin sairaus? Hän vastasi että tuloksena saattaa olla että vika onkin minussa lapsen äidissä. Tämä kuulosti äärettömän hyvältä ja helpottavalta vaihtoehdolta minun korvissani ja sanoin vilpittömästi että sellainen vaihtoehto, että tässä kaikessa olisikin kyse vain siitä että vika on minussa, olisi erinomainen tulos. He vaikenivat.

PK:n johtaja jatkoi keskustelua sanomalle minulle, että minä en luota häneen. Hän toisti sitä pitkin keskustelua, eikä keskustelu olisi edennyt ollenkaan, jos en itse olisi johdonmukaisesti käynyt läpi neuvolasta saamiani kysymyksiä, jota heille esitin. Tässä yhteydessä toinen päiväkotia edustavista henkilöistä kyllä avautui minulle yllättäen kertoen, että hänellä itsellään on kehitysvammainen lapsi jolla on myös ADHD. Hän kertoi, että yhteiskunta oli onnistunut kuntouttamaan hänen lastaan ja että minun tarvitsisi vain myös jättää tämä asia yhteiskunnan hoidettavaksi.

Hän kysyi minulta enkö luota yhteiskuntaan. Jätin vastaamatta tämän kysymykseen kun en ymmärtänyt sen asiayhteyttä.

Lopuksi pk:n johtaja totesi vain, että ei se sitten ollutkaan kysymys siitä että lapsi olisi käynyt valtakamppailua heidän kanssaan. He sanoivat että mitään aihetta tästä asiasta keskusteluun ei nyt ole, vaan vasta sitten kun erityislastentarhanopettaja aloittaa, kävisimme keskustelun tavoista jolla tukea lasta.

Käytimme lasta testeissä, myös psykologisissa ja niissä molemmissa todettiin lapsen olevan normaali ja ikäänsä vastaavalla kehitystasolla. Psykologi ylisti lasta kaikin mahdollisin positiivisin määrittein, empaattinen, sosiaalinen, avoin, luottavainen, rauhallinen, keskittymiskykyinen, älykäs. Olimme sopineet psykologin kanssa että hän tulee konsultoimaan päiväkotia, päiväkodin alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti.

Sovinkin keskustelun päiväkotiin.

Koska meillä ei vieläkään ollut tietoa mihin asioihin päiväkoti näki lapseni tarvitsevan erityistä tukea, eikä mitä tuki käytännössä oli ja mitkä olivat sen tavoitteet, olin yhteydessä etukäteen sekä lastentarhanopettajaan että erityslastentarhanopettajaan ja sovin heidän kanssaan että he kertoisivat keskustelussa nämä asiat meille ja psykologille. Ja että keskustelisimme yhdessä psykologin kanssa miten lastani olisi paras tukea.

Halusimme erityisesti tietoa sen vuoksi että voisimme ohjata lasta kotona niin että hän pysyisi vastaamaan päiväkodin vaatimuksiin. Nythän emme niistä sen tarkemmin tienneet.

Tämä kauan odotettu keskustelu johon saimme neuvolan psykologin mukaan epäonnistui täysin. Psykologi hoiti tehtävänsä erinomaisesti mutta näytti siltä, että päiväkoti ei kuunnellut mitä hän sanoi.

Emme vieläkään saaneet selkoa lastani koskeviin kysymyksiin päiväkodista. Psykologi esitti oman arvionsa, mutta päiväkodin edustajat istuivat vain ihan hiljaa ja jättivät sen huomiotta. Psykologi sanoi, että ei ole koskaan törmännyt tällaiseen tapaukseen, että testien ja arvioiden mukaan näin sosiaalisella ja kyvykkäällä lapsella olisi ongelmia päiväkodissa (pelkoa, vetäytymistä, arkuutta?? ). Sanoin, että minua ihmetyttää mikä lapsella oikein on ollut päiväkodissa. Päiväkodin johtaja vastasi, että ”vika ei ole päiväkodissa vaan lapsessa”.

Tässä vaiheessa psykologi oli hyvin hämmästynyt. Hän yritti puolustaa lastamme sanomalla, että tekijä on ympäristössä, että lapseen vaikuttaa muiden lasten käyttäytyminen.

Mutta pk:n edustajat olivat vain ihan hiljaa eivätkä edes vastanneet psykologin esittämiin kysymyksiin (koskien mm. lapsen itsetuntoa päiväkodissa).

Kun yritin ottaa puheeksi asian johon lapsemme mielestämme tarvitsi tukea, pk:n johtaja totesi että ”kaikki samassa ryhmässä olevat lapsethan ovat yhtä kömpelöitä”. Mieheni kysyi mitä päiväkodissa voidaan tehdä lapsemme auttamiseksi? Pk:n johtaja vastasi että ei mitään, ”kaikki on jo tehty”.

Olimme hyvin hämmästyneitä, koska juuri tätä keskustelua oli odotettu. Tässä keskustelussa kahden asiantuntijan, päiväkodin oman uuden erityislastentahanopettajan joka oli saatu resurssiksi ja psykologin piti meidän kanssamme keskustella mahdollisista ongelmista ja sopia keinoista, jolla yhdessä voisimme tukea ja auttaa lastamme mahdollisimman parhaalla tavalla. Ja päästä siis ymmärtämään mitä ongelmat itse asiassa päiväkodissa olivat.

Päiväkodin johtaja sanoi, että lapsemme ei tule selviämään tavallisessa koulussa.

Mieheni oli järkyttynyt. Selitin päiväkodin johtajalle, miksi erityskoulu ei sopisi lapsellemme.

Psykologi oli samaa mieltä kanssani ja hän sanoi selvästi yksilöiden miksi tämä lapsi ei tarvitsisi erityiskoulua. Pk: johtaja jätti huomiotta psykologin kannan. Tilaisuus päättyi erittäin ahdistuneissa tunnelmissa ja kaikki lähtivät sanomatta edes näkemiin.

Lopuksi vielä lastentarhanopettaja kysyi meiltä annammeko luvan että päiväkodissa saa käyttää lastamme kohtaan fyysistä voimaa. Olin tyrmistynyt. Sanoin, että lastamme kohtaan ei ole koskaan missään tarvinnut käyttää fyysisiä voimakeinoja. Erityislastentarhanopettaja ja lastentarhanopettaja naurahtivat ja sanoivat, että ei meidän lastamme kohtaan ole tarvinnutkaan. He sanoivat että kysyvät tämän kaikilta vanhemmilta. Olin niin ihmeissäni siitä, että mikään keskustelussa ei mennyt edeltä sovitun mukaisesti että lähdin mitään sanomatta paikalta.

Yritin vielä soittaa päiväkodin erityislastentarhanopettajalle ja kysyä häneltä mistä oikein on kysymys. Hän oli vaitinainen, eikä uskaltanut sanoa mitään. Hän toteisi vain että kyllähän te vanhempana oman lapsenne tunnette.

Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia siitä, että asiantuntijoiden näkemykset ovat täysin ristiriitaiset?

Miten asiassa pääsee eteenpäin, jos lapsessa esiintyy ongelmia vain päiväkodissa ja asiantuntijat testeineen eivät niitä lapsessa olevia vikoja löydä?

Mistä tässä voisi olla kysymys?

Syyt lasten ongelmakäyttäytymiseen päivähoidossa voivat johtua lukuisista asioista joiden kunnollinen selvittäminen on kaiken ydin. Ei onnistu jos vanhemmat ja päivähoito eivät yhdessä tilannetta pysty pohtimaan ja pääsemään jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ainakin lapsen oireilusta. Lisäjoukkoja tarvitaan usein oireilun ymmärtämiselle. Ilman ymmärrystä ei pystytä myöskään keinoja millä auttaa löytämään.Psykologin testaamiset eivät tilanteen ymmärtämistä useinkaan auta, harvemmin lapsen oireilu liittyy johonkin tiettyyn diagnoosiin.Eikä diagnoosistakaan liioin ole apua jos lapsen tunteita ja käyttäytymistä ei ymmärretä.

Tilanteenne ainakin sinun kertomana tuntuu täysin mielipuoliselta. Joko olet jättänyt tärkeitä asioita mainitsematta tai sitten olet todella joutunut merkillisen päiväkodin kynsiin.Jos kyse viimeksi mainitusta ottaisin lapseni mitä pikemmin pois ja hakisin toista paikkaa.

ylemmälle taholle, jos oikein ymmärsin, niin pk:n johtaja on sairas ja ottanut teidät jostain syystä silmätikuiksi. Hänen toimintansa ei ole normaalia. Jos pk:n vaihto ei ole vaihtoehto, niin puhuttelun luulisi auttavan. Sullahan on dokumentteja jo useammalta ammattilaiselta johtajan mielipidettä vastaan. Tuollainen ilmapiiri ei varmasti ole lapselle kovin turvallinen ja kasvattava.

mitä ongelmia lapsella on päiväkodissa. Kysymys voi olla täydellisestä virhearviosta päiväkodin puolelta, eikä lapsessasi ole välttämättä mitään vikaa. Kannattaa muistaa, että päiväkoti ei pysty määräämään, mihin kouluun lapsi menee. Teillä on myöskin oikeus kieltää tietojen siirtäminen esikoulusta kouluun, jolloin lapsi pääsee koulussa aloittamaan puhtaalta pöydältä siinä tapauksessa, että todellisia ongelmia ei ole.



Haluaisin kuitenkin tuoda toisenkin vaihtoehdon. Omassa tuttavapiirissäni on kaksikin tapausta, jossa lopuksi asperger-diagnoosin saanut lapsi oli psykologin ensimmäisten tutkimusten mukaan täysin normaali. Kysymys oli siitä, että lapsi osasi kyllä käyttäytyä loistavasti silloin, kun oli kahden kesken aikuisen psykologin kanssa. Ongelmat tulivat esiin vasta sitten, kun lapsen piti toimia samanikäisten muiden lasten kanssa yhdessä. Tosin jos sinun lapsesi on saanut päiväkodissa monta hyvää kaveria, ei tämä tunnu hänen kohdaltaan todennäköiseltä.



En saanut oikein selville, mikä oli elton mielipide. Hän on ilmeisesti kuitenkin tarkkaillut lapsesi ryhmän toimintaa? Jos elto on sitä mieltä, että ongelmia ei ollut, uskoisin kyllä häntä. Jos taas elto ehdotti jatkotutkimuksia, harkitsisin niitä vakavasti. Nimenomaan sellaisia, joissa tutkitaan lapsen käyttäytymistä ryhmässä ja karkeamotoriikkaa (usein neurologisiin häiriöihin kuten AS:ään liittyy ongelmia karkeamotoriikan puolella).

tuli minullekin ensin mieleen. Erityisen älykäs lapsi tulee helpoiten toimeen ja ymmärretyksi aikuisen ja vielä mieluiten fiksun aikuisen kanssa. Muiden lasten kanssa toimiminen voi tuottaa ongelmia jos lapsi ei osaa asettua samalle tasolle.

Kysymys oli siitä, että lapsi osasi kyllä käyttäytyä loistavasti silloin, kun oli kahden kesken aikuisen psykologin kanssa. Ongelmat tulivat esiin vasta sitten, kun lapsen piti toimia samanikäisten muiden lasten kanssa yhdessä.

päiväkodissa joudun käyttämään fyysistä väkivaltaa, mm. pitämällä lasta tiukasti otteessani, menemällä lapsen päälle rauhoitustilanteesssa jne. Nämä ovat sallittuja lapsen itsensä suojelemiseksi sekä toisten suojelemiseen.



Kun sain työpaikkani, erityispäivähoidosta vastaava kertoi minulle etukäteen että tulevassa työpaikassani joudutaan lapsia pitämään kiinni...



Tottelematon lapsi joka on karkaamassa kävelyretkellä autotielle, siinäpä vaarallinen asia. Lapsen rimpuillessa aikuisen kädestä taas eroon muista kävelijöistä "kaadetaan" maahan ja rauhoitetaan aikuisen pitämänä sen ajan mitä tilanne vaatii. Näin tehdään, olen itse joutunut työssäni käyttämään voimakeinoja.



Tapasin erään tuttavani pitkästä aikaa. Hänellä on esikoulua käyvä lapsi. Koska tuttavani tiesi ammattini, avautui hän minulle kertoen lapsensa vaikeuksista päivähoidossa, iltapäivän osalta.



Lastentarhanopettaja oli sanonut aamulla lasta vietäessä -Ne mustelmat jotka ovat lapsellasi esim. käsivarsissa, ovat syntyneet minun maatessani lapsen päällä jotta lapsi rauhoittuisi ja pysyisi lepoajan patjalla.



Eli kyllä fyysisiä voimakeinoja käytetään.



Mielestäni "arvokkaampi" ratkaisu lapsen näkökulmasta olisi ollut se, että hereillä olevat olisivat saaneet nousta patjalta tekemään joitain hommia pakkomakuuttamisen sijaan.



Lapsi olisi säästynyt mustelmilta, ja sekin aika olisi ollut mielekästä tekemistä tai itsekseen oleilua esim. kuvakirjan kanssa.

Heh, väsynyt provo.

tänä päivänä tulee mieleen että päiväkodissa halutaan saada selville mahdollinen insestitapaus. Syyttävät Sinua tai miestäsi lapsen hyväksikäytöstä, muuta en ymmärrä olevan takana, jos noin salamyhkäistä on.



Lapsi on ehkä piirtänyt jotain jota "sellaiset" ihmetädit tulkitsevat heti isestiasiaksi, lapsi on leikeissä saattanut antaa viitteitä jostain, mikä ei välttämättä oikeasti ole huolestuttavaa muuten kuin teidän päiväkodin mielsestä.



Noiden kavereiden jättämisellä ei ole nyt enää väliä jos hoitopaikka vaihtuu, vai mitä miletä olet ap; kaverit jäävät hoitopaikan vaihtuessa tai kaverit ovat olemassa hoitopaikassa jossa lapsella on "vainoajat" henkilökunnasta ja johtajasta diagnisoinnin uhalla ja vanhempien syyttely.



Kumpi ratkaisu on lapsen edun mukaista, ap? Eiköhän jokainen meistä vanhemmista tajua että lapsesi paikka ei ole siellä enää, miksi ap annat kaiken jatkua? Näin jatkamalla et pidä lapsesi puolia, vetoat johionkin kaverijuttuun, mutta samallakaverijuttujen kanssa saatte lapselle vielä pahempaa aikaiseksi kuin oleminen alkuun ilman kaveria, lapsen ahdistaminen päivähoidossa, vanhempien syyttely.



Älä kysy enää jos et ymmärrä mitä Sinun kuuluu seuraavaksi tehdä.



Tämä ap:n viesti ei ole välttämättä provo, tiedän vuosien kokemuksesta mitä voikaan olla, mutta ap ei ymmärrä lapsensa parasta, kuinka sen saa.



Eiköhän

siirtämällä lapsesi muualle, ota nyt apuun tuttava josta kerroit, hän voi antaa oman lausuntonsa jos tarve.

Kun meidän tyttö aloitti uudessa päiväkodissa, (Siis hän on luonteeltaan ujo ja kiltti. Tarkkailee ensin ja sitten uskaltautuu leikkeihin. Ei tykkää hurjista leikeistä. Mutta innostuu aina kaikesta uudesta, kehittävästä yms. paljon kavereita on aina ollut.) niin kahden viikon jälkeen hoitaja totesi kun kysyin miten päivä oli mennyt että tyttömme on erikoisen rauhallinen ja ujo vieläkin, mutta kyllä hän siitä reipastuu ja muuttuu muiden kaltaiseksi. =) Sanoi tämän hyvillään, mutta mä en todellakaan ymmärtänyt. Miksi pitäisi muuttua???



Mä nätisti vastasin, että tai sitten ei. Hän on luonteeltaan rauhallinen niin kuin vanhempansakin. Eikä siitä varmaankaan muuksi muutu. Sanoin vielä, että Toivon mukaan näin, sillä meitä rauhallisiakin tarvitaan tässä maailmassa.



Mä en ymmärrä miksi kaikki halutaan samankaltaisiksi? Edellisessä hoitopaikassa hoitajat aina kehuivat tyttöämme reippaaksi ja ikäisekseen fiksuksi, ja tuntui että osasivat arvostaa "erilaisuutta". Siis suht tavallinen tyttö meillä. Se vain että nuoresta iästä huolimatta osaa ja jaksaa keskittyä itsekseen leikkeihin tai muihin puuhiin. Osaa myös ottaa muut huomioon ja tietää miten käyttäytyä eri tilanteissa. Se ei sitten olekaan mormaalia tässä ADHD:iden maailmassa???

mutta valitettavasti minulla on vähän samantyyppinen kokemus oman lapsen päivähoitotaipaleesta. Viimeksi pidin pari viikkoa sitten palaveria lto:n ja kelton kanssa. Kelto kehui lastamme maasta taivaisiin, lto haukkui. En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta lto:n mielestä lapsessamme on vikoja nimenomaan alueilla, joissa hän on esim. neuvolassa saanut kehuja ikäistään edistyneemmästä tasosta.



Olen niin typertynyt, etten tiedä mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Mitä järkeä on konsultoida asiantuntijoita, jos heidän mielipiteensä ei paina mitään?

..alkua silmäilleenä uskallan kommentoida sen verran, että meidän "ihana, empaattinen ja iloinen" lapsi muuttuu "ilkeäksi, riehuvaksi ja rajoja koettelevaksi" päiväkodissa :/. Aika pitkään syytin itseäni, kasvatustyyliäni, mitä tahansa. Tänään kun hain lastani, työntekijä alkoi siinä pihalla muiden lasten kuullen saarnaamaan kuinka "teidän x" oli taas tehnyt sitä ja tätä ja...muut lapset virnuilivat vieressä, työntekijä vaan jatkoi. Minua vitutti. En tiedä mitä halusi reaktioksi, minä totesin "vai niin" ja aloin puhumaan lapselleni kotiinlähdöstä. En koe tarpeelliseksi nuhdella 3-vuotiasta 4 tuntia sitten käsitellyn tilanteen takia. Meillä on muutenkin harkinnassa vähintään ryhmänvaihto, sillä psykologille ym. usutettuna mitään ei ole tullut diagnoosiksi ja alkaa ärsyttämään päiväkodin selvä kyvyttömyys saada lapsi rauhoittumaan esim. ruokailun ajaksi. Kuulemma pitää aikuinen olla vierellä lässyttämässä koko ajan jne. Minä sanoin ettei tarvitse ruveta sirkustemppuihin, senkun komentaa istumaan kunnolla ja poistaa sitten pöydästä. Kai lapsi nyt kukkoilee, kun aikuiset paniikissa pitkin pöytiä?? Kotona ei ole ongelmaa; jos ei syödä siististi, ruokailu loppuu sitten siihen. Lapsi ei nälkään kuole parissa päivässä.

psykologi tai kukaan muu päiväkodintyöntekijä tms EI SAA PUHUA LAPSEN ASIOITA ENNENKUIN SINÄ OLET KIRJOITTANUT LUPALAPUN KETKÄ KAIKKI SAA JAKAA LAPSESI TIETOA!111 ELI PSYKOLOGI EI SAA ILMOITTAA PAIVÄKODINJOHTAJALLE ENNENKUIN SINÄ OLET KIRJALLISESTI ENTANUT LUVAN HEIDÄN JAKAA TIETOA KESKENÄÄN!!!



1 TIEDÄN TÄMÄN SIKSI ETTÄ ITSE OLEN JUURI KIRJOITTANUT PSYKOLOGILLE LUPALAPUN JOTTA HÄN SAA KESKUSTELLA LAPSENI ASIOISTA ESKARIOPETTAJAN KANSSA!! MUUTEN HE EIVÄT SAA KESKUSTELLA LAPSENI ASOISTA KESKENÄÄN. JA OLI MUUTEN MONIMUTKANEN LAPPU..SIINÄ LAITETTII KUKA TAHO SAA VÄLITTÄÄ TIETOA JA VASTAANOTTAA TIETOA JA KENELTÄ SAA VASTAAN OTTAA TIETÖA JNE...

Jos joku päivähoidon työntekijöistä MAKAISI lapseni päällä, jotta tämä PYSYISI SÄNGYSSÄ niin sitä olisi kyllä ihan turha perustella millään. Yhtään millään. Lapsikin on nimittäin ihminen ja jos sitä ei nukuta niin sitten ei nukuta ja ne päivähoidon olemattomat resurssit pitää venyttää koskemaan myös niitä lapsia, jotka eivät nuku päiväunia. J:lauta, on mullekin sanottu pk:ssa että meillä kaikki, isommatkin lapset, nukkuu kun ei oikeen ole henkilökuntaa olemaan niiden kanssa jotka ovta hereillä!!! Siis mitä se henkilökunta tekee lepoajan?? nukkarissa riittää yksi vahti. ja henkilökunnan "oma aika" alkaa sitten työajan jälkeen.

Herätkää nyt vanhemmat vaatimaan!!

YKSIKÄÄN kunta/kaupunki ei palkkaa päiväkotiin erityislastentarhanopettajaa sillä perusteella, että ryhmään tulee erityislapsi, tai että joku lapsi saa diagnoosin.



Hyvä yritys.

Oli erittäin mielenkiintoista lukea se vaikka en pystykään sinua mitenkään auttamaan. Meillä on kehittymässä päiväkodissa saman tilanne. Lapseni on ainut yksinhuoltajanlapsi päiväkodissa ja näin ollen joutunut silmätikuksi päiväkodin henkilökunnan puolelta. Itse en ole niin sanavalmis että osaisin noin hyvin puolustautua kuin. Pelkään että meilläkin tilanne menee juuri tuohon. Olisi erittäin mielenkiintoista lueka myös jatkossa mitä teidän tilanteessa on tapahtunut.