Lapsella vaikeuksia päiväkodissa, testeissä ei löydy mitään. Mistä kysymys? Apua!
Hei,
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia sellaisilta perheiltä joilla on aivan normaali lapsi, mutta päiväkotiin mentyään päiväkodissa ilmeneekin ongelmia.
Meillä sellainen tilanne, että lapsi on ollut aivan normaali lapsi. Mitään huolenaihetta ei neuvolan ja lääkäreiden mukaan ole aiemmin ollut. Perhepiirissä on myös henkilöitä, jotka ovat ammateiltaan lääkäri ja ”lapsiasoiden” sosiaalityöntekijä. Hekään eivät pidä lasta millään tavalla poikkeavana.
Lapsen aloitettua päiväkodin, ensimmäisessä kasvatuskeskustelussa päiväkoti ehdotti meille, että lapselle hankittaisiin jonkinlainen diagnoosi.
Päiväkoti ei tarkemmin kertonut millaista diagnoosia tarkoittivat. Pk:n johtaja kyseli minulta, eikö lapsi ollut koskaan käynyt psykologilla.
Ei ollut koskaan käynyt kun ei ollut ollut mitään aihetta, lapsi on ja on aina ollut iloinen, tasapainoinen ja kaikin puolin terve.
Pk sanoi, että jos veisin hänet psykologille, saisin apua lapselleni, koska psykologi voisi tulla sitten mukaan keskusteluun ja evästää heitä, kuinka lasta tulee kohdella. Pk:n johtaja sanoi, että he voivat toimia muuten väärin lapseni kanssa. Päiväkodin johtaja sanoi myös että kyseessä on hänen mielestään valtakamppailu, jota he käyvät siis lapsen kanssa.
Pk:n johtaja ehdotti meille kaikki mahdolliset paikat joista voisimme hakea diagnoosia. Hän kyseli ”ettekö voisi saada diagnoosia siltä tai sieltä?”
Meille ei kerrottu tarkemmin lapsen ongelmista päiväkodissa. Mutta olimme lapsen kertomuksesta ymmärtäneet, että kaikki ei mennyt hyvin, koska lapsi oli haluton menemään uuteen päiväkotiin ja kertoi pelkäävänsä rajumpia lapsia eikä ollut vielä ehtinyt tulla tutuiksi heidän kanssaan (ei muistanut kaikkien nimiä). Mutta toisaalta päiväkodin hoitajatkaan eivät kaikki muistaneet lapseni nimeä.
(Olin ollut kerran puhelimitse yhteydessä päiväkotiin ja kertonut lapseni säikähtäneen sitä, että häntä oli raavittu jossakin leikissä kasvoihin ja kysynyt neuvoa miten lastani tässä tilanteessa voisi tuka. Tällöin puhelimeen vastannut hoitaja sanoi minulle, että syy on lapsessani ja että hänellä ei ole ollut kavereita koskaan aiemminkaan. Sanoin että se ei pidä paikkansa, että lapsellani on aina ollut kavereita ja meillä käy leikkimässä hänen kavereitaan ja uskon että hän saa nytkin kavereita kun ehtii tutustua muihin lapsiin.)
No, tämä yllättäen tässä ensimmäisessä kasvatuskeskustelussa tullut diagnoosin hakemisehdotus oli shokki meille vanhempina.
Haimme tietenkin apua, ensimmäiseksi neuvolasta, jossa keskustelin terveydenhoitajan ja psykologin kanssa meitä kohdanneesta tilanteesta ja siitä miten hakisimme apua lapselle ja mietimme että mitä apua voisi hakea.
Tässä vaiheessa päiväkodin johtaja kyseli, voisiko saada lapselleni kuitenkin diagnoosia neuvolasta tai jonkun henkilön neuvolasta päiväkotiin keskustelemaan lapsestani. Lupasin että hän saa olla yhteydessä neuvolaan asiantuntijaan, joka meidät tunsi. Kun kysyin tältä asiantuntijalta kuinka asia etenee, hän kertoi, että päiväkoti oli kutsunut hänet palaveriin, mutta hän tulee vain silloin, jos on tarkoitus keskustella lapsestani ja suunnitella yhdessä häntä koskevia asioita, niin että hän asiantuntijana esittää oman mielipiteensä lapsen tueksi. Hän kirjoitti päiväkodille meistä lausunnon, mutta kertoi että päiväkoti oli ollut siihen tyytymätön.
Sitten päiväkoti tarjosi meille yllättäen paperia allekirjoitettavaksi. Allekirjoitimme tämän päiväkodin kirjoittaman paperin, jossa todettiin että lapselle haetaan erityislastentarhanopettajaa päiväkotiin, koska lapsi ei muuten selviä päiväkodissa. Allekirjoitin paperin päiväkodin kehotuksesta.
Kerroin paperista neuvolassa. Tässä vaiheessa neuvola evästi meitä, että jos erityisresurssia haetaan, päiväkodin kanssa täytyy tehdä yhteistyössä suunnitelma mihin lapsi tarvitsee tukea ja tämän tuen toteutumista ja vaikutusta täytyy seurata. Neuvola oli sitä mieltä, että resurssia haettiin liian epämääräisesti ja hätiköiden. Neuvola evästi keskustelemaan päiväkodin kanssa.
Otin heti neuvolan ohjeiden mukaan yhteyttä päiväkotiin ja sovin keskusteluajan. Esitin neuvolan esittämät kysymykset. En kuitenkaan saanut niihin selviä vastauksia, vaan päiväkodin edustajat sanoivat, että minun ei kannattaisi yrittää etsiä tietoa mistään, ei missään nimessä mennä internetistä katsomaan mitään, eikä muutenkaan tehdä mitään asian suhteen. Kun kysyin mitä tämä käytännössä tarkoittaa tämä erityisresurssin hakeminen lapselleni, he sanoivat, että itsehän sinä sen paperin allekirjoitit.
Muutenkin päiväkodin vetäjä oli nyt kiusaantunut siitä, että olen ollut yhteydessä neuvolaan ja psykologiin. Olin tästä yllättynyt, koska luulin, että hän juuri haluaa että otan yhteyttä psykologiin jotta asiaa tutkitaan. Johtaja sanoi, että joka kerta kun minä soitan jonnekin, hänelle soitetaan sieltä. Että hän saa aina tietää jos puhun asiasta jonnekin. Hän sanoi että hänen velvollisuutensa on varoittaa minua, että kun psykologi testaa lapseni korttipakoillaan, tulokseksi voi tulla sellainen asia jota minun on vaikea hyväksyä. Kysyin tarkoittaako hän että lapseltani voisi löytyä jokin sairaus? Hän vastasi että tuloksena saattaa olla että vika onkin minussa lapsen äidissä. Tämä kuulosti äärettömän hyvältä ja helpottavalta vaihtoehdolta minun korvissani ja sanoin vilpittömästi että sellainen vaihtoehto, että tässä kaikessa olisikin kyse vain siitä että vika on minussa, olisi erinomainen tulos. He vaikenivat.
PK:n johtaja jatkoi keskustelua sanomalle minulle, että minä en luota häneen. Hän toisti sitä pitkin keskustelua, eikä keskustelu olisi edennyt ollenkaan, jos en itse olisi johdonmukaisesti käynyt läpi neuvolasta saamiani kysymyksiä, jota heille esitin. Tässä yhteydessä toinen päiväkotia edustavista henkilöistä kyllä avautui minulle yllättäen kertoen, että hänellä itsellään on kehitysvammainen lapsi jolla on myös ADHD. Hän kertoi, että yhteiskunta oli onnistunut kuntouttamaan hänen lastaan ja että minun tarvitsisi vain myös jättää tämä asia yhteiskunnan hoidettavaksi.
Hän kysyi minulta enkö luota yhteiskuntaan. Jätin vastaamatta tämän kysymykseen kun en ymmärtänyt sen asiayhteyttä.
Lopuksi pk:n johtaja totesi vain, että ei se sitten ollutkaan kysymys siitä että lapsi olisi käynyt valtakamppailua heidän kanssaan. He sanoivat että mitään aihetta tästä asiasta keskusteluun ei nyt ole, vaan vasta sitten kun erityislastentarhanopettaja aloittaa, kävisimme keskustelun tavoista jolla tukea lasta.
Käytimme lasta testeissä, myös psykologisissa ja niissä molemmissa todettiin lapsen olevan normaali ja ikäänsä vastaavalla kehitystasolla. Psykologi ylisti lasta kaikin mahdollisin positiivisin määrittein, empaattinen, sosiaalinen, avoin, luottavainen, rauhallinen, keskittymiskykyinen, älykäs. Olimme sopineet psykologin kanssa että hän tulee konsultoimaan päiväkotia, päiväkodin alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti.
Sovinkin keskustelun päiväkotiin.
Koska meillä ei vieläkään ollut tietoa mihin asioihin päiväkoti näki lapseni tarvitsevan erityistä tukea, eikä mitä tuki käytännössä oli ja mitkä olivat sen tavoitteet, olin yhteydessä etukäteen sekä lastentarhanopettajaan että erityslastentarhanopettajaan ja sovin heidän kanssaan että he kertoisivat keskustelussa nämä asiat meille ja psykologille. Ja että keskustelisimme yhdessä psykologin kanssa miten lastani olisi paras tukea.
Halusimme erityisesti tietoa sen vuoksi että voisimme ohjata lasta kotona niin että hän pysyisi vastaamaan päiväkodin vaatimuksiin. Nythän emme niistä sen tarkemmin tienneet.
Tämä kauan odotettu keskustelu johon saimme neuvolan psykologin mukaan epäonnistui täysin. Psykologi hoiti tehtävänsä erinomaisesti mutta näytti siltä, että päiväkoti ei kuunnellut mitä hän sanoi.
Emme vieläkään saaneet selkoa lastani koskeviin kysymyksiin päiväkodista. Psykologi esitti oman arvionsa, mutta päiväkodin edustajat istuivat vain ihan hiljaa ja jättivät sen huomiotta. Psykologi sanoi, että ei ole koskaan törmännyt tällaiseen tapaukseen, että testien ja arvioiden mukaan näin sosiaalisella ja kyvykkäällä lapsella olisi ongelmia päiväkodissa (pelkoa, vetäytymistä, arkuutta?? ). Sanoin, että minua ihmetyttää mikä lapsella oikein on ollut päiväkodissa. Päiväkodin johtaja vastasi, että ”vika ei ole päiväkodissa vaan lapsessa”.
Tässä vaiheessa psykologi oli hyvin hämmästynyt. Hän yritti puolustaa lastamme sanomalla, että tekijä on ympäristössä, että lapseen vaikuttaa muiden lasten käyttäytyminen.
Mutta pk:n edustajat olivat vain ihan hiljaa eivätkä edes vastanneet psykologin esittämiin kysymyksiin (koskien mm. lapsen itsetuntoa päiväkodissa).
Kun yritin ottaa puheeksi asian johon lapsemme mielestämme tarvitsi tukea, pk:n johtaja totesi että ”kaikki samassa ryhmässä olevat lapsethan ovat yhtä kömpelöitä”. Mieheni kysyi mitä päiväkodissa voidaan tehdä lapsemme auttamiseksi? Pk:n johtaja vastasi että ei mitään, ”kaikki on jo tehty”.
Olimme hyvin hämmästyneitä, koska juuri tätä keskustelua oli odotettu. Tässä keskustelussa kahden asiantuntijan, päiväkodin oman uuden erityislastentahanopettajan joka oli saatu resurssiksi ja psykologin piti meidän kanssamme keskustella mahdollisista ongelmista ja sopia keinoista, jolla yhdessä voisimme tukea ja auttaa lastamme mahdollisimman parhaalla tavalla. Ja päästä siis ymmärtämään mitä ongelmat itse asiassa päiväkodissa olivat.
Päiväkodin johtaja sanoi, että lapsemme ei tule selviämään tavallisessa koulussa.
Mieheni oli järkyttynyt. Selitin päiväkodin johtajalle, miksi erityskoulu ei sopisi lapsellemme.
Psykologi oli samaa mieltä kanssani ja hän sanoi selvästi yksilöiden miksi tämä lapsi ei tarvitsisi erityiskoulua. Pk: johtaja jätti huomiotta psykologin kannan. Tilaisuus päättyi erittäin ahdistuneissa tunnelmissa ja kaikki lähtivät sanomatta edes näkemiin.
Lopuksi vielä lastentarhanopettaja kysyi meiltä annammeko luvan että päiväkodissa saa käyttää lastamme kohtaan fyysistä voimaa. Olin tyrmistynyt. Sanoin, että lastamme kohtaan ei ole koskaan missään tarvinnut käyttää fyysisiä voimakeinoja. Erityislastentarhanopettaja ja lastentarhanopettaja naurahtivat ja sanoivat, että ei meidän lastamme kohtaan ole tarvinnutkaan. He sanoivat että kysyvät tämän kaikilta vanhemmilta. Olin niin ihmeissäni siitä, että mikään keskustelussa ei mennyt edeltä sovitun mukaisesti että lähdin mitään sanomatta paikalta.
Yritin vielä soittaa päiväkodin erityislastentarhanopettajalle ja kysyä häneltä mistä oikein on kysymys. Hän oli vaitinainen, eikä uskaltanut sanoa mitään. Hän toteisi vain että kyllähän te vanhempana oman lapsenne tunnette.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia siitä, että asiantuntijoiden näkemykset ovat täysin ristiriitaiset?
Miten asiassa pääsee eteenpäin, jos lapsessa esiintyy ongelmia vain päiväkodissa ja asiantuntijat testeineen eivät niitä lapsessa olevia vikoja löydä?
Mistä tässä voisi olla kysymys?
Kommentit (124)
eli ainakin lapsesi LTO on hänestä huolissaan. Se kertoo mielestäni paljon. Mikä huoli hänellä on? Eikö hän tosiaankaan ole nimennyt mitään huolta?
Onko päiväkoti yksityinen? Missä roolissa ELTO on päiväkodissa? Onko kiertävä / vakituinen?
Tiedäthän että saat koska tahansa mennä päiväkotiin ja olla mukana lapsesi ryhmän toiminnassa!
Kuinka lapsesi osoittaa pelkoa erityisryhmäläisiä kohtaan? Vetäytyy vai on agressiivinen / hyökkäävä? Miksi tämä koetaan ryhmässä ongelmalliseksi?
Koko asia tuntuu aivan käsittämättömän sekavalta, joten ymmärrän hämmennyksesi. Yhtään konkreettista esimerkkiä et ole kertonut mikä on lapsen ongelmia aiheuttavaa käytöstä / reagointia päiväkodissa? Naulakko esimerkki ei ole ongelma.
Tässä on pakko olla jotain muuta (jonka jätät kertomatta) tai sitten päiväkoti on pullollaan täysin ammattitaidottomia jopa lievästi hulluja aikuisia!
Kiitoksia kaikille vastaksista. Suurin osa vastauksista on tyrmistyneitä. Ymmärrän sen. Mukana on monta joista sain paljon ajatuksia ja ymmärrystä lisää. Haluan vielä sanoa, että koen päiväkodin kokonaisuudessaan hyväksi. Ongelma on tullut siitä, että ensimmäiseen kasvatuskeskusteluun tuli yllättäen mukaan päiväkodin johtaja ja myös lto vaihtui toiseksi. Ei ollut se jonka kanssa aloituskeskustelu käytiin. Johtajan läsnäolo lisäksi jotenkin tukki kaiken avoimen keskustelun. Keskustelu lastentarhan opettajan kanssa on ollut ja on asiallista. Uskon että hän on huolissaan lapsestani. Lto toimii koulutuksensa mukaisesti kun on nostanut asian esille. Ongelma on se, että kaikki keskustelu jää kasvatuskeskustelujen varaan. Ja kasvatuskeskusteluissa paikalla on tämä johtaja, jonka näkökulma on kovin jyrkkä. En usko että johtaja oikeasti on tilanteen tasalla lapseni asioissa, sillä eihän hän ole juurikaan tekemisissä lapseni kanssa! Lisäksi hänen astenteensä on valmiiksi erityislapsiin orientoitunut. Onhan hänellä siitä omakohtaista/henkilökohtaista kokemusta, erittäin vaikeasta tapauksesta vielä (sen hän on kertonutkin). Enkä sano tätä pahalla, vaan yritän ymmärtää tilannetta tämän kautta. Pahinta on se että päiväkoti käy keskinäisiä keskusteluja lapsestamme ilman meitä. Päiväkodin käytäntö on, että jos jotain hämminkiä ilmenee, päiväkodin johtaja kutsutaan paikalle. Hän kuulee päiväkodin hoitajia (mutta kuulemisessa hän ei mitä ilmeisemmin ole hyvä) ja hän muodostaa oman mielipiteensä lapsesta. Hän tekee päätöksen siitä mitä vanhemmille tullaan ehdottamaan toimenpiteksi päiväkodissa. Sitten kasvatuskeskustelussa päiväkodin johtaja pudottaa tämän pommin vanhemmmille. Ehdottaa diagnoosin hakemista, ehdottaa eritysresursseja, ehdottaa erityiskoulua. Ja ajaa näkökulmaansa painokkaasti. Erityislastentarhanopettaja istuu hiljaa. Eikä muutenkaan juuri uskalla sanoa paljoa. Onhan aihe vaikea. Koska ongelmia ilmenee päiväkodissa, eikä muualla, päiväkodin johtaja ei ymmärrä esittämiäni kysymyksiä, joita esitän jossa pääsisin perille mikä päiväkodissa mättää. Päivittäisessä nouto ja hakutilanteessa meille kerrotaan iloisia ja positiivisia asioita, kuinka lapsemme on osallistunut ja ollut muutenkin oikein mallikas. Päiväkodinjohtaja on tarkka siitä että langat pysyvät hänen käsisään. Hänellä on omakohtainen kokemus: hänen perhettään kohdannut vaikea sairaus hoitui hyväksi kun yhtiskunta, muut ihmiset, päivähoito ja erityisihmiset antoivat heille apua ja hän jäi pois keskusteluista. Tämän hän kertoi minulle. Ja sen vuoksi neuvoi minua jättäytymään taustalle ja luottamaan siihen että "yhteiskunta" hoitaa tämän asian. Totta kai tunne sympatiaa häntä kohtaan ja ymmärrän että hän ei ole tahallaan paha johtaja. Mutta tämä hänen toimintatapa ei sovi minulle. Eikä meidän tilanteeseen!!! Minä haluan ymmärtää mistä on kysymys, ja varmistaa että lastani ei ymmärretä väärin. Että hänelle ei ajeta päättömästi väärää diagnoosia. Että hänelle ei leivota sellaista profiilia joka vahingoitaa häntä ja jota hänet tunetavat eivät tunnista. Tottakai jos lapsessa jotain vikaa on, haluan hänelle apua. Mutta en päiväkodin sanelemilla ehdoilla, vaan asiantuntijoiden ehdotuksten avulla valitsemalla mielle sopiavan parhaan mahdollisen ratkaisun. Joku teistä sanoi, että pk:n johtaja ei voi pyytää diagnooisa neuvolasta. Jyllä sieltäkin yritettiin. Siinä vaiheessa olimme olleet yhteydessä asiantuntijaan, sieltä pyydettiin. Asiantuntija oli sitä mieltä että kyseessä on vain lapsi joka tutustuu rauhallisesti toisiin lapsiin. Lisäksi lapsen ongelmat tuntuvat olevan sellaisia, että ne kuulostavat täysin hulluilta, silloin kun lastentarhanopettaja niitä yrittää selittää, kun kyselen. Yritin jo selittää niitä teile. Moni huusi provoksi. (vaatteiden laittaminen naulakkoon yms.) En kerro mistä päiväkodista on kysymys. Minulla ei ole mitään syytä moittia tätä päiväkotia tai aiheuttaa mielipahaa sen henkilökunnalle. Se ei ole tämän kirjoituksen motiivi. Motiivi on löytää joku, joka on kokenut vastaavaa ja saada häneltä ideoita kuinka toimia ja ehkäpä vertaistukea. Vastauksianne lukiessa ja tätä kirjoittaessa ymmärsin paremmin ydinongelman ja ehkä jonkilaisen ratkaisun. Minun TÄYTYY päästä mukaan päiväkodin keskusteluun, jota he käyvät keskenään lapsestani. Täytyy saada tietää mikä oikein on vialla päiväkodissa. Ilman sitä en pysty tukemaan lastani, ohjaamaan häntä oikein. Enkä kertomaan asiantuntijille mihin kaikkeen oiken olen hakemassa tutkimusta. (???) Sitähän tosin juuri yritin kysyäkin päiväkodin väeltä edellisessä keskustelussa, että mikä se asia olisi joka lastani päiväkodissa häiritsee, mutta johtaja tyrmäsi kantani sanomalla, että vika ei ole päiväkodissa vaan lapsessa. Tätä näkökulmaa hän käytää perusteluna siihen, että ei halua että minä soittelen ja kyselen päiväkotiin(tai minnekään muualle). Hän kokee, että sekaannun liikaa asioihin. Kyllä olen pyytänyt lupaa mennä päiväkotiin itse seruaamaan. Olen käynytkin seuraamassa asioita päiväkodissa, ja olen huomannut että lapseni pelkää muutamia erityisryhmässä olevia lapsia paljon. Mutta muuten näyttää ihan tavalliselta. Muuten päiväkoti on ihana ja lapsenikin viihtyy siellä. Jos joku osaa jotenkin auttaa, millä tavalla tahnasa, kiitos jos jaksat lukea ja vastata.
Hei,
En kerro missä päin suomea tämä päiväkoti on koska en halua että se millään tapaa paljastuu.
Sen kerroin jo aiemmin, että päiväkodissa on erityislasten ryhmä. Tämän vuoksi päiväkoti haki erityislastentarhanopettajaa.
Pk:n johtaja sanoi meille siinä ensimmäisessä keskustelussamme, kun lapsi oli juuri aloittanut päiväkodin, että he haluavat oman erityislastentarhanopettajan päiväkotiin. Ja että tulevat todennäköisesti saamaan kun heillä on niin paljon erityistuen tarpeessa olevia lapsia.
Tämän vuoksi heillä oli tärkeää saada mahdollisimman paljon vanhempia allekirjoittamaan paperit että lapselle haetaan lisäresurssiksi erityislastentarhanopettajaa. Johtaja uhkasi minua, että lapseni ei tule selviytymään tulevasta vuodesta jos he eivät saa erityislastentarhanopettajaa. Allekirjoitin paperin, koska haluan toki lapselleni parasta mahdolista päivähoitoa.
Ap
Porvoosta päivää.
YKSIKÄÄN kunta/kaupunki ei palkkaa päiväkotiin erityislastentarhanopettajaa sillä perusteella, että ryhmään tulee erityislapsi, tai että joku lapsi saa diagnoosin.
Hyvä yritys.
Hei sinä joka mainitsit yhden päiväkodin, jossa naulakot ovat liina korkealla lapsille.
Kopsasin tekstisi alle, jotta käy ilmi mihin vastaan.
Kiva että todistat että naulako tosiaan voivat olla niin korkella että lapsi ei itse yllä sinne vaatteitta laittaa/ottaa niitä.
En tunne Tammipäiväkotia ja haluan poistaa kaikki mahdollisesti syntyvät epäilyt että kyseessä olisi esimerkinomaisesti mainitsemasi päiväkoti.
Tuolla päiväkodilla ei ole misään nimessä mitään tekemistä tämän jutun kanssa. Mutta kuin samankaltaiset naulakot.
t. Ap
Esim. Päiväkoti Tammi Helsingissä.
Lainaus:
lasten naulakot olisivat niin korkealla etteivät niihin itse ylety. Ja olen nähnyt niitä kymmenittäin... Muutenkin tuo kuulostaa aivan epäuskottavalta, en ole tuollaiseen ikinä törmännyt monikymmenvuotisen (30 v) päiväkotiurani aikana.
Lapsi 115cm pitkää eikä ylety kuin laittamaan haalarin koukkuun. Ylempi taso johon hattu ja hanskat kuuluisi laittaa on niin korkealla ettei sinne ylety lapsi.
en ole ikinä nähnyt tällaista paperia, jolla vanhempi voisi anoa lapselleen erityistä tukea päiväkotiin... olisipa sellainen olemassa.
Kyllä se on hoitava taho (erikoissairaanhoito) joka tekee SUOSITUKSEN lapsen erityisen tuen tarpeesta johtuvaan erityisjärjestelyyn päiväkodissa (esim. kahden lapsen paikalla, ryhmäavustaja, integroituun erityisryhmään siirto).
Sitten kunta päättää löytyykö tähän resursseja, yleisesti ottaen kunta aina resurssoi vähemmän apua kuin mitä hoitava taho on suositellut.
Jos lapsesi hoitava taho (psykologi) on todennut lapsen terveeksi, ei sinun allekirjoituksellasi ole mitään merkitystä.
t asiaa tunteva
Hei, En kerro missä päin suomea tämä päiväkoti on koska en halua että se millään tapaa paljastuu. Sen kerroin jo aiemmin, että päiväkodissa on erityislasten ryhmä. Tämän vuoksi päiväkoti haki erityislastentarhanopettajaa. Pk:n johtaja sanoi meille siinä ensimmäisessä keskustelussamme, kun lapsi oli juuri aloittanut päiväkodin, että he haluavat oman erityislastentarhanopettajan päiväkotiin. Ja että tulevat todennäköisesti saamaan kun heillä on niin paljon erityistuen tarpeessa olevia lapsia. Tämän vuoksi heillä oli tärkeää saada mahdollisimman paljon vanhempia allekirjoittamaan paperit että lapselle haetaan lisäresurssiksi erityislastentarhanopettajaa. Johtaja uhkasi minua, että lapseni ei tule selviytymään tulevasta vuodesta jos he eivät saa erityislastentarhanopettajaa. Allekirjoitin paperin, koska haluan toki lapselleni parasta mahdolista päivähoitoa. Ap Porvoosta päivää. YKSIKÄÄN kunta/kaupunki ei palkkaa päiväkotiin erityislastentarhanopettajaa sillä perusteella, että ryhmään tulee erityislapsi, tai että joku lapsi saa diagnoosin. Hyvä yritys.
Ihan uskomatonta touhua! Päiväkodin henkilökunnalla pahasti asiat sekaisin, huono ilmapiiri, yrittävät saada lapselle diagnoosin, jotta saisivat lisää henkilökuntaa taloon. Ryhmädynamiikassa varmaan pahoja ongelmia ja henkilökunnan ammattitaidossa pahoja puutteita! En osaa paremmin neuvoa, kuin että usko omiin arvoihin ja luota omaan fiilikseen lapsesta! Voimia!
Hei,
Oli hyvä lukea vastauksesi (alla). Juuri se mitä sanot, tuntuu oikealta tulkinnalta minustakin.
Hän kertoi myös, että hänen miehensä oli joutunut vetämään hänet pois hänen lastaan koskevista keskusteluista, jotta hänene lapselleen (kehitysvamma ja ADHD) oli saatu apua.
Tietenkään en voi 100 % väittää, että lasessani ei koskaan tulla löytämään mitään sairautta tai sellaista minkä voisi diagnosoida. Enkä niin ole väittänytkään enkä väitä.
Se mitä haluan on että lastani ei ymmärrettäsii väärin, eikä hänelle hätäpäisään annettaisi edes epämuodollisesti mitään väärää diagnoosia esim. persoonan vuoksi. Tai ympäristön vuoksi. On selvää että hän pelkää päiväkodin erityslasten ryhmässä oleivia lapsia, joita joudutaan pitelemään ym. Lapseni ahdistuu nähdessään väkivaltaa tai poikkeavaa käyttäytymistä jota hänelle ei selitetä.
Yksi hoitajista on minua kohtaan erittän sympaatiinen ja hän sanoi kerran että lapseni luonne on aivan ihana, ja että päiväkodin tarkoitus ei ole eikä saa olla muuttaa lapseni luonnetta. Tästä tulkitsen että lisäresurssien saaminen päiväkotiin ei ehkä ollutkaan oikea ratkaisu, jos resurssit käytetään lapseni kannalta ihan väärin. Häntä ei osata tukea, vaan kohdellaan erityilapsena jollaiseksi johtaja luule, mutta jota hän ei ole.
Erityslastentarhanopettaja aloitti siis vasta, ja on vielä koeajalla. Ja hyvin johtjan vietävissä/arka.
Muuten mukava ihminen kyllä.
T. Ap
Jos asia on näin, kuten kerroit,
epäilen, että johtaja itse on se poikkeava persoona, joka otteellaan alistaa ja vetää muutkin työntekijät tähän patologiseen tilanteeseen. Se hänen oma kokemuksensa omaisensa sairastumisesta kertoi myös samansuuntaista: hän on ilmeisesti osallistunut ja vaatinut ja sekoittanut hoitokuvioita omilla mustavalkoisilla näkemyksillään niin, että koko hoitohenkilökunta on ollut kriisissä asian kanssa ja lopulta tämä johtaja on neuvottu pysymään asian ulkopuolella, jolloin kuviot on saatu selkeytymään (jos siis ymmärsin oikein kertomasi).
Eli kyseessä on patologinen persoona, joka asemansa ja persoonansa takia pyörittää koko palettia ja aivan väärään suuntaan. Kaikki työntekijät ovat kuitenkin tämän ihmisen alaisia ja eivät tietenkään omaa asemaansa kovin herkästi voi ruveta vaarantamaan, vaikka eri mieltä asiasta olisivatkin.
Vaikea tilanne sinänsä, helpoimmalla varmaan pääsisitte, jos sittenkin vaihdatte päiväkotia (ainakin, jos esim. oman tarkkailusi jälkeen edelleen lapsen käytöksessä ei ilmene mitään huolta tai seurantaa aiheuttavaa). Toki on mahdollista lähteä valituskampanjaan ko. johtajan esimiehelle, joka tietysti muiden, tulevien hoitolapsien kannalta olisi se moraalisesti oikea tie. Tällöin kuitenkin täytyy olla vahva käsitys siitä, että lapsessa ei todella ole mitään selkeää poikkeavaa, vaan poikkeavuus on havaitsijan (eli johtajan) päässä. Ehkä joku kokonaan ulkopuolinen taho voisi ottaa tähän kantaa (siis lapsen käyttäytymisen osalta, johtajan päähän ei varmaan kukaan muu tässä tilanteessa pääse ; )...), esim. yksityinen psykologi tai lastenpsykiatri, joka ei ole missään palvelusuhteessa kuntaan? Teidän palkkaamanahan hän voisi käydä tarkkailemassa lasta myös ryhmätilanteissa eism. parin tunnin ajan? Tämä toki vaatii sitten omaa rahoitusta tai vakuutusta kulujen peittämiseksi mutta pitkällä aikavälillä voisi olla kannattavakin juttu. Jaksamista!
Vastauksia.
Lapseni ei ole koskaan olllut aggressivinen.
Hän on rauhallinen. Kun hän pelästyy aggressiivista lasta, hän vetäytyy ryhmästä tai ylipäätään aggressiivisen lapsen lähettyviltä.
Jos hoitaja huutaa päiväkodissa jollekin lapselle, lapseni jännittyy ja näyttää pelokkaalta.
Tästä tuli iso ongelma heti, kun lastani raavittiin kasvoihin ensimmäisen kerran pk:ssa ja lapseni ei halunnut lähteä päiväkotiin. Se oli tosin vain sen aamun juttu ja meni ohi (ainakin kotoan nopeasti).
Soitin päiväkotiin silloin aamulla, ja kerroin tilanteesta.
Lto vastasi minulle edellä kertomani mukaisesti että vika on lapsessani, ja että hänellä ei ole ollut aiemmin muka kavereita. (mikä ei pidä paikkaansa. entisessä hoitopaikassa sanottiin että leikki kaikkien kanssa, ja kaverit ovat erittän tärkeitä hänelle).
Lto sanoi että lapseni kärsii päiväkodissa, ja ei osallistu ryhmän tomintaan niin kuin odotetaan. Sen jälkeen johtjaa tuli kasvatuskeskusteluun ja ehdotti että he hakisivat erityislastentarhanopettaajaa lapseni nimellä, koska ovat muutenkin hakemassa, kun pk:ssa on niin paljon erityislapsia.
En tiedä miten prosessi menee, mutta sillä allekirjoituksellani päiväkoti sanoi hakeneensa erityislastentarhanopettajaa ja saaneensa. Kun kyselin tarkemmin vastasivat vain että itsehän paperin allekirjoitit.
Ensi kohellusten jälkeen hän ystävystyi muiden lasten kanssa, eikä se olekaan enää ongelma. Lapsi ei kuulemma enää kärsi päiväkodissa, eikä ole ahdistunut rajuista/erityisryhmän lapsista.
En tiedä mikä oikein pahin ongelma nyt on. Hoitajat kehuvat häntä pääasiassa. Siksi tämä kuulostaakin niin "sairaalta".
t. AP
Vierailija - 26.10.2010 10:55 (37/93)
vielä muutama kommentti
eli ainakin lapsesi LTO on hänestä huolissaan. Se kertoo mielestäni paljon. Mikä huoli hänellä on? Eikö hän tosiaankaan ole nimennyt mitään huolta?
Onko päiväkoti yksityinen? Missä roolissa ELTO on päiväkodissa? Onko kiertävä / vakituinen?
Tiedäthän että saat koska tahansa mennä päiväkotiin ja olla mukana lapsesi ryhmän toiminnassa!
Kuinka lapsesi osoittaa pelkoa erityisryhmäläisiä kohtaan? Vetäytyy vai on agressiivinen / hyökkäävä? Miksi tämä koetaan ryhmässä ongelmalliseksi?
Koko asia tuntuu aivan käsittämättömän sekavalta, joten ymmärrän hämmennyksesi. Yhtään konkreettista esimerkkiä et ole kertonut mikä on lapsen ongelmia aiheuttavaa käytöstä / reagointia päiväkodissa? Naulakko esimerkki ei ole ongelma.
Tässä on pakko olla jotain muuta (jonka jätät kertomatta) tai sitten päiväkoti on pullollaan täysin ammattitaidottomia jopa lievästi hulluja aikuisia!
hakekaa nyt ihmeessä vaihtoa tavalliseen ryhmään tai toiseen päiväkotiin. Ehkä ryhmässä on tosiaan vaikeahoitoisia, kuormittavia lapsia liikaa suhteessa henkilökunnan määrään ja/tai kykyihin ja siellä on otettu vähän oman käden oikeus käyttöön,tyyliin mitkä keinot tahansa sallittuja, kunhan saadaan yksi erityistyöntekijä lisää. Jos diagnoosia ei ole niin sitä ei ole eikä sitä johtajan toiveiden mukaan voida väkisin lapselle asettaa, oli päiväkodissa resurssitilanne mikä tahansa. Se on kuitenkin selvää, että tuo ei ole normaali toimintatapa ja voi olla, että lapsesi tästä kärsii, harkitse siis vakavasti vaihtoa.
ilmeni, että
-lapsellesi haetaan
erityislastentarhanopettajaa.
Sitten juuri luin kuinka siellä onkin jo sellainen vasta aloittanut.
En enää ymmärrä kaikkea, ap. Yksi juttu vielä, et koskaan mainitse että haetaan lapsesi ryhmään, vaan halutaan päiväkotiin erityistukea.
Miten selität ap
-päiväkoti haluaa erityislastentarhan-
opettajan jotta lapsesi saa tukea, ja
-siellä onkin vasta vähän aikaa ollut
erityislastentarhanopettaja.
Ensinnäkin hän väittää että työntekijät vaativat häntä HANKKIMAAN DIAGNOOSIN NEUVOLASTA.
Puretaanpa tämä osiin.
1. Diagnoosia ei hankita. Diagnoosin laatii erikoislääkäri pitkällisten tutkimusten ja alustavien tutkimusten jälkeen JOS testien mukaan diagnoosi tarvitaan. Sitä ei voi hankkia.
2. Neuvolasta??? Come on... neuvolasta saa nätisti piirretyn käyrän siitä, miten kersan kuuppa on turvonnut. Sieltä EI saa diagnoosia, siellähän on töissä terkkareita.
Taidat olla hippasen ulalla?
oma mielipiteeni on, että lapsesi kannalta voisi olla parasta kun etsisitte uuden päiväkodin.
Tuossa on mennyt jo niin moni juttu pieleen tuossa "yhteistyössä" päiväkodin kanssa ja lapsesi on valitettavasti saanut sellaisen leiman hoitajien silmissä, että hän ei todennäköisesti tule saamaan riittävän hyvää ja empaattista hoitoa hoitajilta.
Uskomatonta, että tuollaisia päiväkodin johtajia ja työntekijöitä löytyy. (he eivät muuten ole ammattilaisia arvioimaan lapsia, että heidän sanansa ei todellakaan ole laki). Yhteistyön kodin, päivähoidon ja psykologin välillä tulisi olla läpinäkyvää (eli asioista puhutaan suoraan niiden oikeilla nimillä eikä selän takana puhuta). Aluksi päiväkodin työntekijöiden pitäisi kertoa mistä he ovat huolissaan ja sen jälkeen aletaan yhdessä mietti kuinka asiaan koitetaan saada parannusta.
Tuo päiväkodin työntekijöiden sinulle antamat "uhkauket" ja käskyt allekirjoittaa paperi...ovat aivan ala-arvoista käytöstä. En ikinä olisi sellaiseen suostunut.
Menisin ehkä itse seuraamaan päiväkodin arkea jotta näkisin kuinka lapsi siellä oikeasti toimii. Toinen vaihtoehto on, että pyydät että psykologi menee seuraamaan lasta päiväkotiin.
Ensimmäsiesnä kyllä vaatisin, että pk henkilökunta kertoisi mistä he ovat huolissaan lapsessa? miksi ei tule pärjäämään? yms.
Summasummarum. jos tässä päiväkodiss käytänteet ovat näin vinksallaan...en todellakaan haluaisi, että lapseni olisi sellaisessa päivittäin. ETSI IHMEESSÄ LAPSELLESI KUNNOLLINEN PÄIVÄKOTI, JOSSA HÄN SAA ASIANMUKAISTA HOITOA. (Kyllähän päivähoidontyöntekijöiden pitää osata palaverissakin käyttäytyä...kyllähän se jotain heistä kertoo jos he vain tuppisuussa istuvat) HUHU HUH!!!
Tsemppiä!
vaihda päiväkotia, jos meno on tuollaista. todellakin.
Hei,
Kerron aluksi kuinka lapsemme aloitti päivähoidon tässä päiväkodissa. Kkeskusetelussa pk pyysi meiltä diagnoosia ja ehdotti erityiltota lapselle. Keroivat että ovat hakemassa omaa erityislto:ta päiväkotiin. Sanoivat että jos eivät saa, lapseni ei tule selviytymään tulevasta vuodesta.
Allekirjoitin paperin. Sitten erityislto todella aloitti päiväkodissa! Tapahtumat ovat siis pidemmältä aikajänteeltä.
Eli hän ON nyt siellä, mutta ei ole ollut vielä kovin pitkään. Hän vetoaakin usein siihen että hän on uusi.
En ymmärrä mitä epäloogista tässä on, jos lukee kirjoitukseni aikajärjestyksessä, ymmärtää kyllä mistä on kysymys.
Jos lukee kirjoitukseni huolella, ja tuntee näitä asoita, tajuaa nopeasti että kyseessä ei ole todellakaan provo.
Se voi olla totta, että sillä allekirjoituksellani päiväkoti ei saanut sitä erityislto:ta, vaan niiden muiden lasten diagnooseilla. (sillä että pk:ssa on yksi ryhmä erityisentuen tarpeesa oleville lapsille. Lapseni ei siis ole siinä ryhmässä vaan aivan tavallisessa.)
Päiväkoti on joka tapauksessa antanut minun ymmärtää, että sen allekirjoitukseni vuoksi lapseni ryhmässä käy nyt se erityislto. Että allekirjoitukseni avulla he saivat hänet taloon. Tätä en ole aiemmin osannut edes epäillä, etteikö näin olisi. Tämä asia oli heille erittäin tärkeä, että saavat vanhemmilta allekirjoitukset.
T. Ap
HETKINEN AP! Ensimmäisessä kertomuksessasi
ilmeni, että
-lapsellesi haetaan
erityislastentarhanopettajaa.
Sitten juuri luin kuinka siellä onkin jo sellainen vasta aloittanut.
En enää ymmärrä kaikkea, ap. Yksi juttu vielä, et koskaan mainitse että haetaan lapsesi ryhmään, vaan halutaan päiväkotiin erityistukea.
Miten selität ap
-päiväkoti haluaa erityislastentarhan-
opettajan jotta lapsesi saa tukea, ja
-siellä onkin vasta vähän aikaa ollut
erityislastentarhanopettaja.
Vastaan viestiin.
Meiltä todella kysyttiin voisimmeko saada diagnoosin neuvolasta. Ja kun olimme huolestuneena yhteydessä neuvolaan toki pääsimme psykolgin juttusille jne.
En tiedä minkälaisia diagnooseja neuvolan väki pystyy kirjoittamaan. Mutta ainakaan se ensimmäinen neuvolan erityistäti ei suostunut tulemaan päiväkotiin edes keskustelemaan päiväkodin väen kanssa. Hän sanoi että tulee siinä vaiheessa jos yhdessä vanhmpien ja pk:n kanssa tehdään jonkinlaista arvioita ja suunnitelmaa lapselle. Hän siis ei halunnut mennä ilman meitä keskustelmaan lapsesta päiväkodin henkilökunnan kanssa vaikka lupasin. Eikä hän nähnyt mitään syytä erityistoimenpitesiin lapsen suhteen päiväkodissa. Keskustelualoite kariutui kokonaan. Eikä päiväkoti ollut tyytäväinen hänen kirjoittamaan paperiin, koska siinä ei todettu lapsen tarvitsevan mitään tukia.
Sitten psykologi teki teststi, hänet saimme tulemaan päiväkotiin keskusteluun, ja kävi juuri niin kuin kerroin ensimmäisessä viestissäni.
Olen todellakin ulalla. Olin puulla päähänlyöty kun pk pyysi heti aluksi hakemaan diagnoosia. En tiedä edes riittääkö jos psykolgi kirjoittaisi paperiin että suosittelee lapselle erityislastentarhanopettajaa. Mutta sellaista paperia ei siis ollut/emme saaneet, ja erityislto tuli päiväkotiin siitä huolimatta ja on päiväkodissa nyt.
Mutta se, että en tunne neuvolan/päiväkodin protokollia ei tarkoita etteikö asia olisi mennyt näin.
T. Ap
Joo, tämä on silkka kukkua. =D
Vierailija - 26.10.10 11:50 (ID 11390767)
Joo, tämä on silkka kukkua. =D
Ensinnäkin hän väittää että työntekijät vaativat häntä HANKKIMAAN DIAGNOOSIN NEUVOLASTA.
Puretaanpa tämä osiin.
1. Diagnoosia ei hankita. Diagnoosin laatii erikoislääkäri pitkällisten tutkimusten ja alustavien tutkimusten jälkeen JOS testien mukaan diagnoosi tarvitaan. Sitä ei voi hankkia.
2. Neuvolasta??? Come on... neuvolasta saa nätisti piirretyn käyrän siitä, miten kersan kuuppa on turvonnut. Sieltä EI saa diagnoosia, siellähän on töissä terkkareita.
Taidat olla hippasen ulalla?
Neuvo ei anna mitään diagnooseja. Minkäänlaisia. Koskaan. Ei edes se psykologi, jolle voit neuvolasta lähetteen saada. Ihan puppua.
Onko kenelläkään kokemusta siitä mitä neuvola sitten voi antaa?
Miksi päiväkoti puhuu diagnoosista?
Millä perustein päiväkotiin voi hakea lapselle tukea? Tarvitaako diagnoosi???
Onko kenelläkään kokemusta siitä mitä neuvola sitten voi antaa?
Miksi päiväkoti puhuu diagnoosista?Millä perustein päiväkotiin voi hakea lapselle tukea? Tarvitaako diagnoosi???
Ei diagnoosia. En tosiaan tajua miksi puhut diagnoosista.
Siis aivan oikeasti.
Meillä pk:n keskustelualoite meni niin että kysyivät "ettekö voi saada giagnoosia mistään?"
Siis mitä se pk:n johtajasta kertoo, silloin jos mitään diagnoosia ei edes voi saada miltään neuvolan henkilöltä. ???
diagnoosin, ei toki neuvolan terkkarilta mutta neuvolalääkäriltä kylläkin. Neuvolalääkärit eivät kylläkään anna mitään ADHD tai AS-diagnooseja, ne ovat lastenpsykiatrian ja lastenneurologian alaisia juttuja. Mutta kyllä esim. astmadiagnoosin tai atopiadiagnoosin tai keliakiadiagnoosin voi saada neuvolasta, älkää nyt tähän juuttuko. Sitä paitsi isommissa kaupungeissa neuvolalääkäreinä voi toimia jopa ihan oikeita pediatreja ja samoin esim. äitiysneuvolalääkäri voi olla gynekologi, ei siis mitään virolaisia eurolääkärinalkuja. Eli kyllä diagnoosin voi todella saada myös neuvolasta.
Hei,
Kiitos vastauksestasi. Kopion sen alle jotta käy ilmi mihin vastaan. Kerroinko jo että meidän pk:n johtaja onkin maininnut sanan valtakamppailu?
Olen huolestuntut siitä, että vaikka tuon paikalle kuinka monta asiantuntijaa (siinäkin tapauksessa jos lapsesta jotain erityistä löytyisi, joka osaisi oikeasti ehtotaa tukitoimia) päiväkoti ei päästä minua mukaan keskusteluun tai sitten keskustelult menevät juuri niin että asiaatuntijaa ei kuulla (kuten aloituksessa kerroin).
Huolestuttaa että miten koulun kanssa. Onko kenelläkään kokemusta? Auttaa minua mihin varautua koulun kanssa?
Ap
Mäkin olisin ennen sanonut, että tämä on provo
mutta valitettavasti minulla on vähän samantyyppinen kokemus oman lapsen päivähoitotaipaleesta. Viimeksi pidin pari viikkoa sitten palaveria lto:n ja kelton kanssa. Kelto kehui lastamme maasta taivaisiin, lto haukkui. En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta lto:n mielestä lapsessamme on vikoja nimenomaan alueilla, joissa hän on esim. neuvolassa saanut kehuja ikäistään edistyneemmästä tasosta.
Olen niin typertynyt, etten tiedä mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Mitä järkeä on konsultoida asiantuntijoita, jos heidän mielipiteensä ei paina mitään?