Lue keskustelun säännöt.
Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?
25.10.2010 |
Kysyisin neuvoanne miten menetellä. Minulla on poika, joka on alkanut seurustella ns. koiraihmisen kanssa. Tytöllä on kaksi melko suurta koiraa ja hän pitää itsestään selvänä, että koirat ovat tervetulleita sinne minne hänkin. Pojan seurustelusuhde ei ole ensimmäinen ja olemme aina ottaneet avosylin miniäehdokkaat vastaan, aivan kuten vävyehdokkaatkin. Asumme omakotitalossa ja meillä on iso piha, mutta en halua meille koiria, kissoja tai muitakaan eläimiä sisälle. Joillain vierailla on ollut koiria esim. kesällä mukana, mutta ne ovat olleet pihalla. En haluaisi loukata miniäehdokasta, mutta en liioin tahdo koiria kotiimme. Allergiasta ei ole kyse, meillä ei vaan ole kodin materiaalit sellaisia. Mikä neuvoksi?
Kommentit (329)
sijasta vaikka kaksi isoa käärmettä tai muutama kesyrotta? Saisiko nekin tulla kaikille kylään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
miten mahdotonta joidenkin on ymmärtää muunlaista elämäntapaa kuin omansa. Ihan vain tiedoksi junteille, että aidot silkkimatot voivat maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Vanhat antiikkimatot taas ovat paitsi kalliita myös hauraita. Niitä varten on ihan omia korjaajia eikä niitä todellakaan imuroida kovakouraisesti tai viedä pesulaan kuin pakon edessä. Laadukas villamatto hylkii likaa ja se on parasta puhdistaa juurikin pakkaslumessa. Tällaista mattoa ei kukaan älykäs ihminen anna koiran alustaksi. Vaikka se ei omaan tyyliin sopisikaan, se kannattaa ehdottomasti myydä eikä pilata. Ymmärtämätön voi tietenkin pilata ja samalla menettää selvää rahaa. Jos matto on kulkenut suvussa, sillä on tietenkin myös tunnearvoa ja olisi mieletöntä ottaa riski että matto on pilalla jonkun vieraan koiran tähden. Siitä tuskin ilahtuisi muukaan perhe ja suvuissa, joissa ylipäänsä on perintökalleuksia, on myös tapana vaalia näitä esineitä tuleville polville. Ei ole yhden sukupolven asia tuhota perintöä. Sama koskee vaikkapa perinteisellä tavalla verhoiltua huonekalua, jossa voi olla vanha hauras tai hyvinkin hintava kangas ja sen alla meriheinät yms. Ei niitä noin vaan hinkata millään huoltoasemien autokemikaaleilla ja verhoileminen on kallista puuhaa.
Tämä vaan tiedoksi niille, joiden käsitys huonekaluista on muutaman satasen vaahtomuovi-lastulevyhässäkät irtopäälisillä ja polyestermatto.
Kauniiden esineiden omistaminen ei myöskään korreloi ihmisten sydämellisyyden kanssa.
miksi ihmisille on tässä ketjussa niin kova pala se, että joku koiraihminen ei edes halua kyläillä sellaisen luona, jonne koirat eivät ole tervetulleita. Jokainen päättäköön ketä kotiinsa päästää, eikö niin? Samoin toki jokainen saa itse päättää, minne haluaa mennä kylään, eiköstä joo?
No minusta se on niin paha pala sen takia että koiraihminen on valmis vaikka jättämään lähisukulaisilla vierailut väliin koirien takia. Moni koiraihminen on julistanut ettei käy anoppilassa koska sinne ei saa viedä koiria.
Todennäköisesti näiden lapsetkaan eivät käy sitten kovin usein mummolassa jne. Mutta eihän sillä ole väliä kun mummo on vain mummo ja koirat ovat perheenjäseniä.
Ja koiraihmiset väittävät anopin päättävän siitä ettei olla yhdessä vaikka anoppi kuinka nätisti pyytäisi ihmisperhettä kylään mutta ei haluaisi koiria (syystä tai toisesta paikalle). Kyllä se on silloin minusta koiranomistajien oma valinta menevätkö vai eivät eikä anopin. Eiköhän koiranomistajillakin ole mahdollista luoda se "taustaverkko" niin että vaikka joku tuttu tai naapuri kävisi hoitamassa koiraa kotona ja lenkkeilyttämässä tai viedä jonnekkin hoitoon jne.
- koirista pitävä mutta koiria kotiinsa haluamaton äiti (ihan hyvin voisin käydä hoitamassa naapureiden koiraa heidän kotona jos on tarve, naapurin kissaa olen käynytkin hoitamassa kun on ollut tarvetta avulle mutta kotiini en ota)
Enkä koskaan ole ajatellut että ottaisin koirani mukaan kyläilemään ellei isäntäväki erikseen pyydä ottamaan koiria mukaan.
Jos vierailu kestää normi työpäivän verran tai on lyhyempi niin tottakai silloin koirat jäävät kotiin. Jos päivä meinaa venyä pidemmäksi niin yleensä joku ystävä käy sitten illalla ulkoiluttamassa koirat.
Mulla on ystävä joka aina tuo oman koiransa meille kun tulee käymään ja se ärsyttää kyllä todella paljon. Varmaankin hän ajattelee, että kun meillä on koiria jo ennestään niin hänen koiransa on tietysti tervetullut. Tosiasiassa omat koirat riehaantuvat vieraasta niin paljon että useimmiten ollaan tilanteessa että meidän omat koirat ovat kylppärissä kun vieraan koira saa olla vapaana.
Todella monet eivät halua koiria. Meilläkin on koira ja siitä huolimatta vallan mainiosti sen ymmärrän. Tämä on tätä nykyajan asennevammaa, että jos miehen vanhempien kotiin ei haluta isoja koiria, niin sittenpä vieroitan pojan perheestään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä!
Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle.
Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.
ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä! Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle. Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.
hieno kirjoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ihmisille on tässä ketjussa niin kova pala se, että joku koiraihminen ei edes halua kyläillä sellaisen luona, jonne koirat eivät ole tervetulleita. Jokainen päättäköön ketä kotiinsa päästää, eikö niin? Samoin toki jokainen saa itse päättää, minne haluaa mennä kylään, eiköstä joo?
No minusta se on niin paha pala sen takia että koiraihminen on valmis vaikka jättämään lähisukulaisilla vierailut väliin koirien takia. Moni koiraihminen on julistanut ettei käy anoppilassa koska sinne ei saa viedä koiria.
Todennäköisesti näiden lapsetkaan eivät käy sitten kovin usein mummolassa jne. Mutta eihän sillä ole väliä kun mummo on vain mummo ja koirat ovat perheenjäseniä.
Ja koiraihmiset väittävät anopin päättävän siitä ettei olla yhdessä vaikka anoppi kuinka nätisti pyytäisi ihmisperhettä kylään mutta ei haluaisi koiria (syystä tai toisesta paikalle). Kyllä se on silloin minusta koiranomistajien oma valinta menevätkö vai eivät eikä anopin. Eiköhän koiranomistajillakin ole mahdollista luoda se "taustaverkko" niin että vaikka joku tuttu tai naapuri kävisi hoitamassa koiraa kotona ja lenkkeilyttämässä tai viedä jonnekkin hoitoon jne.
- koirista pitävä mutta koiria kotiinsa haluamaton äiti (ihan hyvin voisin käydä hoitamassa naapureiden koiraa heidän kotona jos on tarve, naapurin kissaa olen käynytkin hoitamassa kun on ollut tarvetta avulle mutta kotiini en ota)
Samoinhan silloin se koiraton ihminen on valmis jättämään vierailun väliin, niiden koirien takia. Onhan se valinta, meneekö vaiko eikö, mutta sekin on valinta, kutsuuko vaiko eikö.
Puhut taustaverkosta. Sinusta olisi siis koiranomistajalta oikein pyytää jotakuta toista hoitamaan omia koiriaan, jotta voisi lähteä vierailulle ihmisen luo, jonne koirat eivät ole tervetulleita? Tottakai hieno juttu, jos joku mielellään hoitaa koiraa(ia) sen aikaa, mutta kaikilla ei ole sellaisia tuttuja, ja toiset eivät halua omia koiriaan muilla hoidattaa. Aiheutuuhan siitä tarpeetonta vaivaa hoitajalle.
En edelleenkään ymmärrä, kuinka se koiranomistaja on se, joka päätöksen tekee. Mielestäni se on se, joka koiria ei luokseen halua (vaikka hänelläkin on siihen oikeus).
Se, että koirat viedään lupaa kysymättä mukana, ei ole oikein, samoin kuin ei tule olettaa, että kaikki koiria kotiinsa haluavat. Mielestäni kuitenkin koiranomistajalla on oikeus olla menemättä kylään, jos sinne ei koiria mukaan huolita. Eikä se silloin ole koiranomistajan laiskuutta, vittumaisuutta, ilkeyttä, jääräpäisyyttä tms. Silloin koiranomistaja vaan toimii (muiden asettamien) rajoitusten mukaisesti.
äitiään kun eivät päässeet tutustumaan isän puolen sukuun, mummoon, eikä serkkuihin kun äiti ei suostunut lähtemään ilman koiraa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jättämään ne MLL.n hoitajille ja niille tukiverkoille. Mutta koiria ei suostuta jättämään hoitoon kenellekään.
No en ole koskaan oikein ymmärtänytkään koiraihmisiä ja tämä ketju vahvistaa ennakkoluuloni.
tuollaista koirapimua vaimokseen. Eihän sen kanssa voi koskaan lähteä lomalle esim. ulkomaille yms.
Kökitään kotona hurttia silitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä!
Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle.
Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.
että minä en koe menettäväni mitään, jos en ole tervetullut koirineni jonkun luo (pitkän matkan päähän, moneksi yöksi, pikavisiitit eri asia). Kuten tuossa spekuloit, että mitä menettävät. Onneksi mieheni on samaa mieltä, joten kökötämme sitten ihan koko perhe, täällä, koiriemme kanssa, ja kyläilemme vain ihmisten luona, jotka eivät aseta mielivaltaisia rajoituksia omasta koirainhostaan johtuen. Eli en edes sellaisten luona haluaisi ollakkaan. Ja apn tapauksessa, tyttö ei ole vielä sukua eikä läheinen, joten en usko että häntäkään harmittaa jättää vierailua väliin.
Tytöllä on kaksi melko suurta koiraa ja hän pitää itsestään selvänä, että koirat ovat tervetulleita sinne minne hänkin.
on ilmennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tulevat kiittämään äitiään kun eivät päässeet tutustumaan isän puolen sukuun, mummoon, eikä serkkuihin kun äiti ei suostunut lähtemään ilman koiraa mihinkään.
äidissä vaan anopissa, joka on siivoustieteellisesti koirarajoitteinen. Herranen aika, mikä ongelma. Tuollaiset ihmisethän rakastavat siivoamista. Eikö ole onni ja autuus, kun pääsee koirien jälkeen siivoomaan vielä pikkusen enemmän.
ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä! Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle. Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.
että minä en koe menettäväni mitään, jos en ole tervetullut koirineni jonkun luo (pitkän matkan päähän, moneksi yöksi, pikavisiitit eri asia). Kuten tuossa spekuloit, että mitä menettävät. Onneksi mieheni on samaa mieltä, joten kökötämme sitten ihan koko perhe, täällä, koiriemme kanssa, ja kyläilemme vain ihmisten luona, jotka eivät aseta mielivaltaisia rajoituksia omasta koirainhostaan johtuen. Eli en edes sellaisten luona haluaisi ollakkaan. Ja apn tapauksessa, tyttö ei ole vielä sukua eikä läheinen, joten en usko että häntäkään harmittaa jättää vierailua väliin.
kotiinsa? Sehän on perusolettamus että koti on koti. Jos joku haluaa kotiinsa koiria, kissoja, kerjäläisiä, matelijoita tai vaikka 100 puutarhatonmttua, niin sehän on jokaisen oma asia, mutta ei sitä voi muilta vaatia.
Se on kyllä totta, että eihän ihminen tiedä mistä jää paitsi jos vaan jää paitsi. Jos vaikka ei hanki lapsia, niin eihän sitä tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet. Se, että sä et koe jääväsi jostain paitsi, ei tarkoita ettetkö sä ja koko perhe jäisi pajostakin paitsi.
Lapset tulevat kiittämään äitiään kun eivät päässeet tutustumaan isän puolen sukuun, mummoon, eikä serkkuihin kun äiti ei suostunut lähtemään ilman koiraa mihinkään.
äidissä vaan anopissa, joka on siivoustieteellisesti koirarajoitteinen. Herranen aika, mikä ongelma. Tuollaiset ihmisethän rakastavat siivoamista. Eikö ole onni ja autuus, kun pääsee koirien jälkeen siivoomaan vielä pikkusen enemmän.
Kyse ei taida olla vain siivottavasta liasta vaan mahdollisesti pysyvästä vahingosta. Ja jos ap rakastaisi siivoamista ja ongelma olisi vain kuvailemasi kaltainen, niin tuskin hän täällä olisi neuvoja kysellyt.
miksi ihmisille on tässä ketjussa niin kova pala se, että joku koiraihminen ei edes halua kyläillä sellaisen luona, jonne koirat eivät ole tervetulleita. Jokainen päättäköön ketä kotiinsa päästää, eikö niin? Samoin toki jokainen saa itse päättää, minne haluaa mennä kylään, eiköstä joo?
No minusta se on niin paha pala sen takia että koiraihminen on valmis vaikka jättämään lähisukulaisilla vierailut väliin koirien takia. Moni koiraihminen on julistanut ettei käy anoppilassa koska sinne ei saa viedä koiria. Todennäköisesti näiden lapsetkaan eivät käy sitten kovin usein mummolassa jne. Mutta eihän sillä ole väliä kun mummo on vain mummo ja koirat ovat perheenjäseniä. Ja koiraihmiset väittävät anopin päättävän siitä ettei olla yhdessä vaikka anoppi kuinka nätisti pyytäisi ihmisperhettä kylään mutta ei haluaisi koiria (syystä tai toisesta paikalle). Kyllä se on silloin minusta koiranomistajien oma valinta menevätkö vai eivät eikä anopin. Eiköhän koiranomistajillakin ole mahdollista luoda se "taustaverkko" niin että vaikka joku tuttu tai naapuri kävisi hoitamassa koiraa kotona ja lenkkeilyttämässä tai viedä jonnekkin hoitoon jne. - koirista pitävä mutta koiria kotiinsa haluamaton äiti (ihan hyvin voisin käydä hoitamassa naapureiden koiraa heidän kotona jos on tarve, naapurin kissaa olen käynytkin hoitamassa kun on ollut tarvetta avulle mutta kotiini en ota)
Samoinhan silloin se koiraton ihminen on valmis jättämään vierailun väliin, niiden koirien takia. Onhan se valinta, meneekö vaiko eikö, mutta sekin on valinta, kutsuuko vaiko eikö. Puhut taustaverkosta. Sinusta olisi siis koiranomistajalta oikein pyytää jotakuta toista hoitamaan omia koiriaan, jotta voisi lähteä vierailulle ihmisen luo, jonne koirat eivät ole tervetulleita? Tottakai hieno juttu, jos joku mielellään hoitaa koiraa(ia) sen aikaa, mutta kaikilla ei ole sellaisia tuttuja, ja toiset eivät halua omia koiriaan muilla hoidattaa. Aiheutuuhan siitä tarpeetonta vaivaa hoitajalle. En edelleenkään ymmärrä, kuinka se koiranomistaja on se, joka päätöksen tekee. Mielestäni se on se, joka koiria ei luokseen halua (vaikka hänelläkin on siihen oikeus). Se, että koirat viedään lupaa kysymättä mukana, ei ole oikein, samoin kuin ei tule olettaa, että kaikki koiria kotiinsa haluavat. Mielestäni kuitenkin koiranomistajalla on oikeus olla menemättä kylään, jos sinne ei koiria mukaan huolita. Eikä se silloin ole koiranomistajan laiskuutta, vittumaisuutta, ilkeyttä, jääräpäisyyttä tms. Silloin koiranomistaja vaan toimii (muiden asettamien) rajoitusten mukaisesti.
Voi tulla hajua, likaa ja naarmuja. Karvoja nyt tulee ainakin. Siinä tapauksessa se on koiranomistajan valinta, sillä jos hän itsepintaisesti vaatii koiria mukaan, hän samalla pakottaa toisen ihmisen hyväksymään tietyn määrän kulumista tai sotkua kodissaan, jossa niitä muuten ei olisi. Normaalisti ihmisten vierailuista ei koidu mitään tällaista haittaa. Jos itsellä on koira, on tietenkin hyväksynyt nämä haitat, mutta voiko sitä vaatia koirattomalta ihmiseltä? Ei voi.
ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä! Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle. Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.
että minä en koe menettäväni mitään, jos en ole tervetullut koirineni jonkun luo (pitkän matkan päähän, moneksi yöksi, pikavisiitit eri asia). Kuten tuossa spekuloit, että mitä menettävät. Onneksi mieheni on samaa mieltä, joten kökötämme sitten ihan koko perhe, täällä, koiriemme kanssa, ja kyläilemme vain ihmisten luona, jotka eivät aseta mielivaltaisia rajoituksia omasta koirainhostaan johtuen. Eli en edes sellaisten luona haluaisi ollakkaan. Ja apn tapauksessa, tyttö ei ole vielä sukua eikä läheinen, joten en usko että häntäkään harmittaa jättää vierailua väliin.
kotiinsa? Sehän on perusolettamus että koti on koti. Jos joku haluaa kotiinsa koiria, kissoja, kerjäläisiä, matelijoita tai vaikka 100 puutarhatonmttua, niin sehän on jokaisen oma asia, mutta ei sitä voi muilta vaatia.
Se on kyllä totta, että eihän ihminen tiedä mistä jää paitsi jos vaan jää paitsi. Jos vaikka ei hanki lapsia, niin eihän sitä tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet. Se, että sä et koe jääväsi jostain paitsi, ei tarkoita ettetkö sä ja koko perhe jäisi pajostakin paitsi.
omaan kotiinsa. Oikeasti, enkä ole väittänytkään ettäkö niitä olisi pakko haluta. Ei ole. Saa olla haluamatta.
Minusta oli muuuten hauska tuo " jos ei hanki lapsia, ei tiedä miten rakkaita ne olisivat olleet". Kävisikö myös tähän tapaukseen, että jos muitta mutkitta ei halua koira kotiinsa (koira kuin koira ei pidä paikkaansa, niissäkin on eroja, esim kurissa ja käytöksessä, ei tiedä, kuinka kivoja juuri ne koirat olisivatkin saattaneet olla?
*taputtaa* :D
ei voi edes keskustella. Jos ei ilman muuta ota koiria avosylin vastaan, on itsekäs ja tunnekylmä materialisti. Pelkkä neuvon kysyminen on koirafundamentalistien mielestä jyrkkä ei ja asenne kuin paskalla natsilla. Vain muutama on antanut ihan järkeviä ja rakentavia neuvoja, vaikka luulisi näiden olevan enemmistönä! Perversseimmillään asenne on silloin, kun joku ei ymmärrä miten koirat muka ovat vieraampia kuin omat lapsenlapset. Siis jos koirien emäntäkin on vielä vieras, niin kuinka ihmeessä koirat eivät ole? Ja kasvaako näillä tämän sortin valopäillä häntä persauksissa vai miten ihmeessä he rinnastavat lapsenlapset ja miniäkokelaan koirat? Heistä olisi ihan kohtuullista, että anoppi sijaisi koirille omat lakanat vuoteisiin, paikan päivällispöytään ja liittäisi vielä testamenttiinsakin, joululahjoista nyt puhumattakaan. Niin ja valokuvat lipaston päälle. Minulla on ystävä, joka ei pidä lapsista. tapaan häntä ilman lapsiani, sillä hän ei inhoa minun lapsiani vaan lapsia ylipäätään. Tämä ei siis ole henkilökohtaista eikä muuta sitä tosiasiaa, että hän on älykäs ihminen ja hauskaa seuraa. Mitenkähän paljon nämä ihmiset menettävätkään, joiden koirat on liimattu heihin ja määrittelevät jopa ystäväpiiriä? Jospa käykin niin, että koiriensa kanssa luonnottoman tiukassa symbioosissa elävät ne vasta yksin jäävätkin, kököttävät koiriensa kanssa kun mies lasten kanssa viettää ikimuistoisia hetkiä mummolassa seurustellen sukulaisten ja muiden läheisten ihmisten kanssa.
hieno kirjoitus!
En ole aivan joka viestiä tästä rimpsusta lukenut, mutta missä meillä on näytetty toteen se, että pojan tyttöystävä on ehdoton koiriensa kanssa? Eihän siitä ole kuin ap:n arvio ja se taitaa olla hieman puolueellinen... kyllähän tässä on kysymys ap:n rajoittuneisuudesta ennen muuta. Kukaan ei ole vaatinut lakanoita koirille tai tuolia ruokapöytään, ja koirien rinnastus lapsenlapsiin on kyllä ihan relevantti, koska molemmat tuovat taloon hiekkaa, kuolaavat, metelöivät ja sotkevat. Aivan sama, siivooko talon ihmisten tai eläinten tai luonnonmullistuksien tai anoppien jälkeen.
miksi ihmisille on tässä ketjussa niin kova pala se, että joku koiraihminen ei edes halua kyläillä sellaisen luona, jonne koirat eivät ole tervetulleita. Jokainen päättäköön ketä kotiinsa päästää, eikö niin? Samoin toki jokainen saa itse päättää, minne haluaa mennä kylään, eiköstä joo?