Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?
25.10.2010 |
Kysyisin neuvoanne miten menetellä. Minulla on poika, joka on alkanut seurustella ns. koiraihmisen kanssa. Tytöllä on kaksi melko suurta koiraa ja hän pitää itsestään selvänä, että koirat ovat tervetulleita sinne minne hänkin. Pojan seurustelusuhde ei ole ensimmäinen ja olemme aina ottaneet avosylin miniäehdokkaat vastaan, aivan kuten vävyehdokkaatkin. Asumme omakotitalossa ja meillä on iso piha, mutta en halua meille koiria, kissoja tai muitakaan eläimiä sisälle. Joillain vierailla on ollut koiria esim. kesällä mukana, mutta ne ovat olleet pihalla. En haluaisi loukata miniäehdokasta, mutta en liioin tahdo koiria kotiimme. Allergiasta ei ole kyse, meillä ei vaan ole kodin materiaalit sellaisia. Mikä neuvoksi?
Kommentit (329)
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Mukavia hetkiä mummolassa? Epäilen, jos mummo tosiaan on ap:n kaltainen tunnekylmä materialisti. Epäilen myös voimakkaasti sellaisen ihmisen lapsirakkautta tai ylipäätään kyvykkyyttä muista välittämiseen, joka kertoo ettei vain ole eläin- tai koiraihminen tai ettei edes pidä elämistä. Se tapa, jolla ihminen suhtautuu itseään heikompiin luontokappaleisiin, olivat ne sitten lapsia, vanhuksia tai eläimiä, kertoo paljon tuon henkilön tunne-elämästä. Taitaa tuo ap:n lapsirakkauskin olla vain näennäistä esittämistä ulkokuoren kiillottamismielessä...
Loistavaa luonneanalyysiä ap:n av-kirjoitusten perustella! Siis oikeesti - ihan mahtava!
Väännettäköön kuitenkin rautalangasta.
Koirista tykkääminen ei ole mikään merkki empaattisuudesta ja lämpimästä luonteesta.
Näkeehän sen nyt herranen aika jo siitäkin, miten tässä ketjussa koirafanaatikot vastailevat!
Rinnastavat lemmikkinsä ihmisiin ja ovat mieluummin valmiita katkomaan ihmissuhteet kuin - herranen AIKA - järjestämään koiransa hoitolaan silloin tällöin pariksi päiväksi!
Kyse on nyt ilmeisesti jääräpäisyydestä, persaukisuudesta ja haluttomuudesta huomioida muita millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Mukavia hetkiä mummolassa? Epäilen, jos mummo tosiaan on ap:n kaltainen tunnekylmä materialisti. Epäilen myös voimakkaasti sellaisen ihmisen lapsirakkautta tai ylipäätään kyvykkyyttä muista välittämiseen, joka kertoo ettei vain ole eläin- tai koiraihminen tai ettei edes pidä elämistä. Se tapa, jolla ihminen suhtautuu itseään heikompiin luontokappaleisiin, olivat ne sitten lapsia, vanhuksia tai eläimiä, kertoo paljon tuon henkilön tunne-elämästä. Taitaa tuo ap:n lapsirakkauskin olla vain näennäistä esittämistä ulkokuoren kiillottamismielessä...
ettei pidä eläimistä? Käsittääkseni hän ei pidä koirien aiheuttamasta liasta, hajusta ym. Minusta on ihan mahdollista pitää ihmisistä vaikka ei mikään koirafani olisikaan. Minusta on myös mahdollista olla siisti ja pitää ihmisistä silti. Uskon myös siihen, että eläimiin voi suhtautua neutraalisti, ei rakasta eikä vihaa.
Miten sitten?
Katkoisiko se miniäehdokas kaikki välit häneen silloinkin?
Vai onko niin, että OIKEASTI ne koirat olisi ihan hyvin pantavissa hoitoon siksi aikaa, mutta kun ei viitti eikä halua maksaa mitään. Niin sitten otetaan asiaksi julistaa, että koiria ei saa karttaa, koska se nyt vaan on niin kylmää ja ikävää ja tunneköyhää jnejne, paitti jos syy on sellainen että "minä sen hyväksyn".
kuivapesuaineilla ja tavallisilla pesuaineilla. Suihkutettavat autonputsausaineet on oikein käteviä.
käsittääkseni sisäsiisti koira ei tee tarpeitaan sisälle, eikö? Mutta kyllähän siitä silti lähtee likaa, karvaa, kuolaa ja hajua. Jos kyseessä olisikin vain "pari karvaa matolla" jotka saa "imurilla pois" niin tuskin ap täällä mitään kyselisikään. Totuus on kuitenkin se, että jos koira makaa matolla, niin matto likaantuu ja alkaa haista koiralta. Sitä ei saa imuroitua pois. Tähän aikaan vuodesta tilanne on erityisen huono, ihan varmaan koirat on likaisia muualtakin kuin tassuista ja koirat kyllä haisee, mutta koiran omistajat ovat vain tottuneet hajuun. Kaksi koiraa sitten vielä kaksin verroin.
En ymmärrä, miksi lemmikkejä tungetaan ahtaisiin kaupunkioloihin, syötetään kallista teollista muonaa ja paapotaan paremmin kuin ihmisiä.
Eläimiä muuten arvostan ja tuen laajasti ympäristönsuojelua.
Minusta vaan tuollainen ihmimillistävä tekotunteelinen suhtautuminen johonkin lemmikkipuudeliin on SAIRAS ja luonnosta täysin vieraantunut, jopa luontoa tuhoava asenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allergia ei ole valinta. Ymmärrät varmaan eron jos oikein pinnistät?
Mattoja ja sohvia voi puhdistaa kuivapesuaineilla ja tavallisilla pesuaineilla. Suihkutettavat autonputsausaineet on oikein käteviä.
käsittääkseni sisäsiisti koira ei tee tarpeitaan sisälle, eikö? Mutta kyllähän siitä silti lähtee likaa, karvaa, kuolaa ja hajua. Jos kyseessä olisikin vain "pari karvaa matolla" jotka saa "imurilla pois" niin tuskin ap täällä mitään kyselisikään. Totuus on kuitenkin se, että jos koira makaa matolla, niin matto likaantuu ja alkaa haista koiralta. Sitä ei saa imuroitua pois. Tähän aikaan vuodesta tilanne on erityisen huono, ihan varmaan koirat on likaisia muualtakin kuin tassuista ja koirat kyllä haisee, mutta koiran omistajat ovat vain tottuneet hajuun. Kaksi koiraa sitten vielä kaksin verroin.
Jos haluaa väen väkisin tuoda koiransa kylään sotkemaan, varmaan sitten puunaa kaikki matot, sohvat, nojatuolit, tyynyt - ja joka vierailun jälkeen sama uudestaan.
Ihan ok, eiköhän opi sen jälkeen hommaamaan koirilleen hoitopaikan ;-DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allergia ei ole valinta. Ymmärrät varmaan eron jos oikein pinnistät?
Sitä paitsi, se miniäkin voisi valita hommata koiransa koirahoitolaan. Miksi HÄN ei valitse, vaan se on oltava anoppi, joka luopuu ja joustaa? Vaikka ei ole itse koiria hommannut tai kylään pyytänyt?
SINÄKÖ päätät, milloin ihmisillä on oikeus olla tykkäämättä koirista?
Saako niitä sitten olla päästämättä kotiinsa, jos pelkää koiria kovasti?
Jos välimatka on tosiaan tuo mainitsemasi 200 km, niin onko se nyt tosiaan niin mahdoton tehtävä ottaa poika perheineen vastaan koirineen päivineen? Eiväthän he ole teille hyvänen aika muuttamassa! Muutama päivä, esim. viikonloppu, menee varmasti kuin siivillä ja voittehan jo alussa sopia pojan ja tyttöystävän kanssa realistiset pelisäännöt. Esim. määritellä alueen, jossa koirat voivat kotonanne olla ja jossa koirat eivät voi olla. Olohuone voi ihan hyvin olla koiravapaa-alue ja siten myös ne kovasti ihannoimasi matot säästyvät. On todella junttia todeta vain kylmästi, etteivät koirat voi tulla teille sisälle, piste. Puhukaa asiasta siis avoimesti ja yritä nyt hyvä ihminen avata sitä tunnelukkoasi hieman! Kyse on kaukana asuvasta pojastasi ja tämän mahdollisesta puolisosta. Koirat tulevat kaupassa mukana, pahoittelen. Pikkuhiljaa ennakkoluulosi hälvenevät kun pääset sinuiksi asian kanssa, usko pois. Tulet ymmärtämään, etteivät koirat saakaan niin paljon tuhoa aikaan kuin olet olettanut. Tällä hetkellä tunnen suurta myötähäpeää jäyhää asennettasi kohtaan!
ja "todennut vain kylmästi" että ei käy, niin miksi olisin kirjoittanut tänne? Kauhean turhauttavaa vastata väitteisiin joita en ole missään nimessä edes esittänyt. Tunnelukko, voi hyvänen aika. Onko se tunnelukko jos elää eri tavalla kuin joku muu ja kysyy ideoita juuri sen kompromissin tekemiseen?
Mitä taas tulee koirien aiheuttamiin tuhoihin, niin mielestäni en ole varsinaisesti tuhoista puhunut, jos nyt kuitenkin puhutaan, niin minkä verran kenenkään tarvitsee sietää tuhoja toisten koirien takia? Murehtimani siisteyshaitat eivät perustu ennakkoluuloihin, mutta koirien omistajathan ovat ne omissa kodeissaan hyväksyneet, joten eivät siksi huomaa niitä tai pidä niitä minään. Matot olivat vain yksi esimerkki, mutta siihen on nyt tarkerruttu siinä määrin, ettei mitään muuta puolta edes nähdä.
Jäyhä asenne ei minusta ole mitenkään hävettävä asia, mutta jos tarkoitit jäykkää asennetta, niin sitäkö se mielestäsi kuvastaa jos miettii asiaan ratkaisua ja kysyy myös muilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aina ollut koiria. En ole koskaan tuntenut tarvetta viedä niitä kenenkään huusholliin. Eikä meille tule iso eikä pieni koira sisälle oleskelutiloihin, eikä vieraat koirat lainkaan sisälle. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset tietävät sen, eivätkä ota haukkua mukaan ellei sitten oleskella pihalla tai olla lähdössä lenkille jne.
voi sinua Allergia ei ole valinta. Ymmärrät varmaan eron jos oikein pinnistät?
hoidon järjestäminen vierailun aikana onnistuu allergia-syystä, mutta ei silloin, jos anoppi ei muista syistä halua kotiinsa koiria?
Ettei vaan se nyt olisi siis oikeasti periaatekysymys ja jääräpäisyyttä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Mukavia hetkiä mummolassa? Epäilen, jos mummo tosiaan on ap:n kaltainen tunnekylmä materialisti. Epäilen myös voimakkaasti sellaisen ihmisen lapsirakkautta tai ylipäätään kyvykkyyttä muista välittämiseen, joka kertoo ettei vain ole eläin- tai koiraihminen tai ettei edes pidä elämistä. Se tapa, jolla ihminen suhtautuu itseään heikompiin luontokappaleisiin, olivat ne sitten lapsia, vanhuksia tai eläimiä, kertoo paljon tuon henkilön tunne-elämästä. Taitaa tuo ap:n lapsirakkauskin olla vain näennäistä esittämistä ulkokuoren kiillottamismielessä...
Missä kohtaa ap on mielestäsi sanonut ettei pidä eläimistä? Käsittääkseni hän ei pidä koirien aiheuttamasta liasta, hajusta ym. Minusta on ihan mahdollista pitää ihmisistä vaikka ei mikään koirafani olisikaan. Minusta on myös mahdollista olla siisti ja pitää ihmisistä silti. Uskon myös siihen, että eläimiin voi suhtautua neutraalisti, ei rakasta eikä vihaa.
Hmm. Eli mielestäsi ap siis pitää koirista, muttei heidän "aiheuttamastaan liasta, hajusta ym." Sama juttu kuin sanoisi pitävänsä kyllä kovasti lapsista mutta ei heidän aiheuttamastaan liasta, hajusta jne. Eli tervetuloa meille juhlimaan, mutta jätäthän haisevat ja likaa ympärilleen levittävät kersasi kotiin, kiitos! Onko se sitten lopulta aidosti lapsista välittämistä? Mietipä tuon ajatteluketjun logiikkaa....
Tai ap:n poika? Millä tavalla on kommentoinut?
Meillä on itsellä sellainen tilanne että suvut asuu toisen 450km ja toisen 900km päässä eli ihan viikonloppureissuille ei lähdetä. Meillä ei ole ketään ystäviä tällä nykyisellä alueella, siis sellaisia keille voisi tunkea lemmikkiremmimme hoitoon. Meillä on 2 kissaa ja koira. Koira on uusi hankinta, 4,5kk ikäinen, eli sen kanssa ei ole vielä matkustettu ja jokin aika sitten oli vielä kolmas kissa joka kuoli kk sitten. Kaikki ne eläimemme ovat aina kulkeneet mukanamme matkoilla ja kyllä ihan realistinen oletuksemme on että jos ne (varsinkin koira) eivät ole johonkin tervetulleita niin emme mekään sinne voi mennä.
kissat voi vielä korkeintaan yhdeksi yöksi jättää kotiin yksin, mutta koiraa en jätä muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi. Otan sen myös mukaani töihin. Apen luona koirasta en usko tulevan ongelmaa, anopin luona voi tullakin, tai miehen isovanhempien luona. Minun sukuni luona ongelmaa ei pitäisi tulla, äitini tosin on aika tarkka siisteydestä, mutta on hänelläkin koiria ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuivapesuaineilla ja tavallisilla pesuaineilla. Suihkutettavat autonputsausaineet on oikein käteviä.
käsittääkseni sisäsiisti koira ei tee tarpeitaan sisälle, eikö? Mutta kyllähän siitä silti lähtee likaa, karvaa, kuolaa ja hajua. Jos kyseessä olisikin vain "pari karvaa matolla" jotka saa "imurilla pois" niin tuskin ap täällä mitään kyselisikään. Totuus on kuitenkin se, että jos koira makaa matolla, niin matto likaantuu ja alkaa haista koiralta. Sitä ei saa imuroitua pois. Tähän aikaan vuodesta tilanne on erityisen huono, ihan varmaan koirat on likaisia muualtakin kuin tassuista ja koirat kyllä haisee, mutta koiran omistajat ovat vain tottuneet hajuun. Kaksi koiraa sitten vielä kaksin verroin.
on verhoiltu sellaisilla kankailla joihin noita kemikaaleja voi käyttää? Ja onko kohtuullista että emäntä vierailun jälkeen jyystää huonekalujaan koirien jäljiltä?
Ensisijainen syy on juuri tuo haju. Tuntuu hassulle verrata koiran hajua ja lapsen vaipan hajua. Koira haisee noin 16 vuotta, lapsi käyttää vaippoja noin kaksi vuotta, mistä ajasta vaipan täytenäoloajan voi laskea tunneissa. Koira haisee aina, lapsi ei.
Koira on eläin, lapsi ihminen. Lapsi kasvaa ja oppii pikkuhiljaa itsenäiseksi. Koiran kehitys tyssää melko pian. Opetettukin koira on aina koira, joka haluaa tunkea joka paikkaan tutkimaan, metelöi ja haisee. Koirista lähtee karvoja, joita ei saa kahdellakaan siivouskerralla kokonaan irti. Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Meille ei todellakaan tule koskaan yksikään eläin kylään. Voi kuulostaa tylylle, mutta koti on minun ja minä päätän.
koiraihmisenä "tajua, millainen haju koirista lähtee". On aika hajuherkkä oltava, ettei kestä koiran "hajua". Lapsethan ne vasta haisee vaipoissaan ennen vaihtoa.
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Mukavia hetkiä mummolassa? Epäilen, jos mummo tosiaan on ap:n kaltainen tunnekylmä materialisti. Epäilen myös voimakkaasti sellaisen ihmisen lapsirakkautta tai ylipäätään kyvykkyyttä muista välittämiseen, joka kertoo ettei vain ole eläin- tai koiraihminen tai ettei edes pidä elämistä. Se tapa, jolla ihminen suhtautuu itseään heikompiin luontokappaleisiin, olivat ne sitten lapsia, vanhuksia tai eläimiä, kertoo paljon tuon henkilön tunne-elämästä. Taitaa tuo ap:n lapsirakkauskin olla vain näennäistä esittämistä ulkokuoren kiillottamismielessä...
Missä kohtaa ap on mielestäsi sanonut ettei pidä eläimistä? Käsittääkseni hän ei pidä koirien aiheuttamasta liasta, hajusta ym. Minusta on ihan mahdollista pitää ihmisistä vaikka ei mikään koirafani olisikaan. Minusta on myös mahdollista olla siisti ja pitää ihmisistä silti. Uskon myös siihen, että eläimiin voi suhtautua neutraalisti, ei rakasta eikä vihaa.
Hmm. Eli mielestäsi ap siis pitää koirista, muttei heidän "aiheuttamastaan liasta, hajusta ym." Sama juttu kuin sanoisi pitävänsä kyllä kovasti lapsista mutta ei heidän aiheuttamastaan liasta, hajusta jne. Eli tervetuloa meille juhlimaan, mutta jätäthän haisevat ja likaa ympärilleen levittävät kersasi kotiin, kiitos! Onko se sitten lopulta aidosti lapsista välittämistä? Mietipä tuon ajatteluketjun logiikkaa....
Eläimiä ei tarvitse päästää kotiinsa osatakseen arvostaa niitä ja kunnioittaa niitä.
Mietipä nyt omaa logiikkaasi... minä olen vegaani, ja kahdessakin luonnonsuojelujärjestössä aktiivisesti mukana. Minusta koirat ja kissat ovat turhia lemmikkeinä, ja niiden hyysääminen tuhoaa luontoa.
Että KUKA tässä eläimiä rakastaa ja vihaa...?
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Mukavia hetkiä mummolassa? Epäilen, jos mummo tosiaan on ap:n kaltainen tunnekylmä materialisti. Epäilen myös voimakkaasti sellaisen ihmisen lapsirakkautta tai ylipäätään kyvykkyyttä muista välittämiseen, joka kertoo ettei vain ole eläin- tai koiraihminen tai ettei edes pidä elämistä. Se tapa, jolla ihminen suhtautuu itseään heikompiin luontokappaleisiin, olivat ne sitten lapsia, vanhuksia tai eläimiä, kertoo paljon tuon henkilön tunne-elämästä. Taitaa tuo ap:n lapsirakkauskin olla vain näennäistä esittämistä ulkokuoren kiillottamismielessä...
Missä kohtaa ap on mielestäsi sanonut ettei pidä eläimistä? Käsittääkseni hän ei pidä koirien aiheuttamasta liasta, hajusta ym. Minusta on ihan mahdollista pitää ihmisistä vaikka ei mikään koirafani olisikaan. Minusta on myös mahdollista olla siisti ja pitää ihmisistä silti. Uskon myös siihen, että eläimiin voi suhtautua neutraalisti, ei rakasta eikä vihaa.
Hmm. Eli mielestäsi ap siis pitää koirista, muttei heidän "aiheuttamastaan liasta, hajusta ym." Sama juttu kuin sanoisi pitävänsä kyllä kovasti lapsista mutta ei heidän aiheuttamastaan liasta, hajusta jne. Eli tervetuloa meille juhlimaan, mutta jätäthän haisevat ja likaa ympärilleen levittävät kersasi kotiin, kiitos! Onko se sitten lopulta aidosti lapsista välittämistä? Mietipä tuon ajatteluketjun logiikkaa....
ei niiden karvojen ja hajun suhteen? Mä en tiedä millaisia lapsia teillä päin on, mutta meillä päin ne eivät haise, vuoda, levitä karvoja ja kulje kuravaatteissa sisällä. Mä en ymmärrä logiikkaa jossa lapset ja koirat rinnastetaan enkä myöskään sitä, että lasten sanotaan haisevan kuin koirien. Ikinä en ole nähnyt että matto likaantuu ja alkaa haista jos lapsi sillä makaa eikä vaippa vuoda, mutta koira haisee aina ja etenkin märkään aikaan.
itse pidän mm suklaasta mutta en sen aiheuttamasta lihomisesta ja viinistä tykkään kanssa, mutta krapulasta ei olisi niin väliä.
Minä en pidä koirista. Ensisijainen syy on juuri tuo haju. Tuntuu hassulle verrata koiran hajua ja lapsen vaipan hajua. Koira haisee noin 16 vuotta, lapsi käyttää vaippoja noin kaksi vuotta, mistä ajasta vaipan täytenäoloajan voi laskea tunneissa. Koira haisee aina, lapsi ei.
Koira on eläin, lapsi ihminen. Lapsi kasvaa ja oppii pikkuhiljaa itsenäiseksi. Koiran kehitys tyssää melko pian. Opetettukin koira on aina koira, joka haluaa tunkea joka paikkaan tutkimaan, metelöi ja haisee. Koirista lähtee karvoja, joita ei saa kahdellakaan siivouskerralla kokonaan irti. Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Meille ei todellakaan tule koskaan yksikään eläin kylään. Voi kuulostaa tylylle, mutta koti on minun ja minä päätän.
koiraihmisenä "tajua, millainen haju koirista lähtee". On aika hajuherkkä oltava, ettei kestä koiran "hajua". Lapsethan ne vasta haisee vaipoissaan ennen vaihtoa.
Voi miten surullisen musta-valkoinen maailmankuvasi onkaan. Ja miten paljon olet varmaan tuolla asenteella menettänyt! "Meille ei todellakaan tule koskaan yksikään eläin kylään." Jotain on kyllä pahasti mennyt lapsuudessasi pieleen, että voit edes esittää tuollaisia asenteellisia mielipiteitäsi. Säälin miestäsi ja lapsiasi, jotka taitavat liian heikkotahtoisina jäädä kaltaisesi sotanorsun jalkoihin. :(
Minä en pidä koirista. Ensisijainen syy on juuri tuo haju. Tuntuu hassulle verrata koiran hajua ja lapsen vaipan hajua. Koira haisee noin 16 vuotta, lapsi käyttää vaippoja noin kaksi vuotta, mistä ajasta vaipan täytenäoloajan voi laskea tunneissa. Koira haisee aina, lapsi ei.
Koira on eläin, lapsi ihminen. Lapsi kasvaa ja oppii pikkuhiljaa itsenäiseksi. Koiran kehitys tyssää melko pian. Opetettukin koira on aina koira, joka haluaa tunkea joka paikkaan tutkimaan, metelöi ja haisee. Koirista lähtee karvoja, joita ei saa kahdellakaan siivouskerralla kokonaan irti. Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Meille ei todellakaan tule koskaan yksikään eläin kylään. Voi kuulostaa tylylle, mutta koti on minun ja minä päätän.
koiraihmisenä "tajua, millainen haju koirista lähtee". On aika hajuherkkä oltava, ettei kestä koiran "hajua". Lapsethan ne vasta haisee vaipoissaan ennen vaihtoa.
Voi miten surullisen musta-valkoinen maailmankuvasi onkaan. Ja miten paljon olet varmaan tuolla asenteella menettänyt! "Meille ei todellakaan tule koskaan yksikään eläin kylään." Jotain on kyllä pahasti mennyt lapsuudessasi pieleen, että voit edes esittää tuollaisia asenteellisia mielipiteitäsi. Säälin miestäsi ja lapsiasi, jotka taitavat liian heikkotahtoisina jäädä kaltaisesi sotanorsun jalkoihin. :(
Se piti vielä kysyä, että asutko tosiaan yksin? Onko kotisi ainoastaan sinun ja ainoastaan sinä päätät vai asuuko taloudessasi muitakin? Miehellä tai mahd. lapsilla ei sanavaltaa ole? Oletpa todella hieno ihminen! Onneksi kaltaisesi natsi tajuaa pysyä eläimistä kaukana.
Alue: Aihe vapaa
Jos välimatka on tosiaan tuo mainitsemasi 200 km, niin onko se nyt tosiaan niin mahdoton tehtävä ottaa poika perheineen vastaan koirineen päivineen? Eiväthän he ole teille hyvänen aika muuttamassa! Muutama päivä, esim. viikonloppu, menee varmasti kuin siivillä ja voittehan jo alussa sopia pojan ja tyttöystävän kanssa realistiset pelisäännöt. Esim. määritellä alueen, jossa koirat voivat kotonanne olla ja jossa koirat eivät voi olla. Olohuone voi ihan hyvin olla koiravapaa-alue ja siten myös ne kovasti ihannoimasi matot säästyvät. On todella junttia todeta vain kylmästi, etteivät koirat voi tulla teille sisälle, piste.
Puhukaa asiasta siis avoimesti ja yritä nyt hyvä ihminen avata sitä tunnelukkoasi hieman! Kyse on kaukana asuvasta pojastasi ja tämän mahdollisesta puolisosta. Koirat tulevat kaupassa mukana, pahoittelen.
Pikkuhiljaa ennakkoluulosi hälvenevät kun pääset sinuiksi asian kanssa, usko pois. Tulet ymmärtämään, etteivät koirat saakaan niin paljon tuhoa aikaan kuin olet olettanut. Tällä hetkellä tunnen suurta myötähäpeää jäyhää asennettasi kohtaan!