Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?

Olisiko teidän mielestä ok tarjota yhtä huonetta muovimatolla suojattuna koirille viikonloppuna sisätiloiksi. Vai PITÄÄKÖ koirilla olla enemmän tilaa että voisitte kyläillä anopilla ?



Onko tuo siis reilu ehdotus miniälle (itse kysyisin tuollaisessa tilanteessa pojaltani että olisiko tämä ok ja saisi nuoripari sitten keskenään sopia asiasta)?

Minä en pidä koirista. Ensisijainen syy on juuri tuo haju. Tuntuu hassulle verrata koiran hajua ja lapsen vaipan hajua. Koira haisee noin 16 vuotta, lapsi käyttää vaippoja noin kaksi vuotta, mistä ajasta vaipan täytenäoloajan voi laskea tunneissa. Koira haisee aina, lapsi ei.

Koira on eläin, lapsi ihminen. Lapsi kasvaa ja oppii pikkuhiljaa itsenäiseksi. Koiran kehitys tyssää melko pian. Opetettukin koira on aina koira, joka haluaa tunkea joka paikkaan tutkimaan, metelöi ja haisee. Koirista lähtee karvoja, joita ei saa kahdellakaan siivouskerralla kokonaan irti. Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Meille ei todellakaan tule koskaan yksikään eläin kylään. Voi kuulostaa tylylle, mutta koti on minun ja minä päätän.

koiraihmisenä "tajua, millainen haju koirista lähtee". On aika hajuherkkä oltava, ettei kestä koiran "hajua". Lapsethan ne vasta haisee vaipoissaan ennen vaihtoa.

Voi miten surullisen musta-valkoinen maailmankuvasi onkaan. Ja miten paljon olet varmaan tuolla asenteella menettänyt! "Meille ei todellakaan tule koskaan yksikään eläin kylään." Jotain on kyllä pahasti mennyt lapsuudessasi pieleen, että voit edes esittää tuollaisia asenteellisia mielipiteitäsi. Säälin miestäsi ja lapsiasi, jotka taitavat liian heikkotahtoisina jäädä kaltaisesi sotanorsun jalkoihin. :(

Se piti vielä kysyä, että asutko tosiaan yksin? Onko kotisi ainoastaan sinun ja ainoastaan sinä päätät vai asuuko taloudessasi muitakin? Miehellä tai mahd. lapsilla ei sanavaltaa ole? Oletpa todella hieno ihminen! Onneksi kaltaisesi natsi tajuaa pysyä eläimistä kaukana.

että MINUN koirani on pakko päästä joka paikkaan koska MINÄ niin haluan? Missä on se muiden kunnioitus omalta kohdaltasi? Mikä sinun lapsuudessasi on mennyt pieleen kun et yhtään osaa ottaa muita huomioon? Oletat vaan automaattisesti, että muut joustavat.

Ja se on ihan tasan yhtä mustavalkoista ajattelua, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei edes voi ajatella kuin sen että koiran on pakko päästä joka paikkaan.

Aika hauskaa näitä on kyllä lukea, ihmiset kun ei edes tajua että oma toiminta on juuri samaa kuin se mistä muita syyttävät. Ääripään ihmiset on aika rasittavia, oli aihe sitten koirat tai uskonto. Vain minä olen oikeassa, muut väärässä.

Miksi monet koiraihmiset jankkaavat että anoppi valitsee materian ja katkaisee suhteen miniäehdokkaaseen. Eiköhän tässäkin ole kaksi osapuolta. Miniäehdokkaankin on pitänyt jo koiria ottaessaan ymmärtää että jokapaikkaan ei voi koirien kanssa mennä. Ja jos ei ole valmis jättämään koiria hoitoon (hoitolaan, ystäville jne) niin se rajoittaa joitakin ihmissuhteita. Miksi kaikki vastuu tilanteesta kaadetaan anopin harteille ??????

Minusta kuulostat tosi kivalta anopilta ja äidiltä.



Tsemppiä, toivottavasti löydätte kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

Olisiko teidän mielestä ok tarjota yhtä huonetta muovimatolla suojattuna koirille viikonloppuna sisätiloiksi. Vai PITÄÄKÖ koirilla olla enemmän tilaa että voisitte kyläillä anopilla ?

Onko tuo siis reilu ehdotus miniälle (itse kysyisin tuollaisessa tilanteessa pojaltani että olisiko tämä ok ja saisi nuoripari sitten keskenään sopia asiasta)?

No onhan tuo nyt ainakin parempi vaihtoehto kuin sanoa suoraan, ettei koirat ole teille tervetulleita. Myönnytysten tekeminen kuuluu asiaan, mikäli tahdot olla mukana poikasi elämässä. Välimatkaa kuitenkin on se 200 km, vierailut eivät varmaan päivittäisiä ole.

Mielestäni katselet tätä asiaa muutenkin liian negatiivisten lasien läpi. Suhtaudut koiriin jo alkutekijöissä erittäin kielteisellä asenteella: näet ainoastaan niiden haitat ja viat (lika, haju, melu, karvat, kynnenjäljet jne) ja unohdat sen, että niistä on myös paljon iloa ja seuraa. Olen varma, että tulet yllättymään miten vähän niistä lopulta onkaan haittaa! Mielestäni tuo muovimatto-hömpötys on hieman ylireagointia, mutta jos sinä saat siitä itsellesi mielenrauhan, kannattaa sitä kokeilla.

Mitä miehesi muuten sanoo tähän kaikkeen ap? Onko hänellä omaa mielipidettä asiasta? Vai myötäileekö sinun ajatuksiasi?

miten te voitte väittää ap:tä kylmäksi, väinpitämättömäksi ja materialistiksi? Hänhän on moneen otteeseen, ystävällisesti ja kaikkia vaihtoehtoja täällä koiraihmisiltä(kin) kysellen, ja ennen kaikkea kertaakaan hermoja menettämättä yrittänyt jo lähtökohtaisesti pohtia sopivaa ratkaisua, joko itse koiraongelmaan tai miten kertoa asia loukkaamatta. Sitten koiraihmiset (kyllä MEIDÄN sesse) ja koirattomat (kaikki koirat haisee ja sotkee) riitelevät minkä ehtivät. Kyllä ap taisit tosissaan sohaista muurahaispesään... :D



Hyviä neuvoja täällä on jo tullut ja sinä vaikutat aidosti kiinnostuneelta löytämään asiaan kaikkia tyydyttävän ratkaisun. Toivottavasti näin käy ja pääsette tutustumaan uuteen tyttöystävään. :)



Ps. Arvatkaa mitä? Olen henkeen ja vereen koiraihminen!

Olisiko teidän mielestä ok tarjota yhtä huonetta muovimatolla suojattuna koirille viikonloppuna sisätiloiksi. Vai PITÄÄKÖ koirilla olla enemmän tilaa että voisitte kyläillä anopilla ? Onko tuo siis reilu ehdotus miniälle (itse kysyisin tuollaisessa tilanteessa pojaltani että olisiko tämä ok ja saisi nuoripari sitten keskenään sopia asiasta)?

No onhan tuo nyt ainakin parempi vaihtoehto kuin sanoa suoraan, ettei koirat ole teille tervetulleita. Myönnytysten tekeminen kuuluu asiaan, mikäli tahdot olla mukana poikasi elämässä. Välimatkaa kuitenkin on se 200 km, vierailut eivät varmaan päivittäisiä ole. Mielestäni katselet tätä asiaa muutenkin liian negatiivisten lasien läpi. Suhtaudut koiriin jo alkutekijöissä erittäin kielteisellä asenteella: näet ainoastaan niiden haitat ja viat (lika, haju, melu, karvat, kynnenjäljet jne) ja unohdat sen, että niistä on myös paljon iloa ja seuraa. Olen varma, että tulet yllättymään miten vähän niistä lopulta onkaan haittaa! Mielestäni tuo muovimatto-hömpötys on hieman ylireagointia, mutta jos sinä saat siitä itsellesi mielenrauhan, kannattaa sitä kokeilla. Mitä miehesi muuten sanoo tähän kaikkeen ap? Onko hänellä omaa mielipidettä asiasta? Vai myötäileekö sinun ajatuksiasi?

kysymys oli erittäin hyvä. Ajattelin jotenkin lähtökohtaisesti, että jos koirat ovat niin tärkeitä että ne on aina oltava mukana, niin eristäminen johonkin kylpyhuoneeseen tms loukkaa niiden omistajaa.

Ajattelin koiria ihan siltä kannalta kuin arvelin olevan realistista, en kaipaa koirien seuraa vaikka ihmisrakas olenkin. Odotan innolla miniäehdokkaan tapaamista, mutta jos kaipaisin koirien tuomaa iloa ja seuraa, olisin varmaan hankkinut sellaisen itse. Mieheni on samoilla linjoilla, tosin hänen mielestään mietin liikaakin kompromissia ja järjestelyjä. Hänestä talo elää tavallaan.

ap

Koira on kiva ja paljon virkakoirana käytetty hyvien ominaisuuksiensa vuoksi. On kuitenkin tyhmää yrittää vähätellä koirien selkeitä ominaisuuksia, kuten hajua ja karvanlähtöä. Labradori todellakin on rasvainen koira ja haisee aika tavalla ulkona olon jälkeen. Se on myös tavattoman innokas ja seurallinen, joten pidän aika epärealistisena sitä, että koira ja varsinkin jos niitä on kaksi, pysyisi nätisti paikallaan yhtään hössöttämättä. Rotu on myös kovasti perso ruualle, joten kuolaaminen on varmaa jos vaan hyvät tuoksut nenään leijuvat. Tuommonen näyttelylinjan labbis on iso koira ja häntä voi hyvinkin pyyhkäistä pari koriste-esinettä alas ja vähän kuraa kangassohvaan. Meitähän se ei haittaa jotka olemme koirat perheeseemme valinneet, mutta vähän ymmärrystä muillekin!

Koira on kiva ja paljon virkakoirana käytetty hyvien ominaisuuksiensa vuoksi. On kuitenkin tyhmää yrittää vähätellä koirien selkeitä ominaisuuksia, kuten hajua ja karvanlähtöä. Labradori todellakin on rasvainen koira ja haisee aika tavalla ulkona olon jälkeen. Se on myös tavattoman innokas ja seurallinen, joten pidän aika epärealistisena sitä, että koira ja varsinkin jos niitä on kaksi, pysyisi nätisti paikallaan yhtään hössöttämättä. Rotu on myös kovasti perso ruualle, joten kuolaaminen on varmaa jos vaan hyvät tuoksut nenään leijuvat. Tuommonen näyttelylinjan labbis on iso koira ja häntä voi hyvinkin pyyhkäistä pari koriste-esinettä alas ja vähän kuraa kangassohvaan. Meitähän se ei haittaa jotka olemme koirat perheeseemme valinneet, mutta vähän ymmärrystä muillekin!

Vaikka itse sietäisi juuri tuollaista niin ei voi vaatia, että kaikki muut kodissaan sietävät. Siksi on tosi hyvä, että koirien omistajiltakin löytyy sen verran älliä päästä, että sen tajuavat.

Mattoja ja sohvia voi puhdistaa kuivapesuaineilla ja tavallisilla pesuaineilla. Suihkutettavat autonputsausaineet on oikein käteviä.

käsittääkseni sisäsiisti koira ei tee tarpeitaan sisälle, eikö? Mutta kyllähän siitä silti lähtee likaa, karvaa, kuolaa ja hajua. Jos kyseessä olisikin vain "pari karvaa matolla" jotka saa "imurilla pois" niin tuskin ap täällä mitään kyselisikään. Totuus on kuitenkin se, että jos koira makaa matolla, niin matto likaantuu ja alkaa haista koiralta. Sitä ei saa imuroitua pois. Tähän aikaan vuodesta tilanne on erityisen huono, ihan varmaan koirat on likaisia muualtakin kuin tassuista ja koirat kyllä haisee, mutta koiran omistajat ovat vain tottuneet hajuun. Kaksi koiraa sitten vielä kaksin verroin.

Jos haluaa väen väkisin tuoda koiransa kylään sotkemaan, varmaan sitten puunaa kaikki matot, sohvat, nojatuolit, tyynyt - ja joka vierailun jälkeen sama uudestaan.

Ihan ok, eiköhän opi sen jälkeen hommaamaan koirilleen hoitopaikan ;-DD

Meillä on neljä pientä koiraa. En kuitenkaan pidä isoista koirista, ja todennäköisesti esim. noutajatyyliset koirat eivät olisi meille tervetulleita. Muutamilla tutuillani on noutajia ja ne ovat valitettavan höseltäviä, kuolaavia ja niistä lähtee karvaa. Oma rotuni on valittu sillä perusteella, että turkki on lyhyt ja sileä, koko pieni, huulet tiukat eli eivät kuolaa. Omat koirani eivät haise juurikaan (paitsi rescuevanhuksen hammaskalusto; on kyllä hoidettu kuntoon), mitä nyt lauman johtaja tuoksuu myskiltä (myskirauhanen).



Kun otin ensimmäisen koirani, tiesin, että en voi mennä äitini luokse kyläilemään (välimatka 400 km), koska hän on allerginen, eikä pidä koirista. Kuitenkin tulimme käväisemään äitini luona, koira sai tulla sisään ja allergiakin oli iän myötä vähentynyt niin, että voimme lopulta tehdä äitini luokse pitkiä vierailuita (viikkoja).



Äitini ei voimakkaan allergian takia ollut koskaan pitänyt koirista tai edes silittänyt koiria. Hän oli asunut maalla ja nähnyt vain huonosti käyttäytyviä metsästyskoiria. Nyt hän on vähän jopa höpsähtänyt koiriimme. Kysyy kuulumiset, tuo herkkuja, haluaa ulkoiluttaa niitä. Koiramme ovat seurallisia ja osallistuvat kaikkeen tekemiseen (siivous, puutarhatyöt) jne, ja tästä äitini pitää erityisesti. Hän puhuu koirille, kuten ihmisille :D



Me emme todennäköisesti menisi yökyläilemään paikkaan, johon koiria ei voisi ottaa mukaan, kuin poikkeustapauksissa. Koiramme ovat perheensjäseniä, ja varsinkin viikonloput, lomat ja juhlapyhät perheemme haluaa viettää yhdessä. Matkustelemme myös perheenä ja koirat ovat tottuneet yöpymään hotelleissa ja osaavat olla nätisti laivassa ja muissa kulkuneuvoissa.



Kaveriperheiden luona päivävierailemme yleensä ilman koiria. Joskus voimme ottaa jonkun niistä mukaan, koska yleensä kaveriperheet tätä pyytävät, koska lapsensa haluavat leikkiä koirien kanssa.



Yhden huoneen varaaminen koirille voisi olla toimiva ratkaisu, mikäli koirat ovat tähän tottuneita. Osa koirista haluaa olla mukana perheen toimissa, ja silloin koira voi stressata eristettynä (laumasta eristäminen on yksi voimakkaimpia laumaviettiin kohdistuvia rangaistuksia), tuhota paikkoja ja vikistä/äännellä. Meidän koiristamme muut, paitsi rescuetapaus, voivat olla muutamia tunteja omassa huoneessaan tai häkissä, mutta koko päivää eivät kylläkään kuin ehdottomasta pakosta (esim. koira leikattu ja ei saa riehua --> häkkilepo).



Meillä osassa kyläpaikoista koirien oleskelua on rajoitettu kompostikehikoilla, joita saa rautakaupasta. Ne voi virittää oviaukkoon ja rajata näin koirien aluetta. Yleensä esim. makuuhuoneisiin pääsy on koirilta kielletty.



Koiria ei pääsääntöisesti voi pitää ulkona, ainakaan talvella. Labbis on rotuna sellainen, joka ei kestä ulkokoirana. Tarhalla tai ulkonapitämisellä voi kesäajoista selvitä, mutta on jos koiraa vain säilytetään ulkona, niin se vastaa laatuaikaa koirien ja koiraihmisen kannalta.

Dilemmasi voi kiteyttää eräänlaiseksi valintatilanteeksi. Sinulla on vaaka, jonka toisesta kupista löytyvät:

yhteiset hetket KOKO perheen kanssa ja läheiset suhteet poikaasi + tämän perheeseen, johon myös koirat kuuluvat

ja toisesta taas:

puhtaat matot ja hajuttomuus.

Hmm. Kannattaa miettiä millaisen arvovalinnan tekee. Se tulee meinaan vaikuttamaan loppuelämäsi muovautumiseen olennaisesti.

Liioitteletkohan nyt hieman tuota mattojen sotkeutumista ja koirien haisemista? Onko sinulla ihan oikeasti jonkunlaista empiiristä, omakohtaista kokemusta asiasta, vai oletatko naiivisti asioiden vain olevan niin?

Ja se koiramuija voi miettiä kanssa, että haluaako olla tekemisissä miehensä suvun kanssa ollenkaan, vai raahata niitä haiseviä rakkejaan mukanaan kaikkialla.

Eiköhän se muija ole se, joka eniten menettää, ap:ta tuskin hylkää lapset ja lapsenlapset jonkun vieraan koiramuijan takia.

Koiraihmiset eivät taida tajuta, millainen *haju* koirista lähtee ja kyläpaikkaankin jää.

Koirat pihalle riittävän mittaiseen juoksunaruun (ei kukkapenkkeihin kaivelemaan ja pensaisiin kuseskelemaan!) (ja mahd. yöksi johonkin suljettuun tilaan).

Oman koirani maha oli viime kesänä kahteen otteeseen viikon sekaisin kun vietimme kaksi viikonloppua anopin mökillä, jossa koira odotetaan pidettävän kiinni. yöksi sentään saa tulla sisälle. ja ei en ole ensi kesänä menössä anopin mökille laisinkaan, vaikka tiedän siiitä tulevan sanomista. Mutta nämä reissut ovat liian ressaavia koiralleni. toki voisin koiran viedä hoitolaan, mutta 80e viikonlopusta tuntuu paljolta, varsinkin kun voin mennä omalle mökille koirani kanssa, jossa koirakin, perheeni jäsen, näuttii suuresti. Ap:lle, sano että koira ei ole tervetullut, ja tyttö jättää todennäköisesti kyläilyt kyläilemättä, elämä on valintoja.

Dilemmasi voi kiteyttää eräänlaiseksi valintatilanteeksi. Sinulla on vaaka, jonka toisesta kupista löytyvät:

yhteiset hetket KOKO perheen kanssa ja läheiset suhteet poikaasi + tämän perheeseen, johon myös koirat kuuluvat

ja toisesta taas:

puhtaat matot ja hajuttomuus.

Hmm. Kannattaa miettiä millaisen arvovalinnan tekee. Se tulee meinaan vaikuttamaan loppuelämäsi muovautumiseen olennaisesti.

Liioitteletkohan nyt hieman tuota mattojen sotkeutumista ja koirien haisemista? Onko sinulla ihan oikeasti jonkunlaista empiiristä, omakohtaista kokemusta asiasta, vai oletatko naiivisti asioiden vain olevan niin?

Ja se koiramuija voi miettiä kanssa, että haluaako olla tekemisissä miehensä suvun kanssa ollenkaan, vai raahata niitä haiseviä rakkejaan mukanaan kaikkialla.

Eiköhän se muija ole se, joka eniten menettää, ap:ta tuskin hylkää lapset ja lapsenlapset jonkun vieraan koiramuijan takia.

Vieras koiramuija? Kuka se tässä kertomuksessa on? Mitä ihmettä sä oikein sekoilet? Oletko edes lukenut koko ketjua ja tiedätkö mistä tässä on kyse?

Sanoisin kokemuksesta, että miniä koirineen (ja tällöinhän koirat ovat muuten myös osa pojan perhettä) saattaa vaikuttaa olennaisesti siihen, kenen kanssa perhe on tekemisissä. Jos koirat eivät ole tervetulleita anoppilaan, saattaapa olla ettei sinne poika ja tulevat lapsenlapsetkaan tahdo mennä ilman perheen äitiä ja koiria.

Koiraihmiset eivät taida tajuta, millainen *haju* koirista lähtee ja kyläpaikkaankin jää.

Koirat pihalle riittävän mittaiseen juoksunaruun (ei kukkapenkkeihin kaivelemaan ja pensaisiin kuseskelemaan!) (ja mahd. yöksi johonkin suljettuun tilaan).

Oman koirani maha oli viime kesänä kahteen otteeseen viikon sekaisin kun vietimme kaksi viikonloppua anopin mökillä, jossa koira odotetaan pidettävän kiinni. yöksi sentään saa tulla sisälle. ja ei en ole ensi kesänä menössä anopin mökille laisinkaan, vaikka tiedän siiitä tulevan sanomista. Mutta nämä reissut ovat liian ressaavia koiralleni. toki voisin koiran viedä hoitolaan, mutta 80e viikonlopusta tuntuu paljolta, varsinkin kun voin mennä omalle mökille koirani kanssa, jossa koirakin, perheeni jäsen, näuttii suuresti. Ap:lle, sano että koira ei ole tervetullut, ja tyttö jättää todennäköisesti kyläilyt kyläilemättä, elämä on valintoja.

Meillä on aikas lailla sama tilanne. Itse myös arvostan ja rakastan koiriani sen verran paljon, etten ole valmis viemään niitä epämääräiseen koirahoitolaan stressattaviksi ainoastaan siksi, että "pääsisin" koiria inhoavan anoppini seuraan viikonlopuksi aikaa kuluttamaan. Mieluummin valitsisin sitten sellaisen kyläilypaikan, johon koiranikin ovat tervetulleita, karvoineen päivineen.

Onneksi oma anoppini suhtautuu koiriimme ihan kivasti, jopa vähän kuin karvaisiin lapsenlapsiin eikä ongelmia ole ollut. Toki kontrolloimme koirien käytöstä kyläillessä, mutta niinhän tekisimme muutenkin. Jos anoppi alkaisi asettaa koirillemme ankaria rajoituksia ja kertoisi syiksi ap:n mainitsemat materialistiset selitykset, saisi anoppi viettää siitä lähtien suurimman osan perhejuhlistaan ilman minun ja koirien läsnäoloa. Poikansa (mieheni) tekee luonnollisesti omat valintansa.

alkanut raahata meille... Yksi kissoista inhoaa koiria ja kaikkea muutakin tosin, mutta sitä ei tarvitse kertoa ;) joten selitys on olemassa jos joku koiravieras olisi tulossa. Minusta on käsittämätöntä, että automaattisesti oletetaan, että iso eläin on tervetullut mukaan - etenkin kun tässäkin tarinassa ap:n poika on ilmeisesti kertonut äitinsä mielipiteen, mutta koiranainen vaan itsepintaisesti ilmoittaa, että kussa kuljenkin niin kulkevat koiranikin. Jee.

tän homman.

Kait nyt ihmisellä on oikeus päättää kuka kynnyksen yli astuu. Koti on paikka missä pitää sen omistajan sääntöjä noudattaa ja kunnioittaa sen asukkeja.

Jos siis ei halua koiria kotiinsa niin ei sitten, jos ei halua että tupakoidaan sisällä niin eihän kukaan sitä sitten tee. Jos sanotaan ettei kurakengillä lompsita ympäriinsä niin kengät jää eteiseen.

Minä olen astmaatikko, mites mun suhteet sitten käy tyttären poikaystävään.. hän on meinaan kissallinen kundi, asuu myöskin kaukana. Kissa ei todellakaan tule meille..

Tämä on ihan kummallinen keskustelu. Tietysti ap:llä on oikeus kieltää koirat talossaan ja miniäkokelaan tulee tätä toivetta kunnioittaa.



Jotkut ehdotetut ratkaisut ovat minusta aika epärealistisia. Esim. koirahoitola kahdeksi viikoksi kahdelle isolle koiralle maksaa useamman sata euroa. Kaikilla ei ehkä ole siihen varaa?



Meillä isot koirat osaavat "asua" myös autossa. Farmarin takatilaan mahtuu pedit molemmille ja pitkäkarvaisina pärjäävät kyllä kylmimpiä talvikuukausia lukuunottamatta, labbiksenkin turkin paksuus kyllä riittää ja koirien lämpö lämmittää autoa. Nukkuvat siellä (ehkä) paremminkin kuin vieraassa talossa. Jos saavat ulkoilla vapaasti pihalla päivisin ja pääsevät lenkille, olisi tämä mielestäni hyvä ratkaisu. Kylppäri kelpaisi myös hyvin.



Tuo pieni ja lyhytkarvainen on vähän suurempi probleema. Se voi olla osan aikaa häkissä (meillä on suuri näyttelyhäkki) ja kesällä tietysti ulkona. Kylppäri ei tälle sovi, koska haluaa olla lähellä minua vieraassa paikassa. Sen olemassaolo voisi vähän rajoittaa vierailuja, jos paikassa olisi ihan ehdoton koirakielto. Tosin se on niin pieni, söpö ja siisti (isoihin karvakasoihin verrattuna), että tähän mennessä se on toivotettu tervetulleeksi kaikkialle ;)

ellei kyläpaikan isäntäväki erikseen tajua sanoa, että jätä se kotiin?!?! Eiköhän se nyt kuitenkin normaalielämässä mene niin, että elukat jätetään kotiin ellei niitä erikseen pyydetä tuomaan. Ja normaaliälyllä varustettu koiranomistaja kysyy AINA, saako eläimen ottaa mukaan.

Ja siis ellei erikseen sanota että koira ei ole tervetullut ja minut kylään kutsunut tietää minulla olevan koiran niin olettaisin että koira on tervetullut mukaan. En edes kysyisi asiaa.

Terve ja puhdas koira ei haise. Kun just tultiin ulkoilemasta, upotin nenäni koiran turkkiin ja nuuhkaisin pitkään ja odööri oli pelkkää raikasta syysilmaa. En ole ikinä tupakoinut, joten hajuaisti on priimakunnossa.