Lue keskustelun säännöt.
Lemmikit ja koiravapaa anoppila, miten olette ratkaisseet?
25.10.2010 |
Kysyisin neuvoanne miten menetellä. Minulla on poika, joka on alkanut seurustella ns. koiraihmisen kanssa. Tytöllä on kaksi melko suurta koiraa ja hän pitää itsestään selvänä, että koirat ovat tervetulleita sinne minne hänkin. Pojan seurustelusuhde ei ole ensimmäinen ja olemme aina ottaneet avosylin miniäehdokkaat vastaan, aivan kuten vävyehdokkaatkin. Asumme omakotitalossa ja meillä on iso piha, mutta en halua meille koiria, kissoja tai muitakaan eläimiä sisälle. Joillain vierailla on ollut koiria esim. kesällä mukana, mutta ne ovat olleet pihalla. En haluaisi loukata miniäehdokasta, mutta en liioin tahdo koiria kotiimme. Allergiasta ei ole kyse, meillä ei vaan ole kodin materiaalit sellaisia. Mikä neuvoksi?
Kommentit (329)
niin kyllä mä kysyin mun vanhemmilta voiko koiran ottaa mukaa yökylään. välimatkaa 400km.. mutta olisin ymmärtänyt jos vanhempani olisivat sanoneet etteivät halua koiria asuntoon.
Nykyään minä en halua koiria kotiini, kyse ei ole koiravihasta tms. en vaan halua koirankarvoja tänne. Kyllähän ne tassut tuovat likaa. Ja kyllä mun koiralliset kaverit tajuavat ettei kaikki halua koiriaan kylään.
Olen myös sanonut suoraan yhdelle kaverilleni että muu perhe paitsi pienen pieni koira on tervetullut kotiini.
Kait mulla on oikeus sanoa ketä kotiini voi tulla. Aion myös tästä eteenkin päin noudattaa ihan samaa linjaa.
Tyttäreni poikaystävällä on kissa, ei hän sitä meille raijaa mukanaan... eikä kyllä ole ollut yötäkään. Enkä kyllä haluis kissojakaan tänne pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan kehtaa etes olettaa että joku ottaisi koiria omaan kotiinsa. Miten ihmeessä etes kuvittelee että ihmiset haluaa jotain toisten eläimiä kotiinsa. ERi asia on ne jotka ovat itsekin eläin ihmisiä. En etes ehdottas kellekää et voinko tuoda rakasta kissaani mukanani. En todellakaan. Ei sitä voi toisten kotii eläinten kanssa mennä.
Etes? Tarkoitat varmaan suomeksi edes?
nää kielipoliisit on ihania!
Sano tytölle suoraan, että tajuaa sun vittumaisuutesi ajoissa ja lähtee. Tuollaista anoppia ei soisi kellekään.
Sano pojalle, että hankkii pikkuritsansa vaan sun suostumuksella.
Ai niin: älä sit itke, kun poika ei enää edes käy lapsuuskodissaan.
Jos oma anoppini olisi ollut yhtä sydämetön materialisti kuin ap tuntuu olevan, en olisi hänen kanssaan varmasti juurikaan tekemisissä. Moiset siisteys-selitykset ovat niin läpinäkyviä yrityksiä peitellä taustalla olevia oikeita syitä. Kyllä minäkin tarvittaessa keksisin jonkun "sopivan" syyn, miksi anopin vierailut poikansa luona ovat kiellettyjä. Esim. vanhan ihmisen kalmaa muistuttava tunkkainen haju tai myrkkyä muistuttava hajuvesi on mielestäni ihan ok syy: en tahdo pahalle haisevaa ihmistä sohvan nurkkaani sisustustani arvostelemaan! Saattaisimpa myös antaa porttikiellon perhejouluun mieheni vaippoja käyttävälle dementoituneelle mummolle, jolta joskus tulee vaippaan myös vierailujen aikana. Tai sitten hyväksyn kaikki perheenjäsenet sellaisinaan kuten olen tähänkin asti tehnyt.
elämisen jälkien näkyä materiassaan. Kummallista kuinka erilaisen kuvan ihmisistä voi saada, minusta ap vaikuttaa ihan hienotunteiselta ja ihmisrakkaalta. Kaikki eivät vaan ole eläinrakkaita. Kerro ihmeessä meille muillekin taustalla olevat "oikeat syyt", säästyy ap:kin muovimattokaupoilta kun tutustuu oikeaan ongelmaansa ja siten vapautuu siitä.
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa.
Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itse olen sitä mieltä että oma koti on oma koti. Jokainen päättää miten omassa kodissa eletään ja keitä sinne päästää. En ole koskaan ymmärrätänyt sitä että eläinten myös pitäisi päästä ihan mihin tahansa. Vaikka itse olen eläinihminen niin en niin pitäisi jos tänne nyt yhtäkkiä joku koira tulisi. "
Minulla ja yhdelllä lapsellani on erittäin herkkä hajuaisti. Ja koirat haisee oikeesti tosi pahalle, varsinkin kun ovat tulleet ulkoilemasta. Ja se haju tarttuu. Joidenkin kotona haisee semmonen märkäkoira melkein aina. Kun koira on sisällä.
JOkainen päättää itse kodistaan. En minäkää mielellään eläimiä sisään ota, varsinkaan isoa koiraa ja montaa kerralla. Joittenkin sukulaisten koirien olen antanut tulla sisään, ihan vaan se takia ettei ihmissuhteet kärsis sen takia ja lapset tykkää koirista, saavat leikkiä niiden kanssa. Mut tosiaan haju on pitkään aika karmiva vierailun jälkeen.
Kyllä jokaisen koira ihmisen tulisi kunnioittaa ihmisten koteja. Eikai kukaa enää tänä päivänä sytytä savuketta toisen kodissa? Tai tee mitä itse huvittaa, mene jääkaapille? TAi lainaa luvatta vaikka siteitä/shampoota jne. Vähä sama asia tuo koira juttu. Ei kaikki vain tykkää eläimistä ja tosiaan monet pelkää koiria! Kunnioittaminen ei aina ole niin helppoa. Turhaa on kenenkää ottaa nokkiinsa jos ei anoppilaan saa eläimiään viedä.
kissoilla kun tuppaa olemaan oma vessa sisällä johon tarpeensa tekevät, pärjäävät siis pidempiä aikoja yksinään kotona kuin koirat jotka tekevät tarpeensa pihalle ja niitä täytyy sinne jonkun olla päästämässä säännöllisin väliajoin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano tytölle suoraan, että tajuaa sun vittumaisuutesi ajoissa ja lähtee. Tuollaista anoppia ei soisi kellekään. Sano pojalle, että hankkii pikkuritsansa vaan sun suostumuksella. Ai niin: älä sit itke, kun poika ei enää edes käy lapsuuskodissaan.
onkin. Ihmissuhteet=pillua. Erilainen elämäntapa=vittumaisuutta. Ratkaisu=välit poikki.
Ja viestejähän ei kannata lukea, voi pian saada kokonaiskuvan asiasta tai mennä pikku pääkky sekaisin liiasta informaatiosta.
porukkaa täällä taas. Ihan kuin joku ala-aste ikäinen olisi ollut luvatta kirjoittelemassa täällä.
Sano tytölle suoraan, että tajuaa sun vittumaisuutesi ajoissa ja lähtee. Tuollaista anoppia ei soisi kellekään.
Sano pojalle, että hankkii pikkuritsansa vaan sun suostumuksella.
Ai niin: älä sit itke, kun poika ei enää edes käy lapsuuskodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voin kuitenkin olettaa, että oma poikani vierailisi ihan yksin täällä mikäli joku tyttöystävä jostain syystä ei suostuisi meille tulemaan.
ap"
Tämä kertoo mielestäni ihan selvästi, että et ota tätä tyttöystävää laisinkaan vakavasti poikasi mahdollisesti tulevana vaimona ja tulevien lastenlastesi äitinä.
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitätkö siis sydämmestäsi, että olet ottamassa tätä tyttöystävää vakavasti?
"Voin kuitenkin olettaa, että oma poikani vierailisi ihan yksin täällä mikäli joku tyttöystävä jostain syystä ei suostuisi meille tulemaan. ap" Tämä kertoo mielestäni ihan selvästi, että et ota tätä tyttöystävää laisinkaan vakavasti poikasi mahdollisesti tulevana vaimona ja tulevien lastenlastesi äitinä.
jostain syystä. Siis että jos joku tyttöystävä joskus ennen tätä tai mahdollisesti tämän jälkeen jostain syystä ei olisi halukas meillä vierailemaan, niin siinä tapauksessa poika varmastikin kävisi yksin, mutta silloinhan pojan suhde tähän haluttomaan osapuoleen tietenkin jatkuisi. Itse olen kovin yllättynyt siitä, miten paljon on tullut näitä välit poikki kirjoituksia. itse näkisin sen ihan äärimmäisenä vaihtoehtona tai en oikeastaan vaihtoehtona ollenkaan. Juuri siksi en myöskään vai tylysti ilmoita, että ei koiria, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Mukavia hetkiä mummolassa? Epäilen, jos mummo tosiaan on ap:n kaltainen tunnekylmä materialisti.
Epäilen myös voimakkaasti sellaisen ihmisen lapsirakkautta tai ylipäätään kyvykkyyttä muista välittämiseen, joka kertoo ettei vain ole eläin- tai koiraihminen tai ettei edes pidä elämistä. Se tapa, jolla ihminen suhtautuu itseään heikompiin luontokappaleisiin, olivat ne sitten lapsia, vanhuksia tai eläimiä, kertoo paljon tuon henkilön tunne-elämästä. Taitaa tuo ap:n lapsirakkauskin olla vain näennäistä esittämistä ulkokuoren kiillottamismielessä...
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Mukavia hetkiä mummolassa? Epäilen, jos mummo tosiaan on ap:n kaltainen tunnekylmä materialisti.
Epäilen myös voimakkaasti sellaisen ihmisen lapsirakkautta tai ylipäätään kyvykkyyttä muista välittämiseen, joka kertoo ettei vain ole eläin- tai koiraihminen tai ettei edes pidä elämistä. Se tapa, jolla ihminen suhtautuu itseään heikompiin luontokappaleisiin, olivat ne sitten lapsia, vanhuksia tai eläimiä, kertoo paljon tuon henkilön tunne-elämästä. Taitaa tuo ap:n lapsirakkauskin olla vain näennäistä esittämistä ulkokuoren kiillottamismielessä...
Loistavaa luonneanalyysiä ap:n av-kirjoitusten perustella! Siis oikeesti - ihan mahtava!
Väitätkö siis sydämmestäsi, että olet ottamassa tätä tyttöystävää vakavasti?
eri tavalla kuin aikasempiinkaan tyttöystäviin. Emme ole sitä sorttia joka haluaa vaikuttaa lastensa kumppanivalintoihin ja kotimme ovet ovat aina avoinna lapsillemme, heidän lapsilleen ja kumppaneilleen, ystävillemme ja myös niille nuorille, jotka alun perin ovat olleet lastemme ystäviä/kumppaneita. Olemme realisteja sen suhteen, että poika/tyttöystäväehdokkaita tulee ja menee ja se on ihan normaalia. Tyttöä tapaamatta minulla ei ole mitään syytä pitää häntä sen vähemmän potentiaalisena kuin aikaisempiakaan. Mielestäni koirien omistaminen ei määrittele ihmistä niin, että sillä perusteella voisin pitää häntä vakavasti tai ei-vakavasti otettavana.
AP on tunnekylmä jääpuikko, jota kiinnostaa aitojen mattojen puhtaus ja se imago, jonka hän kodistaan edustusmielessä ulkopuolelle antaa. Mitä jätät perinnöksi? Ne puhtaat matot ja koirankarvattomat sisätekstiilit? Tiedä vaikka päätyisivät vielä pojan koiralle makuualustoiksi. Se se vasta olisikin varsinaista kohtalon ivaa eikö totta?!
Ehkä ne periikin koirattomat lapsenlapset, jotka ovat viettäneet mukavia hetkiä mummolassa muun suvun kanssa.
Mukavia hetkiä mummolassa? Epäilen, jos mummo tosiaan on ap:n kaltainen tunnekylmä materialisti. Epäilen myös voimakkaasti sellaisen ihmisen lapsirakkautta tai ylipäätään kyvykkyyttä muista välittämiseen, joka kertoo ettei vain ole eläin- tai koiraihminen tai ettei edes pidä elämistä. Se tapa, jolla ihminen suhtautuu itseään heikompiin luontokappaleisiin, olivat ne sitten lapsia, vanhuksia tai eläimiä, kertoo paljon tuon henkilön tunne-elämästä. Taitaa tuo ap:n lapsirakkauskin olla vain näennäistä esittämistä ulkokuoren kiillottamismielessä...
on mahdollista että monet ns. koiraihmiset tai eläirakkaat inhoavat lapsia? Onko silloin eläinrakkaus vain kulissia vai ovatko tällaiset ihmiset vain ulkoavaruudesta?
Minusta on käsittämätöntä skeidaa väittää, että jos ei ole erityisen innostunut eläimistä ei myöskään voi aidosti välittää ihmisistä!
Aiemmin kommentoinut mummo jatkaa Ja se pitää vielä lisätä, että rakastan siisteyttä ja pidän myös sisustamisesta. Silti koti on aina koti, ei museo tai edustustila. Eikä meillä haise tai ole sen likaisempaa koirien vierailujen jälkeen. Rehellisesti sanottuna, enemmän nuo rakkaat ihmislapset ovat sotkuja ja jälkiä jättäneet. Koirat makailevat tyytyväisinä meidän ihmisten touhuiluja katsoen, syövät ja juovat siististi kupeistaan, osallistuvat itse asiassa ihmislasten jälkien siivoamiseen keittiönlattialle tippuneita sattumia poimien.
Avaa ap sydämesi koko perheelle. Enemmän se antaa kuin ottaa, usko pois!
ollenkaan. Sanot pojallesi, joka varmaan asian kyllä tietääkin, että miniäehdokkaan koirat jääköön kotiin.
Minustakin käsittämätöntä, että kuvittelee voivansa tuoda eläimet mukanaan.
Meillä on kissoja ja ollut koirakin. Ei todellakaan raahata niitä mukana. Kerran yksi kissoista oli lääkekuurilla, jolloin oli pakko ottaa se viikonloppureissuun mukaan. Kun kyläiltiin, niin kissa oli boksissa pihalla. Välillä talutettiin sitä. Yötä olimme sellaisessa paikassa mihin kissan voi viedä.
Eikä juolahtanut mieleen kysyäkään, että saisinko tuoda kissan sisään.
Sano tytölle suoraan, että tajuaa sun vittumaisuutesi ajoissa ja lähtee. Tuollaista anoppia ei soisi kellekään.
Sano pojalle, että hankkii pikkuritsansa vaan sun suostumuksella.
Ai niin: älä sit itke, kun poika ei enää edes käy lapsuuskodissaan.