miksi isovanhemmat hoitavat epätasaisesti lastensa lapsia?

vanhempani hoitavat siskon (ainoaa) lasta melkein aamusta iltaan sekä usein myös viikonloppuisin ja öisinkin. Siskoni (yh)tulee ja menee miten lystää.



Me taas asumme kauempana, joten isovanhemmista ei ole käytännössä mitään apuja. Eniten harmittaa näin loma-aikoina, kun isovanhemmilla "ei ole aikaa" hoitaa meidän lapsia, koska heidän on vanhdittava siskoni lasta.

koska mummo hoitaa aina heidän serkkujaan. Harmittaa kaverini puolesta. Hän on kokopäivätöissä käyvä yksinhuoltaja, joka sinnittelee rahavaikeuksien takia eikä tunnu koskaan saavan mitään apua vanhemmiltaan. Siskonsa on 'edustusrouva', joka tekee vain vapaaehtoistöitä pysyäkseen virkeänä. Heillä on talo, mökki, sijoitusasuntoja jne. Kuitenkin heidän lapsiaan hoidetaan mummolassa niin että vanhemmat pääsevät virkistäytymään kahdestaan. Kaverillani on onneksi muutama luotettava ystävä, jotka pääsevät silloin tällöin hätiin.



Mutta reiluudesta heidän isovanhempiaan ei voi kehua!

etta tyttaren lapsia hoidetaan enemman kuin pojan lapsia.

Yleensa miniakin antaa lapsensa mieluummin oman aidin hoidettavaksi.

Ja ollaan enemman tekemisissa tyttaren kuin pojan perheen kanssa.

ja on iloinen, että tyttären lapset hoidetaan kotona ja on mielellään avuksi, koska asia on hänelle tärkeä.Kotihoidossa lapset sairastavat vähemmän ja ovat yleensä tasapainoisempia joten ehkä myös helpommin hoidettavia. Minusta pitkän hoitoviikon jälkeen päiväkotilapset tarvitsevat aikaa omien vanhempiensa kanssa vaikka isovanhemmat rakkaita ovatkin eivät he korvaa oman äidin huomiota ja hoitoa. Ehkäpä mummokin ajattelee näin ja kieltäytyy hoitamasta, koska rakastaa lasta ja haluaa hänelle parasta. Miniän halu viihteelle saa jäädä toiselle sijalle.

ei mielellään hoida meidän lapsia. Meillä on 3 poikaa; vilkkaita mutta ihan hyvin kasvatettuja tottelevat kyllä eivätkä hypi silmille ja saavat paljon positiivista palautetta koulusta ja päivähoidosta. Veljelläni on yksi lapsi ja häntä äitini hoitaisi mielellään. Ymmärrän sen, että 1 on vähemmän kuin 3 mutta veljelläni on (ja on aina ollut) muutenkin erityisasema äitini silmissä... Eli veljeni lapsi on minun lapsiani aina parempi vaikka olisi millainen (ei osaa puhua, lievästi autistinen). Joskus kuitenkin äitini on ollut meillä lapsenvahtina (korkeintaan pari-kolme tuntia) ja sitten saa kuunnella miten rankkaa on - lapsia hän komentaa koko ajan olemaan hiljaa eivätkä ilmeisesti saisi muuta tehdä kuin istua hiljaa paikallaan. Totta kai veljeni puhumatonta ja omissa oloissaan viihtyvää lasta on helpompi vahtia, kun ei oikeasti tarvitse tehdä muuta kuin olla paikalla. Yritän olla välittämättä asiasta mutta lapseni ovat jo huomanneet, että mummo tykkää serkusta enemmän. Isäni pitää kyllä enemmän meidän lapsista, joiden kanssa voi tehdä kaikenlaista eli häneltä he saavat paljon positiivista huomiota; se hieman tasoittaa tilannetta. Joskus vain ärsyttää, kun äitini säälii veljeäni ja tämän vaimoa siitä, että heillä on niin rankkaa lapsen kanssa. Minusta kyseinen lapsi on harvinaisen helppo ja hän onkin meillä säännöllisesti hoidossa yhden viikonlopun kuukaudessa. Hän viihtyy meillä ja meidän lasten seurassa hyvin - meillä ollessaan lapsi on aktiivisempi, opettelee puhumaan ja yrittää kommunikoida ja leikkiä serkkujen kanssa. Minä haluan joka tapauksessa serkusten olevan läheisiä ja tuntevan toisensa hyvin. Turha varmaan edes mainita, että meidän lapset eivät ole koskaan olleet veljelläni hoidossa... Mutta ei siinä mitään; tähän olemme jo tottuneet ja vuorottelemme miehen kanssa sekä hoidetaan koti ja lapset yhdessä.



Ärsyttävintä on, että tämä äitini harjoittama "eriarvoisuus" on niin näkyvää ja tulee ilmi esim. joululahjoissa - meidän lapset saavat yhden yhteisen lahjan ja veljen lapsi yksinään vähintään 2-3 pakettia (joiden arvo moninkertainen meidän lasten saamaan lahjaan). Esimerkiksi viime jouluna meidän lapset saivat Bilteman junaradan (joka soveltuu oikeastaan vain nuorimman leikkeihin) ja veljen lapsi n. 200e arvosta Brion rataa ja junia (muuta ei kuulemma olisi miniäkään kelpuuttanut...). Että ei se tytär ja sen lapset välttämättä todellakaan ole läheisempiä... Kipeitä asioita varmaan monelle ja yllättävän yleistä.



Miehen vanhemmat ovat jo iäkkäitä ja asuvat ulkomailla - siitäkin huolimatta he aina tarjoutuvat lapsia hoitamaan, kun olemme siellä käymässä. Ja anoppi on aina hyvin tarkka, että kaikki lapset saavat samanarvoiset joulu- ja syntymäpäivälahjat - kaikki muistetaan yksilöllisesti ja toiveet huomioidaan. Tämä osoittaa, että hän ainakin suhtautuu kaikkiin lastenlapsiinsa (7) samanarvoisesti. Mahtaako sillä olla jotain tekemistä asian kanssa, että hänellä on 3 poikaa?

äiti hoida osuuttaan.

mun anopilla on 3 poikaa joista keskimmäinen on todella hankala tyyppi ja vaimonsa samanlainen naaman rutistaja. Anoppi saa osakseen silmien pyörittelyä ja hapanta naamaa vähän joka asiasta. Keskimmäinen on myös sitä mieltä että nuorin on saanut ihan kaiken vaikka mittatikulla on siinä perheessä asioita annettu. Mutta viimeinen josta vati meni nurin oli kun ennakkoperintönä annettiin jokaiselle pojalle sijoitusasunnot (kaikki yksiöitä) mutta kun se nuorin sai enemmän neliöitä.....asunnot on siis periytyneet suvussa eikä ostettu varta vasten pojille.

Mikään ei ikinä ole tarpeeksi hyvin tälle rutisijalle. Mutta anoppi pelkää että poika kääntää selkänsä ja siksi antaa molempien myrkyttää ilmapiiriä sukutilaisuuksissa ja hoitaa heidän poikaansa aina kun kysytään.



Heidän poika on helpompi hoidettava kun meidän poika joka on fyysisesti paljon aktiivisempi ja muutenkin eloisampi. Olen hyväksänyt sen että keskimmäisen perheelle menee aina aikaa ja yritystä enemmän koska ovat niin perkeleen hankalia. Omat välit anopin kanssa ovat hyvät koska olen myös nähnyt vaivaa ja viettänyt aikaa anopin kanssa tosin kun toinen miniä.



Eli ap; ovat lapsenne hankalia mummolassa? Oletko itse naama vinossa vääryksistä tai onko miehesi sellainen että tuntee olevansa kaltoinkohdeltu?

No jos minä haluaa lapsia luullen isovanhempien ottavan kasvatusvastuun, kannattaa jättää tekemättä jos oma äiti on kuollut. Anopin varaan ei kannata niitä vääntää.

Olen itse jo lähempänä neljääkymmentä ja huomannut et tyttären lapset on miltei aina äidillensä läheisempiä ja jopa tärkeämpiä kuin pojan lapset.Syistä voisi keskustella pitkäänkin mut jollain tasolla mä jopa ymmärrän asian.Tyttäret on jo valmiiksi läheisempiä idilleen kuin pojat jo ennen lapsenlapsia.Tytär "antaa"sijaa äidillensä elämässään enempi kuin poika vaimonsa kanssa.Tyttären koti mielletään enemmän myös omaksi kuin ns.vieraan naisen koti.jne.Toivottavasti joku ymmärsi mitä ajan takaa.

Kyllä mun äidille on veljeni ja veljeni lapset yhtä rakkaita kuin minä ja mun lapset. Mutta ero on siinä, että mun miehen kanssa on helppo olla ja miesten tapaan on suurpiirteinen. Veljeni vaimo on taas... no, hiukan nipo. Jotain ikiaikaista naisten välistä alistamistarvetta hänessä esiintyy ja tarvetta esitellä valtaansa. Äitini on hiljaa ja mieliksi, ettei mene välit poikki. Se on kummallista, että jopa isäni mielestä veljeni vaimo on hankala verrattuna mun mieheen.

Minusta hyvä motto anopin lastenhoitoon puuttumisessa on se, että sellaisiin asioihin voi puuttua, joihin kehtaisi puuttua vieraammankin (pph, satunnainen lapsenvahti jne.) kanssa. Harva sitä pph:llekaan naputtaa jokaisesta asiasta. Ja lähtökohtahan on, että lasten siirryttyä toisen aikuisen vastuulle, niin päätöksenteko siinä arjessa siirtyy sinne. Tämä ei tarkoita, että anoppi voi laittaa vaikka pikkutytölle reiät korviin kysymättä, mutta noin ruokien, ulkoiluiden yms. suhteen. Jos ei kerran voi luottaa, niin ei sitten kannata varmaan viedä hoitoonkaan.

Olen itse jo lähempänä neljääkymmentä ja huomannut et tyttären lapset on miltei aina äidillensä läheisempiä ja jopa tärkeämpiä kuin pojan lapset.Syistä voisi keskustella pitkäänkin mut jollain tasolla mä jopa ymmärrän asian.Tyttäret on jo valmiiksi läheisempiä idilleen kuin pojat jo ennen lapsenlapsia.Tytär "antaa"sijaa äidillensä elämässään enempi kuin poika vaimonsa kanssa.Tyttären koti mielletään enemmän myös omaksi kuin ns.vieraan naisen koti.jne.Toivottavasti joku ymmärsi mitä ajan takaa.

Mun miehen vanhemmat asuu melkein 1000 kilometrin päässä ja olen tavannut itsekin vain kerran ja mun oma äiti ei ole sellainen ihminen jolle voisi lasta antaa hoitoon.Ajatuskin yökyläilystä saa mun hengityksen salpautuun,hän on hieman alkoholisoitunut ja juo myös viikolla.Hänellä on myös 2 rattijuopumus tuomiota joka mun mielestä on todiste ettei hänen todellisuustajunsa ole ok enkä antais koiraakaan äitini vastuulle.Itse hän ei tiedosta/myönnä tilaansa joten tilanne on joskus kiusallinen kun yritän diplomaattisesti kieltäytyä kun ehdottaa et ottais vauvan hoitoon.Mitä sitä vanhaa ihmistä enää kiusaamaankaan totuudella.