Kätilöitä paikalla: miksi vähättelette synnyttäjien kipuja?

minä en vähättele kenekään kipuja. Koitan aina löytää tilanteeseen ja synnytyksen vaiheeseen sopivimma tavan lievittää kipua.



Olen pahoillani, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia.

Minulle on joka kerta hyvin auliisti tarjottu kivunlievitystä, vaikken ole kertaakaan sitä tarvinnut.



Minua puolestani haittaa tuo ajatus, että jos miehet synnyttäisivät, niin se ei tuntuisi miltään (ja asiat olisivat siten paremmin). Mä en ainakaan haluaisi synnyttää niin, ettei se tunnu miltään.

Ikävää että sinulle sattui tyrmäävä kätilö. Minullakin oli ensimmäisessä synnytyksessä yksi kätilö (olin kolmen vuoron ajan synnärillä) joka sai oloni aivan surkeaksi. Ehkä oli hyvä että synnytys kesti niin kauan että vuoro vaihtui taas ja sain loppupinnistykseen oikein äidillisen ja huovioivan kätilön (ja uskon että suurin osa on hänenlaisiaan).

että on empaattisempia ja vähemmän empaattisia ihmisiä...



Jos kemiat ei kohtaa kätilön kanssa niin tilanteet voivat olla hankalia. Minulle sanottiin ettei sinua kovaan voinut koskea kun et huutanut.. Ja juuri oli sanottu ettei synnytyksessä saa huutaa ja en sitten huutanut vaikka koskaan aikaisemmin ei sellaista kipua ole tuntunut.

Täysin ap:n kokemaan kipua aliarvioimatta...Kipu nyt vain kuuluu synnytykseen. Kohtu supistelee--> kipua, syntyvän vauvan pää venyttää kudoksia--> kipua, mahdollisesti syntyvät kudosvauriot, haavat--> kipua jne. Täytyy ottaa huomioon myös se, että synnytyksessä täytyy huomioida myös sen syntyvän lapsen paras. Monet kipulääkkeet kulkeutuvat istukan kautta myös sikiöön ja voivat aiheuttaa vakaviakin haittoja sikiölle. Tuskin kätilö on ilkeyttään kipulääkkeitä pihdannut, mutta sairaalan todellisuus voi joskus olla aika vastakkainen yhden yksilön toivomusten suhteen. Esim. epiduraalia tai spiaalipuudutusta ei voi saada jos ainut töissä oleva anestesialääkäri on muualla kiinni.

kaikkia kätilöitä hauku, ihmisiä ne kätilötkin ovat ja jokainen on erilainen. Osa ei varmasti omien kokemustensa vuoksi ymmärrä, että toisille synnytys on kivuliaampi kuin heille itselleen on ollut ja ovat siksi mielestään oikeassa ja synnyttäjä on turhaan valittaja.

Minulle sattui vain ammattinsa osaavia kätilöitä naistenklinikalla, useamman ehdin tavata, koska vuorot juuri vaihtuivat ja ehdin käydä osastollakin pötköttelemässä pari tuntia -sielläkin pari eri kätilöä. Yksikään ei vähätellyt kipuja, moittinut minua tms. Oikein hyvät kokemukset jäi pitkästä ja vaikeasta synnytyksestä huolimatta. Lääkäri tosin olisi voinut puhua edes jotenkin ymmärrettävää suomea, mutta eihän kaikkea voi vaatia?!?

Itseäni pelotti ennen ensimmäistä synnytystä eniten se epävarmuus, että kunnollista kivunlievitystä ei voitu luvata. Riippuu osaston kiireestä, anestesialääkäreiden menosta jne. Stressi näistä asioista oli valtava.



Ensimmäisen kätilön kohdalla koin vähättelyä, eli testasi, että kirkas vetinen vuoto (muutamia desilitroja) ei ollut lapsivettä ja naureskeli ja lähetti kotiin "kasvamaan". Sama kätilö teki vauvan painoarvion käsikopelolta 500 g liian pieneksi ja "ei löytänyt" kohdunsuuta, kun se oli niin takana.



Parin tunnin päästä tulimme uudestaan, ja samanlainen vuoto silloin olikin lapsivettä ja synnytys käynnistyi vähitellen. Kotiin en enää päässyt. Onneksi hoitajien vuoro oli vaihtunut ja synnytystämme hoiti asiantunteva, empaattinen ja miellyttävä kätilö, joka myös osasi kohdunsuun tutkia.

tunkemalla cytotecia, sitten oksitosiinia, ja lopulta puhkaiselmalla kalvot ja oksitosiinia niin paljon kuin laki sallii. Onneksi sain epiduraalin heti kun sitä pyysin, oli nimittäin niin järkyt supistukset tuolla kemiallisella koktaililla, että ei pystynyt kuin makaamaan kippurassa ja vapisemaan.



Niinpä sitten toisessa synnytyksessäni ilmoitin, että haluan spinaalin, ja kuvittelin että synnytys oli pääsemässä vasta vauhtiin pikku hiljaa. No, lapsi syntyi 15 minuutin synnytyssalissa olon jälkeen, enkä saanut mitään kivunlievityksiä, koska ei ehtinyt, enkä edes kaivannut, kun se ei vastoin kaikkia odotuksia kirpaissut juuri lainkaan. Eli synnyttäisin kyllä luomuna vastedeskin :)

En ole kätilö mutta halusin laittaa oman kokemukseni.



Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin/ilokaasun hyvissä ajoin.

Seuraavissa kahdessa synnytyksessä osasin vaatia lääkkeen heti kun saliin pääsin ja sen myös sain.

Neljännen aikaan seurannassa kätilö itse sanoi että "Sinua taitaa sattua aika paljon." Tärisin jokaisen supistuksen aikaan.



Ja samaa mieltä olen kanssasi siitä jos miehet synnyttäisivät. Maailmassa ei olisi näin paljon ihmisiä eikä meidän perheessä 4 lasta.

mutta sekin hyvä! Minulla oli kaksi kätilöä ja molemmat erittäin hyviä. kyllä ne yrittivät rohkaista minua olla ottamatta puudutusta, mutta kun sitä pyysin ja sanoin etten jaksa kipua, sain helpotusta aika nopeasti. Muuten synnytyksestä jäi vaiin hyvää mieltä, ja olin erittäin tyytyväinen Jorvin työntekijöihin. Seuraavana päivänä mieheni toi niille tytöille kukkia! :)

nuoria naisia, en tiedä olivatko edes itse synnyttäneet mutta olivat kyllä vikkeliä ja osaavia ja ihan ammattitaidolla tekivät kaiken, hoisivat huomaavaisesti mutta ammattimaisesiti ei "äidillisesti" mitä en myöskään kaivannut.

Henkistä tukeakin tarjosivat sopivasti.

Synnytyslääkäristäni en todellakaan pitänyt.

Monia kauhistuttavia kokemuksia olen kuullut lähipiiristäni siitä, miten synnyttäjien kipuja ja tuntemuksia vähätellään synnytystilanteissa törkeästi. Tai sitten pahimmassa tapauksessa leimataan "hulluksi" ja erittäin vaikeaksi potilaaksi. Itse olisin varmaan manan mailla ilman äärimmäisen voimakastahtoista miestäni, joka suorastaan pakotti hoitohenkilökunnan ottamaan kipuni todesta ja piti puoliani synnytystilanteessa. Jos asiat olisivat olleet kätilön päätäntävallassa, olisivat synnytystraumani (sekä ne henkiset että fyysiset) olleet vieläkin järkyttävämpiä. Olisiko paikalla kätilöitä kommentoimaan? Opetetaanko teitä koulussa suhtautumaan synnyttäjien tuntemuksiin vähätellen? Kipuhan on ennen kaikkea subjektiivinen kokemus ja meillä kaikilla on erilainen kestokyky. Joku toinen sietää enemmän ja pystyy toimimaan äärimmäisissäkin olosuhteissa, jonkun toisen sietokyky ei vain ole niin voimakkaaksi kehittynyt. Miksi synnyttäjien erilaisuutta ei oteta huomioon? Missä on inhimillisyys? Onko sitä kipulääkettä pakko säännöstellä mielivaltaisesti, vaikka apua olisi kipuihin saatavilla? Saavatko kätilöt jotain proviisiopalkkaa suhteutettuna siihen, miten paljon kipulääkettä he ovat synnytyksissään onnistuneet säästämään? Sanotaan mitä sanotaan, mutta jos miehet synnyttäisivät, olisi koko synnytysoperaatio muovattu ajansaatossa huomattavasti helpompaan muotoon. Tämähän se on naisvaltaisuuden kiroja: kivulla sinun on lapsesi synnytettävä, "niin minäkin aikoinani tein".

Mulla on korkea kipukynnys, enkä osaa ilmaista kipua huutamalla tms. Supistukset tulivat jo kotoa lähtiessä tauotta, mutta sairaalassa (tyks) kätilö laittoi mut käyrälle ja sanoi, ettei kannata yöksi tänne jäädä (klo n. 19), vaikka minä sanoin että kivut on jo ylivoimaiset. Sain sanottua, että mene lukemaan paperini ja kätilö tuhahdellen lähti niitä hakemaan. Ei mennyt kauan kun se tuli juosten takaisin ja kokeilemaan kohdunsuuta, joka oli täysin auki. Vauva syntyi kymmenen minuutin päästä.



Mun papereissa luki, että olen "äärimmäisen rauhallinen synnyttäjä" eikä kipu näy päällepäin, "synnyttäjää pitää uskoa". Ei mulle tästä mitään traumoja silti jäänyt.

onko paraservikaalipuudutus tai pudendaali vaikea laittaa tai eikö niitä voi/ehdi/saa joissain tilanteissa tehdä? Minulla oli oikein mukavat ja hyvät kätilöt koko synnytyksen ajan, mutta kipu oli jotain aivan hirveää, etenkin ponnistaessa. Ennen ponnistusta kysyin, voisiko paraservikaalin saada, mutta kätilö vain mutisi jotain että "se pitäisi sitten jonkun osata laittaa". Ponnistaminen olikin sitten varmasti elämäni hirvein kokemus. Jos mitään lääketieteellistä estettä ei ollut, olisin todellakin mieluummin ottanut puudutuksen alapäähän.

Minulla ei myöskään olisi mitään sitä vastaan, että synnytys ei tuntuisi miltään, jos täyspuudutukselle ei olisi lääketieteellistä estettä. ihan ok, jos joku kokee sen tärkeäksi, mutta ei se mikään objektiivinen totuus ole (esim. en usko, että suhtautuisin lapseen mitenkään eri tavoin riippuen synnytyksen kivuliaisuudesta).

minä en vähättele kenekään kipuja. Koitan aina löytää tilanteeseen ja synnytyksen vaiheeseen sopivimma tavan lievittää kipua.

Olen pahoillani, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia.

Mulla on korkea kipukynnys, enkä osaa ilmaista kipua huutamalla tms.

Mun papereissa luki, että olen "äärimmäisen rauhallinen synnyttäjä" eikä kipu näy päällepäin, "synnyttäjää pitää uskoa". Ei mulle tästä mitään traumoja silti jäänyt.

Olet onnekas, kun sulla sentään oli papereihin tuo kaikki merkittynä! Edes se sai tökerön ja tuhahtelevan kätilön "ymmärtämään" kun ei kerran puhetta suorassa kommunikaatiotilanteessa käsittänyt. Mieti kuinka moni synnyttäjä on ollut samassa tilanteessa ilman tuota silmiä avaavaa paperia...

Minulla ei myöskään olisi mitään sitä vastaan, että synnytys ei tuntuisi miltään, jos täyspuudutukselle ei olisi lääketieteellistä estettä. ihan ok, jos joku kokee sen tärkeäksi, mutta ei se mikään objektiivinen totuus ole (esim. en usko, että suhtautuisin lapseen mitenkään eri tavoin riippuen synnytyksen kivuliaisuudesta).

minä en vähättele kenekään kipuja. Koitan aina löytää tilanteeseen ja synnytyksen vaiheeseen sopivimma tavan lievittää kipua.

Olen pahoillani, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia.

Minäkin ottaisin kovin mielelläni synnytyksen, jossa ei tarvitsisi tuntea kipua! Ihme marttyyri-mentaliteetti tuntuu naisia vaivaavan: "kipu kuuluu synnytykseen", "niin on aina ollut".

Hei haloo! Kipu on elimistön suojamekanismi, jolla se yrittää varoittaa vaarasta. Synnytys on aina vaara, nainen on siinä elämän ja kuoleman rajamailla (noin niin kuin karrikoiden määriteltynä). Kuka idiootti tahtoo kiillottaa sädekehäänsä ja tuntea tieten tahtoen kipua jos olisi mahdollista sitä välttää? Juuri tämän vuoksi synnytys on ilmiönä pysynyt niin alkukantaisissa muodoissaan. Lääketiede kehittyy, mutta synnytys se säilyy ennallaan.

jota voisi turvallisesti antaa niin paljon, että kipu kokonaan katoaisi.