Paljonko lastenne n. 70-vuotiaat isovanhemmat jaksaa lasten kanssa oloa?

jaksaa ja mitä ei? Ennen niitä raihnaisia mummoja käytettiin lapsenvahtina sisällä, kun äidit teki töitä navetalla. Uskokaa pois, mutta kyllä mummutkin lapsenlapsiaan kaipaa ja miksei kahdeksankymppinen voi lasta vahtia muutamaa tuntia? jos kerran itse tarjoutuu vielä. Eihän niitä sokerista ole tehty vaan sitkeitä vanhan polven kasvatteja...

jotka ulospäin jaksavat, mutta takanapäin valittavat, että puhti on poissa ja jotain omaakin aikaa olisi mukava olla.

Tosin yksi heistä sanoi sitten, että nyt ette enää lapsia hänen hoidettavakseen tee, nyt on loppu (pariskunta haaveili kolmannesta). Kyseessä 6-kymppinen "mummo", mutta hän on ihan täynnä taaperoiden juoksemista.

mummona, että en aio eläkkeellä sitoutua lastenlasten hoitoon. Aion kyllä matkustella ja harrastaa omiakin juttuja ja toivottavasti saan mieheni kanssa viettää yhteistä aikaa omien hommien parissa.



Sanokoot miniät mitä sanoo, mutta lapsenvahtiautomaatiksi en aio alkaa. Toki hoidan ja autan jos vain jaksan vielä siinä iässä. Mutta on turha kuvitella, että viikonloput ja kesälomat sitoudun 70 vuotiaana hoitamaan lapsenlapsia, että vanhemmat pääsee lepäilemään.

Mikäli eläkeikään asti pääsen niin on haaveissa asua talvet ulkomailla ja muutenkin matkustella paljon, mennä ja harrastaa. Toki autan lapsiani mahdollisuuksien mukaan mutta minä olen kanssa varmaan sellainen mistä miniät kirjoittelee tänne että "anoppia ei kiinnosta meidän lapset".

mummona, että en aio eläkkeellä sitoutua lastenlasten hoitoon. Aion kyllä matkustella ja harrastaa omiakin juttuja ja toivottavasti saan mieheni kanssa viettää yhteistä aikaa omien hommien parissa.

Sanokoot miniät mitä sanoo, mutta lapsenvahtiautomaatiksi en aio alkaa. Toki hoidan ja autan jos vain jaksan vielä siinä iässä. Mutta on turha kuvitella, että viikonloput ja kesälomat sitoudun 70 vuotiaana hoitamaan lapsenlapsia, että vanhemmat pääsee lepäilemään.

vanhemmat 80-v. Miehen vanhemmilla on jo enemmän kremppoja ja taitaapa olla orastavaa muistiongelmaakin, joten luonnollisestikaan emme heiltä odotakaan apuja.



Omat vanhempani hoitavat lapsiamme satunnaisesti muutaman tunnin silloin tällöin, esim. asioilla käynnin ajan. Tuon ajan jaksavat hyvin, mutta mielestäni jokaisen tulee ensisijaisesti ja lähtkohtaisesti hoitaa jälkikasvunsa itse. Isovanhemmilla on oikeus nauttia lapsenlapsistaan silloin kun jaksavat ja heille sopii.



t. 41- vuotias 7- ja 5- vuotiaiden lasten äiti

En toki aina, en kaiken aikaa enkä edes joka viikko. Mutta haluan, että näen lastenlapsiani säännöllisesti, pyydän yökylään ja vien esim. leikkipuistoihin, uimaan jne. Olen itse saanut hoitoapua sekä miehen vanhemmilta että omiltani. Erityisesti anoppi on pyytänyt vanhempaa lasta yökylään ja nyt jo kysellyt nuoremmastakin (9 kk). Omat vanhempani eivät ota yöksi (syytä en tiedä) mutta hoitavat muuten aina, kun tarvitsen. Olen tästä kiitollinen ja näen myös joka kerta, miten tärkeitä nämä isovanhemmat ovat lapsilleni. Saman tärkeyden tunteen ja välittämisen haluan jättää perinnöksi myös lastenlapsilleni. Opetan leipomaan, luen satuja, tehdään metsäretkiä ja kaikkea sitä, mitä työelämässä uurastavat vanhemmat eivät ehkä jaksa.



Tietysti tämä sillä ehdolla, että jaksan. Ongelmana on se, että olen tehnyt omat lapseni vanhana (32- ja 35-vuotiaana), ja jos omat lapseni odottavat yhtä kauan, niin olen lähelle 70, kun lastenlapseni ovat pieniä. Terveyteni ei välttämättä kestä, sillä isälläni 61 v on tehty ohitusleikkaus ja äidilläni 59 v on paha reuma. Anoppi 64 v on ihan huippukunnossa ja oikea vauhtimummi mutta appi taas kuoli syöpään 65-vuotiaana. Lastenlasten kannalta näyttää minun ja mieheni terveys aika huonolta... :(

2,5v, 5v ja 7v ja meillä on kolmet isovanhemmat, joista kahdet on seitsemänkymppiset. Ottavat yökylään ja pitävät hoidossa muutenkin n. kerran viikossa työpäivän ajan ( paitsi tietysti ei enää 7-v:tä joka on koulussa). Jaksavat hyvin ja rakastavat lapsia.



Meidän lapset on pienimmät lapsenlapset heillä.