Paljonko lastenne n. 70-vuotiaat isovanhemmat jaksaa lasten kanssa oloa?

67-vuotiaita, ja vievät lapsia uimahalliin, pulkkamäkeen ja hoitavat usein muutenkin että pääsen hammaslääkäriin ym. yksin. (Olen kotiäitinä). Miehen vanhemmat ovat samaa ikäluokkaa, ja he hoitavat lapsia joka viikko yhden illan koulun/eskarin jälkeen. Meillä yhteensä kolme lasta. Hoitoaktiivisuus nousi kummasti kun kuopus pääsi viime talvena vaipoista :)

mummolassa, mulla töitä. mutta lapset onneksi sen verran isoja, ettei tartte koko ajan vahtia, voi laittaa esim ulos vaikka talo järven rannalla yksin. toki ruokaa pitää tehdä ja se kai on raskain homma koko jutussa.

Meinasin repiä pelihousut kun olimme vuosi sitten lähdössä miehen kanssa 3 pvän matkalle ulkomaille ja olivat luvanneet hoitaa 7v kuopusta. Päivää ennen lähtöä anoppi ilmoitti ettei siitä tulekaan mitään, ei hän jaksa.... hirveä järjestely kuka noutaa tytön koulusta (lähdimme pe aamuna), kuka on minkäkin päivän ja yön vahtina. Meni kyllä puolet matkasta pilalle kun piti koko ajan varmistaa oliko hoitajat tulleet sovitusti ja oliko tästä viime hetken järjestelystä mitäkin haittaa hoitajille:( Ja ihan kateudesta teki tämän tempun, mutta tuon jälkeen ei hoitopalveluita ole edes isovanhemmilta kysytty.

tai siis olisivat, jos olisivat hengissä. Ainoastaan äidinäitini on vielä olemassa, mutta hänellä on niin vilkas seurapiirielämä, ettei ole edes nähnyt tätä uusinta lapsenlastaan kuin kerran. Oma äitini olisi heti hoitamassa, mutta asutaan niin kaukana, että näemme harvoin. Isän puolelta on isänäiti noin 70-vuotias ja jaksaa kyllä hoitaa vauvaa, mutta hänellä on muitakin lapsenlapsia ja tuntuu että tämä pahnanpohjimmainen on vain jonon jatkona.

ja jaksavat erittäin hyvin. Yökylät, kaikki menevät.



Kannattaa tehdä lapset nuorina.

on tuon ikäinen ja jaksaa lasten kanssa erinomaisesti, tosin lapsetkin ovat jo koululaisia, mutta jaksaa myös muiden, nuorempien lastenlasten kanssa. Asuu sen verran kaukana, että lapset käyvät mummolassa harvakseltaan, mutta ovat loma-aikoina siellä esim. viikon kerrallaan. Nuoremmilla lapsillani ei mummoa olekaan enää elossa. Kaikilla lapsilla on vain yksi pappa (minun isäni), hän ei jaksa olla lainkaan vastuussa lapsista.

Meidän lapsille ei sitten enää jaksamista riitäkään.



Ja kyllä, olen kateellinen.

meillä. Lisäksi he hoitavat meidän kolmea lasta kun olen itse lääkärissä tms. Mutta totta on, että eivät kyllä jaksa kauheen montaa tuntia kerrallaan ja harvoin koko päivän. Tai äiti ehkä jaksaiskin, mutta isä alkaa olla ärtyisä vanha äijä. ;)



Kauhistuttaakin kun palaan työelämään, että mistä saamme apua kun lapset ovat kipeitä tai on lomaa koulusta jne. Miehen vanhemmat ovat 10 vuotta nuorempia, mutta heitä taas ei kiinnosta auttaa.

Meillä on monenikäistä lasta, nuorimpia en edes ehdota paria tuntia pidempää hoitoaikaa isovanhemmille. Kouluikäiset voivat olla yökylässä ja mökkireissuilla. Isovanhemmat käyvät meillä kotona viikottain kylästelemässä, kyselemässä kuulumisia ja mikä tärkeintä;pitävät pieniä sylissä.Murrosikäiset asia erikseen;ihana,kun itse haluavat isovanhempien luo!Ei isovanhempien tarvitsekaan jaksaa:)Olen itsekin kohta mummo,innolla odotan pikkuista, josta voi "kuoria kermat päältä":)

mutta vain isompaa, eskari-ikäistä, lasta.

Nuorempikaan ei ole enää ihan pikkuinen, kohta 4 v, ja ihmettelen miksei hän "kelpaa" kyläilemään kuin korkeintaan muutamaksi tunniksi. Vanhempi oli yökylässä jo 2-vuotiaana.

Nuorempi myös selvästi kadehtii kun hän ei koskaan pääse, niinpä en mielelläni enää vie isompaakaan. Meille vain hankalampaa kun täytyy lohdutella pikkusiskoa ja keksiä myös hänelle jotain erityistä puuhaa jottei tuntisi itseään huonommaksi.

Isompi on muutenkin suosikki mummolle, saa usein jotain yllärilahjoja, mummo haluaisi viedä häntä elokuviin, lastenkonsertteihin yms. Ikinä ei ehdota samaa nuoremmmalle.

nyt kun lapseni 5 ja 7 v.

Harmittaa vietävästi kun isovanhemmat eivät ikinä ehdi viettää aikaa lastenlasten kanssa, ovat edelleen työelämässä ja työkiireet rajoittavat näkemiset lähinnä loma-aikoihin.

Kateellinen olen heille joilla vanhemmat jo eläkkeellä ja ehtivät nähdä paljon enemmän.

Ovat kuusikymppisiä ja jaksavat erittäin hyvin. Yökylät, kaikki menevät.

Kannattaa tehdä lapset nuorina.

Eivät jaksaneet vauva-aikana enää.

Pikkulapsiaikana, kun lapset osaavat jo itse tehdä leipää, laittaa vaatteet pääsääntöisesti ja käydä vessassa jne, ovat jaksaneet puoli päivää katsoa perään.

kummatkin (toinen 71, toinen 76) jaksaa oikein hyvin ottaa lapsia (tosin vaan 1-2 kerrallaan) yökylään ja leikkivät ja puuhaavat kyllä mielellään, päivän kerrallaan. 76-vuotias mummi oli juuri uimassa 10-vuotiaamme kanssa ja käy itse talvisin avannossa uimassa, hänellä on itse asiassa parempi fyysinen kunto kuin itselläni :-)

Kaikkia neljää eivät kuitenkaan jaksa ottaa samaan aikaan yökylään, mikä on täysin ymmärrettävää (ainakin kun on meidän lapsista kyse). t. Neljän äiti

tapauksessa enempää. Eikä tuonikäisen minusta enää kuulukaan jaksaa pienten lasten kanssa. Meillä on mummulla ja papalla oma vakiintunut päiväjärjestyskin, joten eivät oikein siedä sitäkään kun lapset sotkevat sen. :=)

Isäni on 72, äitini 69, anoppini 71. Tosin lepsenikin ovat jo "isoja", nuorinkin jo 11-vuotias eli varsinaista hoitoa ei niinkään tarvita, vaan seuraa.

Tällä hetkellä lapseni (3 kpl) ovat vanhemmillani viettämässä syyslomaa, josta heidät on luvattu palauttaa meille vanhemmille sunnuntaina.

omat vanhempani ovat lasten 2v ja 5v kanssa ainakin kerran pari viikossa 1-4 h. Välillä ovat meillä jolloin itse saa tehdä omia koti juttuja. Isompi kaveri oli kesällä mökillä 2.3 päivää mummon ja papan kanssa. Mökillä ei sähköä ym mukavuuksia. Äitini sairastaa ja kulkee huomosti kyynärsauvojen avulla. Joten jaksavat välillä hyvin ja välillä huonosti. Mutta nauttivat joka hetksestä täysillä.

Miehen vanhemmat hieman yli 60 ottavat yö kylään pienemmän ja puuhaavat kaikkea kivaa. Isompaa pappa vie uimaan n kerran kuussa. Ainakin kerran viikossa kyläillään joko koko porukka tai sit vaan lapset. N 2-5 h kerrallaan.

Joten tää koti äiti pääsee todella helpolla ja saa omaa aikaa kskellä päivääkin :)

Meillä tuon ikäisiä ovat iso-isovanhemmat - kaikki jaksavat hoitaa jos tarvetta tulee, ja tekevät aloitteita hoitoavusta ihan itsekin.



Lapsi 3-vuotias...

jaksaa hyvin ja enemmänkin kuin viitsin antaa hoitoon(isompia), yökylään ei ole vielä ottanut, mutta ei ole ollu tarvistakaan.. touhuaa ja kuskaa jos en itse ehdi, lapset 8,6,2, 1/2v. pieniä en jätä kuin vain max puol tuntii...

Täällä kun jotkut päivittelee isovanhempien ikää... Äitini oli 27 saadessaan minut ja minä olin 31 saadessani esikoisen, hiukan väkisinkin yhtälö tekee äidistäni yli 60-vuotiaan tässä vaiheessa. En silti pidä että meistä kumpikaan oli kauhean vanha lapset saadessaan?

mutta eivät henkisesti.

Eivät jaksa kuunnella lasten ja leikin ääniä. Hermostuvat pienistäkin asioista, mm. siitä kun lelut romisevat kun niitä laittaa lelulaatikkoon.



Haluaisivat että lapset vain istuisivat kiltisti sohvalla. Piirtäminen olis ok, jos osaisivat piirtää isovanhempien odotusten mukaan; kauniita, esittäviä kuvia eikä mitään sotkuja.



Ei ole käynyt mielessäkään, että jättäisin lapset heille hoitoon edes lyhyeksi aikaa.

Toisen lapsensa lapsia nämä isovanhemmat hoitavat paljonkin.

Joskus olen sattunut näkemään tätä hoitoa, ja isovanhempien antamia rangaistuksia. Esim. liian äänekkäästi itkevän lapsen sulkevat pimeään vessaan 'rauhoittumaan'.



Pitävät kyllä lapsista kovasti ja muistavat heitä lahjoin, mutta eivät vaan enää jaksa pienten lasten aiheuttamia ääniä ja muuta häiriötä.