Paljonko lastenne n. 70-vuotiaat isovanhemmat jaksaa lasten kanssa oloa?

mummolassa, mulla töitä. mutta lapset onneksi sen verran isoja, ettei tartte koko ajan vahtia, voi laittaa esim ulos vaikka talo järven rannalla yksin. toki ruokaa pitää tehdä ja se kai on raskain homma koko jutussa.

Ei ota lapsia hoitoon ja eikä tarvitsekkaan. Mihen äiti on kuollut ja pappoja ei ole kuvioissa. Mies asunut lastenkodissa.

Olen mummoäiti, joka haluaa ollan omien lasten kanssa ja en tarvitse lapsille hoitopaikkaa, enkä edes haluakkaan.

Mummo käy meillä niin usein, kun jaksaa ja on rakas lapsille, mutta hoitajaa emme hänestä halua.

mutta eivät henkisesti. Eivät jaksa kuunnella lasten ja leikin ääniä. Hermostuvat pienistäkin asioista, mm. siitä kun lelut romisevat kun niitä laittaa lelulaatikkoon. Haluaisivat että lapset vain istuisivat kiltisti sohvalla. Piirtäminen olis ok, jos osaisivat piirtää isovanhempien odotusten mukaan; kauniita, esittäviä kuvia eikä mitään sotkuja. Ei ole käynyt mielessäkään, että jättäisin lapset heille hoitoon edes lyhyeksi aikaa. Toisen lapsensa lapsia nämä isovanhemmat hoitavat paljonkin. Joskus olen sattunut näkemään tätä hoitoa, ja isovanhempien antamia rangaistuksia. Esim. liian äänekkäästi itkevän lapsen sulkevat pimeään vessaan 'rauhoittumaan'. Pitävät kyllä lapsista kovasti ja muistavat heitä lahjoin, mutta eivät vaan enää jaksa pienten lasten aiheuttamia ääniä ja muuta häiriötä.

Äiti itse 34v. ja lapset 7v. ja 9v. ja ei heidän kanssaan jaksa olla. Ei ihme, että nuorempi pireilee.

T. Edellinen

Olen itse saanut ensimmäisen lapseni 25-vuotiaana, äitini sai minut nelikymppisenä. Joten väkisinkin hän oli 65-vuotias tullessaan mummoksi ja nyt lähes 70-vuotias kuopukseni synnyttyä. Ei se, että saa omat lapset nuorena takaa hyviä tukijoukkoja.

osta lastenhoitoapua



t. naapurin 70 v lapsenlapsiaan hoitavaa miestä joka vkl säälivä naapuri

minun 50v vanhemmat eivät jaksa hoitaa lapsiamme, ovat kuulemma liian vanhoja (väsyneitä.. ja omahyväisiä...)

hyvä kun joidenkin 70-80v mummot jaksavat hoitaa...

appivanhemmistakaan ei ole apua koskaan

kun elävät omaakin elämää, eikä pelkästään lastensa kautta. Säälittää joskus vanhukset, jotka ensin elävät lapsilleen ja sitten kaiken vapaa-aikansa lapsenlapsilleen. Täyttävät sillä tyhjää elämäänsä kun eivät uskalla heittäytyä tyhjän kodin syndroomaan ja elää kahdenkeskistä parisuhdettaan ja nauttia elämästä kahdestaan.

ja he pitävät lapsiani, 4v ja 6v, kuin omiansa - heillä on oma huonekin mun tytöille. Vanhempani asuvat tosin kaukana, mutta käyttävät lähes kaikki vapaansa meidän lasten kanssa olemiseen ( tulevat meille tai tytöt menevät heille ).

Mieheni vanhemmat, 67v ja 71v, ottavat joskus/harvoin lapset yöksi, jos saavat tarpeeksi varoitusaikaa ja heille sattuu sopimaan; he matkustelevat paljon ja muutenkin elävät liikkuvaisesti. Kun lapsemme olivat pienempiä, mieheni vanhemmat eivät halunneet heitä hoitaa paria tuntia pidempää aikaa.

Myös äitini vanhemmat, 80v ja 85v, ottavat meidän lapset mielellään hoitoon muutamiksi tunneiksi. Isoäitini opettaa isompaa tyttöäni virkkaamaan ja he leikkivät sanaleikkejä, askartelevat jne. isoisä on lähes kuuro, joten hän lähinnä istuskelee ja katselee silmät itkuisina, kun ei enää oikein kuule tyttöjen ääntä.

ei uskalla sanoa varsinkaan tyttärilleen, ettei jaksa. Pojilleen uskaltavat paremmin, koska lapset on "miniän lapsia". Mutta omalle tytölleen eivät uskalla. Olen nähnyt paljon tällaisia tapauksia. Kertovat kyllä naapureilleen ja työkavereilleen, mutta pelkäävät sanoa tytöilleen, koska tyttö saattaa suuttua.

Hyvin jaksaa :D Koska osaa kyllä sanoa, jos ei jaksaisi.

Vielä ei yötä ole ollut hoidossa, kun ei ole ollut tarvetta, mutta onnistuu sekin.

Ja isomummin 90v synttäreilläkin käytiin, tosin dementia vaivaa, mutta silti oli kovin huolissaan vauvan asioista, ettei vaan tipu tmv. :)

Kiitos äiti!

ei uskalla sanoa varsinkaan tyttärilleen, ettei jaksa. Pojilleen uskaltavat paremmin, koska lapset on "miniän lapsia". Mutta omalle tytölleen eivät uskalla. Olen nähnyt paljon tällaisia tapauksia. Kertovat kyllä naapureilleen ja työkavereilleen, mutta pelkäävät sanoa tytöilleen, koska tyttö saattaa suuttua.

Hyvin jaksaa :D Koska osaa kyllä sanoa, jos ei jaksaisi. Vielä ei yötä ole ollut hoidossa, kun ei ole ollut tarvetta, mutta onnistuu sekin. Ja isomummin 90v synttäreilläkin käytiin, tosin dementia vaivaa, mutta silti oli kovin huolissaan vauvan asioista, ettei vaan tipu tmv. :) Kiitos äiti!

Olen monen isoäidin nähnyt melkein itku silmässä selittävän, miten lapsenlapset tulee hänelle TAAS viikoksi vaikka itse on ihan poikki ja terveys reistailee :( Toisaalta kyllä isovanhempien pitäisi tuossa tilanteessa saada suunsa auki, olkoonkin että siitä suututaan

Mutta hän on kyllä ylipäänsä ikäistään raihnaisemmassa kunnossa ja mm. erittäin herkkä melulle.



Minun isäni on hyvässä kunnossa ja varmaan "jaksaisi" olla meidän lasten kanssa, mutta käytännössä hän ei taida haluta. Ei ole ainakaan kertaakaan tarjoutunut hoitamaan lapsia, ja kerran kun ehdotin sitä niin hän ehdotti että tilaisimme MLL:sta lastenhoitajan. Suhtautuu kyllä meidän lapsiin oikein positiivisesti silloin kun niitä näkee esim. jouluna.

tytölle on hankala sanoa, ettei jaksa. Pelätään, ettei enää nähdä lapsenlapsia. Tai se äitien perussyyllisyys ja yritys jaksaa enemmän kuin jaksaakaan.

Jostain syystä on helpompi monen mummin kieltäytyä poikien lasten jatkuvasta hoidosta. Miniät kyllä haukkuu anoppejaan kun eivät hoida jatkuvasti lapsia. Mutta toisaalta se on terveempääkin. Näiden miniöiden äidit saattavat olla tosi uupuneita kun joutuvat kaikki vapaansa toimimaan lapsenvahteina.

Tällaista näen esimerkiksi naapurustossa paljon.

ei uskalla sanoa varsinkaan tyttärilleen, ettei jaksa. Pojilleen uskaltavat paremmin, koska lapset on "miniän lapsia". Mutta omalle tytölleen eivät uskalla. Olen nähnyt paljon tällaisia tapauksia. Kertovat kyllä naapureilleen ja työkavereilleen, mutta pelkäävät sanoa tytöilleen, koska tyttö saattaa suuttua.

Hyvin jaksaa :D Koska osaa kyllä sanoa, jos ei jaksaisi. Vielä ei yötä ole ollut hoidossa, kun ei ole ollut tarvetta, mutta onnistuu sekin. Ja isomummin 90v synttäreilläkin käytiin, tosin dementia vaivaa, mutta silti oli kovin huolissaan vauvan asioista, ettei vaan tipu tmv. :) Kiitos äiti!

Olen monen isoäidin nähnyt melkein itku silmässä selittävän, miten lapsenlapset tulee hänelle TAAS viikoksi vaikka itse on ihan poikki ja terveys reistailee :( Toisaalta kyllä isovanhempien pitäisi tuossa tilanteessa saada suunsa auki, olkoonkin että siitä suututaan

jaksaa ja mitä ei? Ennen niitä raihnaisia mummoja käytettiin lapsenvahtina sisällä, kun äidit teki töitä navetalla. Uskokaa pois, mutta kyllä mummutkin lapsenlapsiaan kaipaa ja miksei kahdeksankymppinen voi lasta vahtia muutamaa tuntia? jos kerran itse tarjoutuu vielä. Eihän niitä sokerista ole tehty vaan sitkeitä vanhan polven kasvatteja...

5-kymppiset eivät jaksa hoitaa lapsia. Nykyään monella 5-kymmpisellä on itsellään alakouluikäisiä lapsia. Nämä ikäloput 5-kymmpiset on varmaan just niitä mummoäitien vastustajia, kun ovat itte toinen jalka haudassa.

ovat vasta 48 muttei ole kauhean innostunut viemään lastani mihinkään. saatika ottamaan yökylään. toisin taas kun omat isovanhempani ottavat joskus yöksi. tämä siis oli kerran vuodessa kun en muuten heitä halua rasittaa.

ovat vasta 48 muttei ole kauhean innostunut viemään lastani mihinkään. saatika ottamaan yökylään. toisin taas kun omat isovanhempani ottavat joskus yöksi. tämä siis oli kerran vuodessa kun en muuten heitä halua rasittaa.

Ovat 77v ja 74v ikäisiä, mies on juuri hakemassa 1-ja 3-luokkalaistamme yökylästä pois.

Tämä oli toinen tai kolmas kerta tänävuonna kun olivat yökylässä, muita ns hoitokeertoja ei ole ollutkaan.

Oma äitini kuoli muutama vuosi sitten 47v iässä ja isääni en pidä isänäni, emme ole tekemisissä.

Meillä toiset isovanhemmat hiukan alle 70-vuotiaita ja lapsemme ovat joskus viikonkin heillä hoidossa. Isovanhemmat myöntävät olevansa väsyneitä viikon jälkeen, mutta hoitavat silti lapsia mielellään (itse pyytävät heitä yökylään). Isovanhemmat liikkuvat säännöllisesti ja ovat hyvässä fyysisessä kunnossa.

Ovat kuusikymppisiä ja jaksavat erittäin hyvin. Yökylät, kaikki menevät.

Kannattaa tehdä lapset nuorina.

En jaksa lukea ketjua mutta tähän kommentoin, että meillä ovat VIISIkymppisiä eivätkä jaksa YHTÄÄN. Että tooosi paljon apua tässä suhteessa siitä että tuli tehtyä lapset "nuorena" (olin 25 ja 27 vuotias lasten syntyessä). Ei muuta apua kuin että itse jaksaa paremmin.

Ei tuo "jaksaminen" isovanhemmilla ole iästä kiinni..

Oli jo kyllä 70 vuotias, ja ihan avuton enkä osannut pyytääkkään. Äitini oli kolme vuotta nuorempi kuin anoppini, virkeämpi kyllä ja hoitikin, 3 vuotiasta viikon, ja isompia koululaisia samoin ,kun olimme lomamatkalla. Minä olinkin sitten anoppini hoitajana 20 vuotta, sai olla kotonaaan 90 vuotiaaksi. Siis harvoin sain hoitoapua, siksi hoidinkin omia lastenlapsia mielläni.