Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erittäin paha moraalinen dilemma, johon liittyy lapsia! Mielipiteitä...
21.10.2010 |
Tuttuni, jonka kanssa meillä on samanikäiset lapset jättää lapsensa aivan luvattoman pitkiksi ajoiksi yksin. Tyttö on tokalla, kuten omanikin. Heillä on koira, äiti on yh ja työmatkoihin kuluu pari tuntia päivässä. Äidillä on myös asperger, joten hän on aika pihalla, uusavuton monessa asiassa ja harvinaisen epäkätevä ihminen. Olimme joskus hyviä ystäviä, mutta kyllästyin siihen, että äiti ei pidä mitään rajoja tyttärelleen ja hänellä ei ole mitään hajua kellosta. Hän voi olla lounaalta myöhässä vaikka tunnin, eikä edes pyydä anteeksi.
Nyt tyttö säälittää minua hurjasti. Hän vietti koko syysloman yksin kotona, kun äiti oli töissä. Työpäivän lisäksi äiti vielä ulkoilutti koira, joten oli kotona ehkä pari tuntia ennenkuin tyttö meni nukkumaan. Äiti itse eilen myönsi, että tyttö on luvattoman pitkiä aikoja yksin, mutta kivaa kun tyttö on niin itsenäinen. Tytöllä ei tunnu oikein olevan ystäviä.
Vaihtoehdot siis ovat:
a. soitan lastensuojeluun ja teen ilmoituksen
b. en tee mitään ja yritän unohtaa koko jutun
c. otan tytön meille usein, vaikka se tarkoittaakin sitä, että arkemme menee sekavaksi, koska heillä ei ole mitään hajua kellosta, ruuasta, siivouksesta, tavoista, rajoista tai mistään mikä on minusta todella tärkeää lapsen turvallisuudentunteen ja kasvattamisen kannalta
Olen itsekin yh, mutta lapseni vasta harjoittelee yksinolemista, eikä tee sitä kovin mielellään. Lapsia on yksi.
Kommentit (83)
Kyllä sekin on minusta jo ongelma!
Itse viihdyin lapsena todella hyvin yksin. Sain leikkiä rauhassa, lukea, kirjoittaa ja piirtää. Tähän oli vain harvoin mahdollisuus, koska minulla on kaksi siskoa. En koskaan ollut ip-kerhossa. En olisi missään tapauksessa halunnut. Ne iltapäivähetket ennen siskoni koulusta tuloa (vanhempi, pidemmät päivät) ovat vieläkin elämäni parasta aikaa.
Mielestäni ap vaikuttaa vähän jyrkältä mielipiteineen. Hankki porttikieltoja, arvostelee toisten pöytätapoja (joskus voi oikeasti hupsutellakin; se jopa lisää lasten luovuutta), oma koululainen ei osaa olla yksin. Valitettavasti saan ap:sta sellaisen kuvan, että puuttuu toisten asioihin vain puuttumisen vuoksi. "Minäpä hoidin tämänkin".
Lapsella on vanhempi, koti ja ruokaa. Ei kaikki lapset harrasta. Missä on lapsen isä?
Hyväksi aikuiseksi voi kasvaa monenlaisissa ympyröissä. Lastensuojeluilmoitus ei välttämättä auta mitään. Monessa kunnassa resursstit ovat tiukilla, joten ainoaksi toimenpiteeksi voi jäädä merkintä lapsen ja äidin papereissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan oikeastiko olette yli puolet sitä mieltä, että naapurin ipanasta huolissaan oleva yh on velvollinen itse hoitamaan tilanteen, kun on kerran sen huomannut? Ei ilmoitusta ettei tule kellekään paha mieli, vaan itse vaan nyt kuule hoidat sen naapurin kauhukakaran jos kerta välität.
Ap, älä herranjestas tapa itseäsi toisten ongelmilla, et saa muuta kuin vihat päällesi. Tee se ilmoitus. Se ei todellakaan tarkoita automaattista huostaanottoa.
kun ei itsellä ole edes teoriassa mahiksia joutua näyttämään, että itse toimisi ehdottamallaan tavalla. Että "miten se nyt sinun elämääsi sekoittaisi, jos lapsi tulisi teille asumaan joka iltapäivä. Lapselle opetetaan talon tavat" jne. Siis HALOJATA! Ettäkö ei siinä mitään, jos VIERAS LAPSI tulee teille hoitoon vaikkapa vain LÄHES joka päivä. Pitää kyllä olla aikamoinen äititeresa, että lähtee hoitamaan vierasta lasta jatkuvasti, jos kerran huolettaa kullannuppu!!
Minustakin keskustelua äidin kanssa, vaikka suoraan sanoen, ja jos se ei toimi, niin lastensuojeluun yhteyttä. Ehkä sitten alkaa äidilläkin valot syttyä pään pimennossa, jos joku ls-tyyppi tulee juttelemaan.
Miten musta tuntuu, että nämä, jotka ehdottavat, että pitäisi tuosta vaan ottaa omakseen muidenkin mukulat, kun äidillä on vähän vaikeuksia vanhemmuudessa, ovat itse niitä, jotka niin nauttisivat siitä, kun naapuri ottaisi heidän mukulansa hoitoon, että saisivat itse viipottaa missä sattuu. Ja sitten syyllistävät, elleivät ota.
Alue: Aihe vapaa
oma lapseni tokaluokalla ollessaan joutui olemaan paljon yksin kotona minun iltapainoitteisen työni vuoksi. Työ oli minulle niin pakko kuin olla voi. Elämä oli ihan perseestä. Mutta nähtävästikään ei niin perseestä, että joku olisi lastensuojeluilmoituksen tehnyt perheestämme. Välillä ihan toivoin, että tulisi joku virallisempi taho sanomaan jotain tilanteeseen. Se kun on itse aika vaikea päättää kahden paskan vaihtoehdon väliltä. Lapseni oli luvattoman paljon yksin, mutta kiva oli ja on yhä, että lapseni on niin itsenäinen.