Erittäin paha moraalinen dilemma, johon liittyy lapsia! Mielipiteitä...
Tuttuni, jonka kanssa meillä on samanikäiset lapset jättää lapsensa aivan luvattoman pitkiksi ajoiksi yksin. Tyttö on tokalla, kuten omanikin. Heillä on koira, äiti on yh ja työmatkoihin kuluu pari tuntia päivässä. Äidillä on myös asperger, joten hän on aika pihalla, uusavuton monessa asiassa ja harvinaisen epäkätevä ihminen. Olimme joskus hyviä ystäviä, mutta kyllästyin siihen, että äiti ei pidä mitään rajoja tyttärelleen ja hänellä ei ole mitään hajua kellosta. Hän voi olla lounaalta myöhässä vaikka tunnin, eikä edes pyydä anteeksi.
Nyt tyttö säälittää minua hurjasti. Hän vietti koko syysloman yksin kotona, kun äiti oli töissä. Työpäivän lisäksi äiti vielä ulkoilutti koira, joten oli kotona ehkä pari tuntia ennenkuin tyttö meni nukkumaan. Äiti itse eilen myönsi, että tyttö on luvattoman pitkiä aikoja yksin, mutta kivaa kun tyttö on niin itsenäinen. Tytöllä ei tunnu oikein olevan ystäviä.
Vaihtoehdot siis ovat:
a. soitan lastensuojeluun ja teen ilmoituksen
b. en tee mitään ja yritän unohtaa koko jutun
c. otan tytön meille usein, vaikka se tarkoittaakin sitä, että arkemme menee sekavaksi, koska heillä ei ole mitään hajua kellosta, ruuasta, siivouksesta, tavoista, rajoista tai mistään mikä on minusta todella tärkeää lapsen turvallisuudentunteen ja kasvattamisen kannalta
Olen itsekin yh, mutta lapseni vasta harjoittelee yksinolemista, eikä tee sitä kovin mielellään. Lapsia on yksi.
Kommentit (83)
on ihan yhtä järkevää kuin sen koiran kanssa keskustelu. Olimme joskus heillä lounaalla ja hänen tyttönsä halusi istua pöydän päällä syömässä. Äidistä oli hienoa, että lapsi halusi uuden näkökulman asioihin. Yritin selittää jotain tavoista, mutta ohi meni. Hänet myös heitettiin yh-olohuoneestamme ulos ja annettiin porttikielto, koska hänen mielestään hänen lapsensa saa kuunnella aikuisten keskusteluja, vaikka idea on se, että lapsilla on hoitaja ja yh:t saavat kerrankin tuulettaa ajatuksiaan aikuisten seurassa. Hän on myös suututtanut kaikki yhteiset tuttumme mitä omituisimmilla riidoilla. Olen ainoa joka edes puhuu äidille. ap
vaan hän tarvitsee apua siinä huolessa pidosta.
Eikä tuo lapsi kuulosta heitteille jätetyltä. Ei kaikkia lapsia tarvitse kasvattaa samalla tavalla.
Eikä ap:n velvollisuus ole myöskään auttaa, mutta jos hän haluaa auttaa niin mielestäni paras vaihtoehto on se että ottaa tyttöä usein kylään, oman jaksamisensa mukaan. Parikin kertaa viikossa olisi jo ihan riittävästi
sen ei tarvitse pitää huolta lapsestaan? Bullshit.
tilanteeseen on puututtava, mutta hoitovastuu EI siirry naapurille.
Olisi aika lailla eri juttu, jos naapurin mamma olisi poikkaissut koipensa tai vaikka masentunut, mutta tämä tilanne on ilmeisen pysyvä. Ihan turha tuossa on keksiä mitään "jos vaikka ensiksi" -ratkaisuja.
jos äiti käy töissä ja koululainen on yksin kotona!
Se on arkipäivää monessa perheessä. Joku muu ratkaisu täytyy tehdä jos se sinusta tuntuu sille että asian pitää puuttua. Otat sitten tytön teille iltapäiviksi, teidän säännöillänne.
Lasten ja nuorten yksinäisyys iltapäivisin näkyy Mannerheimin Lastensuojeluliitolle tulevissa puheluissa. Pienimmät koululaiset soittavat vapaaehtoisille kaikkein eniten, ja suurin osa heistä haluaa vain kertoa päivittäisiä kuulumisiaan jollekin aikuiselle.
"Lapsen kokemus yksinäisistä iltapäivistä jää helposti aikuiselta huomaamatta, koska lapsi oppii tyytymään olosuhteisiin", sanoo Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päällikkö Anne Ryhänen.
Juuri siksi, että hänen sosiaaliset taitonsa ovat tosi heikot. Kysymys ei ole äidin viitsimättömyydestä tai laiskuudesta, vaan ihan oikeasti kykyjen puutteesta.
Lisäksi asiaa hankaloittaa se, että as-ihiminen on todennäköisesti joutunut lapsuudessaan syrjityksi. Kun sitä kestää muutama vuosi, niin jossain vaiheessa sitä oppii pitämään oletuksena sitä, että kukaan muu ei halua tutustua minuun tai olla kanssani. Silloin ystävien löytäminen on tosi vaikeaa siinäkin tapauksessa, että varsinaisia sosiaalisia ongelmia ei edes ole. Minulla itselläni meni noin 20 vuotta ennen kuin toivuin kouluaikaisesta syrjinnästä tässä suhteessa, vaikka minulla ei olekaan as:ää tai edes sen piirteitä normaali-ihmistä enempää.
As ei tietenkään ole syy olla huolehtimatta lapsestaan. Mutta ystäväsi tarvitsee siihen ihan oikeasti apua, ja sinuna minä kyllä yrittäisin auttaa ystävääsi sekä keskustelemalla hänen kanssaan että ottamalla lapsen luokseni esim. kerran viikossa, jotta hänellä olisi mahdollisuus opetella normaaleja tapoja.
Ja mitä tulee äidin olemiseen koiran kanssa ulkona klo 19, niin kertooko se siitä, että äiti ei ole käynyt kääntymässäkään kotona aamun jälkeen? Minut voi myös tavata klo 19 koiraa ulkoiluttamasta ilman ekaluokkalaistani ja ekaluokkalaiseni voi jopa olla yksin kotona tänä aikana, mutta se ei tarkoita sitä, että yksinoloa olisi jatkunut IP-kerhon päättymisestä saakka. Ja 8-vuotias voi olla hyvinkin valmis olemaan pitkiäkin aikoja yksin, meidän ekaluokkalaisemme ainakin nauttii siitä, että saa olla kotona yksin joskus parikin tuntia. Emme aio hakea lapselle enää tokalla luokalla IP-paikkaa, joten silloin viimeistään useamman tunnin yksinolo on meillä arkipäivää.
äiti tekee työtä noin kahdeksan tuntia päivässä, istuu bussissa kaksi tuntia, ulkoiluttaa koiraa pari tuntia. Lapsi on ip-kerhosssa ja äiti on kotona lapsen kanssa kun lapsi on hereillä pari, kolme tuntia.
Syyslomalla lapsi oli yksin kymmenestä kahteentoista tuntiin päivässä.
ap
Pari tuntia yksinoloa tokaluokkalaiselle tuskin on liikaa. Ja lapsetkin on kovin erilaisia, kaikki eivät kaipaa jatkuvaa seuraa. Itsekin olin lapsena koulupäivän jälkeen mieluiten itsekseni, luin, piirsin, leikin koiran kanssa yms.
rehellisesti että kun teidän tyttö on niin paljon yksin, tulisiko meille mielummin kyläilemään ja että tämä järjestely sopii jos saat komentaa tyttöä ja hän noudattaa teidän tapoja.
ei välttämättä oikea, mutta jotain häikkää äidillä on, koska hän on suututtanut kaikki.
Äiti oli tulossa eilen seitsemältä töistä ja lähdössä vasta ulkoiluttamaan koiraa. Siinä vaiheessa lapsi oli ollut ilman äitiään aamun ja pari tuntia ip:n jälkeen, sekä tulee olemaan seuraavan puoli tuntia, koska koira pitää pissattaa ja ulkoiluttaa. Hän menee myös yksin nukkumaan, koska koiraa pitää vielä lenkityttämään.
ap
tuon ikäinen lapsi on hereillä 12 - 14 tuntia. Siitä äiti on 8 tuntia töissä, 2 tuntia matkalla ja 2 tuntia koiran kanssa.
Heille jää ehkä hyvässä lykyssä 2 tuntia, jos lapsi tarvitsee ikäisekseen vähän unta.
Lastensuojelu! Heti!
lastensuojeluun ja kysyisin onko minkäänlaista apua saatavilla. Ei kai sielläkään nyt ensimmäinen vaihtoehto oo tulla hakemaan lasta pois. Selvästihän tuo äiti tarvitsee tukea äitiyteensä eikä ole ap:n velvollisuus sitä tarjota enempää kuin minkä oma elämäntilanne sallii.
laskelmat. Ei tuon ikäinen nuku 12 tuntia!!!
10 tuntia saattaa jo ehkä nukkuakin, mutta todennäköisimmin 9
tuon ikäinen lapsi on hereillä 12 - 14 tuntia. Siitä äiti on 8 tuntia töissä, 2 tuntia matkalla ja 2 tuntia koiran kanssa.
Heille jää ehkä hyvässä lykyssä 2 tuntia, jos lapsi tarvitsee ikäisekseen vähän unta.
Lastensuojelu! Heti!
jos lapsi on itsekseen 14 tuntia vuorokaudessa, josta 8 tuntia koulussa ja ip:ssä? 4 tuntia yksin joka päivä! yli 10 tuntia yksinäisyyttä altistaa masennukselle.
ja myöhemmin paljastuu että ap olikin itse tämän AS-diagnoosin tehnyt. Mikäköhän muu on ap:n vilkkaan mielikuvituksen tuotetta?
Mitä väliä millään muulla on kuin sillä lapsella? Nämä tiedot nimittäin on tulleet äidiltä itseltään. Hän itse oli huolissan, mutta ei osaa tehdä asialle mitään. Surkutteli vaan, kun lapsi oli koko syysloman yksin ja illatkin useimmiten yksin. Valitteli kovasti kiireitään.
ap
Mielestäni ei ole AP:n asia hoitaa tuttavan lasta jos tämä omaa huolimattomuuttaan ja ajattelemattomuuttaan jättää lapsen yksin kotiin. tokaluokkalainen on vielä ihan lapsi ja tarvitsee äitiään enemmän kuin pari tuntia päivässä. Äiti ei varmaankaan ole perillä edes suurimmasta osasta lapsen iloja ja suruja ja ajatuksia.
Lastensuojeluilmoitus ei ole mikään rangaistus tai uhka vaan apukeino ja varmasti parhaaksi niin lapselle kuin äidille. Sosiaalivirkailija juttelee äidin kanssa ja he etsivät sopivat ratkaisut heidän tilanteeseensa.
Ei ole naapureiden asia päivitellä lapsen ja äidin ongelmia ja pönkittää omaa paremmuuttaan sillä, että "hyvää hyvyyttään" ottavat lapsen omien siipiensä suojaan kun "sen äiti nyt on vähän semmonen". TOTTAKAI pitää huolehtia lapsista ja kantaa oma vastuunsa aikuisena, mutta siinäkin voi tukeutua ammattilaisiin. Ja lapsi voi kyläillä tietenkin, mutta ei "luuhata" toisten nurkissa, koska kotona ei ole vastuuntuntoista aikuista. piste.
Aloitus kuin aloitus, lopputulos on se,että ap teilataan.
En jaksa käsittää sitä, miksi tokaluokkalaisen pitäisi olla yksin monat tuntia päivässä. Se, ettei näkyviä ongelmia ole, ei tarkoita sitä, että lapsi voisi hyvin!!
Ap, pidemmittä puheitta: ls-ilmoitus kehiin. Sekä äiti että lapsi tarvitsevat apua.
t. ammattikasvattaja