Lue keskustelun säännöt.
Onko jonkun mielestä 5-vuotiaskin otettava kokonaan kotiin, jos vauva syntyy?
21.10.2010 |
Mietimme toista lasta, ja jos päädymme yrittämään, ikäeroksi esikoisen kanssa tulisi viisi vuotta (vähintään). Onko joku tosiaan sitä mieltä, että myös 5-vuotias pitäisi ottaa kokonaan pois hoidosta vuodeksi, vaikka vaarantaisi eskaripaikan samassa paikassa? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Kommentit (68)
Ainoa tapa on että äiti on vauvan kanssa rauhassa kotona ja äitiä ei saa miläään lailla häiritä, että äiti ehtii olla facebookissa ja shoppailla. Vauvan kanssa on helppoa kun se tajuaa pysyä vaunuissa paikallaan, leikki-ikäinen on kauhee! Ei tarvita zumbaa eikä spinningiä, otetaan ne omat lapset ja mennään ulos, hypitään ojien yli ja lykätään vauvaa yhdessä leikkien. Hoitopäivä lapselle on yhtä raskas kuin työpäivä vanhemmille. Jos ei ole mielikuvitusta eikä halua olla omien lasten kanssa niin sitten on otettava sterilisaatio. Ja sitten vaan kissoja kotiin. Näin se homma menee. Oma lapsi on pieni vain kerran! Samaten omat lapset.
Eihän tässä nyt ollut kysymys siitä, että äiti saa olla rauhassa kotona, vaan menee töihin. Ja minusta on ihan järkevää, että lapsi saa mennä tuttuun eskariin tutun porukan kanssa. Rauhoitu, nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa miehenne kanssa aina töissä ja hoitakaa lapsillenne niitä tuttuja hoitajia, osallistukaa yrittäjätapahtumiin, näkykää ja kuulukaa, viisaita kun tunnutte olevan. Mutta älkää herran nimessä tehkö lapsia kun ette niitä jaksa/halua hoitaa. Jättäkää se tuohon yhteen ... vai eikö se ollutkaan poikalapsi?
mä kyllä kopioin tuon ja käytän joskus itsekin. Kyllä niin mahtavaa settiä vedät! Oletko kauan ollut jo kotona lasten kanssa?
murkuiksi. Se sunkin lapses haluaa kulkea kavereillaan ja leikkiä niiden kans ja teininä viettää niiden kans aikaa. Se sunkin teinis on sitten jonkun muun riesana, joilla on erilainen elämänrytmi kuin teillä.
Minä tunnen yhden viisivuotiaan joka on tällä hetkellä äidin ja vauvan kanssa kotona, käy pari kertaa viikossa kerhossa. Päivisin ei juurikaan ole leikkiseuraa sillä alueella ei asu oikein tuon ikäisiä eikä puistoissakaan ole paljon muita kuin ihan pieniä.
Oma lapsemme on oikeastaan hänen paras kaverinsa, asutaan lähellä. On kaikille osapuolille aika rasittavaa, että tuo lapsi odottaa koko päivän että pääsee leikkimään meidän lapsen kanssa. Noh, meillä on aika erilainen rytmi päivässä ja tästä lapsesta alkaa tulla hieman vaivaa kun hän on aina kinuamassa leikkimään, juuri kun meidän pitäisi syödä, käydä kaupassa tai tehdä iltatoimia. 2 tai 3 kertaa viikossa menettelee mutta lapsi haluaisi meille joka päivä.
Meillä esim. esikoinen oli kouluikään saakka kotona ja oikein hyvä niin. Ei mitään tarvetta hoidattaa muilla.
Eihän nyt molempien lasten kanssa kannata olla kotona.
Ajatella nyt, että ap sun pitäisi hoitaa molemmat lapset.. ei, ei missään tapauksessa.
Kun toinen syntyy, toinen pois päiväksi.
Iltoja kannattaa miettiä olisko joku naapuri, kaveri tai isovanhemmat ottamassa isompaa lasta.
Virikkeitä antavat varmasti kun ja jos on ainut lapsi silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kotiin tulee hoitaja noina 2 päivänä viikossa ja sitten kun eskari alkaa, niin tämä 5 v menee sinne.
Ja tämä ihan siksi, ettei lapsen tarvitse mennä suureen pk-ryhmään, eikä tarvita kuljetuksia, ja on tuttu ympäristö kotona.
ja kiittää tähän mennessä tulleista vastauksista!
Eli unohdin tuossa alussa mainita, että meillä tilanne tulisi olemaan vielä sikäli erilainen, että olisin itse kahtena päivänä viikossa töissä 5-6 tuntia kerrallaan. (Siitä alkaen kun vauva on 1 kk, ja ei tällä kerralla mielellään mennä keskusteluun onko tämä väärin vai ei.) Eli toisin sanoen vauvalla olisi joka tapauksessa nuo ajat joku ulkopuolinen hoitaja. Mietin vaan sitä, että olisiko 5-vuotiaan kivempi olla nuo ajat tutussa hoitopaikassa vai vauvan ja uuden hoitajan kanssa kotona?
Lapsi saattaisi mahdollisesti olla surullinen, se pitää tietysti ehkäistä, eihän lapsi saa olla surullinen. Onkohan hän surullinen kun hänet kiikutetaan pois kotoa että äiti saa olla vauvan kanssa kotona. Mahdollisesti hän tuntee olonsa hylätyksi, syrjäytetyksi ja voi olla että suru tulee puseroon, mutta ei hätää. Sanotaan että sä viihdyt omassa ryhmässä omassa tarhassa ja äiti viihtyy omassa kotona oman vauvan kanssa. Niinkö se menee.
Mitä puupäitä te kaikessa itsekkyydessönne oikein olette?
Munkin mielestä on outoa ettei hoideta omia lapsia kotona. Mullakin kolme peräkanaa eikä ole tullut mieleen laittaa lasta hoitoon kun olen vauvan kanssa kotona. Mun mielestä päiväkoti on niille joiden on pakko viedä lapset työpäivän ajaksi hoitoon. Kuka siellä huvikseen olisi, kyllä oma koti on parempi paikka ja pitää vaan keksiä tekemistä lapselle. Eivät kovin kummoista tarvise kunhan käännät "kotiäitivaihteen" päälle niin homma luistaa. Meillä ovat lapset menneet vasta eskariin päiväkotiin koska kotihoito on ollut meillä tärkeä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ihan kuin lähtökohta olisi jo se, että suuren enemmistön mukaisesti päiväkodissa ollaan ja pysytään ja vain poikkeustapaukset ovat muuta mieltä.
Huvittaa nuo alatyyliset "Haista kakkaa"-vastaukset, joita päiväkodissa lastaan turhaan pitäviltä tulee. Ehkä hekin olisivat leppoisammalla mielellä, kun hoitaisivat lapset kodin rauhassa.
Niin ja olen itse työssäkäyvä äiti, joka on ollut vuoden/lapsi kotona ja hoitanut samalla aina isommat. Aina olen hoitopaikat saanut takaisin, mutta tiedän monia, joille töihinpaluu on tyssännyt kun lähipäiväkoti on puolillaan vauvalomalaisten lapsia.
Ihan ehdottomasti. En edes kyllä täältä mitään neuvoja asiaan kyselisi. Minusta ei ole mitään järkeä ottaa 5-vuotiasta pois tutuista kuvioista kavereiden luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on siis mahdoton ajatus että äiti ystävystyisi toisen äidin kanssa, ehkä kolmannenkin ja he ottaisivat välillä toisten lapsia kotiinsa/ulos ja auttaisivat vuorollaan toisiaan.
Mutta usein noita äitejä on vaan niin kovin vaikea löytää! Oikeasti ihmiset on "luonnossa" ihan yhtä kaheleita kun tälläkin palstalla. Puistossa kun sanot terve niin mamma melkein juoksee aikan taakse piiloon. Jotkut ovat selvästi olleet siellä kotona vähän turhan kauan kun ihmiset pelottaa niin.
Eiköhän se ihmisten pelko/varominen ole tullut ihan kokemuksen myötä. Niin monella on jotakin häikkää pääkopassaan - isompaa tai pienempää - että harvemmin viitsii ottaa riskiä joutua taas kerran jonkun sylkykupiksi.
Eiköhän se ihmisten pelko/varominen ole tullut ihan kokemuksen myötä. Niin monella on jotakin häikkää pääkopassaan - isompaa tai pienempää - että harvemmin viitsii ottaa riskiä joutua taas kerran jonkun sylkykupiksi.
mä en ole noissa kotiäiti & puistoporukoissa liikkunut kovin kauan joten en tiedä kuinka pipejä ihmiset ovat keskimäärin. Minulle tuo pelkääminen oli ihan uusi ilmiö. Minusta on outoa että jos samassa puistossa on kaksi äitiä lapsineen niin pitää leikkiä eri puolilla puistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en ole noissa kotiäiti & puistoporukoissa liikkunut kovin kauan joten en tiedä kuinka pipejä ihmiset ovat keskimäärin. Minulle tuo pelkääminen oli ihan uusi ilmiö. Minusta on outoa että jos samassa puistossa on kaksi äitiä lapsineen niin pitää leikkiä eri puolilla puistoa.
Ilmeisesti senkin takia päiväkotiin vientiin turhan (siis lähinnä virikkeiden ja seuran) vuoksi on niin kovin äitien suosiossa, että silloin ei tarvitse olla tekemisiä niiden muuten niin ihkujen kavereiden VANHEMPIEN kanssa. :D
mä en ole noissa kotiäiti & puistoporukoissa liikkunut kovin kauan joten en tiedä kuinka pipejä ihmiset ovat keskimäärin. Minulle tuo pelkääminen oli ihan uusi ilmiö. Minusta on outoa että jos samassa puistossa on kaksi äitiä lapsineen niin pitää leikkiä eri puolilla puistoa.Ilmeisesti senkin takia päiväkotiin vientiin turhan (siis lähinnä virikkeiden ja seuran) vuoksi on niin kovin äitien suosiossa, että silloin ei tarvitse olla tekemisiä niiden muuten niin ihkujen kavereiden VANHEMPIEN kanssa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut meillä onkin matkaa päiväkotiin 10 kilsaa enkä näe mitään järkeä, miksi alkaisin kuljettaa sellasta matkaa joka päivä päiväkotiin. Kerhoja sitä vastoin on tässä lähempänäkin joten meidän lapsi (4v) alkaa käymään varmaan semmosissa, kun jään äitiyslomalle. Ja voihan sitä puistoilla ym.
Lapsi saattaisi mahdollisesti olla surullinen, se pitää tietysti ehkäistä, eihän lapsi saa olla surullinen. Onkohan hän surullinen kun hänet kiikutetaan pois kotoa että äiti saa olla vauvan kanssa kotona. Mahdollisesti hän tuntee olonsa hylätyksi, syrjäytetyksi ja voi olla että suru tulee puseroon, mutta ei hätää. Sanotaan että sä viihdyt omassa ryhmässä omassa tarhassa ja äiti viihtyy omassa kotona oman vauvan kanssa. Niinkö se menee.
Mitä puupäitä te kaikessa itsekkyydessönne oikein olette?
Jos puhuttaisiin kolmevuotiaasta, tämän voisi ymmärtää, mutta useimmat viisivuotiaat ovat vain tyytyväisiä, jos saavat viettää muutaman tunnin päivässä oman ikäisessä seurassa.
Ihmeellistä aggressiota.
Lapsi saattaisi mahdollisesti olla surullinen, se pitää tietysti ehkäistä, eihän lapsi saa olla surullinen. Onkohan hän surullinen kun hänet kiikutetaan pois kotoa että äiti saa olla vauvan kanssa kotona. Mahdollisesti hän tuntee olonsa hylätyksi, syrjäytetyksi ja voi olla että suru tulee puseroon, mutta ei hätää. Sanotaan että sä viihdyt omassa ryhmässä omassa tarhassa ja äiti viihtyy omassa kotona oman vauvan kanssa. Niinkö se menee.
Mitä puupäitä te kaikessa itsekkyydessönne oikein olette?Jos puhuttaisiin kolmevuotiaasta, tämän voisi ymmärtää, mutta useimmat viisivuotiaat ovat vain tyytyväisiä, jos saavat viettää muutaman tunnin päivässä oman ikäisessä seurassa.
Ihmeellistä aggressiota.
tilannehan on täysin erilainen kuin pelkkä 5-v ja vauva.
En ymmärrä, miksi tällaista pitää edes pohtia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on niin, että jos toinen vanhemmista on kotona, ovat lapsetkin tietysti kotona. Muuta vaihtoehtoa ei saisi edes olla, koska ryhmät ovat ilmankin aivan liian isoja. Virikkeitä ja kaveriseuraa lapsi saa seurakunnan tai muusta päiväkerhosta esimerkiksi kerran, pari viikossa. Aivan käsittämätöntä on olettaa, että lapsi "kärsii" kotona olosta. Jos näin on, herää kysymys, onko kodin hengessä joku vika. Jos lapsi jostain syystä itse tosiaan haluaa hoitoon, niin sitten sinne vaan.
Ja hyvät kokemukset kotihoidosta.
Lapsi saattaisi mahdollisesti olla surullinen, se pitää tietysti ehkäistä, eihän lapsi saa olla surullinen. Onkohan hän surullinen kun hänet kiikutetaan pois kotoa että äiti saa olla vauvan kanssa kotona. Mahdollisesti hän tuntee olonsa hylätyksi, syrjäytetyksi ja voi olla että suru tulee puseroon, mutta ei hätää. Sanotaan että sä viihdyt omassa ryhmässä omassa tarhassa ja äiti viihtyy omassa kotona oman vauvan kanssa. Niinkö se menee.
Mitä puupäitä te kaikessa itsekkyydessönne oikein olette?Jos puhuttaisiin kolmevuotiaasta, tämän voisi ymmärtää, mutta useimmat viisivuotiaat ovat vain tyytyväisiä, jos saavat viettää muutaman tunnin päivässä oman ikäisessä seurassa.
Ihmeellistä aggressiota.
EN OLE KOTONA kahtena päivänä viikossa edes sen vauvan kanssa. Mietin siis lähinnä sitä, että olisiko 5-vuotias noina päivinä hoidossa, jolloin "kaveritarve" täyttyisi siinä. Mutta jos vien kerhoon niin kerhon on oltava muina kuin työpäivinäni. Näinhän näen lastani vähemmän.... Eli kyseessä ei nyt ollut oma ajantarpeeni (se täyttyy jo kahtena työpäivänäni), vaan lähinnä se, mikä 5-vuotiaan kannalta olisi järkevintä.
Mutta kiitos kaikille kommenteista! Aika lailla näyttävät mielipiteet asiasta hajaantuvan.
"olisiko 5-vuotiaan kivempi olla nuo ajat tutussa hoitopaikassa vai vauvan ja uuden hoitajan kanssa kotona"
Sä oot päätellyt ja päättänyt jo nyt että tuo tuttu hoitopaikka on parempi. Nyt sä kerjäät että muut sanoo että on,tuttu on parempi kuin outo.
Olkaa miehenne kanssa aina töissä ja hoitakaa lapsillenne niitä tuttuja hoitajia, osallistukaa yrittäjätapahtumiin, näkykää ja kuulukaa, viisaita kun tunnutte olevan. Mutta älkää herran nimessä tehkö lapsia kun ette niitä jaksa/halua hoitaa. Jättäkää se tuohon yhteen ... vai eikö se ollutkaan poikalapsi?