Karate on kiva harrastus väkivaltaiselle erityislapselle

aggressio-ongelman voi kanavoida kurinalaiseen harjoitteluun. Ei aggressio-ongelmista kärsivät erityislapsi välttämättä ole tyhmä, vaan kaipaa vaan oikeanlaista ohjausta, jota vanhemmat eivät ehkä ole osanneet antaa. Sen sijaan taitava karatenopettaja voi siihen hyvinkin pystyä ja saa lapseen toisenlaisen otteen. Ei kukaan aggressio-ongelmasta kärsivä lapsi halua kärsiä ongelmastaan vaan tahtoo varmasti päästä siitä eroon, kunhan joku vastuullinen AIKUINEN häntä auttaa siinä.

että naapurin väkivaltainen erityislapsi (niiiin erityisen ihana lapsukainen) pääsee karaten avulla eroon väkivaltaisesta käytöksestä. Monen vuoden terapiat eivät ole tulosta tuoneet, mutta karate ilmeisesti tulee auttamaan. Vielä vuoden harrastamisen jälkeen lapsi potkii, puree ja lyö vanhempiaan ja kavereitaan ihan sujuvasti, mutta varmaan tilanne tästä tulee muuttumaan parempaan kun täällä av-palstatta niin kovasti uskotaan karaten parantavaan vaikutukseen.

sinun naapurisi lapsen tapausta, vaan asioista puhutaan YLEISELLÄ tasolla, joten et voi mitenkään väittää, että tässä ketjussa esitettävät asiat eivät voisi pitää paikkaansa yleisesti tai jonkun toisen erityislapsen kuin naapurisi kohdalla.

olen täällä yrittänyt puhua naapurini kaltaisista erityislapsista ja karatea on pidetty heille juuri sopivana lajina. Eikö se nyt sitten olekaan?

Miten se käsite "YLEISELLÄ TASOLLA" ei uppoa kaaliin?

Se on edelleen sopivaa erityislapsille, vaikka joukossa onkin joku poikkeus.

Jos sadasta ipanasta vain yksi onneton ei opi kurinalaista treenitapaa, niin se yksi onneton ei muuta käsitystäni mihinkään suuntaan.

Itse olen nimenomaan nähnyt, miten erityislapsetkin oppivat keskittymään ja kuuntelemaan tällaisessa harrastuksessa.

Oletko käynyt sen naapuritenavan harjoituksia katsomassa?

että ne on täynnä ylivilkkaita, väkivaltaisia lapsia, joiden vanhemmat joko uskoo niiden olevan liikunnallisesti poikkeuksellisen lahjakkaita kun ovat niin "vilkkaita" tai sitten ajattelevat, että joku yleensä vapaaehtoispohjalta valmentajana toimiva voisi siinä harrastuksen lomassa saada lapsen tavallisen tasapainoiseksi... Erityisesti tämä on ongelma noissa taistelulajeissa, mutta myös lätkässä ja fudiksessakin. Onneksi olen löytänyt pojilleni kivan lajin, jossa tätä ongelmaa ei juurikaan ole.

Näin se on. Suomessa tuo vapaaehtoinen toiminta on heikkous. Silti salivuokran hinta on korkea ja harrastus maksaa liikaa, kun siihen lisätään kilpailut+lisenssit ja vakuutukset.

Opetus on melko huonoa. Erityislapsille ei riitä hermot eikä aika. Myös valmentajan motivaatio on niin ja näin.

Toivoisin Suomeen enemmän ammattimaista valmennusta. Pelkästään sisulla ei pitkälle pötkitä.

Suomessa on vieraillut eri aikoina oikeita Mestareita, heille valmennus on ollut aina työtä ja Suomessa tätä ei ymmärretä. Sääli sitä ammattitaitoa, jota on menetetty aikojen saatossa.

Ei lyönyt leiville hommat ja se näkyy osaltaan kilpamenestyksessä maailman kartalla. Eli menestys on surkeaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Tämä ei koske pelkästään kamppailu-urheilua vaan urheilua ylipäätään. Toivoisin ettei junioreita ohjaa kukaan sellainen, joka ei ole käynyt junnujen ohjaajakoulutusta läpi.

Mestarit saivat rahastajan maineen, vaikka ovat vain ammattilaisia hommassaan. Se on melkoinen häpeä ja tappio.

aggressio-ongelman voi kanavoida kurinalaiseen harjoitteluun. Ei aggressio-ongelmista kärsivät erityislapsi välttämättä ole tyhmä, vaan kaipaa vaan oikeanlaista ohjausta, jota vanhemmat eivät ehkä ole osanneet antaa. Sen sijaan taitava karatenopettaja voi siihen hyvinkin pystyä ja saa lapseen toisenlaisen otteen. Ei kukaan aggressio-ongelmasta kärsivä lapsi halua kärsiä ongelmastaan vaan tahtoo varmasti päästä siitä eroon, kunhan joku vastuullinen AIKUINEN häntä auttaa siinä.

että naapurin väkivaltainen erityislapsi (niiiin erityisen ihana lapsukainen) pääsee karaten avulla eroon väkivaltaisesta käytöksestä. Monen vuoden terapiat eivät ole tulosta tuoneet, mutta karate ilmeisesti tulee auttamaan. Vielä vuoden harrastamisen jälkeen lapsi potkii, puree ja lyö vanhempiaan ja kavereitaan ihan sujuvasti, mutta varmaan tilanne tästä tulee muuttumaan parempaan kun täällä av-palstatta niin kovasti uskotaan karaten parantavaan vaikutukseen.

sinun naapurisi lapsen tapausta, vaan asioista puhutaan YLEISELLÄ tasolla, joten et voi mitenkään väittää, että tässä ketjussa esitettävät asiat eivät voisi pitää paikkaansa yleisesti tai jonkun toisen erityislapsen kuin naapurisi kohdalla.

olen täällä yrittänyt puhua naapurini kaltaisista erityislapsista ja karatea on pidetty heille juuri sopivana lajina. Eikö se nyt sitten olekaan?

Miten se käsite "YLEISELLÄ TASOLLA" ei uppoa kaaliin? Se on edelleen sopivaa erityislapsille, vaikka joukossa onkin joku poikkeus. Jos sadasta ipanasta vain yksi onneton ei opi kurinalaista treenitapaa, niin se yksi onneton ei muuta käsitystäni mihinkään suuntaan. Itse olen nimenomaan nähnyt, miten erityislapsetkin oppivat keskittymään ja kuuntelemaan tällaisessa harrastuksessa. Oletko käynyt sen naapuritenavan harjoituksia katsomassa?

koko ajan puhunut yleisellä tasolla väkivaltaisista erityislapsista. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

yleisellä tasolla voi puhua 'väkivaltaisista erityislapsista'?

Miksi juttuun pitää vetää mukaan kaikki muutkin erityislapset ja alkaa puhua näistä väkivaltaisista tapauksista 'poikkeuksina'?

ja ryhmissäni oli vaihdelleen käytöhäiriöstä kärsiviä nuoria ja aikuisia. Heille harrastus pääsääntöisesti oli pelastus, jossa sai liikkua ja purkaa pahaa oloaan tarkoin säänneltyjen rajojen sisällä. Ei siellä kukaan mätki miten tahtoo, vaan kaikeen on tarkat säännöt. Mitä tärkeämpi harrastus tästä tuli näille ns. häiriökäyttäytyjille, se enemmän he vaalivat karaten ideologiaa (mm. että taitoja käytetään puolustautumiseen, ei hyökkäykseen). Eivät he halunneet ryssiä "siviilissä", koska joutuisivat pihalle seurasta. Näin kävi yhdelle, joka humalapäissään löi viikonloppuna jotakuta. Hän joutui eroamaan. Tämä oli todella ainoa kerta kun muistan jonkun joutuneen väkivaltaisuuden vuoksi eroamaan. Kävin kuitenkin 3-5 x vkossa treeneissä, leireillä, ohjasin junnuja jne. Minusta on ikävää että arvostellaan lajia, joka todella hieno kaikinpuolin (siellä opetellaan toisen kunnioittamista, itsehillintää jne.).

Tulin tähän ketjuun googlesta hakemalla.



Kyllä on ketju täynnä typeriä mielipiteitä, ihan näköjään pitkäaikaisten harrastajien ja ohjaajienkin taholta. Huomaa että on naiset puikoissa.



En jaksa käyttää tähän kirjoittamiseen pitkää aikaa, joten laitan ranskalaisilla viivoilla muutaman pointin. Taustasta sen verran, että olen itse harrastanut nuorena taekwondoa sekä hetken aikaa kontaktikaratea, nyttemmin aikuisena en enää yli kymmeneen vuoteen mitään. Nyt ne pointit:



- yläasteaikoina taistelulajeja harrastavat opettivat välitunnilla miten potkuja potkitaan. Maaleina olivat mm. koulun tilat, ja satunnaisesti myös kiusatut pojat



- Itsekin syyllistyin opettamaan taekwondo liikeitä muille, koska se oli kovaa valuuttaa



- tunsin yhden karatekan, joka lukioaikoina risteilyllä potki reiän hyttikäytävän kattoon



- tunsin erään toisen karatea harrastaneen, joka siinä 16-17 v ikäisenä potki lähiömme ostarilla, vielä klassisesti snagarilla jonkun tyypin pahasti sairaalaan. Karateka sai ehdollista ja siitä tuli lähiön legenda ainakin omassa ikäluolkassani.



- se on aivan sama vaikka taistelulajeihin liittyisi kunnioitus opettajaa kohtaan, se ei tee niistä rauhanomaisia lajeja. Jos haluaa laittaa lapsensa johonkin lajiin, jossa oikeasti on rauhanomainen filosofia, niin aikido voisi olla sellainen.



- niin vielä sellainen, että jos nainen on karateohjaaja, niin en kyllä tosiaan haluaisi sellaista vaimoksi. Taatusti joku piiloaggressiivinen hullu, joka yrittää purkaa aggressiotaan pitämällä armeijatyyppistä kuria karatejunnuille, mutta ei onnistu siinä vaan tekee vielä joku päivä virpi buttit kotona.

http://www.homeinsurservice.com/ homeowners insurance 8DDD http://www.findcarinsur.com/ cheap car insurance %-[[ http://www.freequotesfast.net/ car insurance quotes oah

aggressio-ongelman voi kanavoida kurinalaiseen harjoitteluun. Ei aggressio-ongelmista kärsivät erityislapsi välttämättä ole tyhmä, vaan kaipaa vaan oikeanlaista ohjausta, jota vanhemmat eivät ehkä ole osanneet antaa. Sen sijaan taitava karatenopettaja voi siihen hyvinkin pystyä ja saa lapseen toisenlaisen otteen. Ei kukaan aggressio-ongelmasta kärsivä lapsi halua kärsiä ongelmastaan vaan tahtoo varmasti päästä siitä eroon, kunhan joku vastuullinen AIKUINEN häntä auttaa siinä.

että naapurin väkivaltainen erityislapsi (niiiin erityisen ihana lapsukainen) pääsee karaten avulla eroon väkivaltaisesta käytöksestä.

Monen vuoden terapiat eivät ole tulosta tuoneet, mutta karate ilmeisesti tulee auttamaan. Vielä vuoden harrastamisen jälkeen lapsi potkii, puree ja lyö vanhempiaan ja kavereitaan ihan sujuvasti, mutta varmaan tilanne tästä tulee muuttumaan parempaan kun täällä av-palstatta niin kovasti uskotaan karaten parantavaan vaikutukseen.

aggressio-ongelmista kärsiville erityislapsille. Olen nähnyt tällaisia parikin kappaletta ja ihmetellyt suuresti sekä näiden lapsen vanhempien että valmentajien vastuuntuntoa.

Se harrastaminen ei todellakaan ole auttanut asiaan, päinvastoin. Se mikä vaikutus on ollut, niin väkivaltaisesta lapsesta on harrastuksen myötä tullut suoranaisen vaarallinen.

- se on aivan sama vaikka taistelulajeihin liittyisi kunnioitus opettajaa kohtaan, se ei tee niistä rauhanomaisia lajeja. Jos haluaa laittaa lapsensa johonkin lajiin, jossa oikeasti on rauhanomainen filosofia, niin aikido voisi olla sellainen.

Aikidossa voi olla rauhanomainen filosofia, mutta se on silti todella huono valinta väkivaltaisille erityislapsille. Siinä harjoitellaan niin paljon pareittain, ja monet tekniikat on oikeasti vaarallisia jos tekijän kontrolli pettää: esim. nivel menee äkkiä sijoiltaan, jos lukon vääntää liian pitkälle.

Olisin todella iloinen, jos tunne-elämän ongelmaisten ja sosiaalisten taitojen puutteesta kärsivien oppilaideni vanhemmat eivät laittaisi lapsiaan harrastamaan taistelulajeja, ennen kuin lapselle on kehittynyt edes jonkinasteinen kyky hallita impulssejaan ja agressiota... tai edes kyky sietää lievästi ärsyttäviä asioita (, kuten sitä, että ei saa vastata ensimmäisenä tai kaveri tuijottaa) saamatta hallitsematonta raivaria.

Pidän oppilaistani ja oletusarvona työssäni on, että ajoittain painitaan ja tavarat lentävät. Helpompaa olisi suojella itseään, oppilaita ja raivoajaakin, jos tämä ei olisi pro päähän potkaimisessa.

Ja sitten voisi myös lakata täyttämästä lastensa päätä väkivaltapeleillä ja -filmeillä, kun impulssikontrollin olemattomuuden vuoksi output on täsmälleen samaa kuin input.

Hei, Itselläni on niinsanottu normaalilapsi aj lapsi jolla tarkkaavaiuusvaikeus aistherkkä ja hahmotus oppimisvaikeuksia itsetunto jälkimmäisellä huono.Kokeiltu on eri lajeja ja nyt karatea :) ei saa katsoa mitään väkivalta ohjelmia käy toimintaterapiassa ja kerhossa ja on rajat kotona ei ole agressiivinen mutta matkinut helposti huonoa käytöstä muilta erityislapsilta erityislapsetkin yksilöitä ja agressiiviseen käytökseen puututtava harrastukset aina hyviä ja kannattaa tietenkin seurata mikä sopii kenellekin enempi puuttuisin tietokone pelikonsolien väkivalta peleihin ja elokuviin kun niitä liian nuoret pelaavat.

lapsi pääsee purkamaan väkivaltaisia paineitaan lautoihin ja muihin herrastajiin naama irvessä. Sehän on hyvää terapiaa ja kehittää pitkä hermoisuutta.

Ihan junnu ja aikuistreenien vetäjänä.



Lyöntien, potkujen ja puhtaan vahingoittamisen lisäksi karate sisältää lajina aika paljon annettavaa. Voisi puhua jopa salietiketistä ja -kurista. Esimerkiksi saliväkivaltaa ei suvaita ja lisäksi on toivomuksia siitä, että vanhemmat ja koulukin pitäisivät yhteyttä seuraan. Näin ei usein käy, koska aika harva vanhempi jaksaa edes istua yhtä harjoitusta katsomassa mitä treeneissä tehdään.



Erityislapset ovat aina oma ryhmänsä, kuten myös ihan tavalliset lapsetkin. Joskus laji ei vaan sovi ja joskus joutuu suosittelemaan muita harrastuksia.



Parhaimmillaan kamppailulajit tarjoavat retkiä sääntöihin, itseen ja impulssikontrollia. Jos keskittymiskyky ei riitä, ollaan treenaamassa väärää lajia. Ja ihan oikeasti, kaikissa harrastuksissa on niitä "salietiketiksi" kutsuttuja sääntöjä, eikä jalkapallovalmentajienkaan palaute aina ole kivaa.



Ja vielä. Oppilainani on reilun vuoden ollut kaksi erityislasta. Vanhempien palautteen mukaan meininki on muutenkin rauhoittunut. Lisäksi molemmat jaksavat keskittyä treenessä ja sitä myöden nykyisin koulussakin paremmin kun nyyinen diagnoosivapaa perusjantteri. Eli vanhempien lajivalinta on oikea. Joillekin se on karate, joillekin jääkiekko, yms.

että ne on täynnä ylivilkkaita, väkivaltaisia lapsia, joiden vanhemmat joko uskoo niiden olevan liikunnallisesti poikkeuksellisen lahjakkaita kun ovat niin "vilkkaita" tai sitten ajattelevat, että joku yleensä vapaaehtoispohjalta valmentajana toimiva voisi siinä harrastuksen lomassa saada lapsen tavallisen tasapainoiseksi... Erityisesti tämä on ongelma noissa taistelulajeissa, mutta myös lätkässä ja fudiksessakin. Onneksi olen löytänyt pojilleni kivan lajin, jossa tätä ongelmaa ei juurikaan ole.

Niin mielelläni löytäisin omalle pojalleni lajin, jonka kanssa itselläni ei palaisi hermo juuri noista mainitsemistasi syistä.

http://www.insuridea.com/cheap-health-insurance.html maryland health insurance plan :-] http://www.pharmacum.com/ flurazepam without a prescription 8PPP http://www.findinsur.com/ private health insurance >:[[[ http://www.i-insur.com/cheap-life-insurance.html life insurance rates %[[

jotka joutuvat sellaisen väkivaltamulkeroerityislapsen kohteeksi karatessa???????



tuollaiset väkivaltaiset erityiskakarat pitäisi sulkea häkkkiin toisen vastaavan kanssa.hakatkoot perkeleet toisiian,ja jättäkööt normaali-ihmiset rauhaan!

Vaikka minäkin haluaisin sanoa, että itsepuolustuslajit ovat hyvä harrastus niin silti on pakko olla samaa mieltä sen ketjuun aikaisemmin kirjoittaneen miehen kanssa, joka kertoi opettaneensa taekwondo -liikkeitä välitunnilla kavereille.



Muistan itse omilta poikavuosiltani, miten itsepuolustuslajeihin juuri hakeutui niitä sanotaanko nyt sosiopaattisempia tapauksia, jotka eivät ainakaan yhteiskuntakelpoisemmiksi siellä muuttuneet. Toki saattoivat olla kunnolla salilla, mutta kyllä niitä taitoja sitten käytettiin sen ulkopuolella aika antaumuksella.



Poliisin kanssakin olivat usein tekemisissä, kun tappelussa hyödyllisten taitojen hallitsemisen myötä myös käyttökynnys aleni ja tulikin harjoiteltua niitä potkuja viikonloppuna nakkikiskan jonossa. Muistan kotipaikkakunnallani 1990-luvun puolivälissä yhden tuollaisen kohtaamisen päättyneen melkein vastaanottavan osapuolen hengenlähtöön, kun alkoa liikaa ottanut herra Karateka vähän pillastui.



On hyvin sanottu, että vaikka taistelulajeihin liittyisikin kunnioitus opettajaa kohtaan, ei se tee niistä rauhanomaisia lajeja. Toista vahingoittamaan siellä lopulta kuitenkin opitaan.



Siihen en valitettavasti voi ottaa kantaa, että mikä sitten olisi hyvä harrastus väkivaltaiselle erityislapselle. Olen kuitenkin aika varma, että karate se ei ainakaan ole.

Näin näyttää yllättävän moni agressio-ongelmista kärsivän lapsen vanhempi ajattelevan >:(

Suurin osa karatea on vihan ja kehonhallintaa. Se voisi opettaa agressiivista lasta rauhoittumaan ja ymmärtämään omaa agressiotaan

kun eivät ole välitunneilla näkemässä sekoboltsiensa käytöstä. Ja viimeistään teini-ikään tultaessa heikkoitsetuntoinen erityislapsi lähes 100% varmasti yrittää saada kunnioitusta kamppailutaidoillaan salin ulkopuolella. Pää pois ahterista mammat.



Lisäksi kova on luotto opettajia kohtaan. Meidän lapsen (entinen) kamppailulajin opettaja tuntui itsekin häiriköltä, joka ei edes ymmärtänyt ettei muita isokokoisempi vajakki voi mätkiä toisia treenaajia pukukopissa.

Karate ja muut itämaiset kamppailulajit eivät ole mitään krav magaa - ne eivät tällä tasolla tarjoa välineitä satuttaa toista sen enempää kuin mitä lapsi on jo ennen harjoittelua potkaisemalla tai nyrkillä lyömällä osannut tehdä.

Karatea ym kamppailulajeja saa harrastaa aika kauan ja tosissaan ennenkuin kenestäkään tulee mikään Bruce Lee tai Jackie Chan :)

Karate on lähes identtisesti saman tyylistä kamppailua. Ainoan eron tekee opetusmetodi, joka opettaa kamppailun gatan kautta.

Se että ne näyttävät erilaiselta on vain tietämättömyyttä. NE näyttävät hyvin paljon samalta, etenkin strategioiden puolesta.

Jos harjoittelee aamuisin 2h ja iltaisin 2h päivittäin, kuudesti viikossa, hyvän opettajan opastuksella, niin oppii kovaksi 2½ vuodessa.

Karate on melko yksinkertainen systeemi ja suoraviivainen menetelmä oppia, oikean opettajan löydyttyä.

Moni saattaa kahlata karaten maailmassa vuosikymmeniä, eikä opi, kuin lyömään ja potkimaan.

Bruce Lee ei koskaan harjoitellut karatea ja ne väitteet karatesta mitä olen lukenut, todistavat sen selvästi. Hänkin eräällä tavalla lähti keksimään pyörää uudestaan. Jackie Chanista en tiedä. Hän ilmeisemmin on enemmän sirkuksen miehiä?

T: N43