Karate on kiva harrastus väkivaltaiselle erityislapselle

Karate ja muut itämaiset kamppailulajit eivät ole mitään krav magaa - ne eivät tällä tasolla tarjoa välineitä satuttaa toista sen enempää kuin mitä lapsi on jo ennen harjoittelua potkaisemalla tai nyrkillä lyömällä osannut tehdä.

Karatea ym kamppailulajeja saa harrastaa aika kauan ja tosissaan ennenkuin kenestäkään tulee mikään Bruce Lee tai Jackie Chan :)

Karate on lähes identtisesti saman tyylistä kamppailua. Ainoan eron tekee opetusmetodi, joka opettaa kamppailun gatan kautta.

Se että ne näyttävät erilaiselta on vain tietämättömyyttä. NE näyttävät hyvin paljon samalta, etenkin strategioiden puolesta.

Jos harjoittelee aamuisin 2h ja iltaisin 2h päivittäin, kuudesti viikossa, hyvän opettajan opastuksella, niin oppii kovaksi 2½ vuodessa.

Karate on melko yksinkertainen systeemi ja suoraviivainen menetelmä oppia, oikean opettajan löydyttyä.

Moni saattaa kahlata karaten maailmassa vuosikymmeniä, eikä opi, kuin lyömään ja potkimaan.

Bruce Lee ei koskaan harjoitellut karatea ja ne väitteet karatesta mitä olen lukenut, todistavat sen selvästi. Hänkin eräällä tavalla lähti keksimään pyörää uudestaan. Jackie Chanista en tiedä. Hän ilmeisemmin on enemmän sirkuksen miehiä?

T: N43

ja tämä liittyi asiaan...

Näin se on. Suomessa tuo vapaaehtoinen toiminta on heikkous. Silti salivuokran hinta on korkea ja harrastus maksaa liikaa, kun siihen lisätään kilpailut+lisenssit ja vakuutukset. Opetus on melko huonoa. Erityislapsille ei riitä hermot eikä aika. Myös valmentajan motivaatio on niin ja näin. Toivoisin Suomeen enemmän ammattimaista valmennusta. Pelkästään sisulla ei pitkälle pötkitä. Suomessa on vieraillut eri aikoina oikeita Mestareita, heille valmennus on ollut aina työtä ja Suomessa tätä ei ymmärretä. Sääli sitä ammattitaitoa, jota on menetetty aikojen saatossa. Ei lyönyt leiville hommat ja se näkyy osaltaan kilpamenestyksessä maailman kartalla. Eli menestys on surkeaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tämä ei koske pelkästään kamppailu-urheilua vaan urheilua ylipäätään. Toivoisin ettei junioreita ohjaa kukaan sellainen, joka ei ole käynyt junnujen ohjaajakoulutusta läpi. Mestarit saivat rahastajan maineen, vaikka ovat vain ammattilaisia hommassaan. Se on melkoinen häpeä ja tappio.

hmm... kamppailulajeja ja lätkää ei voi verrata nyt oikein mitenkään päin.

Ensinnäkin, lätkä maksaa kuukaudessa sen mitä kamppailulaji kahdessa vuodessa.

Toisekseen, vapaaehtoisista valmentajista; kamppailulajeissa jokaisen, joka haluaa edetä ylemmille tasoille, on vedettävä treenejä (itämainen filosofia siitä, miten "vanhemmat" ovat aina velvollisia opastamaan "nuorempia"). Muuten ei lajissa etene. Kun jokaisen on tätä ohjaamista opeteltava, löytyy ne jyvät akanoista näinkin päin.

Jääkiekossa käsittääkseni ei harrastajia opeteta myös ohjaamaan nuorempia junnuja?

Ja mestareista... Suomesta löytyy huippukaratekoja, joista tässä tunnetuin http://fi.wikipedia.org/wiki/Sari_Laine , eli huippuvalmennustakin saa, jos tahtoo. Löytyy huippuja, jotka osaavat siirtää omaa tietotaitoaan eteenpäin. Myös ulkomaisia mestareita tulee kamppailulajeissa tuon tuosta Suomeen valmentamaan.

Taso on täällä hyvä, ainakin karatessa. Siitä pitää huolen se kamppailulajeissa tyypillinen, kaikkien_ylempien_opetusvelvollisuus alempia kohtaan.

Olen valmentanut jalkapalloa ja yleisurheilua ja vetänyt fysiikkatreenejä muidenkin joukkuelajien edustajille. Kamppailulajeihin olen tutustunut pintapuolisesti tanoke-hengessä eli joukkulajien fysiikkavalmennuksen motivoimana.



Parinkymmenen vuoden kokemuksen perusteella sanon seuraavaa: jos lapsi on agressiivinen tai ylivlkas, laita hänet ennemmin harrastamaan kamppailulajia kuin jalkapalloa, jääkiekkoa, lentopalloa, koripalloa, sulkapalloa, tennistä, käsipalloa jne jne jne (mutta kerro toki valmentajalle ensin, mitä on tulossa - hän kyllä kertoo, onko edellytyksiä selvitä asian kanssa vai ei).



Vilkas tai agressiivinen lapsi tarvitsee ennen kaikkea henkisen puolen treenaamista. Kilpailulliset joukkuelajit tai yksilölajit eivät tätä tarjoa: päinvastoin kilpailu/pelijännitys nostaa tunteet vieläkin paremmin pintaan käsittelemättä systemaattisesti niiden aiheuttamia ylilyöntejä.



Myöskään useimpien lajien "idolit" eivät tarjoa yhtä hyvää mallia kuin kamppailulajeissa: lätkänpelaajat voivat tappella, tennispelaajat viskoa mailoja, futispelaajat huuta ja raivota, yleisurheilijat murjottaa ja potkia aitoja menettämättä kasvojaan. Esimerkiksi C. Ronaldon kiukuttelu edellisen viikon pelissä tai MM-nurmilla näkyy suoraan pikkupelaajien käytöksessä. Kamppailulajeissa tätä vinoutunutta kulttuuria tai holtittomia roolimalleja ei ole, vaan henkeen kuuluu nollatoleranssi.



Henkinen valmennus, vastustajan kunnioittaminen ja treeni/kisatilanteessa rauhallisena pysyminen sekä rutiinit eivät ole yhtä keskeisessä osassa missään muualla kuin kamppailulajeissa ja näitä taitoja vaikeiden tapausten on nimenomaan syytä oppia.



Jos Nicopetteri haluaa muksaista naapurin Veeraa koulunpihalla, hän tekee sen ihan harjoittelusta riippumatta. Karate ja muut itämaiset kamppailulajit eivät ole mitään krav magaa - ne eivät tällä tasolla tarjoa välineitä satuttaa toista sen enempää kuin mitä lapsi on jo ennen harjoittelua potkaisemalla tai nyrkillä lyömällä osannut tehdä.



Väkivalta on lasten välillä poikkeustilanne, jossa toisen satuttamiseen riittää halu käydä käsiksi ja itsehillinnän pettäminen. Ei olla missään toimintaelokuvassa, jossa voittaa paras tappelija tai kisassa, jossa tekniikka oikeasti ratkaisee.



Yksinkertaistettuna: Siihen, lyökö vai eikö Nicopetteri Veeraa ei vaikuta se, kuinka hyvin Nicopetteri osaa lyödä, vaan se, osaako hän hillitä itsensä kun tekee mieli lyödä.



Kamppailulajit taas kehittävät nimenomaan tuota itsehillintää eli harjoituttavat NIcopetterin taitoja olla lyömättä. Siihen ei yhtä suoraviivaisesti pyritä ja keskitytä juuri missään joukkuelajissa tai yksilölajissa, ei edes shakissa.

hyvä valmentaja! Aika armeijameiningillä pitää pikkunöösit kurissa :)

ala-asteella tällainen pikkuisen vajakki lapsi uhkaili muita, että osaa karatea ja hakkaa toiset. Käytti kyllä otteitakin pienempiin. Näppärämmin sai heitä pahoinpideltyä.



Onneksi oma poikamme kasvoi aikaisin ja veteli tätä vajakkia komeasti turpiin. Siihen loppui uhkailu ja karatepotkut koulussa hänen kohdallaan. Muita kyllä potki senkin edestä.

Karate ja muut itämaiset kamppailulajit eivät ole mitään krav magaa - ne eivät tällä tasolla tarjoa välineitä satuttaa toista sen enempää kuin mitä lapsi on jo ennen harjoittelua potkaisemalla tai nyrkillä lyömällä osannut tehdä.

Karatea ym kamppailulajeja saa harrastaa aika kauan ja tosissaan ennenkuin kenestäkään tulee mikään Bruce Lee tai Jackie Chan :)