Lue keskustelun säännöt.
Appiukko lähti kesken ristiäisten, kun paljastui, että lapsi sai minun sukunimeni
15.10.2010 |
Tapauksesta on kohta pari viikkoa, että appiukosta ole vieläkään kuulunut mitään. Mies on yrittänyt soittaa isälleen useamman kerran, mutta joko appiukko ei vastaa tai lyö luurin suoraan korvaan.
Pakko kai vaan antaa ukon rauhassa murjottaa.
Kommentit (92)
Murjottakoon rauhassa. Mutta antakaa myös tilaa murjottaa ja ymmärrystä että näköjään nimiasia hänelle äärettömän kova paikka.
Onnittele miestäsi puolestani, taitaa olla pojasta polvi parantunut! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska juttu, vaikka teille tietysti ikävä. Ihme urpoja sitä vielä löytyykin. Onnitteluni siitä, että annoitte lapselle sinun nimesi.
Menimme naimisiin ja mies otti mun nimen. Molemmilla lapsilla mun nimi. Nyt ollaan sitten koko perhe samalla nimellä.
Ja arvatkaa riepooko appiukkoa vielä enemmän... Esikoisesta ei niin, mutta kun kuopus (poika) syntyi, niin vannotti miestä, että nyt poika ainakin isän nimiin. Mutta lapsillehan tulee sama sukunimi...
eikä tullut mitään konfliktia sukulaisten kanssa.
jo siitä, kun naimisiinmennessä pidin oman nimeni, tai siis otin yhdysnimen. Sanoi, että jos anoppi olisi yrittänyt pitää omansa, olisi saanut jäädä ottamatta koko akka. Kyllä näitä juntteja löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle vanhan polven edustajalle voi olla kova paikka se, että "nimi ei jatku". Appiukko voi kokea sen tavallaan niin, että suku on loppunut.
pieni suku päättymässä, ei ole miespuolisia suvunjatkajia jne.
Appiukkonne lienee vanhanaikainen ja nimen jatkuminen odotettu tapahtuma josta tulikin kova kolaus.
Antakaa rauhoittua rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli avopari, kyllähän silloinkin miehen isä huokaili eikö tullut heidän sukunimi. Tyttöä kirpaisi, kun heti appi oli syntymän jälkeen vaatimassa isystestiä. tyttöhän teki.
pieni suku päättymässä, ei ole miespuolisia suvunjatkajia jne. Appiukkonne lienee vanhanaikainen ja nimen jatkuminen odotettu tapahtuma josta tulikin kova kolaus. Antakaa rauhoittua rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antakaa murjottaa rauhassa, ei miehesikään kannattaisi perään soitella. Ottakoon itse yhteyttä, kun tajuaa tyhmyytensä.
(meillä on heidän sukunimensä), koska muut lapsenlapsensa ovat kaikki tytärten lapsia (siis eri sukunimellä), jotta suvun nimi jatkuisi! Onneksi lopetti nurinan, kun sanoin, että aivan yhtä hyvin se heidän nimensä jatkuu tyttöjen kautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun tulee pikkusen surku.
Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä.
Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Onhanm noita juntteja vielä olemassa, ei ole vielä kuollut sukupuuttoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun tulee pikkusen surku.
Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä.
Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Jos lapset laitetaankin äitinsä nimelle, mitä sitten tapahtuu, lähdet ovet paukkuen ristiäisistä?
kuten pari muutakin on tässä kirjoittanut. Tuo voi olla hänelle ihan oikeasti kova paikka.
Ja miksi asia tuli hänelle ilmi vasta ristiäisissä, eikö siitä olisi voinut kertoa etukäteen ja perustella miksi olitte päätyneet tuohon valintaan?
(meillä on heidän sukunimensä), koska muut lapsenlapsensa ovat kaikki tytärten lapsia (siis eri sukunimellä), jotta suvun nimi jatkuisi! Onneksi lopetti nurinan, kun sanoin, että aivan yhtä hyvin se heidän nimensä jatkuu tyttöjen kautta!
Mutta erityisen hassua tilanteessa on se, että anoppi on eronnut, jolloin tuo "suvun nimi" on hänen ex-miehensä nimi, johon ei ole pahemmin edes yhteyttä. En ihan ymmärtänyt logiikkaa, miksi hänelle on tärkeää jatkaa tämän vuosikymmenten takaisen ex-miehensä suvun nimen periytymistä.
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
Kyllä mun tulee pikkusen surku.
Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä.
Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.Jos lapset laitetaankin äitinsä nimelle, mitä sitten tapahtuu, lähdet ovet paukkuen ristiäisistä?
Minusta joitakin perinteitä voi säilyttää. Tämä on sellainen. Eikä tämä millään lailla vähennä naisen arvoa vaikka isälläkin olisi joku arvo perheessä, edes nimensä verran.
käyttäytyä hyvin. Ei tarvitse mielsnosoitusta järjestää toisten juhlassa.
päätämme perheemme asioista, myös sukunimistä. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että lapsen vanhemmat päättävät lapsen sukunimen, ei isovanhemmat eikä muu suku? On aivan turha syyttää ilkeää miniää välien rikkoutumisesta, jos itse yrittää kiristämällä ja uhkailemalla saada tahtonsa läpi asiassa joka ei itselle kuulu laisinkaan. Kuka oikeastaan edes haluaa sellaista manipuloivaa mummoa lapsilleen?