Lue keskustelun säännöt.
Appiukko lähti kesken ristiäisten, kun paljastui, että lapsi sai minun sukunimeni
15.10.2010 |
Tapauksesta on kohta pari viikkoa, että appiukosta ole vieläkään kuulunut mitään. Mies on yrittänyt soittaa isälleen useamman kerran, mutta joko appiukko ei vastaa tai lyö luurin suoraan korvaan.
Pakko kai vaan antaa ukon rauhassa murjottaa.
Kommentit (92)
että kumman sukunimen lapset saavat. Hän meinasi ensin että äidin sukunimelle mutta sukunsa kanssa juteltuaan näin ei uskaltanutkaan tehdä. Vaikka ei missään hyvissä väleissä sukunsa kanssa olekaan (viina vie eikä vähänkään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.
Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.
kuten pari muutakin on tässä kirjoittanut. Tuo voi olla hänelle ihan oikeasti kova paikka.
Ja miksi asia tuli hänelle ilmi vasta ristiäisissä, eikö siitä olisi voinut kertoa etukäteen ja perustella miksi olitte päätyneet tuohon valintaan?
eikä anopille kuulu mille sukunimelle kastetaan. Jospa lapset kastettiin äitinsä sukunimelle koska isän vanhemmat on ollut niin paskamaisia ihmisiä?
Minä valitsin naimisiin mennessäni mieheni sukunimen, en siksi että "niin kuuluu tehdä" vaan siksi että sain tiputtaa inhoamani isän sukunimen pois. Jos joskus ero tulee, en ikinä vaihda isäni sukunimeä takaisin.
Minusta joitakin perinteitä voi säilyttää. Tämä on sellainen. Eikä tämä millään lailla vähennä naisen arvoa vaikka isälläkin olisi joku arvo perheessä, edes nimensä verran.
ajattelit olla hyötyä isyystestin vaatimisesta? Voithan vaatia vaikka keliakiatestit tai mitä huvittaa, mutta sinulla ei ole vaikutusta niiden toteuttamiseen sen enempää kuin nimen päättämiseen.
Eiköhän isällä ole perheessä arvoa ihan yhtä paljon riippumatta kumman sukunimi lapsilla on. Jos äidin nimi vähentäisi isän arvoa, miksi isän nimi ei vastaavasti vähentäisi äidin arvoa. Epäloogista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun tulee pikkusen surku.
Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä.
Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.Jos lapset laitetaankin äitinsä nimelle, mitä sitten tapahtuu, lähdet ovet paukkuen ristiäisistä?
Minusta joitakin perinteitä voi säilyttää. Tämä on sellainen. Eikä tämä millään lailla vähennä naisen arvoa vaikka isälläkin olisi joku arvo perheessä, edes nimensä verran.
miehen arvoa jos lapsilla on äidin sukunimi?
lastenlasteni sukunimen valintaan. Ovat joka tapauksessa minulle rakkaita ja tämä mummi kyllä hoitoon osallistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.
Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.
tilanne, että poikasi vaimon vanhemmat puolestaan vaatisivat ehdottomasti lapsia lasten äidin nimelle. Sillä ehdolla, että jos heistä osallistuvia isovanhempia vaaditaan.
Kumman tahto toteutetaan? Oikeastiko isovanhemmat saavat sanella mitä ehtoja huvittaa lapsenlapsen nimestä ja jos toiveet menevät ristiin, niin se on sitten heippa vaan toisille isovanhemmille? Vai olisiko parempi, että lakia muutettaisiin niin, että lapsen vanhemmat eivät enää päätä lapsen nimestä vaan isovanhemmat keskenään päättäisivät? Oikeastaan voisivat samalla muuttaa niin, että isovanhemmat myös päättäisivät milloin lapsia hankitaan ja mitä kasvatusperiaatteita noudatetaan.
Mutta hetkinen, eikös tätä varten isovanhemmat ole aikanaan hankkineet ne omat lapset?
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon. Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.
Koska oikeasti sinulla ei ole mitään väliä, ei kukaan maksullista mummoa haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle valitettavasti poikani perheen asiat kuuluvat ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.
Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.
Säälin tulevaa miniääsi jo nyt.
Oli avopari, kyllähän silloinkin miehen isä huokaili eikö tullut heidän sukunimi. Tyttöä kirpaisi, kun heti appi oli syntymän jälkeen vaatimassa isystestiä. tyttöhän teki.
tytär ja mies kun pomppivat apen pillin mukaan heti testiin kun käsky käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.
Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.
Toiveesi ei ole lakisi.
Etkö aio ikinä olla lapsenlapsiisi missään yhteyksissä jos valitaan äitin sukunimi? Mahdat olla muutenkin erittäin kontrolloiva ihminen. tunget nokkasi asioihin, mihin nokkaasi ei kaivata. Minä haluan, minä päätän... Minä minä minä minä minä minä.
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon. Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.
Minun appivanhempani kyllä rakastivat lapsenlapsiaan ja kovasti osallistuivat hoitoon ja muutenkin perheemme elämään.
t. se miniä, joka ikävästi piti oman nimensä avioituessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kertookin sinusta jo kaiken. Todennäköisesti heillä onkin parempi olla kaukana sinusta.
Kyllä mulle valitettavasti poikani perheen asiat kuuluvat
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.
Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.
Kyllä mun tulee pikkusen surku.
Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä.
Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.Jos lapset laitetaankin äitinsä nimelle, mitä sitten tapahtuu, lähdet ovet paukkuen ristiäisistä?
Minusta joitakin perinteitä voi säilyttää. Tämä on sellainen. Eikä tämä millään lailla vähennä naisen arvoa vaikka isälläkin olisi joku arvo perheessä, edes nimensä verran.
jos mun appi tekis noin ni ei paljo kiinnostaskaa ettei siitä kuuluis mitään. Eikä tartteis kuuluakaan.
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
Kyllä mulle valitettavasti poikani perheen asiat kuuluvat
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.
Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.
on oma häpeäsi jos lastenlasten sukunimi rikkoo välisi poikasi perheeseen.
järkyttääkseen vanhoja ihmisiä. Niin minäkin aikoinani, mutta iän myötä se muuttuu ja ei ole tarvetta siihen. Ymmärtää jopa vanhojen ihmisten joustamattomuuden.
jo siitä, kun naimisiinmennessä pidin oman nimeni, tai siis otin yhdysnimen. Sanoi, että jos anoppi olisi yrittänyt pitää omansa, olisi saanut jäädä ottamatta koko akka. Kyllä näitä juntteja löytyy!
Huomaat itsekin vanhana, että et enää osaa niin nopeasti kääntyä uusien tuulien mukaan. Sitten sunkin miniäs haukkuu sua nettipalstoilla juntiksi.
Mä en ihan ymmärrä, miksei vanhaa miestä vois vähän sääliäkin? Mulle ainakin tuli sellanen fiilis.
Miettikääs nyt ihan omalle kohdalle, joku teille tärkeä juttu, että jos se lisäisi vähän ymmärtämystä.
Minusta eri sukupolven ihmisiltä ei voi vaatia ihan kaikkea sitä mikä nuorille on itsestään selvää.
Esim. monet pitävät tärkeänä laittaa lapsilleen nimiä suvusta. Isoisän tai isän toinen nimi saatetaan laittaa pojalle. Miksi sukunimi ei voisi olla samanlainen arvostusasia, jota joku muu pitää tärkeänä?
Huomaat itsekin vanhana, että et enää osaa niin nopeasti kääntyä uusien tuulien mukaan. Sitten sunkin miniäs haukkuu sua nettipalstoilla juntiksi.