Lue keskustelun säännöt.
Appiukko lähti kesken ristiäisten, kun paljastui, että lapsi sai minun sukunimeni
15.10.2010 |
Tapauksesta on kohta pari viikkoa, että appiukosta ole vieläkään kuulunut mitään. Mies on yrittänyt soittaa isälleen useamman kerran, mutta joko appiukko ei vastaa tai lyö luurin suoraan korvaan.
Pakko kai vaan antaa ukon rauhassa murjottaa.
Kommentit (92)
järkyttääkseen vanhoja ihmisiä. Niin minäkin aikoinani, mutta iän myötä se muuttuu ja ei ole tarvetta siihen. Ymmärtää jopa vanhojen ihmisten joustamattomuuden.
jo siitä, kun naimisiinmennessä pidin oman nimeni, tai siis otin yhdysnimen. Sanoi, että jos anoppi olisi yrittänyt pitää omansa, olisi saanut jäädä ottamatta koko akka. Kyllä näitä juntteja löytyy!
Huomaat itsekin vanhana, että et enää osaa niin nopeasti kääntyä uusien tuulien mukaan. Sitten sunkin miniäs haukkuu sua nettipalstoilla juntiksi.
isovanhempiin ja sitten päivitellään ja ihmetellään mistä ne nyt loukkaantui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä otin miehen sukunimen ja lapsikin tuli tietysti sille nimelle, vaikka vanhempani ovat feministejä ja minut on kasvatettu todella tasa-arvoisiin arvoihin. Äitini aina sanoi, että jos menen naimisiin, saan sitten pitää oman nimeni jne...
Päätettiin ottaa kuitenkin mieheni nimi, koska mielestäni se on kauniimpi kuin omani ja halusin koko perheelle saman nimen. Vähän pelkäsin äitini suhtautumista, mutta hän ei ollut moksiskaan. Suvaitsevainen ihminen kun on :)
Miksi juuri niitten vanhoillisten on muuten useimmiten vaikeinta hyväksyä se, että muut voivat olla eri mieltä?
Ja miksi asia tuli hänelle ilmi vasta ristiäisissä, eikö siitä olisi voinut kertoa etukäteen ja perustella miksi olitte päätyneet tuohon valintaan?
Mun appivanhemmat ovat hyvin vanhoillisia, ja kerrottiin hyvissä ajoin mieheni ottavan mun nimen avioituessamme. Se oli etenkin appiukolle kova paikka, eivätkä tulleet häihimme. Olihan se harmillista, mutta kunnioitamme oikeuttaan omaan mielipiteeseen, ja välimme ovat erinomaiset. Nyt meillä on pieni poika, ja isovanhemmat hänestä aivan innoissaan, vaikkei sitten nimi jatkunutkaan.
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
Kyllä mulle valitettavasti poikani perheen asiat kuuluvat
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.
Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.on oma häpeäsi jos lastenlasten sukunimi rikkoo välisi poikasi perheeseen.
Jos poikani ei tahtoisi lapsilleen omaa sukunimeä, pitäisin sitä kyllä jonkunlaisena hyökkäyksenä isäänsä vastaan. Ihmettelisin kyllä syytä. Kyseessä olisi pojalta niin selkeä protesti, että ei sitä voisi olan kohauteksella ohittaa.
vaikka toiset eivät toimisikaan hänen toiveidensa mukaan!
Mitä tulee näihin "meille tärkeä suvussa kulkenut nimi" -juttuihin, niin ne on aina ärsyttäneet mua suunnattomasti. Hei, yleensä lapsilla on neljä isovanhempaa eli siis seljä sukua, joista ottaa niitä "suvussa kulkeneita" nimiä! Ketä siis miellytetään: miehen isää / miehen äitiä / naisen isää / naisen äitiä...? Mun mielestä vanhemmat nimeävät lapsensa just kuten haluavat, joko suvussa kulkeneilla nimillä ta9i eivät, mutta isovanhemmat ei todellakaan saa asiaan puuttua tai loukkaantua, jos heidän ehdottamaansa nimeäei käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkyttääkseen vanhoja ihmisiä. Niin minäkin aikoinani, mutta iän myötä se muuttuu ja ei ole tarvetta siihen. Ymmärtää jopa vanhojen ihmisten joustamattomuuden.
jo siitä, kun naimisiinmennessä pidin oman nimeni, tai siis otin yhdysnimen. Sanoi, että jos anoppi olisi yrittänyt pitää omansa, olisi saanut jäädä ottamatta koko akka. Kyllä näitä juntteja löytyy!
Huomaat itsekin vanhana, että et enää osaa niin nopeasti kääntyä uusien tuulien mukaan. Sitten sunkin miniäs haukkuu sua nettipalstoilla juntiksi.
Pidin oman nimeni mieheni nimen ohella, koska olen sukunimeni viimeinen kantaja. Siis kunnioituksesta perinteitä vastaan kannan sukunimeäni kuolemaan asti.
Enkä aio puuttua miniäni nimen valintaan.
Ei ole totta mite röyhkeitä jotkut ovat.
Mitäköhän miehen suku olisi sanonut jos lapsille olisi tullut minun sukuni nimi. Mummo olisi varmaan jotain tölväissyt, mutta tuskin ikinä mitään noin pahaa kuin tässä ketjussa.
En voi käsittää kuinka sukunimen valinta saisi oikeasti tuollaisen sukuriidan aikaiseksi.
Oli avopari, kyllähän silloinkin miehen isä huokaili eikö tullut heidän sukunimi. Tyttöä kirpaisi, kun heti appi oli syntymän jälkeen vaatimassa isystestiä. tyttöhän teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin miehen suku oli vaatimassa isyystestiä, koska lapsi sai minun sukunimeni. Appiukon mielestä "on kohtuullista, että lapsi kastetaan miehen nimelle". En tiennytkään olevani miehelleni jotain velkaa, että olen synnyttänyt yhteisen lapsemme.
Idiootteja ovat, pakko myöntää. En ymmärrä miten mieheni on niin erilainen heihin verrattuna. Tsemppiä ap! Tuollaisen suvun kanssa on kestämistä.
Ihan tässä alkaa kiihtyä, kun kaikenlaisia asiasta tietämättömiä arvostelijoita täällä kirjoittelee.
49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ihan ymmärrä, miksei vanhaa miestä vois vähän sääliäkin? Mulle ainakin tuli sellanen fiilis.
Miettikääs nyt ihan omalle kohdalle, joku teille tärkeä juttu, että jos se lisäisi vähän ymmärtämystä.
Minusta eri sukupolven ihmisiltä ei voi vaatia ihan kaikkea sitä mikä nuorille on itsestään selvää.Esim. monet pitävät tärkeänä laittaa lapsilleen nimiä suvusta. Isoisän tai isän toinen nimi saatetaan laittaa pojalle. Miksi sukunimi ei voisi olla samanlainen arvostusasia, jota joku muu pitää tärkeänä?
asioita, en edes sukunimeä, päätä sen mukaan että isovanhempia pitää sääliä ja olla järkyttämättä. Meidän perheen asioista päättää minä ja mieheni, isovanhemmat päättävät omista asioistaan. Kyllä se on isoanhempienkin joskus tajuttava, että he eivät päätä aikuisten lastensa asioista. Eikä siinä auta mielenosoitus eikä välien rikkominen.
vaikka toiset eivät toimisikaan hänen toiveidensa mukaan!
Mitä tulee näihin "meille tärkeä suvussa kulkenut nimi" -juttuihin, niin ne on aina ärsyttäneet mua suunnattomasti. Hei, yleensä lapsilla on neljä isovanhempaa eli siis seljä sukua, joista ottaa niitä "suvussa kulkeneita" nimiä! Ketä siis miellytetään: miehen isää / miehen äitiä / naisen isää / naisen äitiä...? Mun mielestä vanhemmat nimeävät lapsensa just kuten haluavat, joko suvussa kulkeneilla nimillä ta9i eivät, mutta isovanhemmat ei todellakaan saa asiaan puuttua tai loukkaantua, jos heidän ehdottamaansa nimeäei käytetä.
Jos se appi ei kestä sitä, ettei sen lapsenlapsilla ole isänsä nimeä, minusta sillä on oikeus olla pitämättä yhteyttä.
Siis huomaa, se ei huutanut tai haukkunut tms. mikä olisi ollut huonoa käytöstä todella.
Ei ole huonoa käytöstä olla pitämättä yhteyttä ihmisiin joihin on syystä tai toisesta loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään ja perinteet.
On lapsia entisille ja toisille ja kolmansille ja naisilla saattaa sukunimi vaihtua muutaman vuoden välein kun mennään naimisiin ja välillä otetaan tyttönimi takaisin.
Postilaatikossa saattaa olla 5 eri sukunimeä.
Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.
Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.
Kyllä mulle valitettavasti poikani perheen asiat kuuluvat
ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.
Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.on oma häpeäsi jos lastenlasten sukunimi rikkoo välisi poikasi perheeseen.
Kyllä kuule kyse on syvemmästä asiasta, ei se ole vain nimi.
Jos poikani ei tahtoisi lapsilleen omaa sukunimeä, pitäisin sitä kyllä jonkunlaisena hyökkäyksenä isäänsä vastaan. Ihmettelisin kyllä syytä. Kyseessä olisi pojalta niin selkeä protesti, että ei sitä voisi olan kohauteksella ohittaa.
muuta. Surullista ettet sitä tajua, vaan takerrut vain sukunimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se appi ei kestä sitä, ettei sen lapsenlapsilla ole isänsä nimeä, minusta sillä on oikeus olla pitämättä yhteyttä. Siis huomaa, se ei huutanut tai haukkunut tms. mikä olisi ollut huonoa käytöstä todella. Ei ole huonoa käytöstä olla pitämättä yhteyttä ihmisiin joihin on syystä tai toisesta loukkaantunut.
Mielestäni appi toimi ihan ok. Poistui tilanteesta ja haluaa nyt sulatella asiaa rauhassa eikä halua riidellä kanssanne.
Ja joo, jokaisella on oikeus valita lapsellensa se nimi jonka haluaa. Mutta miksi se pitää tehdä salamyhkäisesti ja niin, että sukunimi "tulee ilmi" ristiäisissä?!! Eikö olisi ollut kaikille helpompaa kertoa nimivalinnasta etukäteen.
Miksi apen käytös on teistä niin paha?
Mä en ihan ymmärrä, miksei vanhaa miestä vois vähän sääliäkin? Mulle ainakin tuli sellanen fiilis.
Miettikääs nyt ihan omalle kohdalle, joku teille tärkeä juttu, että jos se lisäisi vähän ymmärtämystä.
Minusta eri sukupolven ihmisiltä ei voi vaatia ihan kaikkea sitä mikä nuorille on itsestään selvää.Esim. monet pitävät tärkeänä laittaa lapsilleen nimiä suvusta. Isoisän tai isän toinen nimi saatetaan laittaa pojalle. Miksi sukunimi ei voisi olla samanlainen arvostusasia, jota joku muu pitää tärkeänä?
Mutta lähteä nyt ovet paukkuen menemään juhlista missä on muitakin ihmisiä. Onpa kumma ettei arvosteta jos aikuinen ihminen ei pettymyksiin osaa tuon kummemmin suhtautua...
joista eivät näköjään tiedä yhtään mitään. Sukunimiasiat ovat verrattain uusia Suomessa. Esim. vielä 1800-luvun lopulla oli suuri määrä ihmisiä ilman sukunimeä tai se annettiin talon mukaan. Suomettumisen aikakaudella ruotsalaisia nimiä vaihdettiin kilvan suomalaisiin. Siitäkään ei ole montaa sukupolvea. Eli mikä on se perinne mistä puhutaan? Suomessa ns. sukunimilaki oli voimassa vain muutaman vuosikymmenen. Edelleen siis mikä perinne??
Lain mukaan lapsi saa syntymässään äitinsä sukunimen, myöhemmin sen saa vaihtaa tunnustetun isän tai aviomiehen sukunimeen jos niin haluaa. Eli tässäkään ei ole perinteellä mitään tekemistä.
Mutta lähteä nyt ovet paukkuen menemään juhlista missä on muitakin ihmisiä. Onpa kumma ettei arvosteta jos aikuinen ihminen ei pettymyksiin osaa tuon kummemmin suhtautua...
Miten tämä sukunimiasia tuli esille ristiäisissä. Ettei vain olisi oikein toivonutkin saavansa aikaan kauhistusta ja hämmennystä.
Vain appiukon reaktio on kerrottu, mutta miten asiat menivät sitä ennen?
suuri tappelu. Meillä lapsi tulee saamaan minun nimeni. Äitinä vaadin olla saman niminen kuin lapsi. Ja tämä on asia, jossa en jousta. Miehelle asia ei ole kovinkaan tärkeä, mutta hänen sukunsa tulee haukkumaan minut jne. Olen siihen valmis. Vetoan lakiin ja omaan tahtooni. Miksi minun tahtoni olisi yhtään vähemmän kuin mieheni tai anoppini.
joista eivät näköjään tiedä yhtään mitään. Sukunimiasiat ovat verrattain uusia Suomessa. Esim. vielä 1800-luvun lopulla oli suuri määrä ihmisiä ilman sukunimeä tai se annettiin talon mukaan. Suomettumisen aikakaudella ruotsalaisia nimiä vaihdettiin kilvan suomalaisiin. Siitäkään ei ole montaa sukupolvea. Eli mikä on se perinne mistä puhutaan? Suomessa ns. sukunimilaki oli voimassa vain muutaman vuosikymmenen. Edelleen siis mikä perinne??
Lain mukaan lapsi saa syntymässään äitinsä sukunimen, myöhemmin sen saa vaihtaa tunnustetun isän tai aviomiehen sukunimeen jos niin haluaa. Eli tässäkään ei ole perinteellä mitään tekemistä.
aviottomilla äitinsä nimi. Sen verran mäkin historiasta tiedän. Ja tähän perinteeseen vetoan. Siksi meillä on lapsilla isän sukunimi.
Meillä ristiäiset edessä, ja pelkään samaa reaktiota..
On ottanut herneen nenään jo meidän avioiduttua, kun pidin oman sukunimeni..