Appiukko lähti kesken ristiäisten, kun paljastui, että lapsi sai minun sukunimeni

joista eivät näköjään tiedä yhtään mitään. Sukunimiasiat ovat verrattain uusia Suomessa. Esim. vielä 1800-luvun lopulla oli suuri määrä ihmisiä ilman sukunimeä tai se annettiin talon mukaan. Suomettumisen aikakaudella ruotsalaisia nimiä vaihdettiin kilvan suomalaisiin. Siitäkään ei ole montaa sukupolvea. Eli mikä on se perinne mistä puhutaan? Suomessa ns. sukunimilaki oli voimassa vain muutaman vuosikymmenen. Edelleen siis mikä perinne??

Lain mukaan lapsi saa syntymässään äitinsä sukunimen, myöhemmin sen saa vaihtaa tunnustetun isän tai aviomiehen sukunimeen jos niin haluaa. Eli tässäkään ei ole perinteellä mitään tekemistä.

Kysynpä minäkin mikä sukunimiperinne on kyseessä? Sekö perinne mitä jossain suvussa on käytetty kaikenkaikkiaan 2 tai 3 sukupolvea?

=D

ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.

Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.

Jos eivät tee niin kuin sinä haluat, katkaiset kaikki yhteydet lapsenlapsiisi? Tuskinpa nuo siinä hyvää häviävät.

Miksi apen käytös on teistä niin paha?

Mä en ihan ymmärrä, miksei vanhaa miestä vois vähän sääliäkin? Mulle ainakin tuli sellanen fiilis.

Miettikääs nyt ihan omalle kohdalle, joku teille tärkeä juttu, että jos se lisäisi vähän ymmärtämystä.

Minusta eri sukupolven ihmisiltä ei voi vaatia ihan kaikkea sitä mikä nuorille on itsestään selvää.

Esim. monet pitävät tärkeänä laittaa lapsilleen nimiä suvusta. Isoisän tai isän toinen nimi saatetaan laittaa pojalle. Miksi sukunimi ei voisi olla samanlainen arvostusasia, jota joku muu pitää tärkeänä?

Mutta lähteä nyt ovet paukkuen menemään juhlista missä on muitakin ihmisiä. Onpa kumma ettei arvosteta jos aikuinen ihminen ei pettymyksiin osaa tuon kummemmin suhtautua...

Ap:n mukaan appi vain lähti kesken kaiken pois.

suuri tappelu. Meillä lapsi tulee saamaan minun nimeni. Äitinä vaadin olla saman niminen kuin lapsi. Ja tämä on asia, jossa en jousta. Miehelle asia ei ole kovinkaan tärkeä, mutta hänen sukunsa tulee haukkumaan minut jne. Olen siihen valmis. Vetoan lakiin ja omaan tahtooni. Miksi minun tahtoni olisi yhtään vähemmän kuin mieheni tai anoppini.

Julista asia suureen ääneen ristiäisissä, vetoa teatraalisesti lakiin ja tahtoosi. Saat varmasti odottamasi tappelun aikaiseksi.

Tai entäpä jos kertoisit asiasta miehen suvulle ihan ystävällisesti etukäteen, ilman kauheita ennakkokäsityksiä heidän suhtautumisestaan.

suuri tappelu. Meillä lapsi tulee saamaan minun nimeni. Äitinä vaadin olla saman niminen kuin lapsi. Ja tämä on asia, jossa en jousta. Miehelle asia ei ole kovinkaan tärkeä, mutta hänen sukunsa tulee haukkumaan minut jne. Olen siihen valmis. Vetoan lakiin ja omaan tahtooni. Miksi minun tahtoni olisi yhtään vähemmän kuin mieheni tai anoppini.

että se olin MINÄ joka tunsi joka potkun, kärsin raskausvaivat, puskin tämän vauvan pihalle (tai kärsin sektion jälkeiset kivut), silloin myös MINÄ päätän mikä on lapsen sukunimi, eikä siihen ole muilla nokan koputtamista.

näin ilkeät ja sovinismia ylläpitävät naiset kasvattavat lapsia.

Kyllä mun tulee pikkusen surku. Kyllä mäkin toivoisin, että poikani perheessä otetaan hänen isänsä sukunimi. Tai ainakin, että lapset tulevat isänsä nimelle vaikka vaimo pitäisi oman nimensä. Minusta se on vähän semmonen perinteisiin liittyvä kunnia-asia, että lapset saavat isänsä nimen. Olen vanhanaikainen, kyllä.

Lapsellinen, kylläkin. Onneksi ei asia sinulle kuulu.

Kyllä mulle valitettavasti poikani perheen asiat kuuluvat

ainakin siinä mielessä, että jos minusta osallistuvaa mummia toivotaan, sopii ottaa toiveenikin huomioon.

Mutta jos sekä poikani, että mahdollinen miniä ovat sitä mieltä, että minua ei kaivata, niin sitten tietänkään asialla ei ole väliä.

on oma häpeäsi jos lastenlasten sukunimi rikkoo välisi poikasi perheeseen.

Kyllä kuule kyse on syvemmästä asiasta, ei se ole vain nimi.

Jos poikani ei tahtoisi lapsilleen omaa sukunimeä, pitäisin sitä kyllä jonkunlaisena hyökkäyksenä isäänsä vastaan. Ihmettelisin kyllä syytä. Kyseessä olisi pojalta niin selkeä protesti, että ei sitä voisi olan kohauteksella ohittaa.

muuta. Surullista ettet sitä tajua, vaan takerrut vain sukunimeen.

Toiset pönkittävät sillä vain itseään - valitaan se sukunimi, joka on "hienoin" tai "erikoisin". Hassuinta näissä äidin nimelle laitetuissa lapsissa on yleensä juuri se tosiasia, että äidin mielestä hänen oma sukunimensä on hienompi kuin miehen. Harvoin laitetaan lasta äidin nimelle, jos äiti on Nieminen, isä von Mövenpick. Sitten taas, jos äiti on von Mövenpick pitää se väen vängällä saada myös lapsille (mielellään myös miehelle), ettei vaan perheen nimeksi tule tavallista Niemistä. Koska silloinhan perheen arvo olisi jotenkin alempi ja vähemmän hieno.

ristiäisiä. Itse meinasin lähteä ovet paukkuen pois oman lapseni nimiäisistä, kun äitini alkoi laulattaa siellä VIRSIÄ. Oli jäänyt jotain hampaankoloon, mitä en ollut tajunnut, kun erosimme kirkosta. Nyt jäi elämäni tärkeimmästä juhlasta surullinen muisto. Jos vähänkin epäilyttää sukulaisten reaktiot, niin ottakaa puheeksi ajoissa!

No jos tilanne olisi se, että Niemisiä olisi 30 henkeä nykyisen yli 21000:n sijaan, niin kyllähän sitä silloin kävisi se Nieminenkin von Mövenpickin sijaan. :) Miksi kaikkien pitäisi olla Suomessa saman nimisiä. Eikö ole mukavempaa ettei törmää kokonimikaimoihin?

No jos tilanne olisi se, että Niemisiä olisi 30 henkeä nykyisen yli 21000:n sijaan, niin kyllähän sitä silloin kävisi se Nieminenkin von Mövenpickin sijaan. :) Miksi kaikkien pitäisi olla Suomessa saman nimisiä. Eikö ole mukavempaa ettei törmää kokonimikaimoihin?

sellasia ne appiukot on.

Mitä nyt kukakin arvostaa - mutta siis kuitenkin nimen itsensä takia eikä siksi keneltä se on tullut.