Miten voisin viestittää että haluan kalliin kihlasormuksen?

Mitäpä, jos vaikka sanoisit, että "haluaisin hienon/tyylikkään/kalliin kihlasormuksen"? Tai jotain vastaavaa. Ja tonnin sormus ei ole kallis, tyylikäs tietysti voi olla. Näytä vaikka kuvia sinulle kelpaavista sormuksista tai käykää yhdessä katsomassa. Timanttien (jos niitä haluaa) luokitus on aikamoista tiedettä, jotkut miehet innostuvat siitä, mutta tonnin budjetilla ei kummoisia timantteja ostella...

En halua mitään tusinasormusta vaan tyylikkään sormuksen, jonka hinta on tonnin luokkaa. Onko se edes kallis? Miten sinua on kosittu, saitko valita sormuksen vai oliko mies ostanut sen valmiiksi?

mutta kokemuksesta tiedän, että suoraan kannattaa miehelle puhua ne vihjailut ei auta. sama pätee muihin juttuihin parisuhteessa.



meillä mies kosi ja kihlat käytiin yhdessä valitsemassa hinnasta ei puhuttu kertaakaan. Mies vain sanoi, että valitse sellaisen josta itse tykkäät(no en mä tyhmä ole...mies ansaitsi tuolloin sen 1500e kk ja itse olin kodinhoidontuella tiesin suunnilleen mihin meillä on vara) mutta silti monen kultakaupan jälkeen valitsin sen mikä mielestäni juuri sellainen minkä olin aina halunnut (hinta sen 650e) en siis ajatellut hintaa. miehen sormus valittiin itse ja halusi vain yhden sormuksen.

vihkisormuksen taas halusin miehen valitsevan, koska kihloja valitessa huomasin tällä olevan juuri samanlainen maku kuin itselläni. Minusta ajatus oli kaunis...mieheni valitsisi vihkisormukseni. Hintaa vihkisormukselle tuli n.950e ja sekin mielestäni yhä todella kaunis ja sopii hyvin kihlan kanssa.(vertailun vuoksi miehen sormus maksoi 350e ja se valittiin myös ulkonäön ja (laadun) ei hinnan takia)

Lähestulkoon kaikki tuntemani kihloihin menneet ovat ostaneet sormukset yhdessä. Tietysti hintaluokasta kannattaa keskustella etukäteen, ettei kaupassa näkemysero tule yllätyksenä.



Itse voin suoraan sanoa, että halusin näyttävän sormuksen. Tulisinhan pitämään sitä päivittäin (samaan aikaan muutaman muun timantti- ym. tärkeän, aina sormessani olevan sormuksen kanssa). Mulla on muutenkin tarkkaa miltä näytän ja miten pukeudun ym. Tiesin tarkkaan myös sen millaisen sormuksen toivoin saavani. Mies halusi itselleen ihan sileän sormuksen.



Kihloihin mennessä oltiin oltu yhdessä kymmenisen vuotta, joten mieskin tiesi vaativan makuni. Lisäksi meillä on hyvä varallisuustilanne, ollaan ihan ok duuneissa, eikä kihloihin menon aikoihin ollut muitakaan isoja menoja. Ei ollut mitään estettä hankkia kallista sormusta.



Mies siis kaupassa maksoi sormukset omalla tililtään, mutta meillä on ollut yhteiset rahat jo vuosikausia. Köyhdyttiin tästä ostoksesta siis kumpikin. Jos joskus mennään naimisiin, tulee kallis paikka ostaa vielä näyttävämpi vihkisormus. Olen kyllä miehelle vitsaillutkin, että hänen viivyttelylleen on tullut hintaa. Olisi kosinut köyhinä opiskeluaikoina, niin olisin suostunut ilman, että sormukseen tarvi hankkia pitää riviä timantteja :)