Voiko tyhjempää tunnetta ollakaan :´(

Et ole ainoa, joka valvoo yksin samoissa tunnelmissa. Hukkaan menen minäkin.

meillä taas mies käyttää seksiä kaikenlaiseen stressinpoistoon, rauhoittumiseen, ajanvietteeksi ja jos ei muuta keksi. Jokapäiväistä hinkkaamista.

...että +30v. parisuhteessa olevat naiset joutuvat olemaan ilman. Meillä sekstaillaan kotona joka päivä. Kyllä mun mielestä miehen velvollisuuksiin kuuluu naisen tyydyttäminen säännöllisesti.



Ehkäpä tuohon em. haluttomuuteen on kaksi syytä:



1) testosteronipitoisuus on laskenut tilapäisesti tai pysyvästi. Tähän voi olla syynä kaikenlaisia ongelmia, kuten stressi, univelka tms.



2) mies ei enää ole kiinnostunut naisesta. Ehkä hänellä on joku toinen nainen tai sitten kiinnostuksen puutteen takia suhde on muuttunut aseksuaaliseksi.



Pistäkää äijänne koville ja tivatkaa siltä, miksi seksi ei kiinnosta. Ja jos ei ala kiinnostamaan, niin uhatkaa sitten vaikka vieraissa käynnillä. Jos senkään jälkeen ei kiinnosta, niin sitten teidän suhde on aika finaalissa.



M37

Noh. meillä vaimo ei halua kuin pari kertaa kuukaudessa. Itse tahtoisin usean kerran viikossa...vakipanoa minäkin olen miettinyt:)



M35

Meillä ollut jo vuosia tilanne näinpäin... seksi kiinnostaa vaimollani ehkä kerran kuussa ja minä ilakoisin vaikka jokapäivä. On ollut vuosien totutteleminen. Kun aikaa menee yli viikko edellisestä kerrasta niin liian paljon energiaa menee seksin ajattelimiseen. Pitäis olla ehdottoman luotettava vakikumppani että elämä jatkuis normaalina. Asun -08 seudulla.



m27

Meillä on vaimon kanssa onni, Meillä seksi täydellistä eikä tarvitse jyystää montaa kertaa viikossa kun sen tekee kunnolla M45.

Minäkin katsoin halutonta miestä 10 vuotta. Sitten tuli mitta täyteen ja petin ja jätin. Olo oli loppuvuodet aivan lohduton, viimeiset 5 vuotta ilman "minkäänlaista" orgasmia. Tai ylipäätään koskettelua. Olen 30-vuotias nainen, nyt onnellisesti naimisissa toisen miehen kanssa, jonka kanssa seksielämä sujuu ja sitä on on on...



Henkilökohtainen mielipiteeni on "älä katso asiaa yhtään pidemmälle". Lähde pois. Meilläkin oli keskustelua ja yritystä yms. Mikään ei parantunut. Ikinä. Eikä ollut kyse minun halukkuudesta tai mistään sellaisesta, miestä ei vain yksinkertaisesti haluttanut. Oli syy mikä tahansa, niin sellaista koskemattomuutta ei tarvitse sietää. Sinunkaan.



Nainenkohta30v.

enpä tuollaistakaan haluaisi, siis että 1x/vkossa "kunnolla" mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan ja muuten ilman.

Minä esim olen noin 1vkon ajan kuukaudesta aivan himoissani, päivittäin märkänä koko ajan ja valmis seksiin koko ajan ja tunnen selvää panetusta eli eipä siinä kerta viikkoon pano auttaisi kuin hetkellisesti.



ap

Määrä ei korvaa laatua. Se että sinulle kelpaa seksi miehesi kanssa ei tee sinusta haluttavaa. Pitkät suhteet on juuri tuollaisia. Jos ei kemiat kohtaa niin tulee kyllästyminen. Suhteen kemia on sitä laatua. Sinulle varmaan rriitäisi että saat munaa. Miehellesi ei riitä, että saa pillua. Ajan voi käyttää paremmin kuin polkemalla sitä yhtä ja samaa akkaa jota on katsellut vuosikaudet.

Ja sinä varmaan olet niitä ihmisiä jotka antavat niin täydellistä laatua että seksi 4x/vuodessa riittää, pikemminkin luulen että seksi kanssasi on niin puisevaa että siksi sitä ei usein ole ja siksi kuulostat noin katkeralta ja paasaat minulle.

Vinkiksi; kannattaa olla avoin ja kokeilunhaluinen ihan sen "vanhankin" kumppanin kanssa, meillä ei se ole koskaan ollut ongelmana.



ap

muuten, niin vaihtoehto on ero tai rakastaja. Ilmoita suoraan, ettet suostu jatkamaan, jos muutosta ei edes yritetä tosissaan.

pikemminkin luulen että seksi kanssasi on niin puisevaa että siksi sitä ei usein ole ja siksi kuulostat noin katkeralta ja paasaat minulle.

ap

toisekseen hänen reaktionsa seksin aikana sekä jälkeenpäin kertovat myöskin muuta.

Onko vaikeaa ymmärtää ettei syy välttämättä (ja aina) ole naisessa??



ap

muuten, niin vaihtoehto on ero tai rakastaja. Ilmoita suoraan, ettet suostu jatkamaan, jos muutosta ei edes yritetä tosissaan.

Kyllä nuo vaihtoehdot (terapia yms.) on tasan tarkkaan käyty jo läpi ja ihmetelty tilannetta - valitsin rakastajan (en ole kertonut vaimolle) ja tyydyn seksittömään kohtalooni kotona.

En halua lapsilleni isätöntä perhettä, se olisi väärin.

Ja ihan sama tilanne täälläkin..Olen jo monta päivää vihjaillut, ja suoraan sanonutkin miehelle, että haluan seksiä. Mutta ei. Yhtenä iltana sitä väsyttää niin paljon, että on pakko mennä aikaisin nukkumaan. Toisena se on muutenvaan väsynyt, kolmantena jaksaa kyllä valvoa, mutta haluaa katsoa telkkaria tai pelata koneella.



On kyllä aika selvä merkki siitä, ettei vaan halua minua enää.

:(

Pitkässä suhteessa tapahtuu usein kyllästyminen.

Vai väitätkö että ei ole kyse kyllästymisestä, jos seksiä on kerran kuussa ja tilanne jatkunut jo 5-6 vuotta. Herää jo todellisuuteen!

Onko vaikeaa ymmärtää ettei syy välttämättä (ja aina) ole naisessa?? ap

eli addiktoivaa, kuukausien taukoja ei tule. Ymmärretty?

Siinä tapauksessa mieheni olisi valehdellut 18v toisekseen hänen reaktionsa seksin aikana sekä jälkeenpäin kertovat myöskin muuta.

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itsekin elän samankaltaisessa tilanteessa.. elänyt jo useamman vuoden. Seurusteltu on jo monta vuotta, perhettäkin on. Muuten elämä hymyilee, mutta seksi pilaa kaiken, tai ennemminkin sen puuttuminen. Välillä tuntuu, että miten jokin asia voi ottaa noin ihmisen valtaansa. Sitä kuvittelee että ilman seksiä pärjää.. eihän se ole muuta kuin seksiä. Mutta ei pärjää.. itsestä ainakin tuntuu välillä että koko muu elämäni kärsii seksin puutteesta, työnteosta ei tahdo välillä tulla mitään.. kun tekee niin mieli. Välillä tuntuu siltä, että olisi valmis tekemään mitä tahansa, että saisi koskettaa jotakuta.. nauttia eläimellisesta puolesta, pitää toista hyvänä ja saada ja antaa tyydytystä. Toisaalta ihanan perheen takia pettäminen tai rakastajan ottaminen ei tunnu oikealta vaihtoehdolta.. en oikeasti ole valmis menettämään perhettäni vain seksin takia. Mutta jotakin tälle asialle on tehtävä.



En syytä vaimoani, toisaalta välillä tuntuu että ei se vika kai minussakaan voi olla.. olen ihan varma, että kelpaisn jollekin joka olisi valmis tyydyttämään minut myös seksuaalisesti.. ja nauttisi siitä. Olen korkeasti koulutettu, urheilullinen, huolehdin perheestä ja kodista, olen kunnollinen ja haluan nauttia elämästä.. ikävä vain jos koko elämäni joudun luopumaan minulle jostain niin tärkeästä.. seksistä!



En tiedä mitä asian kanssa tekisin, välillä etsin kohtalotoveria, jolle voisin purkaa pahaa oloa. Joka ymmärtäisi minua. Ja jonka pahaa oloa voisin myös helpottaa.. Nytkö sinut löysin? Haluaisitko kirjoitella kanssani..? olen etsinyt sinua niin kauan..



M27

...tai siis oli. Aikani tyhmänä kattelin aj aajattelin, että mulla on joku ihme velvollisuus olla uskollinen. Toi puute sitten rupes kalvamaan joka asiassa, pienetkin asiat rupes toisessa tai sen tekemisissä ärsyttämään kun takaraivossa koko ajan paukutti tuo läheisyyden ja haluttavuuden puute.



No, siitä sitten tarkemmin pohtimaan, että mitä se uksollisuus oikein on, mistä se on lähtöisin ja mihin perustuu. Sehän perustuu pitkälti samaan kuin noi muslimien burkhatkin, eli sillä saadaan toinen "vaarattomaks" ja valtaa häntä kohtaan.



Yritin asiasta useaan otteeseen keskustella ja vääntää, olla kororstetun mieliksi, passata, pyytää, kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ilman mitään vaikutusta.



Näinpä sitten ihan issesseni tein päätöksen luopua moisesta taakasta kun kysyntää kuitenkin oli, ja ryhdyin sitten tyydyttämään noi läheisyyden tarpeeni muualla. Sillä oli todella helpottava vaikutus, kotielämä sujui paljon mukavammin eikä toisen jokainen liike enää ärsyttänyt, rauhanomaista rinnakkaiseloa.



Hommasta ei ollut mitään haittaa, näin ajattelin, partneri saattoi edelleen olla tyytyväinen omaan seksuaalisuuden hallintaansa ja minä taas sain sen verran purettua paineitani, ettei elämän kurjuus ihan joka hetki vituttanut. En kokenut, enkä vieläkään koe, tehneeni mitään väärää ketään kohtaan; jos ei toinen tahdo halata, suudella tai harrastaa seksiä, niin hänhän saa silloin mitä haluaa, ja minä taas saan kuitenkin sen mitä haluan. Eli käsitykseni mukaan kummankin kannalta win/win tilanne?



Yks pieni ongelma siitä kuitenkin seuras; se, että satuin sitten rakastumaan yhteen "vakipanoon". Rupes taas ajatukset kiertämään päässä, että näinkö todella haluan loppuelämäni viettää ja päätin, että en, vaan lopetan nykyisen parisuhteen.



Ajattelin, etten pidä asian kanssa mitään kiirettä, asuntolainaa oli pikkasen jäljellä enkä halunnut häiritä lasten opiskeluja sillä, että olisivat joutuneet noita asioita pohtimaan. Katsoin kuitenkin, että asiasta oli kohtuullista hyvissä ajoin puolisolle ilmoittaa ja sen sitten teinkin.



Reaktio oli yllätys, vaimo murtui täysin. Sen myötä itsellekin tuli niin huono olla, että päätin unohtaa koko ajatuksen. Ilmeisesti tarvittiin tollanen pysäyttävä kokemus, että asioita pystyttiin toden teolla puimaan läpi, kumpikin osapuoli oli siihen motivoitunut.



Nyttemmin taas parisuhteessa seksielämä toimii kuten joskus aiemminkin, eli kerta-pari viikkoon ilman pidempiä taukoja. Ainoo, että jäi sitten noi ulkopuoliset suhteet kuitenkin vielä repertuaariin, vaan eipä se vieläkään käsittääkseni ole keneltäkään pois ja pääsen lähemmäksi omaa tarvettani ilman, että vaimon tarvitsee "uhrautua" ja sotia omaa luontaisia tarpeitaan vastaan.



t, mies45

Rehellisempää on erota kuin pettää. Rehellisempää myös lapsille. Mieti, mitä teet rakkaillesi vai rakastatko heitä? Pettämisen karu totuus paljastuu vaimollesi ja lapsillesi jonain päivänä. Siinä menee luottamus ja kunnioitus sinuun. Itse en tule koskaan antamaan isälleni anteeksi, että petti äitiäni ja isäni on niin raukka, että ei voi edes myöntää.