panikoitteko niskapoimun ja veriseulan tuloksia?

kun ikää on kuitenkin vasta karvan verran päälle 30 ja toinen lapsi tulossa.



Täällä onneks käydään verikokeissa etukäteen ja seulan tulokset saa jo np-ultran yhteydessä, kun niskapoimulukema lisätään laskuriin.



Itse olin tyytyväinen jo ultrassa, kun katselin, että aivot näkyy olevan pään sisällä ja kaksi kättä ja jalkaa heiluu.. ne nenäluutkin olivat näkyvissä, mitkä downeilta usein puuttuvat.



Turvallisin mielin kohti rakenneultraa.

niin kuin vastaajalla numero 5 oli ollut. Viikoista riippuen niskaturvotukselle on tietyt ihannearvot, ei saa olla liian vähän, muttei liian paljoakaan.



Itselläni on kolme lasta, niskaturvotukset ja rakenneultrat olen teetättänyt yksityisellä, seerumiseulaan en ole suostunut, koska siitä tulee niin paljon vääriä hälytyksiä ja usein turhaa huolta.



Koko raskauden ajan olen aina melkoisen huolestunut vauvan terveydestä, toki se, että ultrassa on kaikki kunnossa, helpottaa paniikkia (vaikkei se terveen vauvan tae olekaan).

ikää 43 ja suhdeluvuksi sain 1:2500 jatkoin raskauttani huojentunein mielin.

vakavaan sairauteen joten siinä ei jotkut veriseulojen minimaaliset todennäköisyydet paljon painaneet.

istukkanäytetulokset, jossa kävin viikko sitten. Multa tutkittiin yksi geenivirhe sekä kromosomit, joiden vastaus tulee vähän myöhemmin. Nt-tulos oli 1,0mm eli ei mitään riskiä downiin eikä sitä ole ikänikään puolesta vielä...Jos lapsi on terve, haluan toki tietää kromosomituloksetkin, muuten ei niillä ole mitään väliä, koska raskaus keskeytyy.

ei ole mitään alarajoja, vain ylärajoja. Eli mitä isompi niskaturvotus sen suurempi riski.

Vaikka selvää oli kummassakin raskaudessa, että lapsi on tervetullut sellaisena kuin on, niin eihän sitä silti kukaan vammaista lasta toivo.



Meillä molempien niskaturvotus oli 2,3 ja sen ja veriseulan yhteistulos eli riskiluku jotain 1:600 (250 on riskiraja). Tiesin kuitenkin, että useimmten tuo riskiluku huitelea jossain kymmenien tuhansien kieppeillä, joten joo, vähän arvelutti. Toisaalta tuttavallamme riskiluku oli 1:6 ja silti terve tyttö syntyi. Ja niin siis meillekin. Eli kyllähän noita tietty miettii, mutta paras yrittää antaa asioiden kulkea omalla painollaan. Varsinkin jos siis tietää, että abortti ei ole vaihtoehto.

Kuopuksella mitattiin np-turvotus, joka olikin ultralääkärin mukaan merkittävä. Paniikki tuli siinä vaiheessa. Yritettiin tehdä istukkabiopsia, mutta sitä ei pystytty ottamaan. Odottelin pari viikkoa lapsivesitutkimukseen pääsyä ja sen jälkeen tuloksia pari viikkoa. Kyllä ne olivat piiiiitkiä viikkoja. Terveen kromosomit olivat pojalla, mutta sydämen poikkeavuus oli lääkärin mukaan todennäköinen, mutta sitäkään ei ultrassa löytynyt.



Terve poika syntyi aikaan.

np 1,9 , toki normaali, mutta pelkään puhelua veriseulan jälkeen!

minulla on kaksi tervettä lasta ja odotan kolmatta. Olen nyt vähän vanhempi ja siksi pelottaa. En voisi mitenkään kuvitella, että minulla olisi down-lapsi. En vain voi jotenkin hyväksyä asiaa.

Pelottaa mennä testiin ja saada tulokset. Mitä jos niissä lukee ihan selvästi että on down?

Np-ultra ja veriseula kertovat vain todennäköisyyksiä, eivät mitään diagnooseja. Vaikka niissä löytyisi selvästi kohonnut riski, vaikkapa 1:50 niin prosentuaalisesti tuollaisessakin tilanteessa on 98% todennäköisyys että lapsi on terve.

minulla on kaksi tervettä lasta ja odotan kolmatta. Olen nyt vähän vanhempi ja siksi pelottaa. En voisi mitenkään kuvitella, että minulla olisi down-lapsi. En vain voi jotenkin hyväksyä asiaa.

Pelottaa mennä testiin ja saada tulokset. Mitä jos niissä lukee ihan selvästi että on down?

lähinnä sen takia, että saisin konkreettisen todisteen siitä, että olen raskaana ja siksi, että osaisimme varautua jo etukäteen mahdolliseen kohonneeseen riskiin saada down-syndroomainen lapsi.



Päätimme jo kuitenkin ennen ultraa, etten tee aborttia, vaikka tulos olisi mikä. En panikoinut tuloksia, mutta silti oli kiva saada paperi, jossa luki, ettei kohonnutta riskiä ole.

ja todennäköisyys oli 1:130000 ja 1:105000



en usko, että olisin abortoinut sairasta vauvaa, siksi minulla olisi ollut aikaa tottua, että lapseni ei ehkä ole terve.



tosin tutulleni tehtiin lapsivesipunktiokin ja siellä sanottiin, että sairas lapsi on. vielä ei ole nkynyt mikä sitä sairasta on. lapsi on siis terve

Veriseulaan en kuitenkaan mennyt, koska päätimme ottaa vastaan sen mitä annetaan ja riskiluvut ovat minulle yhdentekeviä (eivät kerro totuutta). Normaalisti sujuneen raskauden päätteeksi syntyi sydänvikainen down-lapsi.

miten sitten kävi?:/

t: 9

täällä nimittäine toinen jolla tuo tuolos np-ultrassa. Ja ihan terve poika tuossa istuskelee!

no mutta jos vähänkän tietää downeista, on tutustunut heihin tai tuntee heitä, niin ei pelkää Downin syndroomaa vaan niitä lisätauteja ja sydän vikaa!



www.downiaiset.com



Kuka voi väittää ettei ole ihania, tuiki tavallisia lapsia joilla oikeus elää?



terveisin, ylpeä down-pojan kummitäti.

mutta en sentään panikoinut. Kyllä minussa sen verran äitiä on sisimmässä että minkälainen tahansa lapsi meille saa tulla :) Meillä riski oli 1:300.

no mutta jos vähänkän tietää downeista, on tutustunut heihin tai tuntee heitä, niin ei pelkää Downin syndroomaa vaan niitä lisätauteja ja sydän vikaa!

www.downiaiset.com

Kuka voi väittää ettei ole ihania, tuiki tavallisia lapsia joilla oikeus elää?

terveisin, ylpeä down-pojan kummitäti.

Mutta mitä sitten kun niin ei olekaan?

kuulla tai lukea jostain, että joku "äiti" on voinut keskeyttää raskauden heppoisin perustein. Näitä on esim. ne tapaukset joissa lapsella hyvä elin ennuste vammasta huolimatta. Todella pahamieli näiden menetettyjen pikkuvauvojen puolesta, eivät äidin sylin lämpöä saaneet tuntea koska äiti ei halunnut.