Opiskelijat valittaa usein tukiensa pienuutta

Tällaista se oli lama-aikana, kun opintolainaa maksoin takaisin minimiäitiyspäivärahoista, lapsilisistä ja kotihoidontuista. Omille lapsille olen sanonut, että älkää ottako lainaa, jos ilmankin pärjäätte. Sitä on veemäistä maksaa takaisin, jos töitä ei saa. Mä maksoin lainaa 12 vuotta, v. 2000 oli viimeinen erä, enkä koko aikana ollut töissä kuin muutaman vuoden.

ihan huimasti! Miksi vain opiskelijoiden pitäisi elää samalla lailla kuin 80-luvulla oli tapana - ei nettiä, ei kännykkää jne.

prosentin, puolitoista palkankorotusta. Sosiaalituet eivät nouse! Kaikista maksetaan vähintään 20 prosenttia veroa! Sain itse 2098 euroa palkkaa ja veroprosentti oli 16. Nyt ansiosidonnaisella maksan 1200 euron tuloista 20 prosenttia, koska ansiotulovähennystä ei ole!

Ei ole muuta työtä tarjolla, kuin henkilökohtainen avustaja (noin 10 tuntia viikossa reilulla 8 eurolla tunti + bussimatkat), kauppaan en pääse, jos en omalla kustannuksella hanki hygieniapassia, siivoojaksi ei huolita ilman kokemusta tai pitää tehdä 20 tuntista viikkoa noin kahdeksalla eurolla/tunti, ajaa omalla autolla ympäri kyliä ja siivota yölläkin. Mulla lapsia!

Provisiopalkkaiseen myyntityöhön en rupea, koska pohjapalkka voi olla vaikka 100 euroa. Et saa mitään myytyä ja näet nälkää lastesi kanssa.

missä muualla saa lapsensa 10 tunniksi /vrk hoitoon jopa ilmaiseksi?

Ja äidit valittaa hoitomaksujen kalleutta missä muualla saa lapsensa 10 tunniksi /vrk hoitoon jopa ilmaiseksi?

Suomessa palkat aivan persiistä varsinkin pienituloisilla, perusterveydenhuolto maksaa paljon, ja monella ei ole edes varaa hampaidensa hoitoon!

että yhteiskuntarakenne ja työmarkkinoiden rakenne oli aivan erilainen 80-luvulla. Silloin oli paljon töitä, joita tehtiin ilman koulutusta, työssä oppien. Oli sihteeriä, apulaista, varastomiestä, lähettiä jne. Kaikki nämä työt ovat lähes täysin hävinneet 2000-luvulla. Kaikkiin tarvitaan nykyään monen vuoden koulutus + useimmat noista töistä, joita on vielä jäljellä, on ulkoistettu niin että työolosuhteet ja palkka on huomattavasti heikommat kuin ennen. Nykyään on ihan tyypillistä, että esimerkiksi siivoojan tai kassan töitä tarjotaan juuri niin monta tuntia viikossa, että lomat ja eläke ei kerry. Ei niitä töitä voi kukaan muu edes tehdä, kuin opiskelijat.



Ammattikorkeakoulujärjestelmä luotiin, ja yliopistojen sisäänpääsymääriä korotettiin rajusti juuri siksi, että saatiin jonnekin sullottua ne valtavat, turhautuneet nuorten ihmiste joukot, joille laman aikana ei ollut tarjota yhtään mitään, ei töitä eikä parempaa tulevaisuutta. Ei kukaan tosissaan uskonut, että he kaikki työllistyisivät, sillä esimerkiksi monien pienten paikkakuntien AMK:n yksiköt ovat täysin lyhytjänteisen kunnallispolitiikan ohjauksessa, eikä siellä ole näkemystä eikä tietoa työelämän vaatimuksista. Tärkeintä on, että on saatu investointi omaan kuntaan.



Opiskelijalla ei ole helppoa; on tehtävä aina töitä, päivät koulussa ja vapaa-ajalla sitten palkkatöitä. Silti rahat ei riitä mihinkään. Kun minä jäin työttömäksi valmistumisen jälkeen, kauhisteltiin kuinka oikein pärjäämme! Vaikka entisen satasen sijaan minulla jäi käteen _kahdeksan_kertaa enemmän rahaa, sillä olin ansiosidonnaisella. Siitä sai hyvän esimerkin siitä, kuinka vähän joillakin on käsitystä opiskelijan arjesta.