Uskotteko että ihminen pystyy itse vaikuttaa siihen masentuuko vai ei?

sairauteen voi välttää. Jos ei ole kyseessä periytyvä sairaus. Elintavoilla voi vaikuttaa siihen sairastuuko vaikkapa sepelvaltimotautiin. Mutta vain riskejä voi pienentää. Kuka tahansa voi sairastua vaikka mitä tekisi. Masennus on vakava sairaus. Vaikka tekisit mitä, voit siihen sairastua. Itse et voi estää sairastumistasi jos se sairaus vaan tulee. Miksikähän kukaan haluaisi sairastua masennukseen? Masennuksesta mitään tietämättömien ei pitäisi esittää typeriä olettamuksia sairaudesta. Vaikka sairaus ei näy ulospäin, se on tuskallinen.

- kulje ryhdikkäänä ja hymyillen, näin olet aina kaunis - muista peseytyä säännöllisesti - aseta elämällesi ja töillesi vain sopivan lyhyen tähtäimen tavoitteita - älä murehdi asioita, johon et voi itse vaikuttaa - iloitse onnistumisistasi, mutta älä murehdi epäonnistumisia vaan anna niiden kasvattaa "taistelutahtoasi" - jos olet paskaduunissa, a) hoida oma tonttisi moitteettomasti mutta älä ota stressiä firman ongelmista b) etsi itsellesi uusi parempi työpaikka - naura hyvälle huumorille ja myös itsellesi

Muutamia tapoja vaikuttaa masennusalttiuteen: - pidä itsesi normaalipainoisena ja hyvässä fyysisessä kunnossa - syö terveellisesti ja monipuolisesti - hanki itsellesi harrastuksia vapaa-ajalla - tee kohtuudella töitä, puutu töiden ylikuormitukseen jo niiden syntyvaiheessa - nauti alkoholia kohtuudella ystävien kanssa - vaali ystäväverkostoa ja sosiaalisisia suhteitasi - nuku riittävästi - vältä lääkkeiden syömistä niin paljon kuin mahdollista

mutta joskus elämä yllättää todella pahasti. Silloin voi hymy hyytyä. Kaikki asiat eivät ole itsestä kiinni. Jokaisella ihmisellä on rajansa ja joskus se raja voi tulla vastaan.

Olet enmmän kuin oikeassa.

Ja kun sitten elää keskellä asioita, jotka voisi vaikka masentaa, niin.. oma vika, turhaan masennun.

Mitäs menin naimisiin tuon äijän kanssa - nyt on ulosotossa kaikki kun firma kaatui ja velat on päällä, milläs maksat.

Ja tiesinhän minä jo naimisiin mennessä millaisia hänen edellisen liiton lapset ovat, miten hän isän toimii heidän kanssaan, mikä minun paikkani on silloin kun tulee nämä lapset puheeksi. Puhumattakaan sitten anopista.

Ei tässä parane masentua. Hoidetaan vaan kakarat ja huusholli.

Minäkin olen aina salaa halveksinut masentuneita, kuten moni tässä ketjussa, ja ajatellut heitä laiskoina ja saamattomina ihmisinä. Ajattelin, ettei minulle koskaan kävisi noin, olenhan varsinainen tehopakkaus, sosiaalinen ja iloinen ihminen, joka harrastaa ja liikkuu, jolla on ihana turvallinen parisuhde, kaksi korkeakoulututkintoa ja hyväpalkkainen työ..



MUTTA sitten minä, jonka lähipiiriin ei kuulu ketään masentunutta, sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen aivan tuosta vain, huomaamatta, ja diagnoosi oli keskivaikea masennus. Kesti lähes kaksi vuotta puskea itseni sieltä kuilusta ylös ja häpesin tilaani niin, etten kertonut kenellekään muulle kuin äidilleni. Sen ajan välttelin kavereita ja sukulaisia ja pysyin kotiäitinä, koska töihin en olisi kyennyt menemään. Harmittaa edelleenkin lapsen puolesta, koska en muista hänen vauva-ajastaan juuri mitään. Mutta eI, enpä tosiaan pystynyt vaikuttamaan asiaan mitenkään!!!!

ei sitä monikaan usko/tajua ennen kuin on itse kokenut! Onneksi pääsit itse paranemaan!

Kuinka moni perheen äiti jäi sota-aikaan sängyn pohjalle makaamaan, kun mies oli sodassa ja ympärillä liuta lapsia hoidettavana? Kaikesta oli pulaa ja elämä todellakin masentavaa!

Ennen oltiin hieman sitkeämpää tekoa kuin nykyään. Ei keikahdettu maahan ensimmäisestä pienestä kuopasta, mitä tapahtuu nykyään.

Nykyään masennutaan, kun ollaan totuttu niin armottoman helppoon elämään. Heti kun tulee vähän vastoinkäymisiä ollaan työkyvyttömiä!

Todellakin ihminen pystyy vaikuttamaan siihen masentuuko vai ei!

sitten selität sen, että kehitysmaissa on masentuneita kaikkein eniten? Onko nekin tottuneet liian helppoon elämään?