Lue keskustelun säännöt.
Uusi aloitus, porttikielto äidille arvostelun/valituksen takia...
08.10.2010 |
Tein tästä aiheesta jo tänään aloituksen, mutta se meni lähinnä pohdiskeluun, että olenko todella kykenemätön hoitamaan lapsiamme kun en kertonut syytä.
Olenko minä tai me todellakin lapsellisia kun käskimme äitini tulemaan kylään seuraavaksi sitten kun ei enää arvostele.
Tässä nyt tiivistettynä oleellisimpia asioita, osa oli jo edellisessä ketjussa, kaikki vaan ei vaivautuneet lukemaan loppuun asti.
Meillä on siis nyt sellainen tilanne, että minä en pysty hoitamaan meidän isompia lapsia tai vauvaa, lääkäri on tämän kieltänyt toistaiseksi.
Olen jossain määrin vuodepotilas, pystyn kuitenkin itse syömään ja käymään suihkussa ym. toimimaan omatoimisesti tietyin rajoituksin.
Minulta siis repesi synnytyksessä kohtu pahasti ja sen takia vauva syntyi hätäsektiolla ja kohtuni jouduttiin poistamaan. Kohdunpoiston jälkeen en toipunut odotetusti ja ilmeni komplikaatioita ja jouduttiin tekemään uusi leikkaus.
Vähitellen vointini paranee ja kivut vähenee, mutta toipuminen on kaiken kaikkiaan todella hidasta. Lääkäri on sanonut, etten saa nostaa mitään maitopurkista painavampaa ja liikkua saa kivun sallimissa rajoissa ja mitään, joka aiheuttaa kipua niin ei saa tehdä.
Vauvaa voin siis jonkin verran kyllä hoitaa, mutta en voi pitää sylissä, on kyllä usein vieressäni esim. sängyllä. Myöskin isompien lasten leikkeihin pystyn osin osallistumaan, kunhan ei tarvitse nostella mitään. En siis pärjäisi päivää yksin lasten kanssa.
Ikinä en ois uskonut, että joutuisin äidilleni antamaan meille porttikiellon, mutta emme nähneet enää muuta vaihtoehtoa. Äitini mielestä minun pitäisi kivuista ja lääkärin kiellosta huolimatta hoitaa vauva sekä muut lapset ja antaa miehen käydä töissä. Olisimme voineet palkata lastenhoitajankin, mutta mies sanoi itse, että hän haluaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia.
Äitini on siis monesti kertonut, miten hän hoiti minut ja sisarukseni, vaikka oli revennyt pahasti synnytyksessä, koska vauvan pääasiallinen hoitaja kuuluu olla äiti. Siis tuo on äitini mielipide, minä ja mieheni ollaan eri mieltä. No, paljolti tämän takia isäni on minulle vieraampi tai oli lapsuuteni, nyt aikuisena olemme lähentyneet todella paljon. Silti minua harmittaa, etten saanut kokea sitä isän läsnäoloa lapsena, kiitos äitini.
Alkuksi yritin sietää äitini puheita ja antaa niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta lopulta tuli mitta täyteen niin minulla kuin miehelläni ja sanoimme äidilleni, että hän on tervetullut meille kylään seuraavaksi vasta sitten kun osaa olla arvostelematta. Tästä äitini ei tietenkään pitänyt ja sanoi minun käyttäytyvän lapsellisesti.
Olen/olemme saaneet kuulla myös muulta suvulta ja muutamalta ystävältänikin, että on kuulemma lapsellista antaa porttikielto, että äidilläni on kuulemma oikeus tavata lapsenlapsiaan. Joo, olen samaa mieltä, että äidilläni on oikeus tavata lapsiaan, mutta minusta/meistä meidän ei silti tarvitse kuunnella valitusta/arvostelua.
Suku arvostelee meitä ihan muutenkin, koska olemme heidän mielestään liian nuoria vanhemmiksi, tosin tuo arvostelu on onneks vähentynyt ja välitkin hieman paremmat sukulaisiin. Ei mitenkään älyttömän hyvissä väleissä vieläkään olla, mutta toimeen tullaan sillon kun tavataan.
Kommentit (49)
sanoisin, että teit oikean ratkaisiun. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Edes omalla äidillä ei ole oikeutta aukoa päätään.
Teillä(varsinkin sinulla) on nyt sen verran hankalaa, että kyllä saa tehdä omaa oloaan helpottavia ratkaisuja. Mitä mieheesi tulee, hän on aikuinen järkevä ihminne, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitisi toiminta on oikein. On itsestäänselvää että hän ei saa arvostella ja teidän ei tule sitä niellä.
Mutta _siitä huolimatta_ porttikielto on erittäin jyrkkä ja itse en vaan usko, että sen purkaminen myöhemmin sujuu kuin vettä vaan. Siitä voi jäädä tulehtunut tilanne vuosiksi vaikkakin se johtuu äitisi huonosta käytöksestä, etkö silti voisi ajatella että hän on äitisi vielä todennäköisesti kauan ja noin äärimmäinen keino ei tee hyvää suhteellenne jatkossa - ellet sitten aio ottaa riskiä että suhde todellakin katkeaa.
Jos minulle annettaisiin tuollainen porttikielto, en ymmärrä, miten enää voisin koskaan mennä vierailulle, se jäisi aina väliimme. Äitisi käytöstä en puolustele, mutta tahdon tuoda ilmi sen, että hän ei välttämättä koe arvostelleensa vaan "neuvoneensa" tai "kannustaneensa". Me ihmiset usein lähisuhteissa koemme tilanteet täysin erilaisina. Se ei tarkoita todellakaan että sinun pitäisi niellä se, vaan käsittää että hän saattaa parastaikaa jossain ihmetellä ystävälleen että miksi tytär heitti ulos vaikka hän ei ole mitään pahaa tarkoittanut, kykenemättä näkemään sanojensa loukkaavuutta.
terveisin ketjun alusta se joka ehdotti pientä sovittelua
ja meidän tapaamme toimia tässä tilanteessa ja meidän pitäisi vain hyväksyä se, niinkö?
Äidilleni on näytetty ohjeita, joita olen saanut, että mitä saan tehdä ja mitä en. Lisäksi äitini oli kerran mukanani lääkärin vastaanotolla ja siellä kuuli ihan lääkäriltä mitä saan tässä vaiheessa tehdä ja mitä en. Silti äitini kuvittelee tietävänsä paremmin ja että ei se pieni kipu haittaa jne.
ap
Mutta tuo porttikielto ja kyläilylakko on liian jyrkkä rankaisu. Tässä te menetätte kaikki. Isovanhempien ja lastenlasten suhdetta ei saa tarkoituksella rikkoa. Väärätkään käsitykset eivät oikene, jos ei anneta edes mahdollisuutta nähdä muita toimivia toimintatapoja.
Olen muistaakseni tässäkin ketjussa kirjoittanut, että äidilleni olemme ennen porttikieltoa selittäneet juurta jaksain mikä hänen käytöksessään mättää ja useamman kerran. Minusta aikuisen ihmisen pitäisi se ymmärtää puheesta ja muuttaa käytöstään sen mukaan.
Ihan varmasti hän on äitini vielä kauan, mutta meille on tervetullut kun osaa vähintään pitää ne mölyt mahassaan.
Ja sillon kun äitini vieraili niin niiden vierailujen jälkeen olin aivan rikki (olin jo muutenkin kun työstän vielä sitä, ettemme saa enää lapsia) ja mies parka joutui kuuntelemaan kiukutteluani. Nyt kun äitini ei ole käynyt, olen voinut henkisesti paljon paremmin, vaikka kipuja on aika ajoin paljonkin.
ap
äitisi toiminta on oikein. On itsestäänselvää että hän ei saa arvostella ja teidän ei tule sitä niellä.
Mutta _siitä huolimatta_ porttikielto on erittäin jyrkkä ja itse en vaan usko, että sen purkaminen myöhemmin sujuu kuin vettä vaan. Siitä voi jäädä tulehtunut tilanne vuosiksi vaikkakin se johtuu äitisi huonosta käytöksestä, etkö silti voisi ajatella että hän on äitisi vielä todennäköisesti kauan ja noin äärimmäinen keino ei tee hyvää suhteellenne jatkossa - ellet sitten aio ottaa riskiä että suhde todellakin katkeaa.Jos minulle annettaisiin tuollainen porttikielto, en ymmärrä, miten enää voisin koskaan mennä vierailulle, se jäisi aina väliimme. Äitisi käytöstä en puolustele, mutta tahdon tuoda ilmi sen, että hän ei välttämättä koe arvostelleensa vaan "neuvoneensa" tai "kannustaneensa". Me ihmiset usein lähisuhteissa koemme tilanteet täysin erilaisina. Se ei tarkoita todellakaan että sinun pitäisi niellä se, vaan käsittää että hän saattaa parastaikaa jossain ihmetellä ystävälleen että miksi tytär heitti ulos vaikka hän ei ole mitään pahaa tarkoittanut, kykenemättä näkemään sanojensa loukkaavuutta.
terveisin ketjun alusta se joka ehdotti pientä sovittelua
ja meidän tapaamme toimia tässä tilanteessa ja meidän pitäisi vain hyväksyä se, niinkö?
Äidilleni on näytetty ohjeita, joita olen saanut, että mitä saan tehdä ja mitä en. Lisäksi äitini oli kerran mukanani lääkärin vastaanotolla ja siellä kuuli ihan lääkäriltä mitä saan tässä vaiheessa tehdä ja mitä en. Silti äitini kuvittelee tietävänsä paremmin ja että ei se pieni kipu haittaa jne.
ap
Mutta tuo porttikielto ja kyläilylakko on liian jyrkkä rankaisu. Tässä te menetätte kaikki. Isovanhempien ja lastenlasten suhdetta ei saa tarkoituksella rikkoa. Väärätkään käsitykset eivät oikene, jos ei anneta edes mahdollisuutta nähdä muita toimivia toimintatapoja.
Kyse ei ole vain leikkaushaavasta. On hienoa, että mies ymmärtää tilanteen vakavuuden.
Yhä olen sitä mieltä, ettet ollut lapsellinen, mutta äitisi kyllä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei minulle koskaan sanottu, etten saisi nostella mitään maitopurkista painavampaa. Pari viikkoa käskettiin ottamaan rauhallisemmin ja sitten sain jo palata töihin.
Nostelu kiellettiin laskeumavaaran vuoksi. Toinen syy oli, että pelättiin haavan alkavan vuotamaan.
kyllä minullakin olisi hermot menny!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porttikielto voi olla rankka ratkaisu, mutta jos apn äiti ei osaa olla lapsensa, tämän miehen ja lapsenlapsien tukena, niin mitä iloa äidistä on myöhemminkään perheelle?
ja meidän tapaamme toimia tässä tilanteessa ja meidän pitäisi vain hyväksyä se, niinkö?
Äidilleni on näytetty ohjeita, joita olen saanut, että mitä saan tehdä ja mitä en. Lisäksi äitini oli kerran mukanani lääkärin vastaanotolla ja siellä kuuli ihan lääkäriltä mitä saan tässä vaiheessa tehdä ja mitä en. Silti äitini kuvittelee tietävänsä paremmin ja että ei se pieni kipu haittaa jne.
ap