Olen ollut vatsaleiikauksessa ja nyt ottaa päähän pk.n viesti lapsen

ja mielestäni ap ei ole sanonut kertaakaan, minkälaisesta vatsaleikkauksesat on kyse. EIkä tarvitsekaan sanoa, eihän se meille kuulu.



Kuntoutuminen kuitenkin riippuu aika pitkälti siitä leikkauksen massiivisuudesta, paikasta ja siitä mitä vatsasta on korjattu7poistettu/lisätty. Todella ala-arvoista syyttää toista rakkaudettomuudesta lastansa kohtaan, jos lapsella on hoitopaikka, jossa lapsi saa hyvää hoitoa sen ajan kun äiti toipuu. Parempi muutama lomapäivä hoidossa kuin kuukausitolkulla siellä ja äiti sairaalassa toipumassa tikkien repeämisestä ja infektiosta tai muusat komplikaatiosta. Kipu leikkauksen jälkeenkin ja syöminenkin voi olla vaikeata, varsinkin ,kun on vatsaleikkauksesta kyse.



Kyllä ihmisen pitää saada toipua ihan rauhassa sairaudesta.

Kolmannen sektioni jälkeen minulla oli kotona vauva (yli 4kg), 1v5kk taapero ja vielä 3v3kk ikäinen ipana. Mies ei voi yrittäjänä pitää syyslomaa, joten ihan yksin olin haavani kanssa. Enkä edes muista, että olisi ollut hankalaa. Äidinmaitoakin luovutin...

Ja parin vuoden kuluttua pärjäsin yhtälailla taas sektion jälkeen, kuten taas siitä parin vuoden kuluttua.

Ei leikkauksen jälkeen tarvitse makuupotilaana olla!

Ihan sama kuin syövästä parantuneena menis elvistelemään saattohoidossa olevalle, että "MINÄ toivuin tästä syövästä, ethän sä nyt voi siihen kuolla. Hei, asennetta kehiin, hei! "

Voi juma, no jos ei ihmistä ole empatiakyvyllä siunattu niin sitten ei ole. Toivottavasti näiden lapset kuitenkin jostakin sitä kykyä imevät elämäänsä ettei heistä kasva samanlaisia pässinpäitä.