Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut vatsaleiikauksessa ja nyt ottaa päähän pk.n viesti lapsen
08.10.2010 |
syyslomasta. Hoitsu sanoi,että teidän lapsi on varmaan sitten ensi viikolla pois pk.sta ja syyslomalla. Totesin vaan tylsästi,että ehkä loppuviikosta joo jos kuntoudun riittävästi.
Kyseessä on 4v poika joka ei íhan jaksa viikkoa mamman vieressä pötkötellä.
Kommentit (102)
Sektio on iso leikkaus - olen siis sen kokenut itsekin - mutta siitä toipuminen normivaiheessa on aika nopeaa. Viikossa ei tuntunut enää miltään.
Omassa leikkauksessani poistettiin ohutsuolta, ja vaikka leikkaus ei nyt mikään mielettömän suuri ollutkaan, olin viikon sairaalassa, siis 7 päivää (sektiossa 3 päivää), ja ruokarajoituksetkin olivat tarkat. Voimat olivat poissa usean päivän syömättömyydestä, kuusi päivää siis elin ilman ruokaa, tipassa olin ja vedellä sain kostuttaa huuliani, viidentenä päivänä sain juoda kaksi lasia vettä jaettuna pitkin päivää, kuudentena päivänä vettä, mehua ja nesteitä niin paljon kuin jaksoin ja siis seitsemäntenä päivänä vasta nestemäistä ruokaa. Sektiossa voimien palautuminen alkaa samantien, näissä vatsanalueen leikkauksissa harvemmin.
En todellakaan vertaisi sektiota näihin muihin - ainakaan ilman tietoa, mistä leikkauksesta on kyse. On lapsellista, nenäkästä ja ylimielistä kertoa omasta sektiokokemuksestaan ja kuvitella, että on tehnyt jotain ihmeitä hoitamalla lapsiaan. Sitä paitsi siinäkin saa olla varovainen, ystäväni leikkaushaava repesi ja kuolema kävi lähellä. Ei välttämättä kannata rehkiä sektion jälkeenkään. Pelkkää makaamistahan se ei edes voi olla, kun on se vauvakin kuvioissa, mutta silti kannattaa ottaa minkä tahansa leikkauksen jälkeen rauhallisesti. Oma toipuminen siinä vain varmistuu.
Jotenkin hävettää nämä nenäkkäät kertomukset omista ylivertaisista kyvyistään hoitaa lapset sektion jälkeen... Kun ei tiedetä, mistä puhutaan ja kun oma toipuminen on edennyt mallikkaasti, niin eihän tässä maailmassa voi olla toisenlaisia tarinoita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tehty yksi pieni ja kaksi isoa vatsaleikkausta ja voin kertoa, että ne eivät ole mitään pikkujuttuja.
Itse yritin olla reipas, ja yhdellä kertaa haava aukesi peri viikkoa leikkauksen jälkeen. No, meni se siitä sitten hiljalleen umpeen, mutta tuloksena on kamala leveä arpi.
Lisäksi olen saanut arpityrän vatsaan.
On se nyt perkele, jos äiti ei saa toipua rauhassa. Parempi käyttää nyt heti aikaa toipumiseen, etti tule mitään sairastelu- ja leikkauskierrettä, jolloin lapsi ainakin saletisti kärsii.
Minusta leikkauksesta toipuminen on työssäkäymistäkin pätevämpi syy viedä lapsi päiväkotiin - myös lapsen kannalta.
Itselleni tehty kaksi kertaa sektio ja on vaan ollut pakko pärjätä parivuotiaan ja vauvan kanssa, eikä ongelmia ole ollut. Ja isosta leikkauksesta siinäkin on kysymys.
Hah, ja täällä aina mollataan vielä sektiolla synnyttäneitä. Itse olette ihan rikki jostain toimenpiteestä sillä tavoin, ettette kykene edes nelivuotiaasta isosta lapsesta huolehtimaan, joka syö itse, nukkuu yöt, pukee itse, käu itse vessassa.
Olet naurettava, ap
sinä olet tunnevammainen ääliö.
Minulle itselleni on tehty 4 sektiota ja ne olivat läpihuutojuttuja verrattuna isoon jättityrän leikkaukseen joka mulle tehtiin 6kk sitten.ja kyse ei todellakaan ollut mistään napatyrästä vaan tyrä oli repinyt koko alavatsan kudokset auki ja korjausleikkaus kesti 6 tuntia.
Lapsia 4 joaista 2 erityislasta ja kaksi normaali lasta joista pienin vauva.
Kesti 3 viikkoa ennenkuin pystyin edes jotenkuten toimimaan.
Vaikka minulla mies apuna olikin niin en mitenkään olisi meidän vilkkaan neliuotiaan kanssa pystynyt olemaan .
Mitä se 4 vuotias tekee silloin kun äidin on pakko levätä???????????Itsekin makasin kipujen kourissa suurimman osan päivästä.
Uskomatonta porukkaa täällä.
älä ap välitä.viet lapsen hoitoon ja hoidat itsesi kuntoon
T:Hengessä mukana
olla normaalisti vaan kuinkas kävikään.haava aukes,tulehtui ja nyt sit olen leikkausjonossa uudestaan .
T:Eräs jota ärsyttää tuollaiset "kun ei se mun leikkaus tuntunut missäään niin ei tunnu muillakaan " tyypit
joku ehdotti,että 16v voisi hoitaa pikkuveljeään,hyvä idea,mutta 16v.llä on syysloma koulusta vasta kahden viikon kuluttua,nyt on kyseessä ensi viikko.
Itse olen pakon sanelemana synnyttänyt 3 kertaa ilman MITÄÄN kipulääkettä ja selvisin siitä,selviän tästäkin,en ole mikään valittaja ja kipukynnys on korkea (se ei ole aina hyvä asia),mutta nyt aion kuntoutua tästä nopeasti niin,että normaali arki voi rullata,ei tule pitkää sairauslomaa ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari asiaa:
1. 4v todennäköisesti tykkää leikkiä ja puuhailla kavereiden kanssa ps:ssa. Hän ei ole enää äitiä jatkuvasti kaipaava taapero!
2. Leikkauksista ja sairauksista kuuluu saada toipua! Itse olin nielurisojen poistossa kun lapsi oli 2v.Olin aivan ällistynyt kun hoitajat toivat jäätelöä ja antoivat kipulääkkeitä. En meinannut uskoa että kyseessä oli sama sairaala, jossa yritin pari vuotta aiemmin suuren verenhukan jälkeen hoitaa esikoistani, vaikka meinasin välillä pyörtyä. Eli siis rautalankaa: Normaalisti ihmisen kuuluu saada toipua ja levätä. Synnytys on poikkeustilanne kun vauvaa on vain pakko yrittää hoitaa. On tyhmää olla toipumatta kunnolla, jos siihen vain
on mahdollisuus.
Joten ei, ei todellakaan pystyisi olemaan 10 tuntisia päiviä "itsekseen". Emmekä me ole mielestäni mikään huono perhe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olleen äidin pystyä hoitamaan 4v poikaa! Totta kai sä ap lepäät ja viet sen lapsen hoitoon minne se nyt kuuluukin. Ihan eri asia kuskata se poika sinne kuin hoitaa koko päivän ja viikon ajan . Voi olla vaarallista jos haava repeää ja tulee tulehduksia. Multa on tähystyksessä poistetu sappirakko ja olin 2 viikkoa täysin kyvytön kipujen takia!
ei todellakaan tarvi hoitaa pientä lasta silloin kun juuri leikattu! Herätkää pahvit! Samalla logiikalla kai sitä ihmiset vois mennä suoraan leikkauspöydältä töihinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä olis herunu sympatiaa ja tietenkin lapsen paikka olis ollu hoidossa! Tuossa tilanteessa ei kukaan normaalijärkinen ota lasta kotiin vaan vie hoitoon ja parantelee itseään rauhassa kotona! Siis me normaalilla maalaisjärjellä varustetut naiset....
Ei oikeutta lepoon eikä sairastamiseen saati itsensä parantamiseen rauhassa. Kotiin vaan potemaan ja leikatulla vatsalla hoitamaan 4v lasta. Törkeitä te eräät olette! Lapsenkin kannalta ilman muuta paras että saa olla kavereiden kanssa mielekkäässää puuhassa kun äiti lepää kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja voi kiesus että ekat viikot oli vaikeita (erityisesti eka viikko kotona). En pystynyt syömään en nukkumaan ilman vahvaa kipulääkitystä saati kunnolla liikkumaan. Ei olis tullu mieleenkään hoidella siinä jotain 4-vuotiasta :D
kyllä täällä on pimeetä porukkaa!!??!!
Ap, tottakai viet poikasi hoitoon, ainakin alkuviikoksi, jos koet että et vielä ihan kunnossa ole. Ehkä loppuviikosta on jo parempi olo, kenties silloin voitte yhdessä lomailla?
Käsittämätöntä että täällä arvostellaan ihmisiä, äitejä, tuommoisesta asiasta. Ihan kuin äiti ei saisi ikinä sairastaa, olla heikkona. Aina vaan pitäisi jaksaa, revetä joka suuntaan, unohtaa kaikki omat tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä hoitaja sanoo/ kysyy, jos hoito on sun mielestä täysin aiheellinen?
Tuosta mielen pahoittamisesta tuli vähän sellainen fiilis, että ihan kuin olisit omastakin mielestä tekemässä väärin ja omatunto soimaa.
ketjun, missä he repivät ap.ta sädekehä pään päällä, en yhtään ihmettele, että kokeekin syyllisyyttä, vaikka haluaa vain lapsensa parasta ja itse parantua.
kahden ison leikkauksen jälkeen. Seurauksena oli sitten isommat fyysiset vammat ja lopuksi burnout.
ap haluaa viedä lapsen hoitoon niin jengi täällä mesoaa kuinka ovat itse hoitaneet vekaransa vaikka kuinka isojen leikkausten jälkeen, ja et just niin pitää muidenkin tehdä. Ihan varmasti ne samat mesoajat jotka syyllistivät minua kun en jaksa viedä eskarilaistani eskariin; ei se saa kotona löhötä kun muuten se ei opi ensi vuonna koululaiseksi :DD
No, sektion jälkeen kotiin
Vauvan ohella meni kyllä taaperokin. Näin kai kaikilla muillakin? Ja menihän se vauvan hoito osastolla heti kun jalat kantoi, miksi leikkauksen jälkeen pitäisi koko ajan nukkua?
No ei mulla ainakaan mennyt kun en saanut useampaan viikkoon nostella mitään vauvaa painavampaa ja meidän taapero oli kyllä tuolloin vielä täysin kanniskeltava. Mies onnistui kuitenkin järkkäämään itselleen vapaita noiksi ensimmäisiksi viikoiksi joten niin pärjättiin hyvin.
Nyt on useampi vuosi mennyt ja kohta taas sektio edessä. Tuo esikoinen on yhä liikuntavammansa takia paljon nostamisia ja kantamsitakin vaativa ja en siis vieläkään pärjäisi hänen kanssaan päioviä kotona leikkauksen jälkeen. Onneksi on päiväkoti olemassa miehen työpäivien ajaksi.
Tiedoksi vielä etten tosissaan maanut sängyssä noiden ensimmäistenkään sektioiden jälkeen vaan hoidin vauvan heti ekasta päivästä asti sairaalassa, pystyin normaalisti kävelemään kotiuduttuani ja koiran lenkityksetkin onnistui mutta silti oli se nostelukielto olemassa.
No, sektion jälkeen kotiin Vauvan ohella meni kyllä taaperokin. Näin kai kaikilla muillakin? Ja menihän se vauvan hoito osastolla heti kun jalat kantoi, miksi leikkauksen jälkeen pitäisi koko ajan nukkua?
No ei mulla ainakaan mennyt kun en saanut useampaan viikkoon nostella mitään vauvaa painavampaa ja meidän taapero oli kyllä tuolloin vielä täysin kanniskeltava. Mies onnistui kuitenkin järkkäämään itselleen vapaita noiksi ensimmäisiksi viikoiksi joten niin pärjättiin hyvin. Nyt on useampi vuosi mennyt ja kohta taas sektio edessä. Tuo esikoinen on yhä liikuntavammansa takia paljon nostamisia ja kantamsitakin vaativa ja en siis vieläkään pärjäisi hänen kanssaan päioviä kotona leikkauksen jälkeen. Onneksi on päiväkoti olemassa miehen työpäivien ajaksi. Tiedoksi vielä etten tosissaan maanut sängyssä noiden ensimmäistenkään sektioiden jälkeen vaan hoidin vauvan heti ekasta päivästä asti sairaalassa, pystyin normaalisti kävelemään kotiuduttuani ja koiran lenkityksetkin onnistui mutta silti oli se nostelukielto olemassa.
Ahdistaa ja raivostuttaa suunnattomasti joidenkin typerien putkiaivoiset kommentit tyyliin:"MINÄ kyllä pärjäsin, joten siitä loogisesti seuraa, että KAIKKIEN muidenkin on pärjättävä." Hankkikaa pikkasen perspektiiviä elämäänne ennen kommentointia, kiitos. Kaikkien elämä ei ehkäpä sittenkään mene juuri samalla tavalla kuin teidän.
ja
viet lapsesi päivystävään päiväkotiin- kunnallisessa päiväkotiverkostossa niittä on lain mukaan oltava- ja varaudu maksamaan viikosta, ellei lapsi ole 0 maksuluokassa
Alue: Aihe vapaa
Joskus leikkauksesta toipuminen sujuu helposti kuten itselläni, toisolla taas se voi olla kuukausien taistelua ja helvetillistä kipua ja monenlaisia ongelmia.
Kun leikataan vatsaa ja ruoansulatuselimistöä niin se vaikuttaa vähän eri tavalla elämiseen kuin vaikka sektio (minkä olen senkin kokenut). Kun ei pysty syömään eikä juomaankaan normaalisti esim. kipujen vuoksi kuukausiin niin siinä voi olla jo aika heikko kunto pelkästään sen vuoksi.