Olen ollut vatsaleiikauksessa ja nyt ottaa päähän pk.n viesti lapsen

Kun mulla oli lapset pieniä, ei tullut mieleenkään viedä niitä sairaana päiväkotiin. Kylläne meni mun kans kotonakin, vaikka kuinka minun piti välillä levätä.



Minä yksinkertaisesti rakastan niitä ja rakastin niin paljon, että en halunnut niitä pois, halusin olla niiden kanssa kaiken vapaa-aikani.



Mutta tämä oli vaan minun tapani, nykyisin olen huomannut, että aikalailla tyyli on erilainen.

Eikö sun lapsi viihdy sun kans kotona?

Eikö hän viihdy leikkiensä parissa ja sun kans ihan normisti?



Saisitte nukkua pitkään. ;)

Mitäs siitä jos äidin leikkaushaava ei parana, kenties Jumala antaa lapsille uuden äidin.

sterilisaatio?

Fundoplikaatio?

kasvain vatsalaukusta?

haava on aikalailla jo parantunut,

nostokielto yleensä jatkuukin,

mullakin jatkui 6 viikkoa.



Silti 4-vuotias ei ole vauva, ei sitä tartte nostella.



Outoo porukkaa täällä,

alkaa elämän normirealiteetit unohtumaan,

herttileijaa sentäs, tuskin maha auki on jätetty. :D

että hoitaja ajatteli montaa päällekkäistä asiaa yhtä aikaa ja se tuli sitten ulos tuollaisena sammakkona. Oli miten oli, niin tottakai viet lapsen hoitoon syyslomalla jos koet, ettei oma kuntosi vielä ole maailman paras!



Ei nelivuotias lapsi osaa sataprosenttisesti asettua äidin kipujen tai tuntemusten "tasolle" ja ymmärtää, että äitiin tosiaan sattuu tai että tosiaan on paha olo ja ettei sen vuoksi jaksa kuten tavallista. Aiukinen pystyy asennoitumaan sellaiseen aivan hyvin, mutta pieni lapsi ei.

ollaan kuin majakka ja perävaunu,toki niin kuuluu ollakin..

Lapsi ei nuku pitkään,ei koskaan,herää kuuden jälkeen ja ei myöskään nuku päiväunia eli silloin en myöskään pysty/saa itse torkahtaa.

Heti kun jaksan kävellä lähes 3km voin hakea lapsen pk.sta aiemmin,mutta lapsen pitää myös kävellä tuo matka kotiin.

Toki viihdyn lapsen kanssa,olinhan hänen kanssaan monta vuotta kotona ja olisin edelleen jos vaan talous sallisi.Lapsi myös viihtyy kanssani.

Mutta katsotaan asiaa uudestaan kun teillä on vekki mahassa ja pitäisi touhuta tuollaisen energisen pojanviikarin kanssa,mitenkäs sitten suut pannaan



ap

Mitäs siitä jos äidin leikkaushaava ei parana, kenties Jumala antaa lapsille uuden äidin.

Juu, mä luulen kans. Voi kiesus näitä...

- terv. #12

Kun mulla oli lapset pieniä, ei tullut mieleenkään viedä niitä sairaana päiväkotiin. Kylläne meni mun kans kotonakin, vaikka kuinka minun piti välillä levätä.

Minä yksinkertaisesti rakastan niitä ja rakastin niin paljon, että en halunnut niitä pois, halusin olla niiden kanssa kaiken vapaa-aikani.

Mutta tämä oli vaan minun tapani, nykyisin olen huomannut, että aikalailla tyyli on erilainen.

Ja sädekehä taas kiiltää...

Minä ainakin veisin ap:n tapauksessa ihan hyvällä omallatunnolla lapsen hoitoon. Kyllä äidillä on oikeus levätä itsensä kuntoon, kun kerran hoitopaikka lapselle on!

Meillä ei ainakaan 4v edes viihtyisi sisällä kahdestaan mun kanssa koko päivää! Kyllä tulisi aika kiukut ja ylivilkkaudet jos ei pääsisi pihalle ja en itse jaksaisi häntä koko ajan viihdyttää...

Mitä leikattu?



Kiinnostaa jo ihan ammatillisesti ja ajatellen kuntoutumista.

t. lastenhoitaja, tehosairaanhoitaja

Vauvan ohella meni kyllä taaperokin.

Näin kai kaikilla muillakin?

Ja menihän se vauvan hoito osastolla heti kun jalat kantoi, miksi leikkauksen jälkeen pitäisi koko ajan nukkua?

tuollaista "huhuh" ja sädekehä-jeesustelua.



Lue tarkemmin jos pystyt.

Sanoin, että se on tapani,

nyt aika on toinen.



Onko siinä jotain pahaa?

Ennnenvanhaan ei ollut edes päiväkoteja ja mammat hoiti lapset kotona, ei siinäkään ole mitään huhuh tai sädekehä kiiltää juttua.



Mä en nyt oikein ymmärrä, mutta jospa siellä kolahtaa, mihin keppi kalahtaa.

kuitenkin oletetaan, että äidit hoitaa vauvansa ja kotona viel parit muutki kersat

Vie toki lapsi hoitoon, jos siltä tuntuu, mutta etkähän sinäkin ole jo kuntoutunut. Tekee hyvää liikkua ja toimia ihan normisti.

tuollaista "huhuh" ja sädekehä-jeesustelua.

Lue tarkemmin jos pystyt.

Sanoin, että se on tapani,

nyt aika on toinen.

Onko siinä jotain pahaa?

Ennnenvanhaan ei ollut edes päiväkoteja ja mammat hoiti lapset kotona, ei siinäkään ole mitään huhuh tai sädekehä kiiltää juttua.

Mä en nyt oikein ymmärrä, mutta jospa siellä kolahtaa, mihin keppi kalahtaa.

Jokainenhan tekee ihan niinkuin itse haluaa. Hullulta vain kuulostaa se että sinusta on surullista jos äiti haluaa sairastaa rauhassa että ehkäpä jopa paranisi nopeammin...

Kyllä niitä on oikeasti sellaisia lapsia jotka ei sairaan äidin kanssa viihdy kotona hetkeäkään, kun ei pääse pihalle ja äiti ei jaksa leikkiä. Kyllähän lapsi hetken leikkii yksinään, mutta ei kaikki tuntikaupalla jaksa yksin leikkiä ja katsoa videoita.

Jos tuntuu että vointi kohenee, niin voithan sitten pitää lapsen kotonakin loppuajan saikustasi.



p.s. Älä vänkää vastaan noille syyttelijöille, he tekevät sen tahallaan.

kyllä tarkoittikin, että kukin tavallaan. :)

Saahan se minusta vanhasta kääkästä olla surullistakin eikös?

Liikkuminen tekee hyvää ja uskoisin, että iskä voi sit mennä lapsen kaa ulos.



Mutta hei toki ap mun puolesta tekee ihan mitä lystää.;)

Jotkut voi parantua tosi hitaastikin, niinhän.

tuollaista "huhuh" ja sädekehä-jeesustelua.

Lue tarkemmin jos pystyt.

Sanoin, että se on tapani,

nyt aika on toinen.

Onko siinä jotain pahaa?

Ennnenvanhaan ei ollut edes päiväkoteja ja mammat hoiti lapset kotona, ei siinäkään ole mitään huhuh tai sädekehä kiiltää juttua.

Mä en nyt oikein ymmärrä, mutta jospa siellä kolahtaa, mihin keppi kalahtaa.

Joo ei ainakaan mulle keppi kolahtanut, en ole ollut isossa vatsan alueen leikkauksessa. Mutta, minullakin sentään riittää älyä sen verran, että mitä järkeä riskeerata leikkaustulos tai hidastaa omaa paranemistaan? Ei kerrassaan mitään. Olen ollut lapsi kun äidilleni tehtiin iso leikkaus, ja voi jee se oli huonossa kunnossa. Ei pystynyt edes teeskentelemään niin kuin yleensä. Et varmaan ole samaa kokenut.

Ennen vanhaan... joopa joo.. aika moni kuoli ennen aikojaan tai kärsi hiljaa.

Hyvä juttu ap:lle jotta hän voi viedä pienokaisensa hoitoon.

Mulla on varmaan ollut niin rauhalliset lapset, jotta viihtyivät mun kans kotonakin, ihan sisällä.



Nyt kun ajattelen, niin nykyajan pienet ovat rauhattomampia, menoon tottuneita, kuin mulla.



Joten ajat on toiset, maailmakin on ihan erilainen nyt.

parantaa itsensä rauhassa kuntoon! Kotiäideillä ei tätä mahdollisuutta valitettavasti ole.

Parempi lapsen olla kotona äidin kanssa, joka vetää sitten särkylääkettä voidakseen leikkiä lapsen kanssa ja lääketokkurassa vääntää kaksi ateriaa päivässä sekä välipalat. Joo. Ihan normaali liikkuminen tekee varmasti hyvää, kun sen voi tehdä omassa tahdissa ilman pakkoa ja ympäriinsä säntäilevää ylienergistä 4-vuotiasta. Ja kun sen 15 min. on jaksanut puuhata esim. keittiössä, tekee todella hyvää hetki levätä. Ja usein kivun takia napata lääkettä. Monesti se hetki sitten venyykin parin tunnin uniksi... Mitä tekee se 4-vuotias sinä aikana?



Olen ollut vatsan alueen leikkauksessa, sairaslomaa sain vain kolme viikkoa eli ei ehkä sitten niin suuri leikkaus kuin voisi ajatella. Ensimmäinen viikko kotona oli joka päivä suurta toipumista, mutta silti joka päivä vain makailin ja lepäilin vähintään 4 tuntia päivässä, koska sattui. Välillä jotain sain touhuttuakin (esim. tehtyä ruokaa) mutta sitten taas ihan puhki lösähdin sohvalle.



Ei ollut silloin lapsia enkä ymmärrä, miten olisin voinut selvitä oman tosi vilkkaan 4-vuotiaani kanssa tuolloin. Kyllä 4-vuotias voi katsoa tunnin lastenohjelmia ja hyvällä tuurilla leikkiä toisen tunnin itsekseen mutta sen jälkeen pitää jo keksiä ohjelmaa. Jos muilla vastaajilla on pieniä prinsessoja, jotka värittävät värityskirjaa tuntitolkulla, niin ihan tiedoksenne vaan, että kaikki lapset eivät ole sellaisia. Omallani riittää virtaa koko päivän eikä nuku päiväunia, yöunia toki sen 10 tuntia hyvällä tuurilla.



Ap, laita lapsi hoitoon ja lepää. Voit toipua parissa päivässäkin tosi hyvään kuntoon, kun vain annat itsellesi aikaa. Mutta varmaa on, että jos alat uhrautua ja leikkiä kaiken-kestävää-marttyyri-äitiä, niin toipumisesi on tosi hidasta. Jo jauhopussien ja kattiloiden nostaminen sekä hellan edessä seisominen tuntui pahalta. Onko lapsen siis parempi olla äidin kanssa, katsoa tunti tolkulla telkkaria ja syödä eineksiä, kun äiti nukkuu kipujaan pois vai olla päiväkodissa syömässä monipuolisempaa ruokaa, leikkimässä tuttujen kavereittensa kanssa ja tulla illalla kotiin äidin luo, joka päivän levättyään jaksaa keskittyä lapseen kunnolla?



Ole hyvä äiti ja ajattele lapsesi parasta. Tajuat varmasti, mikä se paras on ilman näitä kummallisia päiväkoti-on-helvetistä-tyyppejä.