En voi sille mitään, että mua ärsyttää tuttavani valinta!!

Ja jokaisen valintaa tulee kunnioittaa.



Ehkäpä ystäväsi ihmettelee tällä hetkellä, mikset sinä ole voinut kouluttautua kunnolla ja raadat huonolla palkalla?



Näin otaksun, tekstiesi perusteella.

sai ammatin siitä itselleen. Mutta palatakseen aiheeseen niin sitä kakkaa varmaan osaa ihailla vähemmälläkin koulutuksella.

joku hankkii kalliin koulutuksen, näkee kaiken sen vaivan ja käyttää siihen vuosia aikaa.. vain kieltäytyäkseen sitten tekemästä alan töitä. Minusta erityisesti osa ammateista on sellaisia, että valmistuneilla on suorastaan kansalaisvelvollisuus toteuttaa ammattiaan toisten=yhteiskunnan hyväksi.

olisi enemmän kuin tervetullut heti perään, joten menisi siinä sitten helposti se kolmekin vuotta kotona. Mutta olen tällä hetkellä 22-vuotias, niin että oletan, että ehdin sitä työkokemusta hankkia vielä reippaasti senkin jälkeen kun lapset on tehty..

Jos on näin, että jos ystäväsi on tiennyt, että mitä tekee myöhemmin elämällään, niin mikset ole ns. vaihtanut osia ystäväsi kanssa eli sinä kouluttautunut akateemisesti jne.?



Jos et ole kateellinen ap, miksi ihmettelet täällä av-palstalla hänen valintaansa ja tuot julki oman mielipiteesi ja kateutesi häntä kohtaan?



Hän ei ansaitse sinua, sillä ystävä hyväksyy toisen ja ei kadehdi häntä, vaan on onnellinen ja iloitsee toisen menestymisestä. Luultavasti hänkin iloitsee sinun onnestasi ja kannustaa.

Jos niitä vain olisi... Lapseton kun olen ja en niitä voi saada. Ilomielin " heittäisin" urani nurkkaan ja haluaisin saada lapsia.

Ystävästä ei ole kyse, tuttava on parempi sana. Ja toisekseen olen itse opiskellut korkeakoulututkinnon, ja olen kyllä ollut jo pitkään arvostetussa ammatissa. Ihanaa, kun saan täällä anonyymina tuulettaa joskus todellisia mielipiteitäni asioista! ap

Ollut jo 10v kotona, kolme lasta, akateeminen, mutta ei oo päivääkään tehny palkkatöitä. Taitaa olla gradukin kesken. Työskenteli lukion jälkeen 3-4v kaupassa ja sitten lähti lukemaan yliopistoon, oli jotain 26v kun oli valmistumaisillaan ja sitten meni naimisiin ja lapsia alkoi tulla ja siihen jäi työt.

Minua ei hänen elämässään hirvitä muu kuin se, että kun hän sitten joskus menee töihin, millä hän sen työpaikan saa?

Nyt ikää jo 36 vuotta. Ei työkokemusta muusta kuin huushollin pyörittämisestä, paitsi tuo kauppatyö, mutta se oli kassan hommaa ennen akateemisia opintoja (jotka siis vielä kesken).

Kyllä on aivan realistista ihmetellä, että miten tällainen ihminen pärjää työmarkkinoilla kun paluu sinne koittaa.

" Happamia sanoi kettu..."

kyllä kaikille ratkaisuille on tilaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Siipeilijöitäkö ne oli ? No samantapainen termi kuitenkin.

Sehän se vasta törkeää on. Mutta mitäs se tähän kuuluu? ap

Olen ollut valmistumiseni jälkeen 9 vuotta kotona. 11 vuotta olen ollut päätoiminen äiti. Olen opiskellut oman itseni takia, en yhteiskunnan. Olen erittäin motivoitunut äiti ja kasvatan älykkäitä ja pystyviä lapsia. Akateemisena ihmisenä onnistuin tosiaankin saamaan sen akateemisen ja älykkään miehen jolla on hyvät geenit juuri minun lapsilleni. Ja sellaisen joka pystyy elättämään minut ja lapset. Omaksi huvikseni teen hyvinkin paljon ilmaista vapaaehtoistyötä, tietenkin omilla ja perheeni ehdoilla. En näe mitään syytä sitoa itseäni jonkun työn kahleisiin. Olen vapaa ihminen ja elän omaksi hyväkseni. Siinä sivussa tuotan taatusti hyötyä myös yhteiskunnalle, mutta se ei ole minun ongelmani eikä vastuullani minkälaista hyötyä tuotan.

Onhan niitä... Jokainen tehkööt ratkaisunsa itse, ei siihen kavereitten mielipidettä tarvita.

Ettäs kehtaat! " Opiskellut itseni takia" -great! Juuri tätä varten Suomessa on korkeakouluja.

mutta se ei ole minun ongelmani eikä vastuullani minkälaista hyötyä tuotan.

[/quote]

Eli ei suinkaan aio kotiäidiksi, mutta kuitenkin haluaa perheen. Luitko eilen ketjua, missä oli kymmeniä akateemisesti koulutettuja kotiäitejä, jotka etsivät ja etsivät ja menettävät mielenterveytensä, mutta eivät saa töitä? Kyllä itsekin siinä tilanteessa kehuin, miten ihanaa on olla kotona ja tänään leivoin pullaa, kun ainainen tulokseton työnhaku olisi vienyt kaiken elämänilon. Eli parempi iloita siitä mitä saa, sellainen on onnellinen ihminen.

Tutustuin mieheeni opiskeluaikoina ja menimme parin vuoden kuluttua naimisiin, ensimmäinen lapsi syntyi samaan aikaan kun valmistuin. Nyt lapsia on neljä ja kotona olen ollut 11 vuotta, enkä aio mennä ikinä töihin. Kotona on niin mukavaa ja koko perhe on tyytyväinen. En varmasti enää pääsisi omalle alalle töihinkään. Jos joskus lasten kasvettua isoksi käy aika pitkäksi, niin voisin ryhtyä vaikka yrittäjäksi. Kovin kaukainen ajatus juuri nyt, kun elän niin onnellista elämää.

Saisi vaikka cumun opiskella pahvin leikkaamista ja suorittaa laudaturin kotiruokien tekemisestä ja vaikka tohtoriksi väittelisi pihaleikeistä.Kieliopintoina kontinkieli ja huutaminen päätömästi.

Esimerkiksi jokin Afrikan tai Väli-Amerikan maa. Siellä jokainen, jolla on mahdollisuus opiskella, varmasti tarttuu tilaisuuteen ja haluaa töihin myöhemmin. Siellä ei varmaankaan tulisi kenenkään pieneen mieleen opiskella nyt jotain huvikseen muutaman vuoden verran, ja sitten jäädä kotiin. Mutta tällaisessa maassa kuin Suomi on juuri mahdollista tällainen, että opiskellaan omaksi huviksi ja iloksi, ja sitten jäädään yhteiskunnan tuilla (=muiden verorahoilla) muka hyvällä omallatunnolla kotiin lapsia kasvattamaan. Meuhkataan, kuinka kotityöt ovat niin raskaita ja uuvuttavia, ettei muuta velvollisuutta ihmisellä voi ollakaan, kuin lapsien kasvatus ja pöydän pyyhkiminen ja mattojen tamppaus. Onpa mahtavaa, että Suomessa on tehty niin kovasti töitä tasa-arvon saavuttamiseksi, kun tässä on tulos.