En voi sille mitään, että mua ärsyttää tuttavani valinta!!
Pitkälle kouluja käynyt akateeminen -> päivääkään ei oo tehnyt alan hommia, vaan on alkanut pykätä kersoja ja ollut jo vuosia kotona. Ihan vaan elelee miehen rahoilla. Mies maksaa asuntoa, autoa yms. kun tämä pikkurouva hääräilee kotona mukuloitten kanssa onnellisena. Ainoat uutiset mitä sillä on, on tyyliä " No nyt tyttö teki kakat pottaan" ja " Tein tänään omenapiirakkaa" . Kehtaa vielä sanoa, ettei halua töihin ollenkaan, ettei häntä kiinnosta työelämä kun tämä arki lasten kanssa on " niin paljon palkitsevampaa" .
Tällaisiako maistereita Suomi tarvitsee? Tämänkö takia Suomi kouluttaa kalliilla rahalla naisia, että ne voivat sitten elää pikkurouvan elämää kyökin perukoilla? Tällaista " tasa-arvoa" en ymmärrä, en todellakaan. Miksi joillakin ei oo lainkaan yhteiskunnallista velvollisuudentuntoa?
Kommentit (68)
minusta omien lasten hoitaminen kotona on arvokkainta työtä mitä voi tehdä, vaikka olisi tohtorintutkinto. myös yhteiskunnalle.
se ei kestä ikuisesti, muihinkin töihin vielä ehtii.
Sehän hyvä, ettei ole pelko perseessä siitä, että elättäjä lähtee kävelemään ja kotiäitiys loppuu siihen paikkaan...
Vierailija:
Olen ollut valmistumiseni jälkeen 9 vuotta kotona. 11 vuotta olen ollut päätoiminen äiti. Olen opiskellut oman itseni takia, en yhteiskunnan. Olen erittäin motivoitunut äiti ja kasvatan älykkäitä ja pystyviä lapsia. Akateemisena ihmisenä onnistuin tosiaankin saamaan sen akateemisen ja älykkään miehen jolla on hyvät geenit juuri minun lapsilleni. Ja sellaisen joka pystyy elättämään minut ja lapset. Omaksi huvikseni teen hyvinkin paljon ilmaista vapaaehtoistyötä, tietenkin omilla ja perheeni ehdoilla. En näe mitään syytä sitoa itseäni jonkun työn kahleisiin. Olen vapaa ihminen ja elän omaksi hyväkseni. Siinä sivussa tuotan taatusti hyötyä myös yhteiskunnalle, mutta se ei ole minun ongelmani eikä vastuullani minkälaista hyötyä tuotan.
Suomessa ei todellakaan ole siinä määrin pelkkiä kotiäitejä, että tämä olisi yhteiskunnallisesti suuri ongelma. Suurempia löytyy. Paljon.
Suurin osa kotiäideistä menee kyllä töihin kotiäitiysvaiheen jälkeen. Jos taas ei mene, se ei ole muiden ongelma kuin miehen, joka hänet joutuu elättämään.
Vierailija:
Suurin osa kotiäideistä menee kyllä töihin kotiäitiysvaiheen jälkeen. Jos taas ei mene, se ei ole muiden ongelma kuin miehen, joka hänet joutuu elättämään.
joka hänet joutuu elättämään. Ja joka, kuten sanoitkin, voi lähteä kävelemään mikäli tilanne ei häntä miellytä. Eivät nämä ihmiset yhteiskuntaa kaada.
Mulle ei yövälvominen todellakaan sovi.
Lainauskin vielä unohtui, lisään sen ja lähden nukkumaan.
Vierailija:
Näiden kotiäitien avioliitot sitten kestävät ikuisesti?
Sehän hyvä, ettei ole pelko perseessä siitä, että elättäjä lähtee kävelemään ja kotiäitiys loppuu siihen paikkaan...
Edellinen.
Sitä paitsi eikö ole vain hyvä, että toiset jäävät suosiolla pois työelämästä, niin työtä haluaville riittää työpaikkoja. Työttömyys on tosiasia kuitenkin.
Naiset on luotu synnyttämään lapsia ja hoitamaan heitä.
Töitä ehtii tehdä myöhemminkin.
Itselläni on se tilanne, että tykkään käydä töissä ja toki haluaisin
lapsiakin hoitaa, mutta niitä ei ole minulle vielä suotu.
Jos ei, niin en ymmärrä ap:n ongelmaa.
Eikö akateemisuus sovi perheelliselle? Jos erehdyt nuorena pääsemään yliopistoon, missä opiskelet veronmaksajien rahoilla, et saa tehdä koskaan lapsia? Tätäkö ajat takaa? Vai mikä aika sitten on hyväksyttävää akateemisen naisen olla kotona? Pelkkä äitiysloma ja vanhempainvapaa vai?
Kade, kade, kaaaadeeeee....
On tosi kiva olla lasten kanssa kotona silloin kun ne on pieniä. Työelämässä ehtii eläkkeitä kartutteleen jatkossa tonne 68 v. saakka, eiköhän tuokin maisteri ehdi työpanoksensa tälle yhteiskunnalle antaa jonkin työnantajakin piikkiin. Mutta näkeepä tossa perheenhoidon arvostuksen - kotona olijoita haukutaan tyhmiksi. Jos sitten vuorostaan on maisteri, on ylikoulutettu. Tää on jo ihan pe-seestä...
mä olen 38-vuotias ja saanut juuri maksettua opintolainani pois.
Mutta EN ymmärrä sitä, että muija kouluttaa itseään vuosia yhteiskunnan rahoilla, maisteriksi asti. Sitten kun tosipaikka ja työhöm siirtymisen aika tulee, työnteko ei kiinnosta pätkääkään, vaan jäädään kotiäidiksi nyrkin ja hellan väliin. Ja vielä elvistellään sillä, ettei sitä työtä sitten kiinnostakaan tehdä! Eikö vähempi koulutus olisi sitten riittänyt? Minä ainakin tunnen yhteiskunnallista vastuuta siitä, että jos kouluttaudun veronmaksajien rahoittaman opintotuen turvin arvostettuun ammattiin, annan sitten myöhemmin panokseni TEKEMÄLLÄ sitä työtä ja maksamalla veroja. Ei minua kortistoon tai kotikeittiöön ole koulutettu!
yhteiskunnan hyväksi voi tehdä työtä niin monella tavalla - tuossa vaan paljastat omat asenteesi, et muuta.
kaksi naismaisteria, yhteiskunta satsannut heihin molempiin saman koulutuksen
toinen jää heti työelämästä ja tekee 4 lasta, uusia veronmaksajia
toinen ei saa kuin pätkätöitä ja uskaltaa tehdä 1 lapsen 35 v. vanhana
kumpi parempi yhteiskunnan naisjäsen?
Vierailija:
Ainoat uutiset mitä sillä on, on tyyliä " No nyt tyttö teki kakat pottaan" ja " Tein tänään omenapiirakkaa" .
Kyllä mie ainakin kerron tällaiset uutiset, vaikken ole akateemisesti koulutettu ja käyn töissä. Ne ovat meille suuria juttuja, sulle ehkä pieniä...
Siis ihan kokonaan, että yhteiskunnan varoja ei ole käytetty? Ette te ainakaan sosiaalipolitiikan luennoilla ole käyneet =).
niin saanko muistuttaa, että KOULUTUS on suomessa jos ei ihan ILMAISTA niin ainakin melkein. Se teidän opintolainanne on otettu elämiseen, ei opiskeluun...
Eli tämä esimerkin nainen ON koulutettu yhteiskunnan varoilla.
Antakaa tulla yksikin hyvä peruste sille, miksi suomalaisten (sinun!) kannattaa maksaa veroja ja kouluttaa ihminen kalliilla rahalla kotiäidiksi? Sitten on näitä, jotka eivät pääse yliopistoon tällaisten työtä vieroksuvien mammojen takia - he masentuvat ja lannistuvat kun eivät päässeet haluamaansa ainetta opiskelemaan. Ja miksi? Tällaisten itsekkäiden ihmisten takia. Ei, en todellakaan ymmärrä.
Ehkapa tarvitsi akateemisen koulutuksen saadakseen haaviinsa hyvapalkkaisen miehen. Ei mikaan tyhma muija!
että hän a)on kateellinen b)pettää lapsensa sanomalla, ettei kotonakana aina kivaa ole?
Sanot tuttavan olevan onnellinen, sen luulisi riittävän.
Lisäksi; hän ei voi niitä lapsia tehdä kovin pitkälle, luonto tulee jossain vaiheessa vastaan. Jos haluat välttämättä olla ikävä ihminen, sinähän voisit sen sijaan, että moitit tuttavasi valintaa, ilkkua sitä, että sen vaikeampaa tuttavallasi tulee myöhemmin olemaan työnhaku. Koska tuskinpa hän ikänsä voi kotonakaan olla.
Yli kolmevuotiaista päivähoidossa on 60 prosenttia lapsista, näistä noin 7 prosenttia on subjektiivista oikeutta käyttävien lapsia. Yli jäävistä suurin osa on äitiyslomalla ja hoitovapaalla olevien lapsia sekä muutama prosentti työttömien lapsia. Aika harva siis vain " lorvii" siellä kotonaan. Enkä tiedä lieneekö useamman lapsen hoitaminenkaan lorvimista.