Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko lapsesi leikkiä sellaisen lapsen kanssa, joka käy terapiassa?
06.10.2010 |
Meillä on 7-v poika, joka käy terapiassa vahvistamassa kommunikointikykyään. Lapsi ei ole aggressiivinen tms. mutta kaipaa apua pitämään puoliaan ja rohkaisua sosiaalisissa taidoissa. Nyt yksi perhe on saanut tietää jostain kautta tästä terapiasta ja heidän lapsi ei enää saa leikkiä meidän lapsen kanssa :( Eli lapsi, joka käy terapiassa ei ole soveliasta seuraa heidän lapselleen. Surettaa ihan vietävästi, kun meidän lapsen on muutenkin vaikea muodostaa ystävyyssuhteita ja sitten viedään se yksi tärkeimmistä kokonaan pois.
Kommentit (65)
...käy terapiassa.
Nyt 8-vuotiaalla pojallani oli jo tarhakaverina vuotta vanhempi poika. Eskarissa tuolla pojalla todettiin jotain ongelmia, ja hän siirtyi ensimmäiselle luokalle pienryhmään. Toiselle luokalle hän jatkoi pienryhmässä, ja käy edelleen koko ajan terapiassa. Kun tuon pojan äiti kertoi mimulle tilanteesta, kävi kieltämättä mielessäni, onko poika hyvää seuraa omalle pojalleni. Nopeasti tuo tyhmä ajatus onneksi haihtui, ja tilalle tuli onnellisuus siitä että meidän pojalla on niin ainutlaatuinen kaveri. Nimittäin tämä kaveri on niin aito ja rehellinen, laajassa kaveripiirissä ainoa lapsi joka taatusti pysyy kaverina pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tykännyt yhtään, jos mulla tai veljelläni oli kavereina vähänkään "erilaisia" lapsia. Äitini puuttui jopa veljeni ystävyyssuhteeseen aikuisiällä. Veljeni oli siis 25v ja hänen lapsuudensystävä sairastui skitsofreniaan ja äitini sanoi suoraan veljelleni, että sen kanssa ei sitten kannata enää olla tekemisissä. Toki tällä sairastuneella oli myös alkoholi vahvasti kuvioissa, mutta en silti ymmärrä, että miksi veljeni ei olisi joskus voinut tavata tätä lapsuudenystäväänsä. Sairaus tällä kaverilla on aika raju, joten mitään kovin vahvaa ystävyyttä tuskin voisi edes tulla. Samoin äitini karsasti ensimmäistä poikaystävääni, koska tämän isä oli alkoholisti. Tästä kaikesta oppineena ja oman elämän kiemuroiden kautta voin sanoa, että antaisin leikkiä omien lasteni sellaisen lapsen kanssa, joka käy terapiassa.
kaikki puheterapiassa :D
Esikoinen käy toimintaterapiassa ja psykologeilla ja ties missä Aspergerin takia. Joskus tekisi mieli sanoa vanhemmille, että tytöllä on Asperger ja siksi pyydetään kavereita meille usein ja toivon, että ottaisivat tyttöä leikkimään. Asperger näyttäytyy oikeastaan ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa, eikä tyttö voi harjoitella näitä yksinään.
Minusta on vain fiksua, että vanhemmat ovat vieneet asiaa eteenpäin ja lapsi saa hoitoa. En ymmärrä ollenkaan sellaista, että ei saisi leikkiä :O Pieni on niiden ihmisten maailma, jotka niin ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itku,että voi olla ennakkoluulosta sakkia!
ja on muutes toiminta ja puheterapiaakin olemassa.
Kiusaajiensa kanssa en antaisi leikkiä. Tai sellaisten, jotka vievät lastani tarkoituksella huonoille teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useampiakin on. Toivottavasti omakin poika saa leikkikavereita kun on isompi ja jos jatkaa terapiassa.
jos lapsestani olisi apua sinun pojallesi. Tosiaan se jos kiusaisi lastani, niin sitten ei muutoin tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin ehdottaisin. Nuo ihmiset ovat voineet jostain kuulla hurjiakin huhuja, ja ajattelemattomuuttaan toimivat noin. Jos taas faktat on heillä hallussa ja silti kieltävät leikkimästä terapiassa käyvän kanssa, niin ei voi muuta sanoa kuin että onpa idiottia porukkaa :(
Voisitko ap ottaa yhteyttä näihin vanhempiin ja kertoa, mistä on kyse? Tuntuu, että tässä on varmasti joku väärinkäsitys. Tai sitten ne ihmiset on ihan uunoja.
Jos on kyse jostain fysioterapiasta tai puheterapiasta, niin tottakai voivat silti leikkiä yhdessä. Mutta jos pää on sekaisin (pimee) ja sen takia käy jossain terapiassa, niin ei mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan tukiperheenä lapselle, joka käy terapiassa tunnepuolen ongelmien takia. Ja hui, hän on meillä jopa yötä meidän lasten kanssa. Eli ap:n kysymykseen vastaisin, että totta kai voisi leikkiä!
Se terapian syy voi olla niin ihan mitä vaan, mutta vissi juttu on se, että se ei tartu!
Me ollaan tukiperheenä lapselle, joka käy terapiassa tunnepuolen ongelmien takia. Ja hui, hän on meillä jopa yötä meidän lasten kanssa. Eli ap:n kysymykseen vastaisin, että totta kai voisi leikkiä! Se terapian syy voi olla niin ihan mitä vaan, mutta vissi juttu on se, että se ei tartu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä sitten selvittää kaikkien lastesi kavereiden taustat! Huh, huh mitä tekstiä...
Jos on kyse jostain fysioterapiasta tai puheterapiasta, niin tottakai voivat silti leikkiä yhdessä. Mutta jos pää on sekaisin (pimee) ja sen takia käy jossain terapiassa, niin ei mielellään.
tietää mitä kaikkea tunnepuolen ongelmat voi pitää sisällään, kun noin tuomitsee. Minusta on todella surullista miten ennakkoluuloisia ja kovia te aikuiset ihmiset, lasten äidit olette.
en ole törmännyt sinun laisiisi lapsuudessani. Itse olin erittäin ujo, hyvä jos uskalsin naapureille hei sanoa. Tänä päivänä se diagnosoitaisiin tunne-elämänhäiriöksi eittämättä. Eikö kuulostakin heti paljon vakavammalta kuin huomattavan ujo lapsi?
Terve lapsi ei vahingoitu erityislapsen seurasta!
Lapsellani 4 v on kaveri tarhassa, jolla dysfasian kaltaisia oireita. Se kaveri kyä puheterapiassa. Kaverista saa kuitenkin melko lailla puheesta selvääkin ja luonteeltakin on kiva ja helppo ystävä, joten suosin toki, että lapsi leikkii hänen kanssa. Kahdestaan he eivät ole juurikaan, mutta kun varsinnkin pojat on isolla poikaporukalla, se puhehäiriöinen on musta tosi tervetullut joukkoon, kun ei koskaan tappele eikä räyhä. JOs kaverilla olis joku adhd tai väkivaltaa tms, en antais leikkiä tai luulisin, että ei minun tarttis kieltää leikkimästä, poikani varmaan itse valikois sopivat ystävät. Mitä isommaksi tulee, tärkeä osata itse valikoida. Kyllähän se kertois omastakin lapsesta, jos hän leikkis kaikista mieluiten adhd- ja väkivaltaoirehtivan lapsen kanssa.... Vahhemmatkin voi miettiä omaa asennettaan.
En edes tiedä, ketkä käy ja ei käy.
Eli antaisin leikkiä, mutta en usko että kannustaisin siihen erityisesti, jos lapseni ei jostain syystä itse haluaisi enää leikkiä ko. lapsen kanssa.
Kyselisin toki omaltani, että mikäs nyt on, mutta en painostaisi leikkimään.
t:joku aiemmin vastanneista