Aiotteko omaihoitaa ikääntyvät vanhempanne aikanaan?

Jos asuisin Suomessa, tekisin jotain samantyyppistä, kuin äitini ja mummoni ovat juuri nyt järkkäämässä, eli mummoni muuttaa äidin kanssa samaan rappuun asumaan. Äiti voi käväistä siellä joka päivä ja hoitaa pankki- ja kauppa-asiat. Kuitenkin kummallakin säilyy oma rauha ja oma koti.



Minulla ei myöskään ikimaailmassa olisi varaa jäädä jollain 300 eurolla kuussa kotiin vuosikausiksi. Aivan järkyttävän pieni summahan se on ja pakko on oma perhekin elättää ja laskut maksaa. Jos vanhuksen kotihoidosta saisi kunnon palkan ja eläkkeen, olisi homma ihan toinen...

tulee aikanaan asumaan vanhainkodissa eli määrä on tosi pieni. Puhutaan yleisesti, että "sitten kun olen vanhainkoti-ikäinen", vaikka todellisuudessa 90% meistä ei ikinä tule elämään niin vanhaksi.

Vanhainkodeissa asutaan keskimäärin alle 3 vuotta. Sinne pääsee vasta sitten, kun on jo ihan kuoleman kielissä.

Meillä isoisä jonotti vanhainkotipaikkaa kolme vuotta ja pääsi vasta sitten, kun kotipalvelu kävi hänen luonaan 24h/vrk, useita käyntejä päivässä ja kaksi yössä. Vanhainkotiin on todella vaikea päästä.

Tulevaisuudessa suuntaus on, että yhä usempi pystyisi asumaan loppuun saakka kotonaan, esim tukipalveluja käyttämällä, koska se tulee edullisemmaksi kuin vanhainkodit.

että isoilla ikäluokilla on enemmän varallisuutta kuin millään aiemmalla sukupolvella, sekä useimmilla myös hyvät eläkkeet ja säästöjä. Kunnallisia laitospaikkoja varmasti vähennetään, mutta samalla yksityiset hoitokodit lisääntyvät. Pariskunta, jolla on omaisuuden realisoinnin jälkeen vaikkapa 200 000 € + eläke yhteensä 2000 - 3000 €/kk saa sillä rahalla itselleen ihan kivan hoitopaikan niiksi vuosiksi kun omat voimat ei enää riitä.

on laskettu, että kunnallisen kotihoidon käynti x4 ja yöpartion käynti x1 vuorokaudessa on edullisempaa hoitoa kuin laitoshoito. Vanhukset voivat ottaa lisäksi tukipalveluita, kuten ateriapalvelun, turvapuhelimen, saunotuspalvelun ym, mutta näistä kaikista laskutetaan vielä erikseen ja monesti vieläpä eri palveluntarjoajille.



Kun nuo toimet eivät enää riitä, ollaan usein ongelmissa. Vanhuksen tarvitsemaa laitospaikkaa ei välttämättä löydy ja tässä vaiheessa vanhuksen pitäisi ostaa lisäapua yksityiseltä palveluntarjoajalta tai mahdollisesti saada lisäapu omaisilta.



Kotona asuu nykyisinkin erittäin huonokuntoisia vanhuksia, osa jopa vuoteeseen hoidettavia. Silti laitospaikkaa joutuu odottelemaan monia kuukausia. Minusta tuo on lohduton ja karu kuva vanhustenhoidon nykytilasta.

Omat vanhempani hoidan ja olen valmis tekemään tarvittavia asuntojärjestelyjä tms aikanaan. Jospa nyt laittas omakotitalon, jossa olis lapsille huoneet, niin myöhemmin niissä vois majailla omat vanhempani. Mieheni vanhemmat eivät meille kuitenkaan ole tervetulleita, eivät terveinä eivätkä hoitoa tarvitsevina. Miehen veli vaimoineen saa hoitaa heidät.



Vanhempani ovat nyt noin 60, ja oletan edellisen polven perusteella hoidon tarpeen alkavan 15-20 vuoden päästä. Jos alkaa akaisemmin, niin menee kai ne tuossa lasten ohella, mulla tai veljillä tai siskolla.

Otan omaan kotiini, jos suostuvat muuttamaan, tai muutan vaikka lapsuudenkotiini takaisin tilapäisesti. Olen tämän jo heille sanonutkin.

enkä edes ainoastaan omiani. Saa sitten nähdä kuinka käy, vanhusten perhehoidosta puhutaan paljon mutta saako niitä vanhuksia sitten oikeasti perheeseensä hoitoon, on vielä arvoitus.



Olen lähihoitaja. Minulla on kaksi pientä lasta jotka olemme hoitaneet kotona. Unelmani on, että lasteni ei tarvitse koskaan tulla tyhjään kotiin - siksi aion tulevaisuudessakin tehdä työtäni omassa kodissamme. ei haittaa, että perhehoidossa olemme kiinni 24/7. Kun vain saisin niitä asiakkaita...