Akateemisten ylitse vuotava ylimielisyys... argh!

veikeässä kusipäisyysheitossa?

Miten se auttaa yhtään mitään asiaa yhtään mihinkään suuntaan?

Ylitsevuotavan mukasukkelaa - ja tosiasia on, ettei täällä IKINÄ kukaan akateeminen aloita "duunarit ovat kusmulkkuja"-keskusteluja.

=D Juuri tätä tarkoitan (kiitos kaunis siis tästä viestistä):

Käy sääliksi meitä kaikkia akateemisia joiden ylitse koko ajan vuotaa ei-akateemisten ylimielisyys.

Eli sen sijaan, että yritettäisiin jotenkin rakentavasti osallistua itse asiaan (auttaa asioita eteenpäin jollakin tavalla), tyydytään vain heittelemään tämän kaltaisia muka-sukkelia lausahduksia yliolkaisesti. Niin tyypillistä.

Ap.

Ja voin sanoa aivan rehellisesti, että sellaisten itseoppineiden poliittisten "analyytikkojen" kanssa keskustelusta tulee vaan pää kipeäksi. Ihmiset, jotka eivät hahmota kunnolla yhteiskunnallisia rakenteita ja uskovat sokeasti kaiken, mitä lehdissä kirjoitellaan, eivät ole oikeasti kovin mukavaa juttuseuraa. Kaupan päälle tulee tää: "mitä sääkin luulet politiikasta tietäväs senkin pikkutyttö? ei sitä koulunpenkillä opita mutta mää oon perkele lapionvarressa oppini hankkinu ja tierän mitä herrat kusettaa". Että ei siinä oikeasti huvita hirveästi "keskustella".

Siis karseeta tuollainen toisen osaamisen mitätöinti (!) - saman tyylisiä kommentteja on tässä ketjussa tullut paljon aikaisemminkin; eli yritätte osallistua ja antaa näkökulmaa, mutta teitä tyrmätään toisten taholta tuolla tavalla?

Tätä en ollutkaan tullut ajatelleeksi - täytyy myöntää. Itse olin (ehkä yksisilmäisesti joo, myönnän sen nyt) tulkinnut sen akateemisten ylimielisyydeksi. En osannut aikaisemmin ottaa huomioon, että todella voittehan te kohdatte joidenkin (yksinkertaisten) taholta tuollaistakin. Ei ole kyllä reilua. Ja ymmärrän täysin, ettei tuollaisessa tilanteessa ole hedelmällistä jatkaa keskustelua ;).

Mutta noin niinkuin pääsääntöisesti ihmiset varmasti ovat ihan fiksuja, vaikka eivät akateemisia (sanan varsinaisessa merkityksessä) olisikaan - ja olisi kaikkien etu, että näistä asioista ylipäätään keskusteltaisiin (yliopiston ulkopuolellakin =D) enemmän.

Kaino vieno toive vain.

Ap.

Unohtakaa tuo vatvominen. Kusipäitä me ollaan kaikki, niin itteämme täynnä että poksahdamme. Siitä se vaan johtuu.

Ja voin sanoa aivan rehellisesti, että sellaisten itseoppineiden poliittisten "analyytikkojen" kanssa keskustelusta tulee vaan pää kipeäksi. Ihmiset, jotka eivät hahmota kunnolla yhteiskunnallisia rakenteita ja uskovat sokeasti kaiken, mitä lehdissä kirjoitellaan, eivät ole oikeasti kovin mukavaa juttuseuraa. Kaupan päälle tulee tää: "mitä sääkin luulet politiikasta tietäväs senkin pikkutyttö? ei sitä koulunpenkillä opita mutta mää oon perkele lapionvarressa oppini hankkinu ja tierän mitä herrat kusettaa". Että ei siinä oikeasti huvita hirveästi "keskustella".

Siis karseeta tuollainen toisen osaamisen mitätöinti (!) - saman tyylisiä kommentteja on tässä ketjussa tullut paljon aikaisemminkin; eli yritätte osallistua ja antaa näkökulmaa, mutta teitä tyrmätään toisten taholta tuolla tavalla?

Tätä en ollutkaan tullut ajatelleeksi - täytyy myöntää. Itse olin (ehkä yksisilmäisesti joo, myönnän sen nyt) tulkinnut sen akateemisten ylimielisyydeksi. En osannut aikaisemmin ottaa huomioon, että todella voittehan te kohdatte joidenkin (yksinkertaisten) taholta tuollaistakin. Ei ole kyllä reilua. Ja ymmärrän täysin, ettei tuollaisessa tilanteessa ole hedelmällistä jatkaa keskustelua ;).

Mutta noin niinkuin pääsääntöisesti ihmiset varmasti ovat ihan fiksuja, vaikka eivät akateemisia (sanan varsinaisessa merkityksessä) olisikaan - ja olisi kaikkien etu, että näistä asioista ylipäätään keskusteltaisiin (yliopiston ulkopuolellakin =D) enemmän.

Kaino vieno toive vain.

Ap.

Mutta ainakin itse poliittisen puolen asiantuntijana olen törmännyt todella usein oman osaamiseni vähättelyyn. Lisäksi niinkuin joku jo sanoi, on joskus hankalaa keskustella, jos joku ei tunne samoja teorioita ja käsitteitä, vaan ne pitää "opettaa".

veikeässä kusipäisyysheitossa? Miten se auttaa yhtään mitään asiaa yhtään mihinkään suuntaan? Ylitsevuotavan mukasukkelaa - ja tosiasia on, ettei täällä IKINÄ kukaan akateeminen aloita "duunarit ovat kusmulkkuja"-keskusteluja.

=D Juuri tätä tarkoitan (kiitos kaunis siis tästä viestistä):

Käy sääliksi meitä kaikkia akateemisia joiden ylitse koko ajan vuotaa ei-akateemisten ylimielisyys.

Eli sen sijaan, että yritettäisiin jotenkin rakentavasti osallistua itse asiaan (auttaa asioita eteenpäin jollakin tavalla), tyydytään vain heittelemään tämän kaltaisia muka-sukkelia lausahduksia yliolkaisesti. Niin tyypillistä. Ap.

Olin kiukkuinen - se vain lipsahti. Ja pyysin kyllä sitä anteeksi jo aikaisemminkin (ts. kirjoitin, ettei se kirjoitukseni koske niitä fiksuja akateemisia, joilla ei tätä kuvailemaani ongelmaa ole).

Mutta silti (huomio!) itsekriittisyyskin on taitolaji, eikä siihen kaikilla ole taitoa; kannattaa todella itsekunkin miettiä millaista kuvaa itsestään muille toiminnallaan antaa.

Ap.

Itsekin olen saanut kuulla kommentteja "paperinpyörittelijämaistereista" ihan tarpeeksi. Eipä paljoa kiinnosta avautua alastani näille ihmisille :(

Järkyttävin tapaus oli eräs puolituttu äiti, joka ei halunnut olla tekemisissä enää sen jälkeen, kun kuuli, että minulla on maisterin paperit. Ja tämä on ihan tosi juttu.

Ja voin sanoa aivan rehellisesti, että sellaisten itseoppineiden poliittisten "analyytikkojen" kanssa keskustelusta tulee vaan pää kipeäksi. Ihmiset, jotka eivät hahmota kunnolla yhteiskunnallisia rakenteita ja uskovat sokeasti kaiken, mitä lehdissä kirjoitellaan, eivät ole oikeasti kovin mukavaa juttuseuraa. Kaupan päälle tulee tää: "mitä sääkin luulet politiikasta tietäväs senkin pikkutyttö? ei sitä koulunpenkillä opita mutta mää oon perkele lapionvarressa oppini hankkinu ja tierän mitä herrat kusettaa". Että ei siinä oikeasti huvita hirveästi "keskustella".

Siis karseeta tuollainen toisen osaamisen mitätöinti (!) - saman tyylisiä kommentteja on tässä ketjussa tullut paljon aikaisemminkin; eli yritätte osallistua ja antaa näkökulmaa, mutta teitä tyrmätään toisten taholta tuolla tavalla?

Tätä en ollutkaan tullut ajatelleeksi - täytyy myöntää. Itse olin (ehkä yksisilmäisesti joo, myönnän sen nyt) tulkinnut sen akateemisten ylimielisyydeksi. En osannut aikaisemmin ottaa huomioon, että todella voittehan te kohdatte joidenkin (yksinkertaisten) taholta tuollaistakin. Ei ole kyllä reilua. Ja ymmärrän täysin, ettei tuollaisessa tilanteessa ole hedelmällistä jatkaa keskustelua ;).

Mutta noin niinkuin pääsääntöisesti ihmiset varmasti ovat ihan fiksuja, vaikka eivät akateemisia (sanan varsinaisessa merkityksessä) olisikaan - ja olisi kaikkien etu, että näistä asioista ylipäätään keskusteltaisiin (yliopiston ulkopuolellakin =D) enemmän.

Kaino vieno toive vain.

Ap.

siitä, miten joidenkin akateemisesti koulutettujen ihmisten tieto ympäröivästä maailmasta on niin pientä. Esimerkiksi tietämys historiasta ja politiikasta on yllättävän vähäistä.



Akateemiset eivät ole myöskään enää niin valveutuneita, kuni esimekrikis 70-luvulla. Silloin oli paljon esimerkiksi puolueiden opiskelijajärjestöjä, jotka toimivat ja vaikuttivat paljon ja säännöllisesti. Ja kyllähän järjestöjä on nykyäänkin, mutta bisnestä politiikka monelle opiskelijalle on nykypäivänä. Opetellaan siis, miten perseennuolenta onnistuisi parhaiten.



Opiskelijat eivät mene enää politiikkaan mukaan, jotta saisivat tästä yhteiskunnasta paremman paikan. Poliittiset vakikuttajat ovat nykypäivänä vallanhimoisia bisnesnaisia -ja miehiä.

Jotenkin ap:sta kuulee läpi että olisi kauhean kiva taiteilijamaisesti pubissa analysoida ammattilaisten kanssa maailman menoa ja saada pala siitä tiedosta mukavasti ja helposti..ahh ihanuutta. En usko että montaa akateemista tällainen kiinnostaa ei-samanlaisessa seurassa.



Jos on lukenut pääsykokeisiin, valvonut yöt tentteihin valmistautuen, tehnyt helkkaristi töitä niin ensimmäinen idea oppien hyödyntämisestä tuskin on laiskempien valistaminen.



Itse tosin olen vain DI...humanisteista en tiedä.

mitä se on? humanisti? insinööri? kuvataiteilija? näyttelijä? juristi? ekonomi? yhteiskuntatieteililjä?



suppeat on piirit sulla - tervetuloa rumien, mutta mukavien humanistien joukkoon

Mitä ap tarjoaa vastineeksi uudesta tiedosta?

ongelma tuossa, että olen vasta väitellyt, ja tässä vaiheessa uraa on vaikea keskustella tutkimistani asioista muuta kuin tieteellisellä jargonilla, jota ei ihan oikeasti ymmärrä kukaan muu kuin juuri saman alan tutkija. Sellainen rento tietojen hallinta, joka mahdollistaa normaalin asioista keskustelun yleiskielellä, tulee varmaan vasta vähän myöhemmin uralla. Toisaalta hirveästi korostetaan sitä, että pitäisi pystyä kertomaan omasta tutkimuksestaan mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi (ihan jo opetuksenkin kannalta tietysti). Niinpä saatan puhua muun alan ihmisille tutkimuksestani vähän yliyksinkertaistaen tai rautalangasta vääntäen, mikä saattaa vaikuttaa ylimieliseltä. Johtuu siitä, että harjoittelen vasta. Kukaan ei tosin ole valittanut asiasta :) enkä todellakaan ole ylimielinen, miten ihmeessä akateemisuus "antaisi luvan" olla ylimielinen? Ei ole tullut mieleenikään. Pikemminkin minusta nykyään arvostetaan niitä, jotka ovat tajunneet hankkia duunariammatin (ja ihan aiheesta mielestäni), eivätkä ole lukeneet kalliisti turhiksi tohtoreiksi.

En lukenut kaikkia viestejä, voisitko antaa jotain esimerkkejä siitä ylimielisyydestä? Jospa siinäkin on kyse kokemattomuudesta oman tutkimuksen esittelyssä?

Ei voi kestää - menee hermot. Just nyt.

Omasta alasta ei esimerkiksi voida keskustella koskaan sellaisen toisen ihmisen kanssa, jolla ei ole saman alan tutkintoa takataskussa (tai voidaan, mutta ei samalta "tasolta" -> ihminen ihmiselle). Luulisi, että kun sitä kerran on sen oman alansa ylivertainen asiantuntija, sitä haluaisi jakaa niitä tiedon jyväsiä / ajatuksia muillekin - mutta ei, istutaan vain kaiken sen kirjaviisauden päällä, eikä käytetä siitä omasta potentiaalista toisten (ja yhteiskunnan) hyväksi kuin pieni murunen.

Ja ilmiö on sama, oli ala sitten mikä tahansa.

Minusta olisi tullut loistava akateeminen! Keskusteleva, kaikkia huomioon ottava, minulla ei ole tarvetta alentaa henkisesti muita ihmisiä (en usko, että tämä piirre minussa muuttuisi, vaikka olisi se akateemisuuskin ns. "pulkassa" - olen kuitenkin työskennellyt esimiestehtävissä jne. kokemusta vastaavasta tilanteesta siis sivuavasti löytyy) ja mikä parasta; minulta löytyi se tarvittava palo ja polte parantaa (yhdessä muiden kanssa!) tätä yhteiskuntaa!

Mikä teitä akateemisia oikein vaivaa?? Teoreettinen tunnetyhjiökö? Oman ajatuksen totaalinen puute? Vaiko vaan akuutti k*sipäisyys??

Kannattaisi jokaisen akateemisen ihan todella itsekriittisesti pohtia tätä. No man is an island.

kuten joku muukin sanoi, ongelmana on myös se, että eri tieteenaloila on tietyt käsitejärjestelmät, joiden varassa tietoa hahmotetaan. Nämä järjestelmät eivät ole mitenkään ilmiselviä kaikille. Ei siis voi vain kertoa omia tietojaan vaan pitäisi ensin esitellä nämä käsitejärjestelmät, muuten tiedolla ei ole mitään mieltä tai ainakin se on erittäin vaikea hahmottaa. Moni on varmaan vastahakoinen pitämään esim. bileissä, leikkipuistossa tai kahvilla ystävän kanssa pitkää ja perusteellista luentoa aiheesta (sekin voidaan kokea ylimieliseksi).



Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että tutkijoiden velvollisuus on mahdollisimman paljon jakaa tietojaan yhteiskunnalle (esim. itse suostun käytännössä kaikkiin haastattelu- ja luentopyyntöihin, jotka koskevat tutkimustani). Mutta en ole varma tarkoittiko ap tätä.

mitä se on? humanisti? insinööri? kuvataiteilija? näyttelijä? juristi? ekonomi? yhteiskuntatieteililjä?

suppeat on piirit sulla - tervetuloa rumien, mutta mukavien humanistien joukkoon

Kai akateemisella viitataan yliopistomaailmaan.

maisteri uimatieteissä, enkä totisesti rupea puhumaan vapaauinnista maallikkojen kanssa, voin myös osallistua akateemisiin tilaisuuksiin uima-asussa.

mitä se on? humanisti? insinööri? kuvataiteilija? näyttelijä? juristi? ekonomi? yhteiskuntatieteililjä?

suppeat on piirit sulla - tervetuloa rumien, mutta mukavien humanistien joukkoon

Kai akateemisella viitataan yliopistomaailmaan.

Heh, tuo kysymys oli ap:lle eli mitä tarkemmin tarkoittaa akateemisella. Meitä YLIOPISTON tai korkeakoulun käyneitä nyt vaan on aika moneen junaan. Kiitos selvennyksestä!

Akateemisuudesta kun nyt oli puhe, niin 41 voisi kertoa, että millä perusteella on ajattelee opiskelijajärjestöistä noin. Itse olen kiinnostunut oppimaan aiheesta lisää, koska oma käsitykseni on ollut hieman erilainen.

mitä se on? humanisti? insinööri? kuvataiteilija? näyttelijä? juristi? ekonomi? yhteiskuntatieteililjä?

suppeat on piirit sulla - tervetuloa rumien, mutta mukavien humanistien joukkoon

Kai akateemisella viitataan yliopistomaailmaan.

Heh, tuo kysymys oli ap:lle eli mitä tarkemmin tarkoittaa akateemisella. Meitä YLIOPISTON tai korkeakoulun käyneitä nyt vaan on aika moneen junaan. Kiitos selvennyksestä!

Akateeminen on sitten hyvä ja kertoo, kelle viestinsä osoittaa. Tottakai meitä on moneen junaan. Ap varmaan tarkoittaa akateemisella akateemisia huolimatta siitä, että meitä on moneen junaan.

Koko jutusta sai sen vaikutelman, että ap on katkera, koska ei ole itse akateeminen eikä edes intellektuelli, vaikka halua kovasti olisi.

Koko jutusta sai sen vaikutelman, että ap on katkera, koska ei ole itse akateeminen eikä edes intellektuelli, vaikka halua kovasti olisi.

Koko viestistä sai sen viakutelman, että viestin kirjoittaja yrittää olla intellektuelli.

Mitä ap tarjoaa vastineeksi uudesta tiedosta?

Siis minkä ihmeen takia sinun tulisi saada jotakin vastineeksi ystävällisyydestä / inhimillisestä hyvän tahdon eleestä / oikeudenmukaisuudesta / siitä, että valjastat oman potentiaalisi yhteiskunnan käyttöön (laajemmassakin mielessä, kun vain ja ainoastaan sen palkkatyön suhteen)?

Ajatteles asiaa vaikka niin päin, että olet itse vanhuksena pitkäaikaisosastolla ja sinua hoitava lähihoitaja kysyisi, että "siis mitä mä hyödyn siitä, et mä oon tolle ystävällinen ja helläkätinen - saman rahan ja arvostuksen mä saan vaiks pesen sen pyllyn vähän kovakouraisemminkin" - joko valkeni, että me todellakin olemme kaikki täällä samassa veneessä? Akateemisuuden suoma kaikkivoipaisuuden illuusio voi sinun tapauksessasi särkyä pahemman kerran esimerkiksi juuri sairauden kohdatessa. Silloin varmaan toivoisit, että olisit kohdellut ns. "hyvinä päivinäsi" muita ihmisarvoisesti ja ystävällisesti - joskus jotakin extra-hyvää toisille tarjoten, jotta voit sitten vastaavia palveluksia odottaa itsekin.

Ap.