Muuttaisitko perheesi kanssa ulkomaille

Koska expatit on aina nimenomaan lähetettyjä työntekijöitä. Olitte maahanmuuttajia. terv. expattivaimo

kaikki ulkomailla tilapäisesti asuvat ovat expatteja.

Vanhempani asuu suomessa, palasivat suomeen.

Luuletko että ulkosuomalaisten keskuudessa on expatti kerho ja pysyvästi maassa asuvien kerho erikseen?

Ja TIETYSTI EXPAT-sopimuksella. Se on aina parempi kuin paikallinen sopimus. Siihen voi neuvotella asunnon, vakuutukset, lasten koulut... Paikallisella sopimuksella saa vain palkan.



Mita ihme neuvoja taalla oikein annetaankaan???



Ulkomaan asukki

tietysti kohdemaasta. Vuoden alusta lähdemme n. kolmeksi kuukaudeksi Australiaan. Itse otan vuorotteluvapaata töitä siksi ajaksi....



Mihin maahan ap olisi lähdössä?

luinkin vasta nyt tarkemmin etta ap on lahdossa paikallisella sopimuksella. Jos vaihtoehtoja ei anneta, niin paikallisella sitten, niin mekin ulkomaille tultiin.



Pida vaan huolta etta saatte tarpeeksi rahaa, ota huomioon mita asunto ja muut kustantaa. Suomeen paluuta on turha murehtia etukateen - parastahan olisi tietty menna hoitovapaan aikana (niin mina tein, mutta sitten jaatiin tanne), olisi viela plan B eli paluu Suomeen mahdollinen.



Muuten aika ulkomailla on ihan hyva uraakin ajatellen - voi oppia uuden kielen yms.



Menkaa vaan :)

Itse olen paikallisella sopimuksella, johon kuuluu vakuutukset, kämppä allowance, school allowance.

t. toinen ulkomaa sukki

Ja TIETYSTI EXPAT-sopimuksella. Se on aina parempi kuin paikallinen sopimus. Siihen voi neuvotella asunnon, vakuutukset, lasten koulut... Paikallisella sopimuksella saa vain palkan. Mita ihme neuvoja taalla oikein annetaankaan??? Ulkomaan asukki

Oikeastaan pohdintani kulminoituu ihan oman napani ympärille. Oletan, että mies tulee viihtymään työssään. Lapsille koulu antaa sisältöä elämään. Entäs minä? Jäänkö kotiin, yritänkö mennä töihin johonkin? Millaista elämämme on, kun miehen työpäivä päättyy hetkeä ennen kun lapset menevät nukkumaan? Tätä pohdin. Minä huolehtisin yksinäni lasten koko iltapäivän syömisineen ja harrastuksineen päivineen. Kaikki kouluasiat, mitä eteen tulee ihmeteltävää, kaverit muut. Putoaako mies lasten elämästä liikaa? Kuinka mielekkääksi itse koen kotiäidin tai puolittain yksinhuoltaja äidin roolin vieraassa maassa?

Jos matkaatte Lähi-itään, Kiinaan tai muualle Aasiaan, länskäripiireissä on paljon vaimo/äitejä kotona, käytännössä kaikki. Tekemistä kyllä riittää koska sosiaalinen verkosto on helppo muodostaa.

Jos taat muutat lähiöön Saksaan, ei naapureihin tutustuminen ole yhtä helppoa.

Oikeastaan pohdintani kulminoituu ihan oman napani ympärille. Oletan, että mies tulee viihtymään työssään. Lapsille koulu antaa sisältöä elämään. Entäs minä? Jäänkö kotiin, yritänkö mennä töihin johonkin? Millaista elämämme on, kun miehen työpäivä päättyy hetkeä ennen kun lapset menevät nukkumaan? Tätä pohdin. Minä huolehtisin yksinäni lasten koko iltapäivän syömisineen ja harrastuksineen päivineen. Kaikki kouluasiat, mitä eteen tulee ihmeteltävää, kaverit muut. Putoaako mies lasten elämästä liikaa? Kuinka mielekkääksi itse koen kotiäidin tai puolittain yksinhuoltaja äidin roolin vieraassa maassa?

alkaa jo löytyä joka puolelta maailmaa ja joka paikasta saat varmasti sosiaalisen elämänkin toimimaan.Me olemme toista kertaa maailmalla,eka komennus Australiaan ja tällä hetkellä Euroopassa.Lapsille kielitaito mieletön pääoma ja itsellehän tämä on ihan luksusirtautuminen, kun täällä kotosalla saan vain oleilla. Tiviistää perhettä muutenkin ja antaa myös henkistä -ja toki maallistakin pääomaa.

Suorastaan pelkään, mutta olen myös luvannut että seuraan miestäni vaikka intokiinaan..

Oikeastaan pohdintani kulminoituu ihan oman napani ympärille. Oletan, että mies tulee viihtymään työssään. Lapsille koulu antaa sisältöä elämään. Entäs minä? Jäänkö kotiin, yritänkö mennä töihin johonkin? Millaista elämämme on, kun miehen työpäivä päättyy hetkeä ennen kun lapset menevät nukkumaan? Tätä pohdin. Minä huolehtisin yksinäni lasten koko iltapäivän syömisineen ja harrastuksineen päivineen. Kaikki kouluasiat, mitä eteen tulee ihmeteltävää, kaverit muut. Putoaako mies lasten elämästä liikaa? Kuinka mielekkääksi itse koen kotiäidin tai puolittain yksinhuoltaja äidin roolin vieraassa maassa?

ja olen kerran lähtenytkin. Meillä on vain tämä yksi elämä - miksi ei kokeilla miltä elämä tuntuu toisessa paikassa, vieraassa kulttuurissa?



Meillä lapset sopeutuivat todella hyvin uuteen maahan, olivat silloin 3 ja 5 vuotiaat. Paluumuutto Suomeen olikin sitten paljon vaikeampaa. Tosin uskon että Suomeen paluu on helpompaa silloin, jos kyse on max. 2 vuoden komennuksesta, ja koko ajan ollaan sillä asenteella että Suomeen palataan takaisin.



Sinulla ap ei mielestäni ole tässä mitään riskejä, vain mahdollisuuksia, joten tartu ihmeessä tähän tilaisuuteen ja tarjoa myös lapsillesi ikimuistoinen kokemus! Se on kuitenkin erittäin rikastuttavaa asua ulkomailla, ja siitä saa sellaista henkistä pääomaa mitä rahalla ei saa.

pariin otteeseen on mieheni asiaa ehdottanut. Miehelle olisi ollut hyvää työkokemusta ja varmasti minullekin sinänsä elämänkokemusta, mutta vaakakupissa painoi kuitenkin enemmän kotimaassa olevat sukulaiset, turvaverkko ja minun työni (omalla koulutuksellani vaikea saada töitä ulkomailta). Kannoin myös huolta lapsista, heidän mahdollisesta juurettomuudestaan kun pienenä riepotellaan maasta toiseen (ensin ulkomaille ja parin vuoden päästä takaisin Suomeen, molemmat tosi isoja muutoksia).



Expattien lapsista on muuten tehty seurantatutkimus ja siitä on julkaistu kansantajuinen kirjakin, en nyt muista sen nimeä mutta varmaan googlella/kirjastosta kysymällä löytyy. Tutkimuksen tuloksena oli, että aika monet lapset ovat muukalaisia sekä Suomessa että ulkomailla, eivät oikein tunne kuuluvansa mihinkään.

kaikille viestestä ja mukava kuulla, että en ole ainut asiaa pohtiva. Kohdemaa on Euroopassa eli periaatteessa lapsille tulisi kaksi uutta kieltä (koulussa englanti ja kohdemaan kieli). En usko, että meillä tuo juurettomuus/tunne siitä aiheuttaisi ongelmia, koska on täysin selvää, että juuret ovat Suomessa ja tänne palataan. Jonkin verran minullakin on tuota oman navan miettimistä, mutta meillä vauva, joten minulle melkein sama missä häntä hoidan. Siinä kuitenkin tekemistä. Eniten tosiaan mietin tuota esikoista ja hänen sopeutumistaan ja aiheuttaako hänelle jotain muuttaa nyt sinne ja sitten taas takaisin tänne jne.

Nyt selvitämme tosiaan tuota rahallista puolta vielä. Itselläni on hyvä ammatti ja ihan ok työpaikka ja samoin palkka Suomessa ja omasta urasta en ole valmis lopullisesti luopumaan.

noilla lapsilla olisi pienempi ikäero, niin olisi sitten sisko tai veli hyvänä turvana ja kaverina.



Sinänsä turvaverkkoasiaakaan en niin mieti, koska olemme koko aikuisiän asuneet pk-seudulla ja kaikki isovanhemmat ym sukulaiset kaukana ja ollaan tavallaan totuttu pärjäämään itse. Tietysti hyviä ystäviä täällä on paljon



ap (myös äskeinen oli siis ap)

Jos firma lähettää sut töihin ulkomaille, olet expatti. JOs haet itse töitä ja muutat sen perässä olet mahanmuttaja.



Eli kaikki tilapäisesti ulkomailla asuvat eivät ole expatteja. Vaikka asuisit 2 vuotta ulkomailla, mutta itse hankitun työnkautta, olet maahanmuuttaja ko. maassa sen aikaa.



Mitään eri kerhoja ei tarvita, vaikka on expatetja ja maahanmuuttajia. Toki niitäkin on, moni pysyvästi maahanmuuttanut ei ole tekemisissä expattien tai lyhytaikaisten maahanmuuttajien kanssa.



Mikä tässä on niin vaikea tajuta.

"positiivisempana" sitä, että olet ollut ulkomailla "hankkimassa arvokasta kokemusta" kuin vain hoitovapaalla Suomessa hoitamassa vauvaa. Jos kärjistys sallitaan... Mutta siis, antaahan se ulkomailla asuminen sinullekin pääomaa, ainakin kielitaitoa, jos ei muuta. Ja siitäkin on hyötyä melkein joka hommassa.



En olisi niin huolissani esikoisestasi, sillä koska olet kotona pystyt hyvin tukemaan hänen sopeutumistaan. Hän menisi varmaan kouluun, joten saisi sitä kautta ystäviä. Ja siis ilmeisesti johonkin englanninkieliseen tai kansainväliseen kouluun, joten luokkatoveritkin olisivat paljolti samassa tilanteessa. Ja suomalaisten toimintaakin Suomi-kouluineen on nykyään todella monella paikkakunnalla.



Itse olen asunut ulkomailla pitkään ja mielelläni lähtisin uudestaankin, jos rahapuoli ym. on kunnossa. Pelkän "kokemuksen" takia ei ole enää tarvetta lähteä ja perheen muuttamisessa on aina hommaa.



Tuo lasten juurettomuus koskee mielestäni ensisijaisesti sellaisia perheitä, jotka aina muutaman vuoden jälkeen muuttavat maasta toiseen, ei niinkään sellaisia, jotka käyvät muutaman vuoden yksittäisellä ulkomaanreissulla. Ei ne juuret parissa vuodessa mihinkään katoa. Tosin minäkin suosittelen, että teette miehen kanssa sopimuksen. Sopisitte siis, että hoitovapaasi loppuessa palaatte Suomeen.

en siis jäisi siihen saakka hoitovapaalle, että lapsi täyttää 3 v, vaan hän aloittaisi isosisaruksen tavoin päiväkodin 1,5 vuotiaana. Tietysti tuossa menetetään minun 1,5 v ansiot, mutta uskoisin, että voisin viihtyä kotonakin. Itse aikanaan menin yliopistoon suoraan lukiosta siitä suoraan töihin ja nyt olisi mahdollisuus tavallaan pidempään vapaaseen..

välttämättä olisit tuota aikaa kotona, vaan siis vertailuna. Kun pohdit, että tuhoaako ulkomailla olo oman urasi. Niin tuskin ainakaan pahemmin, kuin vastaavan ajan kotonaolo. Itse tiedät mitä se omalla alallasi tekee. Mutta kyllähän ulkomailla asuminen on aina kokemus, sinulle, miehellesi ja lapsillenne. Vanhempi voi saada vahvan kielitaitopohjan. Itse en muuten näe lastesi ikäeroa mitenkään negatiivisena. Jos aina leikkisivät yhdessä ja turvautuisivat toisiinsa, niin todennäköisesti sopeutuminen kestäisi kauemmin. LIsäksi pienen vauvan kanssa on aina helppo päästä mukaan äitiporukoihin. Sitä kautta löytyy varmaan isommallekin kavereita, onhan muillakin pienillä vanhempia sisaruksia. Jos olisi pelkästään isompia lapsia, niin isommat lapset alkavat olla koulussa ym. ja "äitipiirit" erilaisia. Ei enää sellaista kyläily- ja kahvittelukulttuuria kuin pienten kanssa. Vauvan kanssa löytyy varmasti kyläily- ja juttuseuraa ja pääset itse paremmin kotiutumaan.





olinkohan 39

enpä tullutkaan ajatelleeksi tuota ikäeron hyvää puolta ja voi tietty nopeuttaa sopeutumista esikoisella. Ja tietty kun on vauva niin on tuo hoitovapaamahdollisuus mitä ei ole jos lapsi on isompi. Niin, eipä kai ne uramahdollisuudet täysin tuhoudu, onhan monia myös meillä töissä, joilla esim. kolme lasta ja poissaoloista sitä kautta pidempiä. Meillä myös ns. korkean tason asiantuntijatehtävissä on vanhempia työntekijöitä ollut useita vuorotteluvapailla, joten kaipuuta taukoihin taitaa olla muillakin. ap

ja pysyy Suomen sos.turvassa (mm. EU-maihin maksetaan kodinhoidontuki ja lapsilisä)



Paikallinen sopimus -"maahanmuuttaja" eläkkeet kertyy asuinmaahan. Firma voi maksaa palkan lisäksi asuntoa, lastenkouluja, "komennusvakuutuksen" jne.



Minä lähdin ulkomaille miehen työn takia ja samalla luovuin urasta, mutta lapseni ovat saaneet paljon aikaani, mitä Suomessa ei varmasti samalla tavoin olisi ollut. Meidän perheelle sopi tämä ratkaisu. Nyt olemme vuosien jälkeen palaamassa Suomeen ja siihen mun mielestä pitää suhtautua kuin ulkomaille muuttoon, koska ei Suomi ole enää lapsille mikään koti. Koti on aina ollut siellä missä asuttiin.



Mutta minusta "juurettomia lapsia" kasvaa niistä, jotka vaihtavat usein maata tai eivätkä koskaan ehkä integroidu asuinmaahan vaan käyvät kv. koulua englanniksi ja elävät pelkässä "expat-yhteisössö".

Ja siis ilmeisesti johonkin englanninkieliseen tai kansainväliseen kouluun, joten luokkatoveritkin olisivat paljolti samassa tilanteessa.

....

Tuo lasten juurettomuus koskee mielestäni ensisijaisesti sellaisia perheitä, jotka aina muutaman vuoden jälkeen muuttavat maasta toiseen, ei niinkään sellaisia, jotka käyvät muutaman vuoden yksittäisellä ulkomaanreissulla. Ei ne juuret parissa vuodessa mihinkään katoa.

Sinun juuret ei parissa vuodessa mihinkään katoa.

6 vuotias aloittaa koulun kielellä jota ei puhu, oppii aakkosen ääntämisen eri tavallla ja sen että kirjaimet äännetään eri tavalla.

Luokkatoverit ovat erilaisesta taustasta. älä odota että edes kansainvälisen koulun luokassa lapsesi olisi samankaltaisten lasten kanssa.

En nyt tiedä mihin olette menossa, mutta tietoni mukaan kansainvälisiin kouluhin pääsee paikallisväeston lapsia jotka ovat koko ikänsä asuneet samassa kaupungissa.

Kun muutatte takaisin suomeen, niin muista että se on sinun kotimaasi, lapsellesi vieras paikka. Sinun juuresi ovat suomesssa. Lapsesi siellä missä sattuu olemaan