Muuttaisitko perheesi kanssa ulkomaille

Mutta minusta "juurettomia lapsia" kasvaa niistä, jotka vaihtavat usein maata tai eivätkä koskaan ehkä integroidu asuinmaahan vaan käyvät kv. koulua englanniksi ja elävät pelkässä "expat-yhteisössö".

Mitä jos sanottaisiin että ne lapset jotka integroituvat asuinmaahan kokevat suomeenpaluun ankarampana kokemuksena kuin ne jotka eivät koskaan integroituneet ja kävivät kv. koulua ja elivät pelkässä 'expat-yhteisossä'.

Eiks se expat-yhteiso ole niinkuin mini-suomi, jonka avulla aikuiset onnistuvat välttämään paikallista yhteisoä. Aikuisilta saattaisi onnistua, ei lapsilta

katoavat. Kyllähän 6-vuotias muistaan kotinsa Suomessa, sukulaiset jne. Sukulaisten ja tuttujen kanssa puhutaan puhelimessa ja Suomessa vaarmaan käytäisiinkin (ap:n perhe oli lähdössä Eurooppaan) useampaan kertaan vuodessa.

Mihin ne juuret katoaisivat? Eihän ne juuret riipu siitä, millä kielellä koulussa opetellaan kirjaimia, tai että luokkakavereilla on erilainen tausta. Tuleeko Suomessa niistä koululaisista juurettomia, joiden luokalla on "erilaisesta taustasta" tulevia oppilaita, vaikkapa niitä paljon puhuttuja somaleita... :) Hassuja ajatuksia.

Ja miten se kansainvälisen koulun lapset olisivat "erilaisia", tai miksi koulukavereiden ylipäätään pitäisi olla "samanlaisia"? Eikös ulkomailla asumisen rikkautta ole juuri erilaisiin ihmisiin tutustuminen ja erilaisten tapojen oppiminen? Mikä "kokemus" ulkomaille muutto olisi, jos siellä kaikki olisi samanlaista?

Toki koulun aloittaminen ummikkona on haastavaa, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta suurin osa lapsista selviää siitä hyvin. Ja esim englantia on helppo opetella jo Suomessa, joten ei ole pakko mennä sinne kouluun aivan totaalisena ummikkona.

Ja kyllä lapsi ihan varmasti muistaa Suomen ja kotiutuu parin vuoden ulkomailla olon jälkeen. Toki taas uuteen muuttoon kestää hetken sopeutua, mutta miten tuon ikäinen lapsi kotinsa unohtaisi parissa vuodessa. Höpö höpö. Kyllä meidän lapset muistavat paljon vanhempiakin asioita ja vanhemmistahan riippuu, miten "Suomen kodista" puhutaan. Eihän se, että kotiutuu uuteen paikkaan tarkoita sitä, että lapsi unohtaisi koko aikaisemman elämänsä. Joku parivuotias voisi unohtaakin parissa vuodessa entisen asuinympäristönsä, mutta ei se 6-vuotiaalta unohdu. Kokemuksesta tiedän :)

Sinun juuret ei parissa vuodessa mihinkään katoa. 6 vuotias aloittaa koulun kielellä jota ei puhu, oppii aakkosen ääntämisen eri tavallla ja sen että kirjaimet äännetään eri tavalla. Luokkatoverit ovat erilaisesta taustasta. älä odota että edes kansainvälisen koulun luokassa lapsesi olisi samankaltaisten lasten kanssa. En nyt tiedä mihin olette menossa, mutta tietoni mukaan kansainvälisiin kouluhin pääsee paikallisväeston lapsia jotka ovat koko ikänsä asuneet samassa kaupungissa. Kun muutatte takaisin suomeen, niin muista että se on sinun kotimaasi, lapsellesi vieras paikka. Sinun juuresi ovat suomesssa. Lapsesi siellä missä sattuu olemaan

2 vuotta on 6 vuotiaan elämästä kolmasosa.

Kyllä ne juuret on siellä missä on.

ap:n lapsi on sitten 8v kun palaa suomessa kouluun. Se ei aina tapahdu samalla tavalla kuin jos muuttaisi yhdesta paikkakunnasta toiseen suomessa.

Saat ap: sen sitten itse huomata



Millä perusteella ap olet varma siitä että tuosta tulee vain 2 vuoden matka

Eli eivät muusta tiedä.



Minulla on aivan hirveä ikävä Suomeen. En vaan oikein tuosta vaan uskalla siirtää lapsiani maasta toiseen. Heillä on kaverinsa ja elämä täällä. Lapset sopeutuvat, mutta onko heillä vaihtoehtoa?



Puhuisin 6-vuotiaasi kanssa perinpohjin asiasta. Ota myös selvää, millaisiin oloihin lapsesi päätyisi. Ilmeisesti expat-kouluun muiden ulkomaalaisten kanssa? Se voi olla ihan hyvä ratkaisu, lapsesi ei tunne oloaan niin ulkopuoliseksi eikä ole ainoa, joka kamppailee kielen kanssa.

ja sieltä paluu olisi sama kuin muutto naapuripitäjään. Ja olet oikeassa, että tavallaan lapsella on juuret kahdessa paikassa. Itse kuitenkin pidän sitä rikkautena, enkä minään onnettomuutena. Ja jos lapselle lievää juurettomuuden tunnetta tuosta aiheutuukin, niin tilannehan korjautuu omankin käsityksesi mukaan perheen palatessa Suomeen. Jos lapsen juuret kerran ovat siellä missä asuinpaikkakin, kuten kirjoitit.

Ap:n perhehän aikoi palata ennen ap:n hoitovapaan loppumista, joten silloin ulkomaillaolon maksimikesto olisi kolme vuotta. Jos tulisikin pidempi, niin entä sitten? Sinun mielestäsikö ei kannattaisi lähteä ollenkaan siltä varalta, että tykkääkin uudesta asuinmaasta ja haluaa jäädä? Lapsillehan jäämispäätös olisi mukaasi helpotus, sillä heidän juurensahan olisivat jo siellä... :)

Oman lapseni luokalla on paljon ulkomailla asuneita, asuvia ja sieltä palanneita lapsia, ja ihan hyvin tuntuvat sopeutuvan. Hankalaksi elämä tulee, jos aina muutaman vuoden jälkeen on edessä muutto uuteen ympäristöön, mutta ihan täyspäisiltä suurin osa näistäkin tapauksista vaikuttaa. Parin vuoden keikka ei normaalille ihmiselle ole mikään ongelma. Lapsillekin mahtava rikkaus. Ja alle 10-vuotiailla tuo muuttaminen on vielä suht. helppoa, vanhemmilla alkaa jo kaverisuhteet olla monimutkaisempia ja harrastukset ym. rajoittavat.

2 vuotta on 6 vuotiaan elämästä kolmasosa. Kyllä ne juuret on siellä missä on. ap:n lapsi on sitten 8v kun palaa suomessa kouluun. Se ei aina tapahdu samalla tavalla kuin jos muuttaisi yhdesta paikkakunnasta toiseen suomessa. Saat ap: sen sitten itse huomata Millä perusteella ap olet varma siitä että tuosta tulee vain 2 vuoden matka

päättyyy, enkä aio irtisanoutua töistä. Näin siis sovittu miehen kanssa. Mutta nuo on juuri niitä kauhukuvia/pelkoja mitä mietin.



ap

Jos tulisikin pidempi, niin entä sitten? Sinun mielestäsikö ei kannattaisi lähteä ollenkaan siltä varalta, että tykkääkin uudesta asuinmaasta ja haluaa jäädä? Lapsillehan jäämispäätös olisi mukaasi helpotus, sillä heidän juurensahan olisivat jo siellä... :)

aina joku perheessä tuntee olonsa juurettomaksi

Kyllä sen asian yli pääsee, mutta jos siitä tulee pysyvä niin seuraavaksi ongelmana on toisessa maassa asuvat ikääntyvät vanhemmat. Eläke on järjestettävä asuinmaan systeemien mukaan. Mitä kauemmin olette, sitä vanhempi lapsi. Ja jos suomeen takaisin sopeutuminen menee hienosti niin hyvä, aina ei kuitenkaan mene niin.

Mitä sinä itse elämältäsi haluat.

Olisiko se sinulle iso asia jos vuosia myohemmin sinun lapsesi muuttaisivat pois suomesta.

2 vuotta, koska mun hoitovapaa päättyyy, enkä aio irtisanoutua töistä. Näin siis sovittu miehen kanssa. Mutta nuo on juuri niitä kauhukuvia/pelkoja mitä mietin. ap

vai sovittu miehen tyonantajan kanssa.

Jos et ole sovinnut miehen tyonantajan kanssa niin epäilen että olet aika epäreilu jos et ilmoita asiasta omalle tyopaikallesi.

ennalta sovitulle parin vuoden reissulle kuin miettiä koko perheen muuttoa pysyvästi toiseen maahan, kuten tuossa aikaisemmin koti-ikävää poteva ilmeisesti pohti. Ja lapset eivät todellakaan unohda entistä asuinmaataan parissa vuodessa, elleivät vanhemmat sitä sitten halua. Tottakai mukana olisi valokuvia, soiteltaisiin ja kirjoiteltaisiin sukulaisten ja ystävien kanssa. Ja varmasti lomilla käytäisiinkin.



JOs lapsen soputuminen uuteen ympäristöön olisi jotenkin aivan mahdottoman hankalaa, niin ainhan on mahdollista tulla kesken pois. Mies ehkä jäisi vielä töihin, mutta muu perhe tulisi Suomeen. No, tämä nyt varmasti epätodennäköinen vaihtoehto, mutta tiukassa tilanteessa kuitenkin mahdollinen. Ja itse kyllä uskon, että vanhemmatkin voivat paljon omalla asennoitumisellaan vaikuttaa lapsen kokemukseen. Puhutaanko muutosta uutena kokemuksena, haskana asiana, seikkailuna? Vai pelottavana ja jännittävänä asiana. Kyllä 6-vuotias ymmärtää, että muuttoon liittyy sekä positiivisa, että negatiivisia puolia. Ja niistä voidaan jutella. Ja reissuun liittyy paljon hauskaakin, uusia kokemuksia, ystäviä paikkoja. Uuden kielen oppiminen.



Totta tietysti on, että perhe ei palaa aivan "entisenään" kotimaahan, kaikki ovat muuttuneet ainakin jollain tavalla. Mutta onko se sitten huono asia? Itse ainakin koen rikkautena, että lapseni ovat asuneet kahdessa maassa ja lapsenikin ovat asiasta samaa mieltä. Lapsillani on kaksi heille tärkeää maata, mutta eivät he ole yhtään vähemmän suomalaisia siksi, että ovat asuneet osan elämästään muualla. Päin vastoin, heillä on tarkempikin käsitys suomalaisuudesta kuin monella täällä ikänsä asuneella. Lapsillani kun on vertailukohtakin ja kokemusta muuallakin asumisesta.

itse nyt hoitovapaalla, ja asumme ulkomailla. Olen ollut kotona pian yhteensä (putkeen) neljä vuotta, 2 lasta.



Mietimme nyt että jäisimmekö tänne vai palaisimmeko, viihdymme tosi hyvin, olemme saaneet paljon kavereita/tuttavia/kontakteja sekä paikallisista että suomalaisista. Oma työni on Suomessa, ja sen jättäminen tietysti mietityttää. On kuitenkin iso firma, eli en koe olevani firmaa kohtaan epäreilu, jos lopulta irtisanoudun. Mutta sen näkee sitten, vielä olisi 2 vuotta jäljellä. Ajattelen että voisin täältäkin saada töitä.



Vaikea asia periaatteessa, ja en olisi ikinä uskonut, että voisin olla näin pitkään kotona (poissa töistä). On toistaiseksi ollut kuitenkin vaan hieno asia, ja tehnyt minulle hyvää. Nyt olen myös opiskellut yms.



Tietysti olen pudonnut työelämän kelkasta, ainakin väliaikaisesti. Uskon kuitenkin, että se mihin saumaan olisi palaamassa vaikuttaa paljon, eli sattuma ja onnenkantamoinen.

mitä mun pitäisi ilmoittaa omalle työpaikalleni? Itse en ole sopinut miehen työnantajan kanssa tietystikään mitään ja mies kuten aiemmin mainitsin on menossa lokaalisopimuksella. ELi tuosta epäreiluudesta haluaisin tarkennusta.

Meillä jää asunto Suomeen eli olen ajatellut hätävarana, että jos ei paluu juuri silloin onnistu kun pitäisi,niin minä lasten kanssa väliaikaisesti Suomeen ja mies sitten kun pääsee. Tämä tietty epätodennäköistä. Kiitos viesteistä, pääosin tosi positiivisia. Nyt menen nukkumaan!

Kokeile vaikka googlailla ulkosuomalaisten keskustelupalstoja, katso Suomi-seuran sivut ja Expatrium jne. Varmasti parempaa ja asiantuntevampaa tietoa saat niistä. Täällä köyhien, tyhmien, huonosti koulutettujen ja kateellisten lähiöäitien palstalla ei varmaankaan ihan hirveästi ole tällaisesta kokemusta. Tämä palsta soveltuu päivän nauru- ja ylimielisyysannoksen saamiseen, ei muuhun.

www. dundernews. com

www . ulkosuomalainen . com

Nimittäin sen, että kaikkien mammapalstalaisten miehet ovat älykkäitä ja tienaavat tähtitieteellisiä summia, joita voi käyttää vaikka 2000 euroa maksavien lastenvaunujen ostoon.