Ei vauvan äidin tarvitsekaan päästä joka viikko harrastamaan

Että paras tapa arvioida potentiaalisen miehen kykyä isyyteen on tutustua hänen lapsuudenperheeseensä, ja isän rooliin siellä. Jos miehen perheessä äiti hoitaa lapset ja kodin, ja isä käy töissä ja harrastaa, niin melko varmasti voi laskea sen varaan, että malli periytyy.

heikkojen puhetta. Ne on just niitä jotka masentuu kun täällä haukutaan:DD

Että paras tapa arvioida potentiaalisen miehen kykyä isyyteen on tutustua hänen lapsuudenperheeseensä, ja isän rooliin siellä. Jos miehen perheessä äiti hoitaa lapset ja kodin, ja isä käy töissä ja harrastaa, niin melko varmasti voi laskea sen varaan, että malli periytyy.

anoppi on komentanut lapsia,appiukko kuulema ei pahemmin.Helppohan se on miesten lähteä niihin "ulkotöihin" silläaikaa kun naiset jää hoitamaan lapsia. Toisaalta mun mies kyllä komentaa välillä vähän liikaakin, että sikäli ei pidä paikkansa. Valitettavasti mun miehellä ei ole hermoja nimeksikään kestää esimerkiksi vauvan itkua joten vauvanhoito on enemmän minun vastuulla. Kuitenkin hyvä ja huolehtiva isä noille isommille lapsille.

Myös mieheni on jatkanut omia harrastuksiaan.



Lapsi oli 6 kk täysin äidinmaidolla, koska pumppasin maitoa lapselle, jos oli poissa yli 2-3 tuntia. Maitoa oli meillä kotona sekä molempien vanhempien luona pakastimessa.



Jatkoin harrastamista jälkitarkastuksen jälkeen ja pitempiin harjoituksiin isä ja vauva tulivat mukana. Isä on aina osallistunut vauvan hoitoon tasapuolisesti imetystä lukuun ottamatta. Tällä hetkellä meillä on avoin ja reipas 2-vuotias, jolla on luottavainen suhde paitsi äitiinsä, myös isäänsä, isovanhempiisa, täteihinsä ja setiinsä.



Kodin ulkopuolella tapahtuvien harrastusten lisäksi olen ollut mukana muutaman yhdistyksen toiminnassa, ja hommia olen hoidellut mm. sähköpostin ja neti välityksellä.



Ensimmäisellä kisamatkalla olimme, kun lapsi oli vajaa 3 kk. Reissu meni hienosti. Koko perhe oli mukana. Kun lapsi oli noin 2 kk, kävimme muun suvun kanssa teatterissa. Lapsi nukkui koko reissun ajan (3 h).



Kun asioita suunnittelee, pumppaa maitoa talteen, on luottavaiset suhteet lähesiin, niin kyllä äitikin voi lapsesta olla erossa muutamia tunteja. Lapsi tai äiti ei siitä kärsi ja päin vastoin meillä ainakin isän ja muun lähipiirin merkitys on kasvanut.



Itselleni harrastaminen, reissaaminen ja osallistuminen juttuihin on luonnollista toimintaa, ja kokisin todella vieraaksi linnottautua vain kotiin.



Meille on tulossa talvella toinen lapsi ja harrastuskuviot ovat osittain muuttuneet. Yhdistysjuttuja jätän vähemmälle, jotta voin harjoitella itse enemmän. Harjoittelu ei tarkoita lapsen etujen polkemista, vaan lapsi/vauva otetaan aina huomioon. Lapsi myös oppii aktiivisen elämäntavan ja silloin lapsi oppii liikkumaan, osallistumaan, käyttäytymään erilaisissa tilanteissa (mm. kokoukset, teatteriesitykset, kisat, ravintolat) luontevasti.



terveisin

Aktiivisen perheen vanhemmat, lapsi ja koirat :)

Alkuun olin varmaan monta viikkoa kotona. Vauvalla oli vatsavaivoja ja oli jatkuvasti tissillä. Silloin välillä ahisti, kun olisi halunnut johonkin itsekseen, esim. kauppaan jne. Ja muutenkin oli vähän pää sekaisin, esikoinen kyseessä.

Pikkuhiljaa aloin pari kertaa viikossa käymään kaupoissa, kirppareilla itsekseni jne. Lapsen isä pärjää hienosti lapsen kanssa ja patistellut ottamaan enemmän omaa aikaa.

Mut ei mulla mitään kauheita haluja oo ollut mennä. Oon enemmän kuitenki ihminen, joka viihtyy kotona. Mutta nykyisin käyn ehkä pari kertaa viikossa itsekseni asioilla, luxusta on kun saa itekseen käydä rauhassa asioilla ja tietää, että mies pärjää lapsen kanssa.

Lähellä asuva sisko ja mummi on kans olleet apuna, jos on ollut esim. itsellä päivällä lkääkärissäkäyntiä tms. ja ollaan päästy miehenkin kanssa syömään jne., siskon halunnut hoitaa.

En kyl tajua semmosts ajatusta, että äidin pitäs olla lapsen kanssa 24/7. Miks ihmeessä?

Musta on hyvä lapsen isänkin saada olla kaksistaan lapsen kanssa.

haluaako mennä harrastamaan vai eikö halua mennä harrastamaan. Kuulun niihini "onnettomiin naisiin,jotka eivät ole osanneet hinkata kristallipallloa tietääkseen, millainen isä meihestä joskus tulisi." No miksi en ole kysellyt anopilta,sukulaisilta,urkkinut,ottanut selvää? No eipä ole ollut ketään, jolta kysellä, miehen kertoma kun on kovin vähäistä ja luonnollisestikin hyvin yksipuolista.

Antaisin lapsien olla isänsä kanssaä ja menisin "ottamaan omaa aikaa", mutta hinta siitä olisi liian kova. Joten:tämä on nyt tätä aikaa, muutaman vuoden päästä jotain muuta.

Ei tullut mieleenkään lähteä mihinkään harrastukseen, kun lapset oli vauvoja.

Koiran käytin iltalenkillä yksin, kun olivat nukahtaneet ja se riitti hyvin harrastukseksi. Mies oli kotona tällöin.

Yksi syy tähän oli, että olen imettänyt lapsiani vuoden ikään asti. Heille ei pullo kelvannut.

Vauva aika on niin lyhyt, että kyllä sen ajan voi käyttää vauvasta huolehtimiseen. Nauttikaa niistä vauvoistanne. ne kasvaa nopeasti.

Vauva aika on niin lyhyt, että kyllä sen ajan voi käyttää vauvasta huolehtimiseen. Nauttikaa niistä vauvoistanne. ne kasvaa nopeasti.

Kyllä siitä vauvasta huolehditaan ja siitä nautitaan vaikka kylki kyljessä ei kyhnätäkään 24/7. Eihän äidin harrastaminen ja oma aika ole ollenkaan pois sulkevia asioita sille etteikö lapsesta nauttisi. Muutkin osaavat huolehtia lapsesta kuin äiti.

Tunnen lukuisia pienten lasten/vauvojen isiä jotka käyvät harrastamassa useita kertoja viikossa. Miksi äiti ei vois tehdä samoin jos intoa riittää? Kerrassaan kummallista..

Minusta näillä äideillä, jotka perustelevat omaa hyvää äitiyttään sillä, että ovat uhrautuneet vauvan takia ja lopettaneet omat menonsa, on oikeasti joku epäilys omasta "hyvästä äitiydestään".



Ei äidin harrastaminen estä pitkää imetystä tai hyvää suhdetta lapseen, puhumattakaan siitä, etteikö lapsen tarpeet olisi tärkeimmät.



Käytetään kliseetä "vauva-aika on lyhyt". Meillä ainakin vauva-aika kesti 12 kk, joka ei mielestäni ole kovinkaan lyhyt, melko tarkkaan vuoden mittainen. Jos äiti saa vaikka 2-3 lasta, osan mielestä hänen tulisi luopua omista menoistaan, itsestään huolehtemisesta ja omista ystävistään 2-3 vuodeksi. Mielestäni tämä on melko pitkä aika.



Itse tykkään termistä "tarpeeksi hyvä vanhemmuus", vastapainona "täydelliselle vanhemmuudelle". Missään tutkimuksissa ei ole todettu, että täysin ja ainoastaan vauvalleen uhrautuva äiti olisi täydellisempi, parempi, turvallisempi tai huolehtivampi.



Tietysti, jos pelkästään lapset ovat elämässä se juttu, niin täytyy toimia oman tuntemuksen mukaan. Tiedän muutamia "täydellisiä vaimoja", joilla ei ole omia menoja, ei omaa rahaa, vaan omistautuvat täysin miehensä tarpeista huolehtimiseen. Osa näistä voi olla vielä ihan onnellisiakin, joten mikseipä jollekin äidille tällainen malli myöskin sovi.



Tasa-arvon kannalta olisi mielestäni kuitenkin hyvä, että myös isille vastuuta ja oikeutta olla lapsen kanssa annettaisiin. Kun isä ja vauva pääsevät kunnolla tutustumaan toisiinsa, syntyy luottavainen ja kiinteä suhde. Monet äidit ovat itsekkäitä ja vievät vauvan kokonaan itselleen vuodeksi tai kolmeksi.



Sama juttu on isovanhempien ja muun lähipiirin kanssa. Mikäli vauvan kanssa ei saa olla, vauva voi jäädä etäiseksi ja suhteen muodostaminen myöhemmin voi olla hankalaa. On helppoa jättää esimerkiksi 1-vuotias sukulaisen hoitoon, kun sekä sukulainen että lapsi tuntevat toisensa, lapsi on innoissaan päästessään tuttuun ja mieluisaan kyläpaikkaan ja sukulainen tuntee itsensä tärkeäksi, kun lapsi osaa jo "niin ja niin pienenä sanoa X:n nimen", missä X=sukulainen. Uskon myös, että tällaiset suhteet ovat voimavaroja lapselle kouluikäisenä ja nuorena, jolloin omien vanhempien lisäksi voi tarvita luottoaikuista.



Parhaimmillaan äidin (tai isän) harrastaminen ja omat menot ovat win-win -tilanteita kaikille; näin ainakin meillä.

on menossa harrastuksiin ja vauva skipataan vain isälle tai jollekin muulle hoitoon. Mulla tulee taas sellainen mielikuva että ei ollut valmis äitiyteen,ei kukaan täysjärinen voi olettaa että kun vauvan saa kaikki on niinkuin ennenkin jostain täytyy ja pitää luopua, niin se vain on. Toki omaa aikaa saa olla muutaman kerran viikossa.

on menossa harrastuksiin ja vauva skipataan vain isälle tai jollekin muulle hoitoon. Mulla tulee taas sellainen mielikuva että ei ollut valmis äitiyteen,ei kukaan täysjärinen voi olettaa että kun vauvan saa kaikki on niinkuin ennenkin jostain täytyy ja pitää luopua, niin se vain on. Toki omaa aikaa saa olla muutaman kerran viikossa.

Lapsella on oikeus vanhempiinsa.

Äidillä ei ole oikeutta omia lastaan. Isällä on yhtälailla oikeus viettää aikaa lapsensa kanssa.



Äiti, joka omii lapsensa eikä anna isän hoitaa lastaan, on erittäin itsekäs!

on menossa harrastuksiin ja vauva skipataan vain isälle tai jollekin muulle hoitoon. Mulla tulee taas sellainen mielikuva että ei ollut valmis äitiyteen,ei kukaan täysjärinen voi olettaa että kun vauvan saa kaikki on niinkuin ennenkin jostain täytyy ja pitää luopua, niin se vain on. Toki omaa aikaa saa olla muutaman kerran viikossa.

Tarkoittaako se, että äiti harrastaa sitä, että "mistään ei ole luovuttu"? Onko äitiyden mitta se, miten paljosta on luopunut?

Kyllähän harrastavakin äiti on varmasti luopunut monista jutuista. Itse pidin noin 4 kk tauon aktiivikisaamisesta raskauden ja synnytyksen takia. En juonut kahvia odotus- ja imetysaikaan kuin kupin päivässä. Heräsin imetyksen takia 1-5 kertaa enemmän yössä kuin tavallisesti. Vaihdon miellyttävän autoni perheautoon.

Miten lapsi skipataan isälle? Meillä isä on ollut mukana ihan lapsen siittämisestä odotukseen, synnytyksen jälkeen isän rooli oli jopa aktiivsempi, koska olin itse kipeänä muutamia päiviä. Imetys oli ainoa, mihin isä ei pystynyt, mutta hörppyyttämällä ja pullosta antamalla lypsyttyä maitoa hän osallistui myös ruokkimiseen. Lasta ei siis missään vaiheessa skipattu minnekään tai kenellekään, vaan molemmat vanhemmat ovat osallistuneet aktiivisesti lapsen hoitoon ja huolenpitoon. Jos näin ei olisi, olisi tilanne minulle vieras ja osallistumattoman ihmisen kanssa en haluaisi elää yhdessä. Jotkut kotityöt voi jakautua epätasaisemmin, mutta on mielestäni lapsen oikeus, että häntä hoitavat sekä isä että äiti.

tuulettamaan pääkoppaansa, jos seinät alkavat kaatua päälle. Mutta ei ole tietenkään pakollista, jos ei halua.



Itse olen sellainen ihminen, että tarvitsen omaa aikaa, jotta jaksan olla kotona läsnä. Vauvalla on oikeus saada syliä ja lämpöä, ja onneksi on olemassa myös isä, joka voi sitä antaa!

94:lle vaikka trolli oletkin...



Haista sinä paska!! Sääliksi käy lastasi/lapsiasi ja miestäsi.