Ei vauvan äidin tarvitsekaan päästä joka viikko harrastamaan

Minä sanoin tuon kommentin ja olen sitä mieltä, että vauvaikä on kotona olemisen aikaa, ja vauvan ehdoilla mennään. Vain epäkypsä äiti tarvitsee useita tunteja viikossa omaa aikaa kodin ulkopuolella. Siis JOKA VIIKKO baarissa kertoo minusta jotain äidin arvomaailmasta, varsinkin jos alkoholia pitää saada useampi annos. Vauvaikä on todella lyhyt, menee hujauksessa.

harrastukset on tärkeitä, toki vauvan kanssakin voi harrastaa. Jokainen omalla tyylillään. Syö isäsuhdetta, jos lapsen pitää olla 24/7 ÄIDIN kainalossa.

Mutta en ymmärrä miksei kavereiden kanssa tanssimassa käyminen tai vaikka olutpaikassa lautapelien pelaaminen voisi tulla lasketuksi tärkeäksi harrastukseksi. Kuinka kukaan muu voi toisen ihmisen puolesta määritellä mikä on tärkeää ja mikä ei.

Ehkä vedän rajan itse silti ajatuksissa siihen jos on pienen vauvan luota viikoittain yötä poissa.. mutta en tiedä. Muut tehköön tavallaan, minä omalla.

Jos ravaa baareissa ryyppäämässä, niin ei ole seuraavana päivänäkään ihan täydessä terässä. Jos käy tanssimassa, laulamassa tms. eikä ole seuraavana päivänä väsynyt ja kärttyinen, niin eihän se ole lapselta pois.

viikko juo baarissa useita alkoholiannoksia. Miettikääpä nyt kun lapsi kasvaa. Kyllä hän ymmärtää. Hyi helvetti, ihan kuin juopon lapsi olisi. "Äiti lähtee nyt vähän ottamaan omaa aikaa".. perjantai/lauantai-iltana. Ja seuraavana aamuna mieto viinanhaju hengityksessä. Lapsesta varmaan tosi mukavaa =) =) . Jos oikeasti itse olisitte halunneet, että äitinne tai isänne lähtee vähän "ottamaan omaa aikaa" joka viikonloppu baariin, niin onnea teille. Hyi. Baarit on enimmäkseen juottoloita, turha sitä kiistää.

isä voi luoda suhdetta vauvaan jos tämä nyhjää äidin kainalossa 24/7?

Ja sitten ihmetellään kun isät on jotenkin etäisiä lapsille....

Tajusin tämän itse vasta vähän vanhempana ja kokeneempana äitinä. (Minulla on kaksi lasta, joilla on pitkä ikäero).



Nuori ihminen ei ymmärrä, miten nopeasti vauva kasvaa, miten nopeasti vuosi kuluu. Ei voi ymmärtää, kun ei ole elämänkokemusta. Se tulee ainoastaan ja vain iän myötä.



Uskallan väittää, että mummoäidit ymmärtävät vauva-ajan lyhyyden ihan toisella tavalla kuin nuoremmat kollegansa.



Vuosi on lyhyt aika pitää lasta lähellä. Harratamaan ehtii myöhemminkin tsiljoonia kertoja. Itselläni isot, raskaat imetystissit eivät myöskään kannustaneet hyppyjumppiin.

Taaperoni on nyt kohta 2 vuotta ja olen pikku hiljaa kevään ja kesän aikana palannut harrastusmaailmaan.

jotkut asiat ihan mustavalkoisina...!



No, voin kertoa, että vauva on nyt 8 kk ja KERRAN olen käynyt omilla menoillani!

Ja heti kun vauva on sen ikäinen, laitan sen hoitoon KOKO PÄIVÄKSI ILMAN MUA että pääsen jatkamaan opiskelujani tuolla alkoholinhuuruisessa akateemisessa maailmassa.

Olipahan vaan edes hauskaa ajatella, että sitä olisi vähän omaa elämää, varsinkaan kun en ole todellakaan mikään superäiti, sen jätän muille. Mulla ei ole miestä eikä saman katon alla ketään aikuista jolle voin edes soittaa päivällä/illalla jos tulee asiaa, olen täydellisen yksin. Siksi pidän muitten ihmisten seuraa välillä, jopa kerran viikkoon todella tärkeänä itselleni. Vaihtoehtona on mennä jonkun ajan jälkeen kallonkutistajalle. Kutsukaa mua vaan sitten epäkypsäksi äidiksi, ihan sama.



Sieltä sivusta on vaan niin helppo huudella kaikkea ja arvostella muita.

Sinäkin joka paheksut ystäväsi bileisiin menoa kun vauva on 1 kk, niin toivottavasti et sano sitä kaverillesi!



(Ja sitä paitsi millä tavalla alkoholin juominen estää imetyksen?? ;)



Ap

harrastaminen nähdään ok juttuna mutta äidin ei? Koskeehan se vauva-aika isääkin, ei vain äitiä...

Vauva aika on tosi lyhyt,en ymmöärrä miks vauva pitää saada jos ei sen kaa jakseta olla.

Tajusin tämän itse vasta vähän vanhempana ja kokeneempana äitinä. (Minulla on kaksi lasta, joilla on pitkä ikäero).

Nuori ihminen ei ymmärrä, miten nopeasti vauva kasvaa, miten nopeasti vuosi kuluu. Ei voi ymmärtää, kun ei ole elämänkokemusta. Se tulee ainoastaan ja vain iän myötä.

Uskallan väittää, että mummoäidit ymmärtävät vauva-ajan lyhyyden ihan toisella tavalla kuin nuoremmat kollegansa.

Vuosi on lyhyt aika pitää lasta lähellä. Harratamaan ehtii myöhemminkin tsiljoonia kertoja. Itselläni isot, raskaat imetystissit eivät myöskään kannustaneet hyppyjumppiin.

Taaperoni on nyt kohta 2 vuotta ja olen pikku hiljaa kevään ja kesän aikana palannut harrastusmaailmaan.

Et itsekään usko omaa tekstiäsi :D

harrastaminen nähdään ok juttuna mutta äidin ei? Koskeehan se vauva-aika isääkin, ei vain äitiä...

Eikö nyt kuitenkin ole olennaisen tärkeää, että äidin pää kestää vauva-ajan, ts. vauvan on huomattavasti turvallisempi kasvaa elämäänsä tyytyväisen äidin, kuin ahdistuneen ja masentuneen äidin hoivassa. Ja toisten pää nyt vain ei kestä sitä, että ei saa yhtään omaa aikaa. Kannattaisi varmaan kaikkien oppia hyväksymään se, että me kaikki olemme yksilöitä ja koemme asiat eri tavalla.

viikko juo baarissa useita alkoholiannoksia. Miettikääpä nyt kun lapsi kasvaa. Kyllä hän ymmärtää. Hyi helvetti, ihan kuin juopon lapsi olisi. "Äiti lähtee nyt vähän ottamaan omaa aikaa".. perjantai/lauantai-iltana. Ja seuraavana aamuna mieto viinanhaju hengityksessä. Lapsesta varmaan tosi mukavaa =) =) . Jos oikeasti itse olisitte halunneet, että äitinne tai isänne lähtee vähän "ottamaan omaa aikaa" joka viikonloppu baariin, niin onnea teille. Hyi. Baarit on enimmäkseen juottoloita, turha sitä kiistää.

entäpä jos siellä kapakassa käy äiti vain tanssimassa? Aamulla virkkuna lapsen kanssa. Ei kaikki vedä perseitä olalle baariin päästessään.

Ja se ei ole vauvalta pois, saanut isän kanssa olla kotona ja äitikin virkeä aamulla.

Ehdottomasti harrastukset voi unohtaa vähäks aikaa Vauva aika on tosi lyhyt,en ymmöärrä miks vauva pitää saada jos ei sen kaa jakseta olla.

pysy selkä kondiksessa, jos en harrasta tiettyjä liikuntalajeja, joten aika vaikeaa ne harrastukset on unohtaa, jos sitten joutuu kärsimään kovistä pää-, niska- ja selkäsäryistä.

Vaúvan ÄIDILLE nimenomaan on tärkeää päästä harrastamaan joka viikko :D

mutta harrastukset ok? Tai pieni lapsi päiväkodissa 10 tuntia päivässä ja viitenä päivänä viikossa?

joka viikko baariin kännisten ihminen seuraan vauva-aikana. Etkö todellakaan näe eroa lenkillä käymiseen?

Ihmeellistä vastakkainasettelua. Meillä isä hoiti vauvaa, vaikka en lähtenytkään kokonaan evakkoon kotoa. Aika outoa, jos teillä mies on kotona aina vapaalla ja nainen hoitaa aina vauvan. Ja tällä systeemillä isi on yhtä läheinen kuin äiti. Vaikka ei ole ollut tarvetta lähteä joka viikko omiin menoihin. Lapsen päiväuniaikana ehtii tehdä vaikka mitä!

Minäkin tuolla kerroin, että tilaa voi antaa isälle, vaikka ei itse lähde evakkoon. En käsitä tätä, että isä ei voi hoitaa vauvaa täysillä, jos äiti on saman katon alla. Kyllä isä saa sen kontaktin lapseen minunkin nähteni tai jos olen viereisessä huoneessa. Toki minä voisin lähteä uloskin, mutta itse asiassa minä mielellään ulkoilen päivällä valoisaan aikaan, kuin yksin kaupungilla pimeällä. Iltaisin isä hoitaa vauvaa siinä missä minäkin. Jos joku tarvitsee sitä omaa aikaa ja haluaa päästä ulos talosta, niin ei minusta siihen tarvitse esittää tekosyynä lapsen ja isän välistä suhdetta.

Ja tuolla joku sanoi, että ihmeen äidit kun vauva tunnistaa isän vasta puolivuotiaana. Siis jos vauva tunnistaa isän puolivuotiaana, se ei mitenkään sulje pois sitä, että vauva olisi tunnistanut isän jo aiemmin.-

kyllä normaalipsyyke kestää vauvan kanssa olon ilman että joka viikko pitää päästä kauas vauvasta.

ja onko se todella kauas menoa jos esim mamma käy jumpassa pitääkseen kuntoaan ja henkistä kanttiaan yllä? Kyllä on lapsellista kirjoittelua taas...äiti jos kuka tätä kaipaa! Ei kai isukkikaan sit kaipaa sitä harrastustaan vaan voi siitä luopua vai mitä?

Jos pää ei kestä, niin ei kannata hankkia lapsia. kyllä normaalipsyyke kestää vauvan kanssa olon ilman että joka viikko pitää päästä kauas vauvasta.

ja mitä sinä tiedät siitä? Oletko kenties joku asiantuntija tässä asiassa? Mihin perustat väitteesi? Mistä sen tietää etukäteen, kestääkö vai ei? Mitä sitten tehdään, jos ei kestä? Annetaanko lapsi pois?

Viestisi oli aika lyhyt ja - luvalla sanoen - aika yksioikoinen. Voisitko selittä hieman kantaasi ja kertoa kokemuksiasi, kiitos!

Terv. nimim. "Vastausta odottaen"

äiti harrastaa? Eikö tämän mielipiteen omaavilla naisilla on ollut lapsillaan isää ollenkaan? Kenen pää kestää sitä että mitään omaa elämää ei saa olla?

Minä sanoin tuon kommentin ja olen sitä mieltä, että vauvaikä on kotona olemisen aikaa, ja vauvan ehdoilla mennään. Vain epäkypsä äiti tarvitsee useita tunteja viikossa omaa aikaa kodin ulkopuolella. Siis JOKA VIIKKO baarissa kertoo minusta jotain äidin arvomaailmasta, varsinkin jos alkoholia pitää saada useampi annos. Vauvaikä on todella lyhyt, menee hujauksessa.

Ei se äidin oma aika tarkoita mitään baarissa juoksemista kaikille! Tuntuu vaan olevan se ensimmäinen ajatus monella että baariinhan se äiti on menossa jos vauva pitää isän/jonkun muun hoitoon vähäksi aikaa jättää... huoh. On niitä muutakin tapoja viettää omaa aikaa, kuten lenkillä käynti, kauppareissu yms.

Toki mennään vauvan ehdoilla vauva-aikana! Mutta se ei tarkoita sitä ettei äiti voisi parksi tunniksi jättää vauvaa tutun hoitojan hoitoon (isä/mummi/kummi yms). Varsinkin jos kysessä on isä joka vauva hoitaa on äidin hetkelline poissaolo meilestäni hieno mahdollisuus isälle ja vauvalle tehdä omia juttuja. Ainakin meillä mies nautti kun sai olla hetken vauvan kanssa kaksin.

Itse koin jaksamisen kannalta todella tarpeelliseksi sen että sain joskus mennä ilman vauva vaikka kahville ystävän kanssa, lenkille, ruokakauppaan, jumppaan, kirjastoon yms. Tähän meni aikaa 2-3h viikossa. Baarissa käymistä ei minulla tuo oma aika ole ollut, sitä ehtii myöhemminkin. Tosin en tuomitse niitäkään jotka joskus siellä käyvät (toki joka viikko eri asia kuin 2-3x koko vauva aikana).

Ihmiset ovat erilaisia, toiset jaksavat paremmin vauvan kanssa kuin toiset. Rakastan lastani, hän on tärkein asia elämässäni tottakai. Silti koin vauva ajan välillä tosi raskaana huonosti nukkumisineen yms. ja hyvällä omatunnolla nautin muutaman tunnin vapaudestani. Oli ihana palata kotiin parin tunnin jälkeen oman vauvan luokse ja jaksoi taas ihan eri tavalla kun sai hetken hengähtää.

koskaan jätä vauvaa ja isää kahdestaan kotiin. Miettikää miltä teistä itsestänne tuntuisi, jos lapsen isä ei KOSKAAN jättäisi teitä kahdestaan, ette koskaan saisi olla kahdestaan ? Eikä luottaisi teihin hoitajina..



Mun mielestä on kyllä typerää ja itsekästä omia se vauva.

Jos pää ei kestä, niin ei kannata hankkia lapsia. kyllä normaalipsyyke kestää vauvan kanssa olon ilman että joka viikko pitää päästä kauas vauvasta.

ja mitä sinä tiedät siitä? Oletko kenties joku asiantuntija tässä asiassa? Mihin perustat väitteesi? Mistä sen tietää etukäteen, kestääkö vai ei? Mitä sitten tehdään, jos ei kestä? Annetaanko lapsi pois?

Viestisi oli aika lyhyt ja - luvalla sanoen - aika yksioikoinen. Voisitko selittä hieman kantaasi ja kertoa kokemuksiasi, kiitos!

Terv. nimim. "Vastausta odottaen"

Pitää ilmeisesti odottaa lisää..