Ei vauvan äidin tarvitsekaan päästä joka viikko harrastamaan

Rakastan lapsiani (3v ja 2kk) eniten koko maailmassa, mutta osaan myös ottaa oman aikani. Käyn harrastuksissa, olen käynyt jo kaksi kertaa baarissakin (hihii :D) ja uskallan väittää olevani maailman paras äiti lapsilleni.



Huomenna lähden esikoisen kanssa kaupungille ja vauva menee mummolle hoitoon pariksi tunniksi.

että ehkä vauva ei tajua mikä se pullo on. Purista eka vähän maitoa tutin päähän ja kokeile sitten.

Eikös se opeta lasta olemaan edes hivenen itsenäinen, ja lisää luottamusta muihinkin aikusiin, jos lapsi voi olla vaikka tunnin pari viikossa vaikkapa pelkästään isän kanssa?



tuskin se lapsi yksin sen tunnin jumpan aikana on. Vähän voi sitä isä-lapsisuhdettakin äitisuhteen lisäksi vaalia.

Eikös se opeta lasta olemaan edes hivenen itsenäinen, ja lisää luottamusta muihinkin aikusiin, jos lapsi voi olla vaikka tunnin pari viikossa vaikkapa pelkästään isän kanssa?



tuskin se lapsi yksin sen tunnin jumpan aikana on. Vähän voi sitä isä-lapsisuhdettakin äitisuhteen lisäksi vaalia.

Eikös se opeta lasta olemaan edes hivenen itsenäinen, ja lisää luottamusta muihinkin aikusiin, jos lapsi voi olla vaikka tunnin pari viikossa vaikkapa pelkästään isän kanssa?

tuskin se lapsi yksin sen tunnin jumpan aikana on. Vähän voi sitä isä-lapsisuhdettakin äitisuhteen lisäksi vaalia.

itsenäinen alle vuotisena :) Mutta ymmärrän pointin. Isälapsisuhdetta tuetaan siten, että esimerkiksi isä saapuessaan töistä saa olla vauvan kanssa kahden ja vauva todellakin riemastuu isän nähdessään. Sitä on ilo katsella. On edelleen kuitenkin tilanteita, joissa mikään ei edes äidin läsnäolo riitä, vaan se tissin läsnäolo, symbioositila saa vauvan rauhoittumaan. Mutta tosiaan nyt kun vauva on puolivuotta vanha, alan jo kaipaamaan omaa aikaa, vauvakin on selvästi tietoisempi ympäristöstään ja tunnistaa isän ja viihtyy hänen seurassaan. Isä saa myös vauvan nukkumaan. Koen olevani valmis irtautumaan vauvasta ehkä kampaamokäynnin tai jumpan ajaksi. Pakko kuitenkin sanoa, että vauva ei ole minulta vienyt mitään pois. Juomista en kaipaa, vauva on ollut mukana jopa kampaajalla ja muutenkin olen käynyt ostoksilla ja tapaamassa kavereita kahvilassa.

isänsä kanssa kotiin tunniksi pariksi :) Riippuen siitä millaisen juoksulenkin käyn koirien kanssa. Ja nyt jo huomaa miten lämpimät välit lapsilla on isäänsä. Ei ole joka hetki äiti siinä höösäämässä välissä, vaan saavat jokaikinen päivä äiti vapaan hetken :) Lapset 3v ja 1v.

Eikös se opeta lasta olemaan edes hivenen itsenäinen, ja lisää luottamusta muihinkin aikusiin, jos lapsi voi olla vaikka tunnin pari viikossa vaikkapa pelkästään isän kanssa?

tuskin se lapsi yksin sen tunnin jumpan aikana on. Vähän voi sitä isä-lapsisuhdettakin äitisuhteen lisäksi vaalia.

itsenäinen alle vuotisena :) Mutta ymmärrän pointin. Isälapsisuhdetta tuetaan siten, että esimerkiksi isä saapuessaan töistä saa olla vauvan kanssa kahden ja vauva todellakin riemastuu isän nähdessään. Sitä on ilo katsella. On edelleen kuitenkin tilanteita, joissa mikään ei edes äidin läsnäolo riitä, vaan se tissin läsnäolo, symbioositila saa vauvan rauhoittumaan. Mutta tosiaan nyt kun vauva on puolivuotta vanha, alan jo kaipaamaan omaa aikaa, vauvakin on selvästi tietoisempi ympäristöstään ja tunnistaa isän ja viihtyy hänen seurassaan. Isä saa myös vauvan nukkumaan. Koen olevani valmis irtautumaan vauvasta ehkä kampaamokäynnin tai jumpan ajaksi. Pakko kuitenkin sanoa, että vauva ei ole minulta vienyt mitään pois. Juomista en kaipaa, vauva on ollut mukana jopa kampaajalla ja muutenkin olen käynyt ostoksilla ja tapaamassa kavereita kahvilassa.

itse asiassa olen sitä mieltä, että vauvalle parasta on juuri tällainen läsnäolo. Moni äiti on ihan äimänkäkenä, kun se vauva on siinä iholla ihan koko ajan. Varsinkin heti vauvan synnyttyä muutamien viikkojen ikäisenä. Sitten ihmetellään, että miksi se haluaa syödä koko ajan. No jos se lapsi tyrkätään siihen pinnasänkyyn tai johonkin muuhun koppaan heti, kun ruokailu on päättynyt ja vauva oppii, että kerjäämällä ruokaa saa läheisyyttä, niin ei mikään ihme, että sitä sitten syödään vatsa kipeäksi ja itkettää. Jos vauva on kovin läheisyyden kipeä, niin sitten se pitää vaan hyväksyä. Ei voi vauvalta vaatia, että kuule äitillä pitää nyt olla enemmän omaa aikaa, että kerkeää näpytellä av:lla.

vaadi sitä, että äidin pitää lähteä kotoa evakkoon. Lapselle on kyllä ihan tervettä huomata, että perhe osaa olla samassa tilassa niin, että tosiaan annetaan tilaa. Ja vuoden vanha pärjää ihan hyvin pari tuntia isän kanssa ja osaa siitä jo nauttiakin. Miksi ei osaisi. Kehitys tapahtuu lapsen elämässä kuitenkin harppauksin ja esimerkiksi nelikuukautinen on ihan avuton. Ei hahmota edes oman kodin rajoja. Ei ehkä vielä tajua täysin, että äiti on erillinen olento. Tai jos tajuaakin, niin ei tajua, että se ei ole käytettävissä.

Eikö teidän mielestänne jotain ole pielessä, jos vauva vasta puolivuotiaana tunnistaa isänsä? Ja vasta vuoden ikäisenä voi olla hänen kanssaan kahden pari tuntia?



Joo, sitä aikaa voi viettää yhdessä perheenä, mutta meillä ainakin vauva on silloin kiinni mussa, vaikka yrittäisin vaikka syödä ja isä leikkiä, jutella tai laulaa hänen kanssaan. Ja vauvan isä sanoo, että hänellä on paljon helpompaa hoitaa vauvaa ja olla hänen kanssaan, jos mä en ole paikalla! Toki siis ollaan paljon yhdessä perheenä, mutta aivan eri lailla isä ja vauva oppivat olemaan keskenään ja se isä-suhde kehittyy, kun äiti on joskus vaikka sen tunnin pois.



Ja siis mulla ei ole tähän tarvetta, en mä viikottain missään käy. Mutta saatanpa sitten jollain viikolla käydä parikin kertaa. Toki vauvan voi ottaa mukaan, mutta hänellä on mukavampaa isän kanssa kotona leikkimässä kuin rattaissa kököttämässä vaatekaupassa. Ja mä olen sieltä viidessä minuutissa takaisin kotona, jos tarvii.



Valitettavasti on näitäkin äitejä, jotka eivät anna isän hoitaa vauvaa, vaan omivat tämän. Siis vaikka molemmat olisivat kotona, niin äiti vain saa hoitaa. Isän hoitotaitoihin ei luoteta, eikä kehittymisen mahdollisuutta anneta. Vaikka se äiti on pitkään luonnostaan ykkönen, niin en ymmärrä, miksi ei anneta siitä isäsuhteestakin kehittyä parasta mahdollista! Mitäs sitten, kun isä jääkin hoitovapaalle? Eikö luulisi sujuvan helpommin, jos isä on saanut ennenkin hoitaa vauvaansa! Kyllä, se lapsi on myös isänsäkin lapsi.

kyllä mun mielestä jokaisella äidillä on oikeus käydä kampaajalla ja jumpassa, vaikka hieronnassa ja kosmetologilla, jos semmoisesta tykkää. Jumppa on mulle ihan must terveyden kannalta, olisin aivan rampa, jos en pääsis. Siitä liikunnasta tulee myös niitä endorfiineja, että ovat mielenterveyden ylläpidon kannalta aika tärkeitä.



Vauva on pärjännyt oikein hyvin isänsä kanssa sen puoltoista tuntia kun käyn pomppimassa aerobicissä pari kertaa viikossa! Tänään menen kampaajalle ja illalla kavereiden kanssa syömään! Lapsi on kohta vuoden. Alle puolvuotiaan tissivauvan kanssa onkin eri juttu.



Sitä minäkään en oikein hyväksy, että yksi kaveri, jonka lapsi ei ole edes vielä syntynyt, aikoo jättää sen yöhoitoon noin kuukauden iässä ja menee kaverin bailuihin. Kuvittelee siis vielä imettävänsä tätä tulevaa lastaan. Ei hyvää päivää, oon ollu tosi järkyttynyt.

Vauvalla on oikeus olla äidin kainalossa. Ei se vuosi ilman harrastuksissa juoksemista ole mahdotonta. Kerkiäähän tuota harrastaa myöhemminkin.

Mutta on vain minunkin mielipide enkä muita tuomitse. Ja tosiaan; mielipidettähän täällä kysyttiin. Ja mitä tulee vauvan jättämiseen isälleen niin meillä olisi ollut taatusti lastenvalvojat oven takana, isä oli ja on aikalailla edelleenkin täysin tumpelo. Oikeasti. Tiedän, ettei yksikään täälläkään sitä usko vaan saan sellaisen ryöpyn niskaani kun en ole "antanut tilaa isälle toimia vauvan kanssa omalla tavallaan!" Täytynee ymmärtää, että ihmisiä on niin erilaisia ja perhetilanteita myös.

äiti on baarissa viisi tuntia.

Minä en voi käsittää miksi tuo baarissaa olo tuomitaan mutta harrastukset ei.

Itse olen ollut vauvojen kanssa niin kauan, että lopetin imettämisen eli 6kk-12kk.



Jos pitää joku tuomita niin tuomitsen sen äidin/isän joka vie 10kk vauvan päivähoitoon koko päiväksi.

Minulla on kaksi lasta (2v.ja 8kk) Käyn neljä kertaa viikossa salilla, jokaiseen salireissuun menee n.kaksi tuntia joten olen viikossa vähintään kahdeksan tuntia erossa lapsistani.. Lasten kanssa silloin on isä tai joku isovanhemmista.

Saliharrastuksen olen sallinut itselleni, koska raskauksien aikana minulle kertyi yli 20kg ylipainoa ja haluan päästä taas normaali painoiseksi. saliharrastuksen aloitin kun kuopukseni oli 1kk ja pumppasin maitoani aina pienelle ruoaksi.

Lapseni ovat olleet myös muutaman kerran yökylässä isovanhemmilla jolloin olemme saanet sitä yhteistä aikaa miehen kanssa.. (hyvä parisuhde on lapsen koti.)

Meillä on kaksi reipasta ja iloista lasta. Meillä on myös kaksi hyvinvoivaa aikuista jotka jaksaa pyörittää arkea kevyesti ja ovat todella onnellisia yhdessä:)

Jos on onnellinen ilmankin ei tarvitse. Taas jos se on tosi tärkeä henkireikä, sitten tarvitsee.



Alkuun esikoisen saatuani koin vahvasti tarvitsevani omaa aikaa. Nykyään olen niin tottunut tähän äitinä olemiseen, ettei tunnu raskaalta tai kummalta olla kotona. Nyt minusta tuntuu, että tämä aika kun lapset on näin pieniä on kotona olemisen aikaa, suuremmat harrastukset ehtii sitten myöhemmin.



Tästä olen puhunut myös miehelle, joka aina yhden harrastuksen jätettyään (aikapulan vuoksi) keksii jonkun uuden. En ole harrastamistaan vastaan, mutta kovin montaa iltaa viikossa ei niihin silti nyt saisi mennä. Vuosi-pari eteenpäin ja ehtisi jo paljon paremmin eikä kuormittaisi minua niin paljon.



Toivon kyllä tämän kakkoslapsen syntymän jälkeen pääseväni ajoittain lenkille, mutta käytännössä tiedän sen olevan kohtuullisen hankalaa. Illalla tuskin jaksan tai en pääse imetyksen vuoksi, aamulla en taatusti jaksa, ja miehen työajat on niin tyhmät että päivällä en pääse. Mutta no, juoksen vaunujen kanssa tai vain kävelen sitten.

riippuuhan se nyt vähän vauvan iästäkin. Itse en päässyt juuri minnekään vauvan ollessa alle 4kk ikäinen. Mutta nyt yli puolivuotiaan vauvan äitinä olen päässyt viikottain 45min kestävään harrastukseen ja välillä lenkillekin!



Täysin eri asia, jos jättää 0-3kk ikäisen moneksi tunniksi hoitoon. Ihan kuin ei voisi sitä 3-6kk olla vauvan ehdoilla - EDES!



Tähän tietysti vaikuttaa myös se, onko lapsi rinta- vai pullomallia. Pullomallin äidin on ehkä helpompi mennä. Mutta kyllä minä ainakin voin sen verran joustaa, että voin olla puolivuotta tai vaikka tämän koko vauvavuodenkin sen verran lähettyvillä, että maitoa saa, kun tarvitsee!



Se vauvavuosi menee niiiin äkkiä, että kyllä sitä ehtii harrastamaan ja opiskelemaan ja tekemään töitä sen jälkeenkin! En ymmärrä varsinkaan tuota alle puolivuotiaan hoitoonlaittamista, vaikka toki kukin tyylillään. Tuo pikkuvauvan hoidattaminen taitaa olla nykyajan esikoisten äitien juttu! Harmittaa vauvan puolesta!

Minä sanoin tuon kommentin ja olen sitä mieltä, että vauvaikä on kotona olemisen aikaa, ja vauvan ehdoilla mennään. Vain epäkypsä äiti tarvitsee useita tunteja viikossa omaa aikaa kodin ulkopuolella. Siis JOKA VIIKKO baarissa kertoo minusta jotain äidin arvomaailmasta, varsinkin jos alkoholia pitää saada useampi annos. Vauvaikä on todella lyhyt, menee hujauksessa.

harrastukset on tärkeitä, toki vauvan kanssakin voi harrastaa. Jokainen omalla tyylillään. Syö isäsuhdetta, jos lapsen pitää olla 24/7 ÄIDIN kainalossa.

Minä sanoin tuon kommentin ja olen sitä mieltä, että vauvaikä on kotona olemisen aikaa, ja vauvan ehdoilla mennään. Vain epäkypsä äiti tarvitsee useita tunteja viikossa omaa aikaa kodin ulkopuolella. Siis JOKA VIIKKO baarissa kertoo minusta jotain äidin arvomaailmasta, varsinkin jos alkoholia pitää saada useampi annos. Vauvaikä on todella lyhyt, menee hujauksessa.

harrastukset on tärkeitä, toki vauvan kanssakin voi harrastaa. Jokainen omalla tyylillään. Syö isäsuhdetta, jos lapsen pitää olla 24/7 ÄIDIN kainalossa.

Mutta en ymmärrä miksei kavereiden kanssa tanssimassa käyminen tai vaikka olutpaikassa lautapelien pelaaminen voisi tulla lasketuksi tärkeäksi harrastukseksi. Kuinka kukaan muu voi toisen ihmisen puolesta määritellä mikä on tärkeää ja mikä ei.

Ehkä vedän rajan itse silti ajatuksissa siihen jos on pienen vauvan luota viikoittain yötä poissa.. mutta en tiedä. Muut tehköön tavallaan, minä omalla.

mutta harrastukset ok?

Tai pieni lapsi päiväkodissa 10 tuntia päivässä ja viitenä päivänä viikossa?

mutta harrastukset ok? Tai pieni lapsi päiväkodissa 10 tuntia päivässä ja viitenä päivänä viikossa?

joka viikko baariin kännisten ihminen seuraan vauva-aikana. Etkö todellakaan näe eroa lenkillä käymiseen?

Ihmeellistä vastakkainasettelua. Meillä isä hoiti vauvaa, vaikka en lähtenytkään kokonaan evakkoon kotoa. Aika outoa, jos teillä mies on kotona aina vapaalla ja nainen hoitaa aina vauvan. Ja tällä systeemillä isi on yhtä läheinen kuin äiti. Vaikka ei ole ollut tarvetta lähteä joka viikko omiin menoihin. Lapsen päiväuniaikana ehtii tehdä vaikka mitä!

vauvan äidille?