Pitääkö ystävien auttaa toisiaan?

Itsekin olisin valmis kuuntelemaan, mutta mulla (niinkuin ap:llakin) on omia lapsia, joten ymmärrän ettei halua siihen välttämättä muita hoidettavia. Jos on päivät töissä ja vaan viikonloput vapaita, niin en mä ainakaan halua muiden mukuloita kotiini hoidettaviksi. Mä haluan pyhittää viikonloput omalle perheelle ja latautumiseen, jotta jaksaa taas pusertaa seuraavan työviikon. Mutta mähän oonkin "minä, minä minä"-, ja täysin paska ihminen , kun laitan oman ja oman oman perheen jaksamisen ja hyvinvoinnin etusijalle.



t. ei ap

kyllä, ystävien pitää auttaa toisiaan. Ymmärrän toisaalta haluttomuutesi uhrata omaa aikaasi, mutta 2 päivää kuukaudessa ei toisaalta ole kovin paljon.



Mieti nyt vielä.

3 vuorokautta tarkoittaisi sitä, että ap:lla ja hänen perheellään olisi 13 yhteistä vapaata viikonloppua vuodessa omalle perheelle. Oletan, että ap käy töissä ja hänen vapaa-aikaansa ovat viikonloput.



Kuinka moni teistä olisi valmis luopumaan lähes kaikista viikonlopuista? On helppo huudella itsekästä paskaa, kun ei ole kyse omasta uhrauksesta.

3 vuorokautta tarkoittaisi sitä, että ap:lla ja hänen perheellään olisi 13 yhteistä vapaata viikonloppua vuodessa omalle perheelle. Oletan, että ap käy töissä ja hänen vapaa-aikaansa ovat viikonloput.

Kuinka moni teistä olisi valmis luopumaan lähes kaikista viikonlopuista? On helppo huudella itsekästä paskaa, kun ei ole kyse omasta uhrauksesta.

Mun laskuopin mukaan kyllä 2vrk kuussa (esim la ja su) on 1 viikonloppu. jne

yhdeksi vuorokaudeksi kerralla, jos käy töissä. Vuorokausi on 24 tuntia. Lauantaipäivästä sunnuntaipäivään vie käytännössä koko viikonlopun.



24

Kuinka moni teistä olisi valmis luopumaan lähes kaikista viikonlopuista? On helppo huudella itsekästä paskaa, kun ei ole kyse omasta uhrauksesta.

heidän lapselleen. Yksi viikonloppu kuussa. Välillä se tuntuu paljolta, mutta kun skaalaa sen lapsen ja perheen taustaa vasten, niin se on yksi kärpäsen kakki kokonaisuudessa. Uskon olevani suureksi avuksi.

Ehkä ap:nkin kannattaisi kysyä, olisiko yhdestä vuorokaudesta kuukaudessa apua. Se olisi varmasti paljon kohtuullisempi vaihtoehto. Jos antaa suurimman osan omasta lepoajastaan pois, on itse pian avuntarpeessa.



24

että toimitteko erityslapsen tukiperheenä? Jos ette, pitäkää turpanne kiinni ja pyytäkää ap:lta anteeksi.



Ap:n kaveri voi hankkia tilapäishoitopaikan jostakin tilapäishoitolaitoksesta tai hankkia tukiperheen muuta kautta.



Minulla on 3 lasta ja toimimme tukiperheenä. Meillä on lisäksi mittavan laaja ystäväpiiri. Kyllä 1 viikonloppu kuukaudessa vaikuttaa merkittävästi sosiaaliseen elämään. Jos sen ratkaisun tekee, sitä ei tehdä syyllisyydestä vaan halusta. Itselleni se antaa enemmän kuin ottaa.



Ap voi kertoa rehdisti harkinneensa asiaa ja todenneensa ettei pysty. Rehellinen selitys kannattaa, jos ei ystävä ymmärrä niin sitten ei.

Jonkin verran luin noita vastauksia joita ap saaut ja jäin todella miettimään asiaa.



Ymmärrän että jotkut ajattelevat että ap:n velvollisuus ystävänä olisi suostua tähän ystävänsä pyyntöön. Pari päivää kuukaudesta ei ole paljoa ja varsinkin jos ap:lla ei ole itsellään enään pieniä lapsia jää hänelle varmasti ihan tarpeeksi omaa aikaa.



Kuitenkin, pelkästään ystäväyyden velvoittamana ei tuollaiseen tulisi ryhtyä. Ei varmasti ole paras paikka lapsellekkaan tulla säännöllisesti ap:n luokse pariksi päiväksi jos ap ei häntä kotiinsa halua! Ap:n tulisi itse haluta auttaa tai auttamisesta tulee hänelle taakka joka myös voi pilata ystävyyden.



Toki ystävää tulee auttaa, mutta omien halujen ja jaksamisen mukaan! Keneltäkään ei voi vaatia tuollaista säännöllistä toisen lapsesta huolehtimista vastin tahtoa vain ystävyyden varjolla!



Tuli mieleen että onnistuisiko ap:lta auttaminen välillä. Eli tarkoituksena auttaa hetkellisesti ottamalla lapsi pariksi tunniksi hoitoon yms. Tai ehkä siihen asti säännöllisemminkin kunnes äiti löytää lapselleen sellaisen tukiperheen joka oikeasti on halukas pojan luokseen ottamaan.

Ehkä voisit myös olla apuna että tukiperheeksi sopiva perhe löytyy ja ystäväsi saa lapsensa kanssa tarvitsemaansa apua?



Hienoa on mielestäni myös se että ap on jaksanut kuuntelemalla ystäväänsä tukea, varmasti siitäkin on ollut apua!



Olisikohan näistä ap:n lyttääjistä jokainen valmis ottamaan erityislapsen hoitoonsa 2-3 päivää joka kuukausi. Ilmeisesti ei ole kuitenkaan kyse ihan helposta lapsesta koska äiti omaishoitajan toimii...

Ystävien toki pitää auttaa toisiaan, mutta erityislapsen hoito 2-3 vuorokautta kuukaudessa ei mene enää mielestäni normaalin ystävien välisen auttamisen piikkiin.



Ja anteeksi vaan, ehkä olen itsekäs paska, mutta henkilökohtaisesti olen lopen kyllästynyt aina vain valittaviin ja minua tavalla tai toisella ilmaishyödykkeenä pitäviin kuppariystäviin. Tämä konkretisoitui kun jokin aika sitten itse tarvitsin apua. Yllättäen sitä ei löytynytkään, vaikka olin kiltisti toisten voivotuksia kuunnellut vuositolkulla ja auttanut minkä voinut. Moi-moi vaan teille kuppariystävät, nyt on paljon parempi ja kevyempi olla. Hoitaakaa ongelmanne miten tykkäätte, minä autan enää vain vastavuoroisesti apuaan tarjoavia. Eivät ystävät voi olla mikään sossunjatke, joilta voi loputtomiin vain pyytää ja vaatia.

Rehellisesti sanoen voisin ottaa lapsen silloin talloin, mutta en mitenkaan sopimuksen omaisesti aina silloin, kun on sanottu.



Oisihan se aikalailla sama homma etta mina ankisin omat lapseni jollekkin kaverille pitkaksi viikonlopuksi et saisin vapaata, tai vaikka vanhemmilleni.



Ja eiko kunta jarjesta tallaiset jutut? tietysti ymmarran ettei ole sama asia, kuin olla jonkun tutun luona.



Ystava tukee, on lasna ja auttaa, mutta on ilkeeta vaatia kuitenkaan tuollaista "uhrausta" ja sitoutumista toisen lapseen.



Mina en koskaan kehtaisi vaatia ystaviltani tuollaista palvelusta.

mulla sama tilanne kuin ap:n ystävällä.



Ja kyllä loukkaanuin, toisaalta kyllä ymmärrän eikä ystävyys siihen kaatunut.

voisitko ap ottaa lapsen ilmaiseksi hoitoon kerran viikossa pariksi-kolmeksi tunniksi, että lapsen äiti pääsisi viikolla johonkin säännölliseen harrastukseen?

lapsen hoitoonsa 2-3 päiväksi kuukaudessa , vaikka saa siitä jopa korvausta ei kuulu enää ystävän velvollisuuksiin.

Sehän on tukiperheeksi ryhtymistä ja siis aivan eri asia kuin että lupautuu hoitamaan toisen lasta sillon tällöin avuksi. Ei sellaiseen voi toista velvoittaa ystävyydenkään nojalla. Tukiperheitä löytyy varmasti muualtakin.



Ymmärrän hyvin sinua ap, ettet halua lupautua tällaiseen. En ymmärrä näitä haukkujia täällä. Itseko oikeasti lupautuisitte tuollaiseen? Epäilenpä suuresti.



Voitko sen sijaan luvata ystävällesi yhden tai kaksi kertaa ottaa lapsi luoksesi, ennen kuin lapselle löydetään varsinainen tukiperhe?

kun lukee noita monia vastauksia..

kun ei ihmisillä ole mitään velvolisuutta välittää toisistaan, vaan viranomaisten pitää auttaa.

Onneksi minulla on pari ystävää, jotka ihan oikeasti autamme toisiamme miettimättä kuormittaako ja rasittaako tämä auttaminen.

Kokeilkaa muuten joskus, apuna oleminen saattaa voimauttaa myös teitä itsekkäitä ihmisiä.

multa kysyttäs niin en todellakaan ottais hoitoon.

Voit auttaa jossain muussa asiassa.Tee niin kuin haluat,älä pakosta.

Nimittäin ihan on omakohtaista kokemusta siitä, kun puolisoni kuoli, ei kukaan ystävistäni ottanut yhteyttä kahteen vuoteen, yksi sentään esitti surunvalittelut.



Eli ei tarvitse.

Mutta mitä on tuo tukeminen?

Eikö se juuri ole sitä konkreettista apua?

Väittäisin niinpäin, että kuunteluapua tässä maassa saa, löytyy palvelevaa puhelinta ja tukiryhmää- ja yhdistystä jos jonkinlaisiin elämän kriisitilanteisiin.

Mutta sitä konkreettista apua ei saa, sillon pitäisi ystävän ojentaa auttava kätensä.

Minusta tuntuisi kurjalta nauttia joka- ikinen viikonloppu "ansaituista" vapaapäivistäni, jos tietäisin, että joku ystäväni samalla hetkellä musertuisi oman raskaan arkensa alle.

Omat rajat on hyvä tuntea. Sano, että voit auttaa mm. keskustelu/kuunteluapuna, mutta hoitoapua et pysty tarjoamaan.

Omat rajat on hyvä tuntea. Sano, että voit auttaa mm. keskustelu/kuunteluapuna, mutta hoitoapua et pysty tarjoamaan.