Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitääkö ystävien auttaa toisiaan?

Vierailija
24.09.2010 |

Minulla on yksi pitkäaikainen ystävä, jolla on erityilapsi.

Ystäväni on aika kovilla tämän lapsen kanssa.

Hän on siis myös lapsesa omaishoitaja, ja pyysi minua hoitamaan lasta 2-3 päivää kuukaudessa, sosiaalivirasto olisi maksanut siitä jotain palkkiotakin.

Olin jo vuosia sitten ajatelut, että jonkun pitäisi auttaa ystävääni vaikka juuri ottamalla hänen lastaan hoitoon välillä.

Mutta kun en millään haluaisi! Lapsi on ihan kiva, tulen hänen kanssaan toimeen, mutta kun omat normaalisti kehittyneet lapseni ovat jo omatoimisia koululaisia, olisi vihdoin aikaa itselle.

Miten sanon ystävälleni loukkaamatta, että en tahdo hänen lastaan hoitoon?

Menetäbko sitten hänen ystävyytensä? Sitä en tahtoisi.

Kommentit (46)

Vierailija
1/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun tämän kerrot, ehkä ystäväsi ymmärtää sinut, mutta en yhtään ihmettele, jos kuraa saat niskaan ja ystävyys meni.

Vierailija
2/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun hän on ollut musertua väsymykseensä ja tukiverkoston puutteeseen.

Jaksan siis loputtoman kärsivällisesti kuunnella ja antaa neuvoja.

Mutta konkreettinen avunanto esim. lapsenhoidossa tai kotitöissä, se ei minulta onnistu. t.ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Not.

Vierailija
4/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

apua, hyvä, et ansaitse, tämän perusteella.

Vierailija
5/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikset voisi edes yrittää. Jos ei edes joka kuukausi, mutta joskus 1 viikonloppu kuussa? Jos lämmin ajatus ystävän auttamisesta ei kanna, ajattele, että saat siitä rahaa. Ystäväsi on ikuisesti kiitollinen kun saa edes hetken olla yksin.



Kokeile. Älä lupaa mitään pitkäjaksoista, mutta ota ensin vaikka yhdeksi päiväksi ystäväsi lapsi hoitoon. Jos sitten tuntuu, että et kertakaikkiaan pysty, niin kerro se sitten suoraan ja ole valmis siihen, että ystäväsi ei ehkä heti ymmärrä..

Vierailija
6/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos otat lapsen hoitoon 2-3 päivänä kuukaudessa? Itsekäs olet, oikeasti. Pari päivää kuussa ei ole paljon ja jäähän sulle vielä todella hyvin sitä omaakin aikaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuollaista ystävyydeksi.

Vierailija
8/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

..että tosiystävä olisi jo aikaa sitten ojentanut auttavan kätensä! Mä en oikein ymmärrä....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsi on sinulla yötäpäivää 2 - 3 pvä? vai päivällä 8 h vai miten?

Vierailija
10/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on maininta: normaalisti kehittyneet lapseni?



Miksi tuo piti kirjoittaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainakin meidän kunnassa lapsensa omaishoitajalla on yleensä 3 vrk/kk vapaata.

T.erityislapsen äiti ja omaishoitaja, jolla on OIKEITA ystäviä.

lapsi on sinulla yötäpäivää 2 - 3 pvä? vai päivällä 8 h vai miten?

Vierailija
12/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Naisilla, jotka eivät auta toisiaan, on aivan erityinen paikka helvetissä"

Kunpa tämä olisikin totta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on ollut voimat välillä hukassa oman perheen kanssa ja nyt kun pikkuhiljaa alkaa voimat palata en voisi kuvitellakaan laittavani itseäni uudestaan vaakalaudalle.



Lapsen hoitajan TÄYTYY JAKSAA OIKEASTI JA OLLA MOTIVOITUNUT. En ikinä haluaisi omalle lapselleni hoitajaa joka ei oikeasti halua hoitaa. Hölmöähän se olisi väenvägällä jos ei tunnu että jaksaa kunnolla.

Vierailija
14/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on ollut voimat välillä hukassa oman perheen kanssa ja nyt kun pikkuhiljaa alkaa voimat palata en voisi kuvitellakaan laittavani itseäni uudestaan vaakalaudalle.

Lapsen hoitajan TÄYTYY JAKSAA OIKEASTI JA OLLA MOTIVOITUNUT. En ikinä haluaisi omalle lapselleni hoitajaa joka ei oikeasti halua hoitaa. Hölmöähän se olisi väenvägällä jos ei tunnu että jaksaa kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

anteeksi vaan ap, mutta olet kyllä varsinainen ITSEKÄS paskiainen, jos "oma aika" on niin tärkeää, ettet voi edes 2 pv/kk ystäväsi lasta hoitaa. Voisin ymmärtää tuon, jos se lapsi olisi joku karmea adhd-tapaus, tai muuten vaan ilkeä yms, mutta mainitsit, ettei lapsi ole sellainen.

Vierailija
16/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on ollut voimat välillä hukassa oman perheen kanssa ja nyt kun pikkuhiljaa alkaa voimat palata en voisi kuvitellakaan laittavani itseäni uudestaan vaakalaudalle. Lapsen hoitajan TÄYTYY JAKSAA OIKEASTI JA OLLA MOTIVOITUNUT. En ikinä haluaisi omalle lapselleni hoitajaa joka ei oikeasti halua hoitaa. Hölmöähän se olisi väenvägällä jos ei tunnu että jaksaa kunnolla.


sillä jopa täysin normaalit lapsetkin :)

Vierailija
17/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häneltä ei koskaan saa mitään apua. Häntä ollaan kyllä autettu jos jonkinlaisessa asiassa, mutta pyytää ei saisi mitään. Ei kai se 2-3 kertaa kuukaudessa niin kauheasti ole?!

Vierailija
18/46 |
24.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen hiukan samanlaisessa tilanteessa. Olen auttanut ja tukenut henkisesti naapuriperhettä, joilla on erityislapsi. Olen kutsunut heitä viikottain kylään, ottanut perheen kaikki lapset meille usein hoitoon jopa viikonloppuisin ym. Olen keskustellut puhelimessa viimevuosina varmaan satoja tunteja yhteensä valittamatta kertaakaan omista "pienistä" ongelmistani.



Joskus jo pelkästään kuunteleminen henkisen tuen antaminen voi olla itsellekin sen verran voimia vievää, ettei sitäkään saisi mielestäni aliarvioida.







Vierailija
19/46 |
25.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen hiukan samanlaisessa tilanteessa. Olen auttanut ja tukenut henkisesti naapuriperhettä, joilla on erityislapsi. Olen kutsunut heitä viikottain kylään, ottanut perheen kaikki lapset meille usein hoitoon jopa viikonloppuisin ym. Olen keskustellut puhelimessa viimevuosina varmaan satoja tunteja yhteensä valittamatta kertaakaan omista "pienistä" ongelmistani.

Joskus jo pelkästään kuunteleminen henkisen tuen antaminen voi olla itsellekin sen verran voimia vievää, ettei sitäkään saisi mielestäni aliarvioida.

Vierailija
20/46 |
25.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellakin ystävien kuuluu auttaa toisiaan!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme yhdeksän