Kateelliset ja katkerat "ystävät"
Olen tuntenut kyseisen henkilön lähes koko ikäni. Aikaa myöten hän on muuttunut hyvinkin kummalliseksi. Hän on itse saavuttanut elämässään suhteellisen paljon. Hänellä on aviomies, lapsi sekä työ terveydenhoitajana josta pitää. Heillä on raha-asiat kunnossa, ei lainaa, matkustelevat, käyvät hiihtokeskuksissa pitkillä lomilla yms.
Viime aikoina kyseinen ystävä kuitenkin on muuttunut täysin oudoksi. Haastaa riitaa turhista asioista, yrittää saada minut ärsyyntymään. Suurin ongelma hänelle tuntuu olevan se että olen hoikka ja ihan kivannäköinen. Hän mm. viimeksi sanoi että isot rinnat ovat hoikalla ihmisellä luonnottomat (minulla c-kuppi ja hänellä a vaikka ylipainoa on roimasti). Kateus paistaa hänestä läpi. Ihmettelenkin kannattaako koko ihmisen kanssa olla missään tekemisissä. Väitellessään näistä typeristä rintojenkokoasioista yms hän sitten itse suuttuu loppujen lopulta vaikka yritän asiallisesti hänelle puhua. minä en itse kadehdi hänen elämäänsä. Minulla on hyvä aviomies, 3 ihanaa lasta, omakoti ja työ (vaikken sinne koulutksen takia ole päässytkään, opiskelu jäi aikoinaan kesken. Toki arvostan "ystävääni" kun hän on kovalla työllä saanut itselleen ammatin) Mutta en ole hänelle katkera. Ihmetyttää suuresti se että hänestä on lihomisensa jälkeen tullut aivan eri ihminen!
Kommentit (86)
95% heistä on laihoja. Mutta he ovatkin oikeasti masentuneita, koska ovat osastolla. Suomessa ei herkästi osastolle pääse. Uskon, että lievästi masentuneet voivat olla pulskempiakin. Nykyisin myös masennusdiagnoosi annetaan liian helposti. Kun elämään kuuluu myös alakuloa, sen "ylä"kulon lisäksi. Lisäksi ihmetyttää, miksi tässä nyt tehdään diagnooseja ap:n ystävästä? Voihan ap:kin olla narsisti, narkomaani tms. Voihan yksinkertaisesti olla, että ap:n ystävä ei enää kaipaa ystäväkseen ap:ta. Olen itkin katkonut monia ystävyyssuhteita ja ihan terveen paperit minulla ;)
Ap on narkomaani-narsisti ja ap:n ystävä masentunut.
Vai voisiko olla, että ystävyys on vain päättynyt, koska kummatkaan eivät enää jaksa katsella toisiaan? Sekin on mahdollista. On tämä maa vain pikku-Amerikka, diagnoosia diagnoosia normaaleihin ihmissuhteisiin, ei jumalauta.
95% heistä on laihoja. Mutta he ovatkin oikeasti masentuneita, koska ovat osastolla. Suomessa ei herkästi osastolle pääse. Uskon, että lievästi masentuneet voivat olla pulskempiakin. Nykyisin myös masennusdiagnoosi annetaan liian helposti. Kun elämään kuuluu myös alakuloa, sen "ylä"kulon lisäksi. Lisäksi ihmetyttää, miksi tässä nyt tehdään diagnooseja ap:n ystävästä? Voihan ap:kin olla narsisti, narkomaani tms. Voihan yksinkertaisesti olla, että ap:n ystävä ei enää kaipaa ystäväkseen ap:ta. Olen itkin katkonut monia ystävyyssuhteita ja ihan terveen paperit minulla ;)
Kummasti kaikki minun tuntemani masentuneet taas ovat sitten olleet niitä, jotka menivät vetämättömiksi, eivät kyenneet töihinkään ja söivät.
Ei tässä ole kukaan mitään diagnosoinut, eihän sitä tietysti voi toisen käden lähteen ja netin perusteella tehdä taitavinkaan psykiatri. Älä sinäkään, siis.
Arvuutellaan ja tarjotaan ap:lle vaan sitä toista näkökulmaa, ettei heti menisi katkaisemaan ystävyyssuhdetta, vaan ensin edes kuulostelisi ja kysyisi.
Kun sillä kaverilla VOI olla jokin hyvä syy sille, että on muuttunut kaunaiseksi ja oudoksi (sehän se tässä oli suurin oire, ei lihominen).
95% heistä on laihoja. Mutta he ovatkin oikeasti masentuneita, koska ovat osastolla. Suomessa ei herkästi osastolle pääse. Uskon, että lievästi masentuneet voivat olla pulskempiakin. Nykyisin myös masennusdiagnoosi annetaan liian helposti. Kun elämään kuuluu myös alakuloa, sen "ylä"kulon lisäksi. Lisäksi ihmetyttää, miksi tässä nyt tehdään diagnooseja ap:n ystävästä? Voihan ap:kin olla narsisti, narkomaani tms. Voihan yksinkertaisesti olla, että ap:n ystävä ei enää kaipaa ystäväkseen ap:ta. Olen itkin katkonut monia ystävyyssuhteita ja ihan terveen paperit minulla ;)
Kummasti kaikki minun tuntemani masentuneet taas ovat sitten olleet niitä, jotka menivät vetämättömiksi, eivät kyenneet töihinkään ja söivät.
Ei tässä ole kukaan mitään diagnosoinut, eihän sitä tietysti voi toisen käden lähteen ja netin perusteella tehdä taitavinkaan psykiatri. Älä sinäkään, siis.
Arvuutellaan ja tarjotaan ap:lle vaan sitä toista näkökulmaa, ettei heti menisi katkaisemaan ystävyyssuhdetta, vaan ensin edes kuulostelisi ja kysyisi.
Kun sillä kaverilla VOI olla jokin hyvä syy sille, että on muuttunut kaunaiseksi ja oudoksi (sehän se tässä oli suurin oire, ei lihominen).
kun ei aina tiedosta omaa käyttäytymistään ja ajatteluaan. Jos ap:n ystävä on aina ollut mukava ja normaali ja harrastanut paljon liikuntaa, niin sen sijaan, että huomaisi olevansa vaikka masentunut, hän on voinut vaan ruveta ajattelemaan, että en jaksa lähteä lenkille, ihan turhaahan se on, kaikkihan me kuollaan muutenkin, ja mua väsyttääkin koko ajan, se ap on muuten aika typerä ihminen, koko ajan kehuskelee niillä tisseillään ja selvästi halveksuu mua, mä oon ihan rumakin jne jne. Jos muu elämä ahdistaa, niin monet siirtävät ahdistuksen johonkin oikeasti mitättömään seikkaan kuten niihin tisseihin ja siihen, että jos ne olisi isot, niin kaikki olisi täydellistä.
95% heistä on laihoja. Mutta he ovatkin oikeasti masentuneita, koska ovat osastolla. Suomessa ei herkästi osastolle pääse. Uskon, että lievästi masentuneet voivat olla pulskempiakin. Nykyisin myös masennusdiagnoosi annetaan liian helposti. Kun elämään kuuluu myös alakuloa, sen "ylä"kulon lisäksi. Lisäksi ihmetyttää, miksi tässä nyt tehdään diagnooseja ap:n ystävästä? Voihan ap:kin olla narsisti, narkomaani tms. Voihan yksinkertaisesti olla, että ap:n ystävä ei enää kaipaa ystäväkseen ap:ta. Olen itkin katkonut monia ystävyyssuhteita ja ihan terveen paperit minulla ;)