Kateelliset ja katkerat "ystävät"

masennuksen tautiluokituksesta. Masennusdiagnoosi ICD-10 tautiluokituksen mukaan Tyypillisessä lievässä (F32.0), keskivaikeassa (F32.1) tai vaikea-asteisessa (F32.2 ja F32.3) masennustilassa henkilö kärsii mielialan laskusta sekä tarmon ja toimeliaisuuden puutteesta. Kyky nauttia asioista ja tuntea niihin mielenkiintoa on heikentynyt. Pienikin ponnistus johtaa uupumukseen. Muita tavallisia oireita ovat: * a. keskittymis- ja huomiokyvyn heikkeneminen * b. itsetunnon ja itseluottamuksen heikkeneminen * c. syyllisyyden ja arvottomuuden kokemukset * d. synkät ja pessimistiset ajatukset tulevaisuuden suhteen * e. itsetuhoiset tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai teot * f. unihäiriöt * g. ruokahalun heikkeneminen

Eli kaikilla niitä ei ole.

Jösses, että osaat muuten olla rasittava. Ihan oikeasti on masennukselle yleistä sekin, että vaan makaa ja mässää.

Toki voi olla niin, että vain makaa eikä mässää, mutta kun sitä masennusta on oikeasti eriasteista ja se ilmenee hiukan eri tavoin eri ihmisillä.

käytössä, niin pisteitä saa eniten siitä, jos ruokahalu on kadonnut kokoaan (2 p) jos hieman kadonnut (1 p) Normaali ruokahalu (0p)

Katsokaas täältä, jos ette usko tota yhtä:

http://www.tohtori.fi/?page=5590070&id=4398637#



Se on atyyppistä eli epätyypillistä masennusta, mutta siis dg on masennus ja hoito samaa.

juuri tässä vähän aikaa sitten joku "asiantuntija", psykologi tai vastaava lausui mediassa, että ihmisten ylipainoisuuden taso kertoo siitä, kuinka tärkeää kullekin on LOHTUSYÖMINEN.



Ihmiset tunnetusti syövät ja juovat ahdistukseensa, tuskaansa, kurjuuteensa. Ihan turha on kenenkään väittää muuta. On totta ja varmasti tautiluokituksenkin mukaan ihan normaalia, että vakavassa masennuksessa ihmiset - JOTKUT - jättävät myös syömättä. Mutta osa syö senkin edestä!



Varmasti jokainen on vähintään telkkarista nähnyt ihmisiä, jotka kertovat lohduttavansa itseään ruualla, ja mitä tekee tyypillinen av-mamma, kun maailma murjoo? No aivan - ostaa fazerin sinistä tai avaa sidukkapullon. Ja lihottaako alkoholi? No aivan varmasti!

Jos kyse on masentuneisuudesta, eikä "elämän väliaikaisesta" tylsyydestä, johon pitää saada suklaata. Oikeasti masentunut laihtuu, koska ruoka ei maistu.





Ja todella typeryyttä väittää masennuksen oireeksi ilkeilyä ja kateutte, ne on ihan av-mamma keksinyt itse oikeuttaakseen riitelyään.



Sh

Jos kyse on masentuneisuudesta, eikä "elämän väliaikaisesta" tylsyydestä, johon pitää saada suklaata. Oikeasti masentunut laihtuu, koska ruoka ei maistu.





Ja todella typeryyttä väittää masennuksen oireeksi ilkeilyä ja kateutte, ne on ihan av-mamma keksinyt itse oikeuttaakseen riitelyään.



Sh

juuri tässä vähän aikaa sitten joku "asiantuntija", psykologi tai vastaava lausui mediassa, että ihmisten ylipainoisuuden taso kertoo siitä, kuinka tärkeää kullekin on LOHTUSYÖMINEN.

Ihmiset tunnetusti syövät ja juovat ahdistukseensa, tuskaansa, kurjuuteensa. Ihan turha on kenenkään väittää muuta. On totta ja varmasti tautiluokituksenkin mukaan ihan normaalia, että vakavassa masennuksessa ihmiset - JOTKUT - jättävät myös syömättä. Mutta osa syö senkin edestä!

Varmasti jokainen on vähintään telkkarista nähnyt ihmisiä, jotka kertovat lohduttavansa itseään ruualla, ja mitä tekee tyypillinen av-mamma, kun maailma murjoo? No aivan - ostaa fazerin sinistä tai avaa sidukkapullon. Ja lihottaako alkoholi? No aivan varmasti!

MASENNUS.

voisin sitten auttaa ystävääni? Tuntuu aika röyhkeältä jos ehdotan häntä menemään psykiatrin puheille. En tullut itse ajatelleeksi ensimmäisenä masennusta joten kiitos noista tiedoista. Eniten mietityttää mistä se masennus voisi johtua. Päällisin puolin kaikki ainakin näyttää olevan hienosti mutta elämä ei tosiaan ole niin mustavalkoista. Taidan tänään piipahtaa ihan yksin hänen luonaan ja yrittää saada jonkinlaisen keskustelun aikaiseksi. Toki tahdon häntä auttaa mikäli jotenkin vain osaan.



ap

no kyllä mä ainakin vaan makasin ja mässäsin masentuneena. Olette varmaan huomanneet, että toiset syövät suklaata suruunsa, no masentuneena sitä vasta syökin. Ja se on ihan lääkärien tiedossa kyllä että masentuneena usein lihoo eikä laihdu. En tiedä, onko tuolle ystävälle itselleen tullut mieleen, että hän voisi olla sairas eikä muuten vaan elämä ole yhtäkkiä muuttunut paskaksi, ehkä joku voisi hänelle siitä vihjaista. Ap:n ei tietenkään tarvitse kuunnella mitään loukkauksia jos ei halua.

mutta totta mooses voi masennus ilmetä liikasyömisenä. Mun siskoni on ollut vuosien mittaan sairaalahoidossakin masennuksen takia, nyt on sairaseläkkeellä. Ja just se näkyi ekaksi siten, että hän vaan makasi ja söi ja söi. Lihoi varmaan 20 kg parissa kuukaudessa, se oli ihan hurja muutos.

Onko toi inttäjä nyt joku, joka inhoaa läskejä eikä halua uskoa, että siinä voisi olla takana mitään sairautta?

totta.Hänellä saattaa ja on ongelmia,suuria liitossaan.Kuulostaa liian tutulta.Sylkykupiksi ei kannata jäädä.Miehensä ihastunut toiseen tai jäänyt sivusuhteesta kiinni!

voisin sitten auttaa ystävääni? Tuntuu aika röyhkeältä jos ehdotan häntä menemään psykiatrin puheille. En tullut itse ajatelleeksi ensimmäisenä masennusta joten kiitos noista tiedoista. Eniten mietityttää mistä se masennus voisi johtua. Päällisin puolin kaikki ainakin näyttää olevan hienosti mutta elämä ei tosiaan ole niin mustavalkoista. Taidan tänään piipahtaa ihan yksin hänen luonaan ja yrittää saada jonkinlaisen keskustelun aikaiseksi. Toki tahdon häntä auttaa mikäli jotenkin vain osaan.

ap

AP:N YSTÄVÄ ON MASENTUNUT, MUUTA KUIN AP + MUUT? MINÄKIN LEIMAAN KAIKKI LAIHAT KAVERINI NARKEIKSI JA LIHAVAT MASENTUNEIKSI. Ap:N kaverilla voi joku muukin asia vituttaa, kuin ap:n tissit tms. Voi yhden kerran teidän kanssanne....



Kun minä OLIN lihava, olin sitä siksi, kun en urheillut enää ja söin herkkuja. Mielialani oli täysin normaali. Samalla lailla ystäväni, joka on tosi laiha, on sitä siksi, koska liikkuu. En ole ajatellut hänen olevan narkomaani, vaikka äksyileekin joskus ;)

Olen tuntenut kyseisen henkilön lähes koko ikäni. Aikaa myöten hän on muuttunut hyvinkin kummalliseksi. Hän on itse saavuttanut elämässään suhteellisen paljon. Hänellä on aviomies, lapsi sekä työ terveydenhoitajana josta pitää. Heillä on raha-asiat kunnossa, ei lainaa, matkustelevat, käyvät hiihtokeskuksissa pitkillä lomilla yms.

Viime aikoina kyseinen ystävä kuitenkin on muuttunut täysin oudoksi. Haastaa riitaa turhista asioista, yrittää saada minut ärsyyntymään. Suurin ongelma hänelle tuntuu olevan se että olen hoikka ja ihan kivannäköinen. Hän mm. viimeksi sanoi että isot rinnat ovat hoikalla ihmisellä luonnottomat (minulla c-kuppi ja hänellä a vaikka ylipainoa on roimasti). Kateus paistaa hänestä läpi. Ihmettelenkin kannattaako koko ihmisen kanssa olla missään tekemisissä. Väitellessään näistä typeristä rintojenkokoasioista yms hän sitten itse suuttuu loppujen lopulta vaikka yritän asiallisesti hänelle puhua. minä en itse kadehdi hänen elämäänsä. Minulla on hyvä aviomies, 3 ihanaa lasta, omakoti ja työ (vaikken sinne koulutksen takia ole päässytkään, opiskelu jäi aikoinaan kesken. Toki arvostan "ystävääni" kun hän on kovalla työllä saanut itselleen ammatin) Mutta en ole hänelle katkera. Ihmetyttää suuresti se että hänestä on lihomisensa jälkeen tullut aivan eri ihminen!

huomattu että monet sairaanhoitajat ja muut alan "ammattilaiset" eivät tiedä mt- ongelmista yhtään mitään, joten en niin kehuskelisi tuolla sairaanhoitajuudella. Kyllä mut on useampikin lääkäri aikoinaan diagnosoinut vakavasti masentuneeksi ja sairaalassakin olen ollut sen vuoksi, ei mulla ole ikinä ruokahalu lähtenyt vaan aina on tehnyt masentuneena mieli kaikkea makeaa ja epäterveellistä, minkä vuoksi lihoin.



Siellä Beckin testissä taitaa myös saada pisteitä siitä, jos ei saa unta, no myös liikanukkuminen on masennuksen oire mitä itsekin harrastin. Siitähän tuota testiä on kritisoitu.



Eihän ap:n tarvitse sanoa heti kaverille, että mene psykiatrille, mutta voi olla, että kaveri on vaan ruvennut ajattelemaan, että kaikki on turhaa ja mikään ei tunnu miltään ja kaveritkin on perseestä, eikä tiedosta, että olisi muuttunut.

olla ap:n ystävä. Ei siinä sen kummempaa, keittiöpsykologit.

ovat molemmat saaneet masennusdiagnoosin. Kummallakin alkoi nopea lihominen oikeastaan jo ennen kuin varsinaisesti kukaan huomasi minkään olevan vialla. Ja täsmälleen niin kuin ap:lläkin, molemmat lopettivat kaikki harrastukset ja liikkumisen.

AP:N YSTÄVÄ ON MASENTUNUT, MUUTA KUIN AP + MUUT? MINÄKIN LEIMAAN KAIKKI LAIHAT KAVERINI NARKEIKSI JA LIHAVAT MASENTUNEIKSI. Ap:N kaverilla voi joku muukin asia vituttaa, kuin ap:n tissit tms. Voi yhden kerran teidän kanssanne.... Kun minä OLIN lihava, olin sitä siksi, kun en urheillut enää ja söin herkkuja. Mielialani oli täysin normaali. Samalla lailla ystäväni, joka on tosi laiha, on sitä siksi, koska liikkuu. En ole ajatellut hänen olevan narkomaani, vaikka äksyileekin joskus ;)

Eihän tässä kukaan meistä (ap mukaanlukien) tiedä, mikä hänen ystäväänsä vaivaa.

Mutta voi - siis saattaa - olla, että ystävä on masentunut, jos on kovin muuttunut tavoiltaan. Ap kertoo, että ennen liikkui, nyt vain istuu tv:n ääressä ja syö. Ap:n mukaan oli ennen mukava, nyt yhtäkkiä kiukkuaa pienestä ja puhuu ihan outoja. Se muutos on merkittävä, ei lihavuus sinänsä. Siihen on yleensä jokin syy, ja sitä tietysti voimme vain arvailla.

Masennuskin siinä voi olla taustalla tai jokin muu jaksamista verottava asia.

Joka tapauksessa ap voi vain kysyä sekä tarjota tukeaan ja apuaan. Voi hyvin olla, ettei kaveri halua kertoa mitään tai huoli apua.

Mutta sekin tarjous on parempi kuin kerrasta-poikki viskata syrjään ihmissuhde, joka on ollut olemassa lapsuudesta asti.

Vai oliko sinulla parempia ehdotuksia? Jos oli, niin kerro ne, äläkä huuda.

ehkä hän tosiaan vain kaipaa kuuntelijaa, yritä hillitä omat tunteesi ja anna hänen purkaa pahaa mieltään.. itsekin tekisin nyt näin kateellisen ja myös masentuneen ystävän omaavana.



Ideaa voisi olla siinäkin, että lähtisitte pienelle kävelylenkille tai vaikka puolukkametsään jutustelu on tuolloin rennompaa.

tosiaan tämä kaveri ei välttämättä ole masentuntut masentunut, siis että olisi sairas, mutta kyllähän hänen mielialansa on varmastikin laskenut, mikä voi johtua jostakin väliaikaisestakin ongelmasta. Ja tietty liikunnan poisjättäminen ja neljän seinän sisälle jääminen lisää mielialan laskua.

nyt kuitenkin että lähden käymään ystäväni luona heti kun pääsen täältä töistä lähtemään.



Ja ei, en ole humalassa. En käytä alkoholia ollenkaan uskonnollisuusyistä :)



Toivon että saan hänestä jotakin irti ja pystymme puhumaan asiat halki. Mikäli hänen miehensä pettää, en minä kuitenkaan ole se jolle asia pitää mielestäni noin purkaa. Toki kuuntelen mielelläni mutta sylkykuppi en ole.



ap