Abortin tehneet,onko nyt hyvä mieli onko?

toki mieluummin olisin ollut joutumatta tilanteeseen jossa aborttiin turvauduin, mutta en ole päätöstä koskaan katunut ja olokin oli helpottunut sen jälkeen.



Tilanne siis oli se, että raskaus oli vahinko (kierukka petti). Päätimme kuitenkin että ei tehdä aborttia, kunnes ultrissa paljastui erittäin vakava kehityshäiriö. Abortti oli siinä tilanteessa vain ja ainoastaan helpotus.

ja kyllä, mulla on oikeus päättää ihmiselämästä

Että ehkäisystä oli huolehdittu, vahinko vain kävi ja tosiaan huomasin sen vasta sen jälkeen kun poikaystävä oli jo löytänyt uuden. Olisin varmaan joo pärjännyt, mutta en usko että olisin nyt kovinkaan onnellinen, ikävä tosiasia on se.

Mielestäni ihmisillä, jotka jeesustelee toisten ratkaisuista, on itsellä jäänyt kokematta se tilanne elämässä, kun kaikki ei mene niinkuin suunnittelee.

Mutta olet siis tosissaan sitä mieltä, että minun olisi pitänyt tehdä lapsi täysin yksin, ilman tuloja (niin, tuillahan eletään tosi hyvin), ilman koulutusta? Mitä sitten kun se ah niin ihana vauva kasvaa? Anteeksi nyt vain, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että olisin pilannut elämäni tekemällä lapsen, varsinkin kun lapsen isä oli täysin vastuuton idiootti. Kokonaan eri asiahan olisi ollut, jos olisin vaikka silloin jo seurustellut nykyisen mieheni kanssa. Tai muuten vain aikuisen ja vastuullisen miehen kanssa.

Ja 22-veenä abortin tehnyt: Olisithan Suomeen palatessasi saanut tukia. Sitten, kun lapsi olisi tarpeeksi vanha, voisit palata opintoihin tai töihin ja elättää teidät molemmat. Anteeksi, mutta en ymmärrä, miten kannoit vastuusi.

koska jos olisin pitänyt lapsen hän olisi vain kärsinyt väsyneestä äidistä.nuorimmaiseni ei ole edes kahta vuotta ja musta ei oo kahden vaippaikäisen äidiksi.

mutta joskus hyvin nuorena, esimerkiksi, se olisi voinut olla mahdollista, että tuollainen tilanne olisi tullut.

Myöhemmin joskus 19v hain kerran jälkiehkäisypillerin, ja itkin katkerasti sitäkin, sekin tuntui "väärältä". Mitä jos sisälläni olikin alkamassa kasvaa elämää?



En ymmärrä, miten niin moni kykenee kertomaan, että ei tunnu missään. Kai ihmiset ajattelevat asioita eri tavalla.

Elämäntilanne oli silloin ihan mahdoton, enkä ala erikseen eritellä. Silti kaduttaa vaikka se sillä hetkellä tuntui oikealta ratkaisulta.

Nyt toimisin toisin, mutta en saa vauvaani enää takaisin.

Itken asiaa aika useinkin. Ja pidän itseäni lapsenmurhaajana. Kommenttisi siis satuttaa, mutta sehän oli tarkoituskin.

Onko nyt hyvä mieli, onko?

Olenkohan ollut 10 kertaa raskaana ja lapsia kuitenkin paljon vähemmän.

Joka abortin jälkeen olen tullut helposti raskaaksi ja kun kuvioihin on sopinut niin raskauden on annettu jatkua!

Eikä ole provo vaikka vähän siihen tyyliin kirjotan!

Minulla on oikein hyva mieli.

En kadu tekemaani aborttia, en ole koskaan katunut.



Kumma juttu, etta sinusta on oikein moralisoida muiden elamaa, josta sina et tieda yhtaan mitaan.



Toivottavasti sinullakin on hyva mieli.

Ihmeellistä lukemista täällä... Mä ymmärrän että jossain tilanteessa voi päätyä aborttiin, mutta täällä on mitä ihmeelisempiä syitä. Esim. ikä. Tällä palstallahan on vaikka kuinka paljon hyviä nuoria äitejä! Miten voitte sanoa että ikä sinäänsä on itsestäänselvä syy aborttiin! Ei nuoruus ole mikään vamma. Jos taas olette olleet myöhään kypsyvää sorttia, se on eri asia... Minusta on myös ihmeellistä että moni on tehnyt kaksikin aborttia... Etkö siitä eka kerrasta oppinut? Itse jouduin kerran turvautumaan jälkiehkäisypilleriin enkä sen jälkeen seksiä harrastanut ennenkuin olin valmis ottamaan mahdolisen vahinko-vauvan vastaan. t. Äidiksi vasta yli kolmekymppisenä

Ok, sinä et hyväksy aborttia, se on ihan sinun asiasi, teet varmasti jotain sellaista, mitä joku muu EI hyväksyisi, onko sinulla paha mieli? Sinun moraalikäsityksesi ovat sinun, ne eivät ole yleinen käsite,koittaisit ymmärtää sen, niin ei tarvitse niin kauheasti tuomita.

PS.Ei ole paha mieli abortista.

Mutta mieluummin olemassa olevilla lapsilla elävä äiti kun uusi vauva ja kaikki orpoja

Mutta mieluummin olemassa olevilla lapsilla elävä äiti kun uusi vauva ja kaikki orpoja

raiskatun naisen tai hyvin nuoren äidin tekemä abortti on ihan yhtä lailla murha kuin muidenkin tekemä, tajusin pointtisi. Pitäsikö ne kieltää samalla tavalla kuin "ehkäisyabortit", vai onko aborttioikeus kauttaaltaan ihan ok?

Tosin tuntuu kuitenkin edelleen arveluttavalta, että olet kuitenkin valmis ymmärtämään harkittuja murhia joissain tapauksissa, mutta kai meillä sitten on erilainen moraalikäsitys. Jos sikiö on lapsi, minä kyllä ymmärtäisin, jos äiti haluaisi sen tappaa mainitsemistasi syistä, mutta en ymmärtäisi, jos äiti oikeasti niin tekisi. Samalla tavalla ymmärrän äitejä, jotka sanovat, että joskus teke mieli antaa lapselle pitkin korvia, mutta en niitä äitejä, jotka noin oikeasti toimivat.

Minusta se, että et olisi valmis ymmärtämään 5-vuotiaan tappamista samoista syistä kuin sikiön kertoo jo, että alitajuisesti et pidä sikiötä lapsena tai ihmisenä samalla tavalla kuin "oikeita" lapsia tai ihmisiä. Silloin taas olisi fiksua jotenkin erotella sikiö muista lapsista, kun et kuitenkaan pidä niitä samanarvoisina tai yhtä lailla ihmisinä.

On siis ristiriitaista sanoa, että sikiön tappaminen ei ole lapsen tappamista samalla tavalla kuin muiden lapsien, mutta samaan hengenvetoon todeta, että se on kuitenkin lapsen tappamista. Jos sikiölapsella ja pikkulapsella on noin suuri ero, ei ole enää mielekästä käsitellä niitä samalla termillä "lapsi".

Siis missä väitän, että se ei olisi tappamista? Sitähän se on, mitäs muuta? Mutta en silti rinnasta syntyneen ihmisen tappamiseen.

Sanoin, että ilmeisesti se ei ole mielestäsi IHMISEN tappamista. Tällä tarkoitin sitä, että et pitänyt sitä yhtä pahana tekona kuin jo syntyneen tappamista. Sikiöltä siis puuttuu joitakin ominaisuuksia, jotka tekevät sen ihmisyydestä täydellistä, koska sen tappaminen ei ole samaa kuin "täyden" ihmisen tappaminen. Nuo puuttuvat ominaisuudet ovat ilmeisesti hyvin tärkeitä, koska niiden puute heikentää keskeisintä ihmisoikeutta näin merkittävästi. Sikiöltä siis puuttuu jotakin ihmisyydelle oleellista, jolloin sen tappaminen ei ole IHMISEN tappamista.

Kun muuten sanot, että sikiö on vähemmän ihminen kuin syntynyt ihminen, miksi näin?

En todellakaan kuvailisi tätä sanalla mielipaha. Tuossa on ihmisen mielenterveys vaakalaudalla.

Mielipahan, trauman, masennuksen tai mielenterveydellisten haittojen aste on tässä yksi ja sama. Jos on päädytty siihen, että sikiö on ihminen ja sitä ei saa siksi abortoida, toisen osapuolen kokemat henkiset ongelmat eivät vaikuta tähän perusoikeuteen. Ei kai horjuvan mielenterveyden parantamiseksi saa tappaa ketään? Tätä varten otin esile sen käsirautajutun, koska siinähän tilanne on pääpiirteissään sama.

Ja ei: miten joku voi ajatella, että viisivuotiaan tappaminen olisi sama? Siis ihmisen, jonka kanssa on elänyt ja jonka tuntee. Tai vaikka olisi tuntematonkin. Mä en nyt oikein ymmärtänyt tota juttua, että 5-vuotiaan voisi tappaa?

Ihmisellä on oikeus elämään iästä riippumatta, eikö? Jos sikiö määritellään ihmiseksi, sen oikeus elää on ihan yhtä vahva kuin 5- tai 45-vuotiaan. Ei 5-vuotiaan tappaminenkaan ole vähemmän tuomittavaa kui 45-vuotiaan tai vauvan vähemmän kuin 5-vuotiaan, koska niillä on vähemmän elämää takana. Tappamisen oikeutuksen on pädettävä kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Jos siis sanotaan, että sikiö on "oikea" ihminen, mutta sen saa silti tappaa joissain tilanteissa, se vaikuttaa myös siihen, millaisilla perusteilla on oikeus tappaa "oikea" ihminen, vaikka se 5-vuotias. Jos sikiön ja 5-vuotiaan välillä on niin iso ero, että niillä on eri oikeudet elämään, ne tuskin ovat molemmat lapsia tai ihmisiä. Silloin tulee kysyä, miksi sikiön tappaminen ylipäätään on väärin, jos se ei ole ihminen.

Sillä, että tuntee jonkun ei taas ole mitään vaikutusta siihen, milloin on hyväksyttävää tappaa joku. Totta kai oman lapsen tai tutun lapsen tappaminen tuntuisi pahemmalta kuin vieraan, mutta siitä ei voi mitenkään päätellä, että vieraan lapsen tappaminen olisi enemmän oikein. Koko pointti on yhdentekevä.

Kahdesta pahasta pienempi paha on se, että sikiö abortoidaan, jotta raskaus ei tapa äitiä. Julmaa, mutta tässä pitää ajatella myös jo syntyneen lapsen/lasten oikeuksia.Raskaus voisi pahimmassa tapauksessa olla kohtalokas sekä äidille että syntymättömälle lapselle. Näin toinen tappamalla saadaan pelastettua toinen. Tiedän, että tämä kuulostaa raa´alta. Mutta tämä on mielestäni tapauksista ainoa, joka on tavallaan oikeutettukin.

Lähinnä huomiota herätti se, että esitit syntyneiden lasten oikeuden äitiin olevan se ratkaiseva tai edes vaikuttava tekijä. Perverssi ajatus. Jos abortin saa tehdä naisen ollessa vaarassa, eikö syy ole nimenomaan hengenvaara naiselle? Se, että antaa naisen valmiiden lasten hyvinvoinnin olevan ensisijainen tai edes vahvasti vaikuttava syy aborttiin, antaa taas ymmärtää, että sikiö ei ole ihminen, koska pikkulapsen oikeus äitiin ajaa ohi sikiölapsen oikeuteen elämään. Silloinhan sikiölapsen ihmisys ei ole lähelläkään oikean lapsen ihmisyyttä ja mennään taas siihen, miksi abortii ylipäätään on väärin, jos kerran sikiön ihmisyys on noin heikkoa. Jos sikiö on ihminen/lapsi, äidin valmiiden lasten hyvinvointi on yhdentekevää sen tappamisenoikeutuksen kannalta, jollei kyse ole hengenvaarasta.

Ja vielä tästä: tehdään taas ajatusleikki: Nainen istuu pelastusveneessä hyisellä merellä. Vedessä kukaan ei voi selvitä avun tuloon saakka. Pelastuveneeseen kiipeää lapsi. Pian vene alkaa hitaasti upota - se ei kestää kahden ihmisen painoa. Jos molemmat jäävät, vene todennäköisesti uppoaa ennen avun tuloa ja molemmat joutuvat veden varaan. Lapsi taas on liian pieni pysyttelemään oma-aloitteisesti veneessa ja joutuu yksin jäädessään varmasti veteen. Onko naisella oikeus tyrmätä lapsi airolla ja heittää hänet yli laidan?

Eli mikä tässä on vaikeaa?

Tappaminen on väärin

Kuitenkin jo syntyneen ja itse hengittävän ihmisen tappaminen on enemmän väärin kuin vasta ihmiseksi kehittymässä olevan

En ymmärrä miksi tämä syntymätön lapsi tapetaan ihmisen edesvastuuttomuuden vuoksi

Vaikka ymmärrän lieventäviä asianhaaroja, ei se tee asiasta hyväksyttävää

Joskus on nähtävä pienempi paha

Vaikeaa on se, että jos sikiön tappamista ei voi verrata syntyneen tappamiseen, niillä on oltava jokin merkittävä ero, joka taas viittaa siihen, että sikiö ei ole ihminen.

Oikeus elämään taas on lähtöisin sen haltijan laadusta: sikiöllä siis joko on tai ei ole oikeutta elämään. Jos sillä ei ole oikeutta elämään, sen voi tappaa olosuhteista riippumatta, eli oli äiti raiskattu tai huolimaton.

Jos sikiön saa abortoida raiskauksen vuoksi, se ei voi siis johtua siitä, että äiti on raiskattu vaan siitä, että sikiö ei ole ihminen. Silloin myöskään muista syistä raskaaksi tulleella ei ole mitään syytä "kantaa vastuutaan" tai täyttää "velkaa lapselleen" nimenomaan synnyttämällä.

Mielestäni sillä ei kuitenkaan ole aivan samoja oikeuksia kuin jo syntyneellä ihmisellä, mutta oikeuksia sillä on kuitenkin. En ymmärrä turhan päistä, mielivaltaista tappamista. Jos on itse raskauden aiheuttanut, kantakoon vastuunsa. Ja ei se ole oikein, että 14v. tekee abortin, mutta ymmärrän sen. Jos tämä samainen henkilö olisi 20v. niin en ymmärtäisi.

Tässä on ongelma! Tässä annat ymmärtää, että sikiön oikeudet eivät ole se perimmäinen syy siihen, miksi ei saa tappaa. Jos oikeasti ajattelet näin, silloinhan sikiön oikeudet vaihtelevat mielivaltaisesti sen mukaan, mitä äiti on tehnyt. Sikiön oikeuksien kannalta on ihan sama, onko äiti 14 vai 25, raiskattu vai huolimaton, onnellinen vai onneton. Jos nuo oikeudet ovat sikiön koskemattomuuden perusta, abortti on mielivaltaista tappamista äidin mielentilasta ja edeltävistä teoista huolimatta.

Eniten häiritsee:

1. Sanot, että sikiö on ihminen, muttei oikea ihminen (sen tappaminen ei ole oikean ihmisen tappamista). Miksi? Mikä se on? Miksi sillä on oikeuksia? Mitä nuo oikeudet ovat, jos ne eivät ole samoja kuin syntyneellä?

2. Sotket toisiinsa sikiön ja äidin oikeuksia rankaisumentaliteetilla ja asetat eri asemaan eri syistä abortoivat ja nuo sikiöt. Tämä myös tilanteissa, jotka eivät ole itsesuojelua. Mihin tämä perustuu? Jos sikiöllä on oikeuksia, ne ovat samat kaikkien äitien kohdalla, jolloin kaikki abortit (ei-itsesuojelulliset) ovat yhtä pahoja. Jos niitä ei ole, kaikki abortiti syystä riippumatta ovat yhtä hyviä.

Tosin en saanut itse päättää siitä, minut pakotettiin aborttiin. Olin nuori ja tyhmä raskautuessani, se tavallinen tarina...



Äitini ja isoäitini suorastaan pakottivat, painostivat minut siihen. Lähinnä siihen tyyliin, että jos en suostu, niin turha pyytää mitään apuja tai edes yhteydenpitämisiä jos en tottele. Asunnonkin saan hakea muualta ja miten luulen pärjääväni yksin isättömän lapsen kanssa, tuon ikäinen kakara jolla ei ole työpaikkaa eikä mitään.



Monta kertaa on jälkeenpäin käynyt mielessä, että olisinpa ollut vahvempi silloin. Olisin laittanut heille hanttiin, haistattanut paskat ja mennyt vaikka ensikotiin, mutta silloin en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin alistua ja totella. Vaikka se tuntuikin kauhealta ja olisin tehnyt melkein mitä vaan, ettei olisi pitänyt tehdä sitä aborttia.



Hyvin usein toi on mielessä siltikin vaikka siitä on kulunut aikaa.

Tuo lapsi olisi nyt teini-ikäinen.

Ok, sinä et hyväksy aborttia, se on ihan sinun asiasi, teet varmasti jotain sellaista, mitä joku muu EI hyväksyisi, onko sinulla paha mieli? Sinun moraalikäsityksesi ovat sinun, ne eivät ole yleinen käsite,koittaisit ymmärtää sen, niin ei tarvitse niin kauheasti tuomita. PS.Ei ole paha mieli abortista.

Itse olen tehnyt abortin ja se oli sillä hetkellä oikea ratkaisu, ei kaduta siis. Nykyisin olen kahden lapsen onnellinen äiti. Jokainen taplatkoon tyylillään.

Olenkohan ollut 10 kertaa raskaana ja lapsia kuitenkin paljon vähemmän.

Joka abortin jälkeen olen tullut helposti raskaaksi ja kun kuvioihin on sopinut niin raskauden on annettu jatkua!

Eikä ole provo vaikka vähän siihen tyyliin kirjotan!

vaikka olisivat halunneet vaan 2... On petätneet kierukka, pillerit, kapseli, kondomi, jopa sterilisaatio ja tietty myös jälkiehkäisy.

Miksi et käytä ehkäisyä? Ei mikään ehkäisy voi noin epävarma olla.

Mitä sulle kuuluu vaikka joku olisi tehnyt 15 aborttia? Jokainen aborttiin johtava tapaus on tragedia. Tuskin kukaan tekee sitä hetken mielijohteesta. On varmasti niitäkin, jotka käyttävät aborttia ehkäisykeinona, mutta eikö heidänkin tapauksessaan se ole parempi kuin väkisin synnyttää surkeita kohtaloita? Vai meinasitko sinä ap ottaa kaikki ne raukat huollettaviksesi?



En ymmärrä ap:n kaltaisia pellejä, jotka saavat sairasta tyydytystä muiden ihmisten vaikeista valinnoista.



Kyllä, olen tehnyt abortin muutama vuosi sitten. Eipä ollut vaihtoehtoja, kun tuttu käytti hyväkseen ja jäin yksin. On hyvä mieli.

heppoisilla perusteilla jonkun mielestä. Toiseen en pystyisi eli tavaksi tämä ei todellakaan tule. Minulle ei kuulu muiden tekemät abortit. Meitä on moneen lähtöön. Mutta jos niitä lukuisia on te´hnyt, niin ehkä hiukan ihmettelen. En kuitenkaan päivittele. Omassa elämässänikin ja valinnoissa riittävästi pähkäiltävää.

Sitten taas haukutaan äitejä, jotka synnyttävätkin ne lapsensa ja pystyvät heistä huolehtimaan. Koska sehän riittää syyksi haukkua että on yh.



Mitä tästä voimme päätellä?

Ainakin sen, jos on nainen eikä ole naimisissa, tai ainakin pysyvästi avoliitossa,

niin ei saisi harrastaa seksiä ollenkaan koska mikään ehkäisyhän ei ole 100% varma.